Kun henkilö täällä saa kritiikkiä ja antaa siihen vastineen, niin monella on teksti tulvillaan hymiöitä ja *repee* tai *nauraa* -ilmaisuja. Jos henkilö saa myötätuntoa, ovat vastineet paljon hillitympiä. Kovin läpinäkyvää ja keinotekoista hirnumista. Ilmeisesti halutaan asettua muiden yläpuolelle ja todistella alamaisille, etteivät heidän juttunsa juuri hetkauta.
Liittyykö seuraava tähän(?) kirjoitan kuitenkin… Olikohan se Iltasanomien kolumnisti (Lehtola?), kun kirjoitti Hectorista hyvin ivalliseen sävyyn lytäten tämän tuotannon ”käännöskokoelmaksi” ja että Hectorista ei muuhun olisikaan.
Hector osoitti suuruutensa kirjoittamalla vastineen, jossa kuvaili tuskaa, jonka lyttääminen sai aikaan. Kertoi avoimesti, miten masentui pitkäksi aikaa miltei toimintakyvyttömäksi. Kuinka vaikeaa hänen oli sulattaa kyseistä hyökkäystä, etteikö hänestä olisi muuhun, kuin käännöskappaleiden tekoon. Vastineensa hän allekirjoitti lukuisilla nimimerkeillä, kuten laulaja, sanoittaja, taiteilija, opettaja, isä jne jne jne
Mietin tuolloin, että kuinka suurta rohkeutta ja inhimillisyyttä moinen vastine vaati?
Liittyykö seuraava tähän(?) kirjoitan kuitenkin… Olikohan se Iltasanomien kolumnisti (Lehtola?), kun kirjoitti Hectorista hyvin ivalliseen sävyyn lytäten tämän tuotannon ”käännöskokoelmaksi” ja että Hectorista ei muuhun olisikaan.
Hector osoitti suuruutensa kirjoittamalla vastineen, jossa kuvaili tuskaa, jonka lyttääminen sai aikaan. Kertoi avoimesti, miten masentui pitkäksi aikaa miltei toimintakyvyttömäksi. Kuinka vaikeaa hänen oli sulattaa kyseistä hyökkäystä, etteikö hänestä olisi muuhun, kuin käännöskappaleiden tekoon. Vastineensa hän allekirjoitti lukuisilla nimimerkeillä, kuten laulaja, sanoittaja, taiteilija, opettaja, isä jne jne jne
Mietin tuolloin, että kuinka suurta rohkeutta ja inhimillisyyttä moinen vastine vaati?
Vastaukset 59
Vanhimmat
Ja saattaapi olla ihan asiaakin.Rohkea teko Hectorilta.
Hymiöt ja tähtimerkinnät ja :-) ja muut klipsut ovat paitsi turhia niin ärsyttäviä. Repsit ja wirnit ja hirnit ja *poistuu pomppien* ja *tekee sitä ja tätä*-tyyppiset köyhyydet ovat lähinnä säälittävän lapsellisia aikuisten täyspäisten ihmisten käytössä. Sanotaan mieluummin sanoilla ihan rauhassa mitä ajatellaan, todelliset tunteet, jos enää osataan. Lisäks uudistuneet sättihymiöt ovat epäonnistuneet, liian suuria ja syövät tekstikenttää liian nopeasti ylöspäin.
Ikuiseksi lapseksi ja lapsenmieliseksi. :)) :D
*pyrskähdellen hieroo rähmää silmistä...huomenta* ;)
Muusikot, runoilijat, kirjailjat ja eri alojen taiteilijat, omaavat mielestäni enemmän herkkyytä nähdä paljon sellaista, mitä ns. tavallinen kadun kulkija ei tule huomanneeksi arjen keskellä. Tämä siis tästä.
Hectorilta löytyy myös omaa tuotantoa, joista osa musiikin suurkuluttajille täysin tuntematonta. Klassikko, jonka kirkkain tähti syttynee vasta taiteilijan poismentyä, kuten RBS kävi. Usein tunnemme vain musiikin, sen lajin, emme tulkitsijaa.
Tulipa mieleen ne kesäyöt, jolloin kruisailtiin pitkin stadin ja sen esikaupunkialueiden katuja muutaman rättikaton kokoonpanolla ja hoilattiin isoon ääneen; Tää yö, kuin nahkavyö tää yö...tai...Ake tempas kivellä päähän, talkkari, no se liukastu jäähän...jne.
Harma on herkkä jätkä, iso mies lasikaapissa. Upea tulkitsija...näistähän fl juttunsa lööppeihin vetää, miettimättä hetkeäkään, millaiseen aamuun ao henkilö herää. Pääasia, että kansa saa haluamansa.
Osoittiko Hector suuruutta, kirjoittamalla vastineen? Vai olisiko ollut viisaampi vaietessaan, nukkuessaan pari yötä ja jatkaessaan elämää?
