joka kohteli kansaa huonnosti. Kuningas määräsi, että kansan oli tehtävä työtä auringon noususta iltahämärään asti. Hän keräsi suuret verot, joten kansa eli köyhyydessä ja kuningas itse ylellisyydessä.
Se, joka uskalsi nousta kuningasta vastaan, joutui tyrmään tai leijonien ruuaksi tai häpeäpaaluun.
Kansa pelkäsi kuningasta, eikä uskaltanut nousta tätä vastaan.
Oli kuitenkin yksi mies nimeltään nimimerkitön. Hän oli rohkea ja hyväntahtoinen.
eräänä päivänä hän meni kuninkaan puheille: "teidän majesteettinne, Kansa ei ole tyytyväinen saamaansa kohteluun". "vai niin", sanoi kuningas, mielessään hän jo hautoi mahdollisimman kieroa kostoa." Mitä kansa haluaa ? hän kysyi....
Se, joka uskalsi nousta kuningasta vastaan, joutui tyrmään tai leijonien ruuaksi tai häpeäpaaluun.
Kansa pelkäsi kuningasta, eikä uskaltanut nousta tätä vastaan.
Oli kuitenkin yksi mies nimeltään nimimerkitön. Hän oli rohkea ja hyväntahtoinen.
eräänä päivänä hän meni kuninkaan puheille: "teidän majesteettinne, Kansa ei ole tyytyväinen saamaansa kohteluun". "vai niin", sanoi kuningas, mielessään hän jo hautoi mahdollisimman kieroa kostoa." Mitä kansa haluaa ? hän kysyi....
Vastaukset 48
Vanhimmat
tapahtuu
Kansa haluaa saada sinut pois vallasta. Olet vätys, etkä hoida hommiasi. Kirjoittelet vaan palstalla kaikkea paskaa naisille, vaikka olet naimisissa.
Et koskaan puolustanut alaisiasi ja olet katkera ja vihamielinen hallitsija.
Et tarvitse yhtään alaista, onneksi nekin on viety sulta jo minimiin, mutta se viimeisinkin pois.
Palavereissä merkkasit vääristellen tavoitteet suoritetuiksi tai siirsit niiden päivämääriä. Eikö kukaan sinulle voi mitään, saat palkkaa tekemättömistä töistä ja olet äärimmäisen pitkävihainen ja kostonhaluinen...
Haluamme sinut paikaltasi pois, siihen jonkun joka oikeasti panostaa töihisä ja koko maan parhaaksi toimimiseen...
Hmmm..kuningas mietti: "hyvä on" hän sanoi viimein. Hän oli aina ihmisten edessä mielinkielin, mutta todelliselta luonteeltaan umpi kiero. Hallittuaan pitkään valtakuntaansa, suurinosa kansasta oli jo saanut tuntea nahoissaan hänen todellisen luonteensa. Nimimerkitön oli kuitekin viisas mies, eikä hän luottanut kuninkaan puheisiin. Hän lähti varoittamaan kansaa, että kuningas voisi kostaa, mutta että kansan et tarvsii olla huolissaan, koska hänellä on suunnitelma.
kuninkaan punoessa juoniaan, nimimerkitön pani täytäntöön omat suunnitelmansa..Hän keräsi kansan yhteen..
tapahtuu
Onks sen kuninkaan nimi Sauli? XD
en tiedä kuninkaan nimeä enkä nimimerkittömäkään...jatkakaa satua
ollu se sadunlukija, olkaa vaan itse hyvä ja.. ei satua noin voi kesken jättää !
"Kansa haluaa vapauden orjuudesta, lapsilleen ruokaa, kouluja ja teitä, joilla voi kulkea rospuuton aikanakin. Kansa haluaa että olemme kaikki tasavertaisia."
Kuningas tulistui tästä aivan suunnattomasti ja suorastaan tärisi valtaistuimellaan. Hoviväki ympärillä ei uskaltanut kohahtaakaan, sillä he tiesivät tuon rohkean, mutta hyväntahtoisuudessaan hölmön miehen tulevan kuolemaan nälkään linnan tyrmissä. Heidän joukossaan oli kuitenkin yksi, joka oli kohottanut katseensa ja tuijotti miestä avoimesti. Hän uskalsi tuskin edes hengittää ja puristi vyölleen kiinnitettyä pientä laukkua, jossa hän kantoi paperia, kynää ja neilikkakaramelleja, joilla hän harhautti aina kuningasta silloin kun tämä julkesi kysyä naiselta mitä hän kantoi mukanaan.