Ps. Joka ainoa "vinyyli" löytyy. Sympaattinen mies kaikin puolin.
suuruutta. Mikä ihme siinä on, ettei saisi ilmaista, jos on pahoittanut mielensä? Pitääkö pahaolo painaa vaan sisälleen, silloinko on viisas? Riekkua vaan, vaikka sydän märkänis? Olisikohan suomalaisilla vähemmän mielenterveys ongelmia, jos kaikki tunteensa voisi ilmaista vapaasti?
Kykenetkö ajattelemaan asiaa tästä vinkkelistä;
Kyseisen vastineen jättämällä, ruokki sitä mielipahaa, minkä kirjoitus hänessä aiheutti. Joskus on viisaampaa olla ruokkimatta myös villieläimiä. Siten ne selviytyvät paremmin luonnossa. Lehdistö on julma, eikä tunne sääliä.
Jotkut asiat kannattaa käsitellä pienessä piirissä ja jatkaa eteenpäin.
Suomalaisten mielenterveysongelmat eivät johdu vaikenemisesta, eivätkä olosuhteista. Sinullekkin on aikanasi jaettu kortit, joilla pelata. On oma asiasi, miten niitä käytät. Useimmiten on kyse vain valinnoista. ;)
Minusta Hector tuolloin halusi kyseiselle kolumnistille kertoa, että hänen tapansa kirjoittaa yksinkertaisesti satuttaa.
Lehdistön ja chatin vertaaminen toki eri juttu, täällä anonyymius suojana.. mutta anyway..
*häkeltyneenä pölypilven keskellä venyttelee rippipuvun hihoja, rykii kurkkuaan ja ihmettelee ääneen vaatekertasi onnetonta lämmöneristyskykyä... tuollaiset asusteet ja syksykin tulossa...*
Niin, ehdin lukaista avauksesi ketjuakin..=)
Hiljaa nyt siinä...aivastelee...harvemmin näin kuivaa miestä pääsee pöllyttämään :D...*vilkaisee vastapestyn auton ikkunasta asuaan ja virnistää...kuule, mun kesä loppuu vasta marraskuun viimeisenä päivänä ja en kai minä tässä hommassa ykkösiä sotke...HÄÄÄTSSHIII!...*
Ymmärsin toki sanomasi. Mielestäni on silti ehkä hieman harkitsematonta kertoa mielipahansa ja ahdistuksensa tuossa tapauksessa koko kansalle=shakaaleille. Luultavasti murto-osa soi hänelle muutaman ymmärtäväisen ajatuksen, valtaosa valmis hieromaan merisuolaa haavoille. ;)
Toivottavasti ehdit myös lukaista vastineeni sinulle, jossa perustelin kudosteni joustavaa käyttäytymistä.
*höllää muutamalla sentillä"skrakaa" ja ilokseen huomaa terveen värin nousevan muutoin niin kalvakoille kasvoille...köhöm...virkamiesten saituus ei ole mikään salaisuus, mutta uusi puku kerran kolmessakymmenessä vuodessa ei lienee kohtuutonta tuhlausta?...päästessään pöllytyksen makuun intoutuu heitämään loputkin kangaslaput yltään...hikihän tässä tulee...;D*
Laitoin sinulle hetki sitten pölyisen vastineen, mutta poxy errori söi sen. :)
*miettii, sulkiko tämä neitonen auton ikkunat ennen vai jälkeen pesun...*
*virkamiespainajainen sen kun pahenee ja alastoman naisen edessä alkaa rippipuvun sepalus ahdistamaan eikä aikaakaan niin mies piimii pöksyihinsä kasvot väärityneeseen ilmeeseen jämähtäneinä. Kuuluu vaimentunut korahdus, silmät muljahtavat ja mies vavahtelee hetken kunnes polvet pettävät orgastisen nautinnon pyyhkiessä näivettyneen kehon ylitse...*
hmm.. kerran kolmeenkymeneen vuoteen uusi puku.. silloinhan olisin ollut rippipukuni hankkiessani iältäni... noh, jääköön sanomatta..=)
*kauhusta kimeästi kiljaisten, lennättää kämmenet poskilleen...muistaa ihmetelleensä peilikuvaa, jota oikeasti ei koskaan nähnytkään, sillä etupenkillä istui naapurin hyvinsyötetty buldogi...yhtäläisyyttä löytyi vain lempeässä katseessa ja jalkapallon muotoisessa päässä :D*
*kaataa sangollisen kylmää vettä maassa makaavan, iholtaan pergamenttia muistuttavan virkamiehen kasvoille ja heiluttaa tutun tuoksuista arkistomappia kasvojensa edessä, saadakseen eloa tuohon kuihtuneeseen olemukseen...jaksa vielä hetki, sillä miellyttävin on edessä...hieroo ruskettunutta vartaloaan kermamaisen täyteläisellä vaahdolla...joka tuoksuu suolalle, öljylle ja muistuttaa väriltään maantien laidassa seisovaa savea...*
Älä kerro kaikkea, sillä todellinen mies jättää jotain varaa arvailuille...*ihailee polvipituisia suoria housuja ja harvan harmaan karvoituksen peittämiä honteloita sääriä:D*
Hyvää yötä :)
*ääneen nauraen kaivautuu peittonsa alle*
*vettä pärskien kohottautuu istualleen, ihmettelee tapahtunutta ja pyyhkii vesiä silmiltään A4:lla. Katse terävöityy ja verkkokalvolle heijastuu kuva harmaasta kaskelotista, joka etuevillään koukistelee pitkin kehon kaaria*
*Äänetön kauhunhuuto parahtaa, kupla jumittuu aivojen korkeimpien toimintojen kohtaan ja mies pyrkii samaan aikaan joka suuntaan saaden rippihousut ratkeamaan*
*Kaskelotin evä tarraa krakaan pysäyttäen sinkoilun ja pehmeäsointinen ääni lannistaa alkukantaisen reaktion. Savinen raaja hivelee vapisevaa leukaa ja pyyhkii pois suonenvedon kaltaiset ja loihtii tilalle lämpimän hymyn*
*hymähtäen toteaa Mercantilen uskomattoman voiman ja Pritt puikon vedenkestävyyden. Tarkastelee laajentuneita silmäteriä ja koskettaa lempeästi lonkerolla, jota ihmis-silmä ei havaitse tuntematta tämän mystisen eläimen sielua.*
*vastoin luotua mielikuvaa virkamiesten älyllisen toiminnan puutteellisuudesta, huomaa löytävänsä tuossa suloisessa ihmisessä aimo annoksen hyvää huumoria ja hyvinkehittynyttä imukuppia apuna käyttäen, auttaa virkamiehen pystyyn ja tutulla nitojalla napsuttelee saumat taas yhteen, huomatakseen niitanneensa tärkeän elimen kiinni sepalukseen.*
*tuntee vartaloaan vasten"suonenvedon"kaltaisen liikahduksen, joka saa aikaan mielihyvän aallon, joka pyyhkääisee yli, kuin kesäinen tuulenhenkäys. Katsoo syvälle silmiin, vain nähdäkseen edessään ihmeellisen, hyväntahtoisen ja tuntevan virkamiehen. Sinussa elää maamme byrokratian toivo. :D*
*vetäytyy takaisin ihmisen muotoonsa ja peilaa kuvaansa kirkkaista silmistä, aivastaa ja huomaa pitävänsä pölyn tuoksusta...*
Sekoititkohan kaskelotin (valas) ja kalmarin (mustekala)... tai sitten tuo sci-fia, joka vaatii tajunnanlaajentajaa auetakseen..=)
Olin kalmarissa. :)
Vaatiiko? Scifi-fanina se ei ole tuottanut minulle koskaan minkäänlaisia ongelmia.
Ehkä juuri siksi ajatukseni ajautuivat jättiläiskalmariin...scifimäinen ilmestys ainakin elokuvissa.
Sci-fi... se kirjallisuudesta se genre, jota luen, jos luen...=)
Ja edelleen.. Olit kalmarissa, siellä itsekin olen käväissyt.. siis siinä Öölannin vastapäätä olevassa rannikkokaupungissa, Kalmarissa.
*miettii, millainen cock-taili syntyy miksattaessa suurpiirteisyys triviaaliin nippelinappeli-tietouteen...*
Tämäpä mielenkiintoista...todella mielenkiintoista...
Eipäs nenästellä...tietyssä tilanteessa saattaisit toivoa olevasi Grönlannissa...turvallisen välimatkan päässä minusta. :))
*viattoman näköisenä, kuin pieni lapsi...ja kumpaahan minä mahdollisesti edustan? Triviaalia, vai nippelinappia(muistuttaa, että turhaa tietoa ei ole olemassa)?...mitä syntyisi, kun kaksi erillistä mannerlaattaa törmäisi toisiinsa?;)...veikkaan jotain sellaista, mikä toteutuu vain kahden ihmisen kohdalla kymmenestä miljoonasta...vaatimattomuus ei ole koskaan kuulunut hyveisiini :D*
Kaksi sanaa riittää...max-life :)
onkin vahva.. rehellinen... inhimillinen..
...erittäin monin tavoin vahvempi kuin vastustajansa joka pitää suurenmoista meteliä hirnumisestaan ja toisen painamisesta suohon
etenkin jos syyttely, mollaaminen ja V--lu peitetään toisen heikkouksien hakemiseen epärehellisin, tietämättömin keinoin
Viisas perääntyy...
heikkouksiensa kanssa..
jos pointtisi on peräänkuuluttaa asiallista keskustelua täällä niin olet auttamatta väärällä palstalla. Mutta hyvä sinänsä, pohtia välillä mikä näiden keskustelujen, avausten ja vastineiden tarkoitus oikein on. Palsta on kyllä tarkoitettu asialliselle keskustelulle palstan aiheen mukaisesti mutta huomaat sen itsekin tässäkin viestiketjussa että aiheessa pysymisen asiallisuus on niin kaukana kuin itä lännestä. Tätä höpinää täällä ei ole tarkoitettu heikkohermoisille, jos joku näistä mielensä pahoittaa, suosittelen siinä tapauksessa sulkemaan koneen ja etsimään vähemmän stressaavia harrastuksia.