Nainen ei ollut koskaan tuntenut tällä tavalla ketään miestä kohtaan ja se oli aivan uusi, ihmeellinen ja nimeämätön tunne. Oli kuin he kaksi olisivat olleet tietämättään oman yhteisen, salaisen valtakuntansa hallitsijoita, mutta eivät olleet pimeältä nähneet koskaan toistensa kasvoja ja kuin korvaukseksi siitä, että nainen oli elänyt yksin ja pelossa nuo kaikki vuodet ja kantanut laukussaan sekä sydämessään ajatuksiaan, hän nyt joi tuon tuntemattoman miehen piirteitä itseensä ja halusi muistaa jokaisen hiuksen, nenän kaaren, jalkojen asennon sekä poskiluun korkean piirron. Tämäkö oli sitä rakkautta, josta muut hovin naiset olivat puhuneet huokaillessaan ritariensa perään?
mitä sittentapahtuu
ihan kauheita!! :[ :( :-/ :'( :-( ): ;[ ;[ ;| ;( :-\ O.O
anteeksi vaan mutta sä oot ainakin ihan kakka tarinankertoja. jotain merkkejä ?! hei oikeesti !
selkeätä koodikieltä jollekin, jotain inside-juttuja. :)
halua mitään sellaista. insidejutut on vajakeille jotka ei oppinu kommunikoimaan. toivoin kunnon tarinaa
Kuningas määräsi vartiosotilaat vangitsemaan miehen ja julisti:
"Määrään sinut kuolemaan nälkään linnani tyrmissä uhmattuasi kuningastasi. Olkoon sinun kuolemasi esimerkkinä muille siitä, ettei kenenkään tule epäillä minulle taivaasta asetettua valtaa. Viekää hänet pois!"
Kuningas huitaisi kyllästyneesti kädellään ja kaartilaiset raahasivat miehen kaikessa hiljaisuudessa pois salista. Nainen puski tietää hoviväen halki yrittäen pitää katseensa miehessä ja kiirehtiä hänen edelleen. Hän sai kuin saikin raivattua tiensä tyrmiin johtavan oven luo ja seisahtui hengästyneenä ja hämmentyneenä tietämättä mitä tehdä ja miksi oli siihen saapunut. Miestä saattavat sotilaat lähestyivät ja vanki kohotti katseensa naiseen. Se oli vain lyhyt silmäys ja nainen huomasi hiljaa toistaneensa:
"Minä autan sinua. Minä autan sinut vapauteen. Odota! Minä autan sinua!"
Mutta mitä hän voisi tehdä? Hän oli vain kuninkaan hoviopettajan tytär ja tyrmät olivat häneltä kiellettyä aluetta. Sotilaat olivat muutenkin silmäilleet häntä naisen kulkiessa linnan saleissa sekä puutarhassa ja hän tiesi heidän ajatuksensa. Jos hän laskeutuisi yksin tyrmään ei hänen kohtalonsa olisi sen parempi kuin niiden keittiöpiikojen, joiden hän oli kuullut itkevän apua kun sotilaat olivat käyneet heihin käsiksi. Hän oli nähnyt miten nuoria tulevia äitejä oli heitetty linnasta kerjäämään kaduille ja samalla kun kuningas paheksui aviottoman naisen suhteita hän myös salli sotilaittensa julmat huvit ja raiskaukset, sillä ne olivat sotilaat, jotka sallivat hänen pitää valtansa.
Meillä suurimalla osalla on tuo vaikeus...koska täällä pörrätään
Nainen harkitsi vaihtoehtojaan. Hän valvoi koko yön, laski alas hiuksia peittäneen hunnun ja tarkasteli kynttilänvalossa piirteitään pienestä peilistä. Hänellä ei ollut kuin nuoruutensa ja vartalonsa. Kirjoitus- ja lukutaitonsa. Yksi pieni hiussolki, jonka oli perinyt äidiltään. Siinä oli arvoton helmi, joka maksaisi vain yhden päivän leivän torilla.
Nainen juoksutti sormiaan hiusten läpi ja mietti. Hän voisi vietellä tyrmien ylivartijan. Sen irstaan miehen, jolle kelpaisi kyllä nuori rakastajatar, mutta nainen aavisti että mies ottaisi kyllä sen mitä haluaisikin ja antaisi silti tuon tuntemattoman vangin nääntyä nälkään ja nainen? Hän saisi häpäistynä lähteä linnasta ja päätyisi myymään ruumistaan satamaan, kuten oli kuullut monille käyneen.