Usein täällä mennään siihen hienoiseen v*****luun ja siihen syyllistyvät lähes kaikki. Provosoidaan ja provosoidutaan, niihän se on tarkoituskin... ja vastineet ovat sen mukaisia, takaisin annetaan samalla mitalla ja vähän paremmin vielä... syy ja sen seuraus.
Viestin kirjoittajalla ja vastaanottajalla täytyy olla tietynlainen yhteys ja sama aaltopituus, siitä huolimatta että asiat esitetään tai käsitetään niin nurinkurisesti ja väärin kuin olla ja saattaa, heitetään ja vastaanotetaan haasteet ja mitä haastavampi sen parempi.
Mikä oli syynä ivallisuuteen ja lyttäämiseen Lehtolalla? Hectoria kohtaan on vaikea tietää, kolumnistit nyt kirjoittavat vaikka hakaneulasta jos niikseen tulee mutta itse tunnen myötätuntoa ja olen vilpittömästi pahoillani Hectorin puolesta, kuuluuhan hän omiin suosikkeihini. Mutta oikeassa olet, sanoilla voi myös satuttaa niin puhumalla kuin kirjoittamallakin.
Toisten ihmettelijöiden joukosta, ykx ihmettelix ihmettelyn ammattilainen, hyräillen, *Kuunnellaan vaan taivasta se vaikkei vastaakaan...*
Avaukseni lähtökohta oli se, että kritiikin (lue: hattuilun) kohde useinkin tuntee aitoa pahaa mieltä. Tätä ei sovi näyttää, vaan se peitetään esim hymiötulvalla.
Kaivoin muistini sopukoista esimerkin vuoksi toisenlaisen suhtautumisen kritiikkiin eli Hectorin tapa.
En peräänkuuluta haudanvakavaa keskustelua, kuka sellaista jaksaa?? Toki välillä on miellyttävää pohtia, mitä kirjoittamisemme vaikuttaa toiseen ihmiseen.
Jos huumori chatista/elämästä katoaisi, ainakin allekirjoittanut alkaisi rasvaamaan leukakiikkua.
Tästä pahan mielen tuntemisesta on muistikuvani mukaan käyty keskustelua useaan otteeseen. Itse en oikein jaksa käsittää, miten joku voi pahoittaa mielensä täällä, itseensä kohdistuneesta kritiikistä.
Itse olen taiteellinen ja ns. monilahjakas. Olen voimakkaasti tunteva, aistiva ja reagoiva etc. Silti raja on kuin kivimuuri, chatin ja reaalielämän välillä. Toisinsanoen täällä mikään panettelu, mikä kohdistuu itseeni, ei kosketa minua, sillä panettelija on minulle kuin animaation hahmo. Täysin epätodellinen.
Jos mennään reaalin puolelle, siellä saan osakseni monenlaista kritiikkiä. Läheisiltä, ystäviltä, asiakkailta ja yhteistyökumppaneilta. Kuten olen sanonut, en ole täydellinen...minusta puuttuvat kaikki virheet :D. Minut on kasvatettu kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja koulutettu jopa siihen, miten erilaiseen kritiikkiin tulee suhtautua. Seikkoja, jotka tekevät ihmisestä melkoisen vahvan liikkuessaan millaisessa ympäristössä hyvänsä.
Miten kritiikkiin sitten tulisi suhtautua? Psyykkaajilla on siitä omat näkemyksensä, kouluttajilla omansa ja meillä miljoonilla ihmisillä omamme. Mielestäni kritiikkiä(rankkaakin)kestää jopa hymyillen, kun osaa analysoida kritiikin sisällön ja sen antajan. Mikä on kritiikin peruste ja mistä se annetaan. Kuten niin moni muukin asia, tämä ei ole mustavalkoinen.
Minusta on koulutettu ja kasvatettu selviytyjä, mikä ei tee minusta kylmää, vaan osaan eroitella tilanteet ja asiat, milloin on syytä reakoida ja vielä jollain tietyllä tavallakin. :D
Ymmärtämätön, hieman syrjäytynyt, yksinäinen, heikkoitsetuntoinen pahoittaa mielensä jo siitä, jos tuttava chatissa tai kadulla ei tervehdi. Itse olen sellainen, että minut pitää kampata, jos tuttu tulee kadulla vastaan. Kävellessä törmäilen, koska ihastelen sinistä taivasta, tai jään katseellani kiinni komeaan mieheen...hyvä etten lähde perään. :D
Miten me siis reakoimme...riippuu mielestäni paljolti suhteestamme itseemme, ympäristöömme, kanssaihmisiin ja kokemukseen.
Aihe on jälleen niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa sietämättömän pitkän artikkelin ja minä en voi sitä tehdä nyt, koska minulla on hirmuinen pisuhätä ja masu vaatii päivän suklaatiannoksen. :)
*nostaa korvista narulle tuuleutumaan ja levittää kaljulle hellästi aurinkorasvaa...varmuuden vuoksi, sillä pulut eivät viihdy liukkaalla alustalla...muiskauttaa nenän päähän...*:)
Ennen kuin itku kirjoitusvirheistä alkaa po. tarkoituksella R E A K O I. :D
Oikeastaan sitähän voisi tuntea pahaa mieltä vaikka jatkuvasti ja itkeä ilkeitä ihmisiä vaikka joka päivä, niin täällä kuin live-elämässäkin, mutta eipä se maksa vaivaa. :)
Omalla tavallaan täällä nikkiin kohdistuva kritiikki on kuin kupla joka poksahtaa ilmoille tultuaan ja häviää samantein. Jokainen meistä tietää millainen itse on, sitä ei kukaan muu voi tietää vaikka kuinka kritisoisi ja luulisi tietävän millainen ihminen toisessapäässä kirjoittaa. :)
Otetaanko täällä kirjoitettua kritiikkiä voimakkaammin itseensä kuin live-elämässä kasvotusten?
"otetaanko täällä kirjoitettua kritiikkiä voimakkaammin itseensä kuin live-elämässä kasvotusten"?
Tiedätkös, mietin joskus tuota samaa. Sillä täällä on varmaan monelle helpompi sanoa"suksi ämmä helvettiin", kun sen sanoisi reaalissa esimerkiksi omalle esimiehelle. Reaalissa sinulle tuskin elämäsi aikana tuntematon, tai tuttukaan, tulee noin sanomaan. Jos elät tätä foorumia, kuten oikeaa elämää, varmasti häkellyt ja pahoitat mielesi moisesta lausahduksesta.
Sanokoon kuka mitä hyvänsä, olen varma siitä, että monelle ihmiselle tälläkin hetkellä tämä kanava on ainoa paikka missä kommunikoida ja nämä ihmiset niitä, joilta saat tarvitsemasi vuorovaikutuksen. Hyvä luoja, mitä se saattaa saada aikaan, jos suhtaudut tähän samoin, kuin reaalielämään. Mielestäni se on oikeastaan pelottavaa.
Ps. Mä söin yli puolet Fazerin sinisestä ja nyt melkein kuvottaa(on ahmatti). :)
Varmastikkin on monelle täällä helpompi kommunikoida kuin reaalissa, toisaalta hyvä niin mutta toisaalta surullistakin. Hyvä siksi että sellaisetkin ihmiset saavat äänensä kuuluville ja voivat purkaa tuntojaan jotka live-elämässä jättäytyvät mieluummin taka-alalle mielipiteinensä, surullista siksi että tämä virtuaalinen maailma vie ja tulee viemään vielä monet enemmän ahdinkoon. :(
Mulle kans fatserin bluuta *HETI* :/
Mä en oo vielä ees ruokatuntii pitänyt, pitää taas nii kiirusta duunissa, heh vaikkakin tänne kerkeen kyl sillo tällö kurkkaamaan :b
*sujauttaa vajaan levyn pöytälaatikkoon ja tuijottaa Lilliä ). epäluuloisesti...sä saat, mutta sun pitää luvata, että jätät mulle vielä yhden rivin...*
Kukaan ei jaksa pitää naamiota loputtomiin. Mielestäni on ihan selvästi nähtävissä joidenkin kohdalla, miten se valuu hiljalleen alaspäin ja se on myös"valutettavissa":), ainakin niiden kohdalla, jotka eivät ole sisäistäneet pelin sääntöjä ja ovat uponneet syvälle tähän suohon, nyt joku jo rähähtää, mutta siitä vain, sillä tämä on totuus;).
Ahdinko on kai aika hyvä sana kuvaamaan niitä tunteita, joiden kimpussa moni painii. Onhan näitä tilastoja tehty ja useampi dokumenttikin addiktoitumisen helvetistä. Itse koen, että mitään hätää ei niin kauan ole, kun todellisuuden taju säilyy ja koneelta voi häipyä pidemmäksikin aikaa, ilman sen suurempaa ahdistusta.
Tämä on loistopaikka niille, joille vuorovaikutuksessa oleminen reaalin puolella on vaikeaa ja ihmisen kohtaaminen ristiriitatilanteessa.
..mitää tommottista luvata että yhen siivu sinulle vielä jätän, fasu on nii hyvää
*nappaa levyn ja piilottaa sen rintsuihin*..läl läl läää!!
Okei okei, jätän siulle siivun :b
Totuus satuttaa kun sen ääneen kuulee lausuttavan, niinhän se on live-elämässäkin monella. Toisiin kolahtaa kovemmin kuin toisiin.
Netti addiktioituminen on verrattavissa alkoholiin ja huumeisiin tietyllä tasolla, ei haluta nähdä sitä ongelmana kun se omalla kohdalla on, peitellään ja vähätellään addiktion olemassaoloa, vaikkakin täällähän sitä on vaikea kenenkään ruveta kenestäkään todistelemaan että on addikti, live-elämässä lähipiiri sen huomaa jos huomaa.
Nyt takas töihin, ruokkis pidetty...jogurttii ja säMpylää masussa, nii ja tietty kaffia.
Päivän jatkoja simulle niinkuin muillekkin. :D
*tunkee päänsä Lillin rintsuihin ja ähisee...takasi se ja heti...*:D
Palstalla ainakaan huono todistella ja kuka sitä tosissaan edes lähtee todistelemaan.
Toinen tilanne varmaan noissa huoneissa. Mielestäni siellä näkee addiktioituneita ihmisiä. Itse en niissä käy, mutta joskus tänne palstalle laitettiin jonkinlaista tuntilistaa joistain nickeistä. Aika järkyttävää, sillä 14 h on paljon ja nämä henkilöt mahdollisesti lisäksi surffailevat ja chattailevat muissa osoitteissa. Mikä siis on loppujen lopuksi se oikea tuntimäärä?
Samoin sinulle suklaatirosvo:)
Löysit kaiketi sen ytimen.
Eli kritiikin sietää, kun sen ja kritiikin antajan osaa mielessään jäsennellä ja suhteuttaa, antaa sille oikean painoarvon. Ja joustavuus auttaa tässäkin. Polvilla joustaen on helpompaa ottaa vastaan painavaakin taakkaa.
Jos saamansa kritiikin osaa ottaa vastaan oikein, voi se kääntyä kehittäväksi. Etäisyys, viileys, maltti ja objektiivisuus kuullostavat tylsiltä, mutta niiden avulla häijyinkin kritiikki laimenee.
Silti.. räiskyvyys on minusta hyve tai ainakin mielenkiintoisempaa kuin tyyneys.
*Kaivelee taskustaan tupeen, jonka suojakerroin on monin verroin parempi kuin parhaimmassakaan akkain AmbreKookosAloeVeraUltimate-aurinkorasvoissa. Pyyhkäisee nenänpäätään, maistaa.. hmm.. metsämansikkaa...?* =)
"hattuilun" kohde saattaa tuntea mielipahaa etenkin jos syyttömänä joutuu hattuilun kohteeksi, perusteetonta en voi itsekään ymmärtää. Mutta jos tuntee mielipahaa miksei sitä voisi näyttää, miksi se pitäisi peittää, miksi ei voisi olla oma itsensä myös pettymyksen ja mielipahan tunteineen? Ihmiset suhtautuvat niin eritavalla asioihin vaikka saadusta kritiikistä kyllä tunnistaa mikä on hyväntahtoista hattuilua ja mikä taas ei. Joidenkin tyyli on provoillaan jopa etsiä enemmän kielteistä palautetta ja kritiikkiä, kuin myönteistä, huomion ja hyvän mielen saa silläkin, jos ei muille niin ainakin kirjoittajalle itselleen.
Haudanvakavaa keskustelua en tarkoittanutkaan, siihen ei täällä riitä tämän sekalaisen kirjoittajakaartin resurssit, jonkinlaisesta asiallisuudesta lähinnä oli kyse.
Huumorista... arkielämän pienet asiat ja tilannekomiikka, taito nauraa omalle itselleen, se on sitä parasta... aina todellisuus virtuaalisuuden voittaa, *hymy*.
Sinä ilmaisit asian huomattavasti selkeämmin, toivottavasti se aukeaa nyt muillekin paremmin.
Kritiikki on toivottavaakin, kunhan se on tervettä ja edes jollain tavoin perusteltua. Kritiikin voi kääntää jopa itselleen eduksi.
Räiskyvyys on muuten toinen nimeni ja suunnaton voimavarani. Elän, koen, nautin, esiinnyn, viihdytän...aina väsymykseen asti, jolloin käperrynkin hetkeksi sammalmättäälle vuorenpeikon kainaloon. :)
*hymyillen kääntää tupeen oikein päin, sillä pulisongit niskassasi luovat scifimäistä tunnelmaa...sivelee silti poskiisi valaanrasvaa ilman jojobaajamuitasörsseleitä...pudistelee päätään pyöreät posket tutisten...noup, vain puhdas terve suu ja ehkä himpun verran vadelmaa...kuin ohimennen sipaisee nenällään sänkistä poskea...Aramista? ;)*
lie kompetenssi, jolla pystyt arvottamaan "tämän sekalaisen kirjoittajakaartin resurssit?"
lie kompetenssi, hauska että käytät termiä täällä. Kahden vuoden kokemukseen perustuen tällä palstalla (ennen Ilmo) osaaminen, kyvykkyys ja pätevyys ilmenee juuri hattuiluna, arvosana kiitettävä, josta pääteltynä muuhun eivät tämän sekalaisen kirjoittajakaartin resurssit riitä.
Poikkeuksia löytyy, taidat olla yksi niistä,;)).
ei riitä arvioimaan oliko vastauksi kehua vaiko "hattuilua". :-)
Kiitos kumminkin.
riittää se.... siispä ole hyvä, *hymy*.
harrastama vittuilu muuttuu kädenkäänteessä nuolemiseksi kun toteavat että vastassa onkin varteenotettava tekijä.
Kunhan mainitsin tuon piirteen, se vaan sattuu olemaan mun mielestä alhaisinta mitä tiedän.
ihan liian moni *repee*-kusipää.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=3000000000000008&posting=22000000004542952
sama henkilö tässäkin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=3000000000000008&posting=22000000004542131
Pieni kisailumme suututti teinit. :)
Ps. Huomenta
"Pieni kisailumme suututti teinit. :)"
teinit?
*REPEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE*
Teinejähän täällä suurin osa on ja vieläpä kateellisia. ;D
Ja narsissi vaan jatkaa kukkimistaan.
"Narsisti "tietää" olevansa ihana, voimakas, kyvykäs ja mukava ihminen - mutta tämä vain selittää sen, miksi muut ovat kateellisia ja miksi he pyrkivät heikentämään ja tuhoamaan häntä."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/journal41.html
*vetää doktor buun pään perseestään ja kehoittaa haukkaamaan happea* :D
Kuljet perässäni tiiviimmin, kuin nykyinen miesystäväni. Mitä haluat? Palan loistoani, vai hetken fantastista seuraani? :)
Älä lue jokaista kirjoittamaani lausetta, kuin raamattua. (jätti pirun tarkoituksella pois)
Opettele löytämään tsoukki sieltä, minne se on kirjoitettu.:)
vastinetta täällä tai tunnettuna henkilönä jossain joukkojulkaisussa ei voi verrata keskenään.
julkinen arvostelu ja nimenomaan kielteisessä sävyssä kirjoitettu, varsinkin sen kohdistuessa toisen elämäntyöhön voi lamaannuttaa.
taiteelliset ihmiset ovat usein herkempiä luonteeltaan ja tunteiden näyttäminen on luonnostaan helpompaa.
luulisin, että vastineen kirjoittaminen oli yksi keino purkaa pahaa oloa.
mitä se kirjoittajalta vaati, sen tietänee vain kirjoittaja itse.
jokainen reagoi tavallaan itseensä kohdistuneeseen kritiikkiin.
yhtä ainoaa oikeaa tapaa tuskin onkaan.
*vaipuu mietteisiin*
Kolumnisti lyttää miehen elämäntyön, kun ei nyt sillä viikolla muutakaan aihetta keksinyt.
Päivänselvää on, että täällä käytävät keskustelut ovat vain kepeätä ajankulua, eri juttu olisi, jos anonyymius poistettaisiin.
Ei silti, ahkerille keskustelijoille/chattaajille nikki on läheinen osa omaa persoonaa. Toki sen murjominen tuntuu, oletan.
ei nikin "murjominen" tunnu missään,,, se ikäänkuin lamaannuttaa hetkiseksi miettimään, missä mennään...
ihmetyttää vain se pahaolo mikä sen "murjomisen yrityksen" takana on..
miksi pitää suhtautua virtuaalihahmoon kielteisesti ja hyökkäävästi, , ,
mielenkiintoinen .. asia . . .
miten suhtautua väkivaltaisesti ja hyökkäävästi käyttäytyvään nikkiin ... (teenkö esitelmän aiheesta). . .
epäoikeuden mukaiseen hyökkäykseen etenkin,,
ei se tunnu murjomiselta,,,
se tuntuu käsittämättömältä .
että kaikenlainen kielteinen suhtutuminen joko nikkiin, mielipiteeseen tai kirjoitustyyliin satuttaa ainakin hetken.
se miten siihen reagoi, on asia erikseen.
joku kohauttaa harteitaan, toinen lataa ruutuun tulta ja tappuraa, ehkä joku loukkaantuu ja jättää kirjoittelemisen kokonaan pois.
tottakai, nikki on osa kirjoittajan persoonallisuutta.
asia, jolla kirjoittaja viestii olevansa joku.
asia, jolla erottua kasvottomasta massasta.
mutta, mikä mahtaa olla päämäärä niillä jotka ilkeilevät nikin, kirjoitustyylin tai mielipiteen perusteella täysin tuntematonta ihmistä?
onko se kyvyttömyyttä keskustella, kateutta vai omaa pahanolon purkamista?
*ihmettelee kovin*
ei epäystävällisyys satu eikä vihamielisyys
silloin kun tietää että se on epäoikeudenmukaista
panettelua, tietämättömien bullshittiä tai totaalista väärinkäsitystä
sen voi ohittaa hyvin nopeasti eikä sitä ota tosissaan
eri asia ovat ns. "ystävät" ....
...ei tuskin ihan samaa suustaan päästelisi.
Kun ei ole pelkoa paljastumisesta niin käydään nakkaamassa roskapussi naapurin pihalle. Mutta tuskin näillä pahanmielen tuottajilla on itselläänkään hyvä olla.
se on vaan kohdallani niin, että jos ja kun en ymmärrä tai hyväksy jotain juttua, niin ruuti palaa. On kirjoitukseni sitten raha- tai roskapussi, niin naapurin tontille se useinmiten menee. Jollekin pussi kenties tuottaa hyvvää, jos tuottikin toiselle pahaa mieltä.
olin väärässä.
eikö satu, ei edes pienen ohikiitävän hetken verran?
juuri sen pienen hetken, kun aivot rekisteröivät luetun sisällön?
sen jälkeen voi hymähtää ja kohauttaa olkapäitä.
*hymy*
...kohden sitä rahapussia....kelpaa mielummin kuin roskat:-)
...ja ajatusia herättävä aloitus!!!
Herkkyys ei välttämättä ole helpoimmin ilmaistavissa olevaa. Mutta uskoakseni kuitenkin kehittevässä ja aina, kun joku uskaltaa, niin joku toinenkin paremmin uskaltaa....
Eipä max yleensä saa tällästä kommenttimäärää. Silmäilin ketjun läpi ja tulin niin pahuksen hyvälle tuulelle. Simanainen, kiitos vaan. Läsnäolosi ketjussa selittääkin kaiken =))
*katsoo ympärilleen, eikä näe muita*
Jos sain sinut hymyilemään, tein siis jotain todella hyvää.
Haluatko nauraa? Nauraa niin, että peräsuoli pätkähtää kammarin takaseinään? Suuntaa siinä tapauksessa Tre:eelle alihankintamessuille. Näet elämäsi ständin...tule, kysy ja naura! :D
Otin vapauden ajatella ja kirjoittaa tässä ajatukseni, joka nousi lukiessani avauksen.
Jos näille palstoille joku kirjoittaa asiallisen, fiksun ja pohtivan kirjoituksen, vaihtoehdot ketjun jatkolle ovat seuraavanlaiset:
- se vaietaan tyystin (lukijoita muutama sata ja vastauksia kaksi tai kolme)
- ketjussa puututaan kirjoitusvirheisiin tai sivulauseisiin ja hakutaan kirjoittajaa henkilökohtaisesti, mutta asiaan ei oteta kantaa
- ketjuun liittyy palstantäyttäjät, jotka riitelevät keskenään
- jossain aivan muussa kirjoituksessa viitataan viikkojen kuluttua, että olipas silloin hyvä kirjoitus
Onko siis meille helpompaa tyrmätä, lyödä lyttyyn, piruilla ja antaa negatiivista palautetta, kuin sanoa, että olipas hyvin ajateltu tai antaa muuta rakentavaa palautetta?
Anonyymiys suojatun nickin (ja multinickin) takaako antaa meille oikeuden tähän?
Silti uskon, että yhtä satuttavaa on lukea ilkeilyjä ja tyrmääviä vastauksia kirjoituksiinsa ja keskusteluihinsa silloin, kun on nickin takana kuin livenäkin. Tuppaamme usein ottamaan asiat henkilökohtaisina. Se on inhimillistä.
Sen sijaan, että ensimmäiseksi kirjoitamme sen puukotuksen, voisimme joskus kokeilla positiivisempaa otetta. Siksi kai näillä palstoilla on Lähetä viesti -kohdan klikkaamisen jälkeen esikatselutoiminto ja muokkaamismahdollisuus. Olematta naivi tai uskonnollisen filosofian tyrkyttäjä, sanon silti että tehdään joskus niin kuin haluaisimme toisten tekevän itsellemme.
Ehkä pienen oman käytöksen muutoksella voisimme muuttaa koko maailmaa - tai ainakin jäisi se ainainen valittaminen keskustelujen tasosta tai puuttumisesta vähemmälle.
Avauksen alla keskustelut rönsyilevät ja niin niiden pitääkin. Tiukasti aiheessa pysyminen vaatisi lavean avauksen.
Riitelyt ym muut pikkumaisuudet.. no, niitä kaiketi tulee väistämättä, kun ihmiset keskenään toimivat. Oleellista on kyetä asettumaan toisen asemaan. Muutoin mielestäni tuollainen rönsyilevä jutustelu mielenkiintoisempaa kuin lakooninen yhden aiheen tutkielma.
Ja vielä lopuksi...
Joskus kyllä voisi "lähetä viesti"- klikkaamisen jälkeisen esikatselun lisäksi olla "imaise kommentti takaisin ketjusta"-nappula tarpeen..=)
Vaan sen hoitaa sitten sheriffit! =)