Pöydällä oli pieni terävä veitsi, jolla nainen oli leikannut auki kirjojensa sivut ja säilytti öisin aina tyynynsä alla, kun humaltuneet ritarit etsivät lemmittyjensä kammarien ovia ja eksyivät hänen kynnykselleen. Nainen tarttui veitseen ja piti tiukasti kiinni pitkästä hiussuortuvasta ja leikkasi sen poikki. Hän leikkasi kaikki hiuksensa. Lyhyeksi kuin pojalla tai nuorella miehellä, mutta se ei riittäisi. Nainen tiesi sen ja oli asettanut talvella käytettävän sängynlämmittimen uunissa yhä hehkuville hiilille. Se oli täynnä kuumaa, kiehuvaa vettä. Kukaan ei kajoaisi häneen, eikä katsoisi häntä kahta kertaa, jos hän polttaisi kasvonsa.
Kahden päivän päästä ilmestyi nuori mies linnan porteille hakemaan työtä. Sotilaita pestattiin aina - linnaan vartijoiksi, armeijaan sotimaan, rajaseudulle vartioimaan.
"Oletpa sinä ruma piru" totesi linnan värvääjä ja katsoi inhoten nuorukaisen kasvoissa olevaa isoa palohaavaa. "Ei sinua voi mihinkään näytille laittaa. Saat aloittaa tyrmistä. Siellä hämärässä kukaan tuota näe."
Ja linnan värvääjän edessä seissyt nuorukainen peitti kivuliaan hymynsä nopeaan kumarrukseen.
Hyvä tarina ja saivat lopulta toisensa..mutta ajattelin lopun erillaiskeksi..herkemmäksi ja...No, ehkä sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua.
"Et sinä mikään nätti ole", totesi vanginvartija-Igot nähdessään uuden työparinsa. "Mutta ei se tuota Aagerttia kyllä estä, joten pidä varasi. Hän on pahalla tuulella tänään."
Nuorukainen seurasia Igotia tämän madellessa lyhdyn kera pitkin tyrmän hämärää, haisevaa käytävää. Rotat eivät enää vaivautuneet edes väistämään, vaan vaikuttivat siltä että ne olisivat syöneet hänen varpaansa, mikäli nuorukainen olisi pysähtynyt.
"Miksi hän on pahalla tuulella" nuorukainen kysyi saadakseen ajatuksensa muualle. Igot vilkaisi olkansa yli ja virnisti paljastaen mustuneen hammasrivinsä.
"Yritti vietellä uuden vankimme, mutta mies mursikin hänen nenänsä. Nyt Aagertti yrittää odottaa että tuo mies olisi nälästä niin heikko, ettei enää jaksaisi vastustella."
Nuorukainen ravisti inhon väristyksen nopeasti yltään.
"Kas tuossa", Igot sanoi ja osoitti lyhdyllä yhtä sellien ovista. Sen pintaan oli merkitty punaisella maalilla rasti. "Ruksi merkitsee ei ruokaa. Vettä annetaan yksi kuppi päivässä kuninkaan määräyksestä, jotta hänen kärsimyksensä on kyllin pitkä ja kyllin hidas. Piruparka..." Igor lisäsi päätään pudistaen. "Mutta sellainen on hinta jos vastustaa kuningasta."
Nuorukainen sai tehtäväkseen jakaa vangeille vettä kerran päivässä. Toisinaan illalla, toisinaan aamulla, ettei yksikään vanki voinut pitää kirjaa siitä oliko päivä vai yö ja montako päivää he olivat jo sellissään viettäneet. Nahkapaitansa alle hän kätki palan leipää ja kumartuessaan antamaan kauhallisen vettä sellin oven luukusta hän sujautti samalla siitä palan leipää likaiseen, vettä kurottavaa käteen.
"Ystävältä" hän kuiskasi. Hän ei edes kyennyt näkemään vangin kasvoja varmistuakseen siitä oliko tämä hänen salissa näkemänsä tuntematon mies, eikä nuorukaiseksi muuntautunut nainen voinut kuin luottaa. Jos hän vain kuulisi tämän äänen niin hän saisi varmuuden.
Voit yhä kirjoittaa vapaasti oman loppusi. Lukisin sen mielelläni. :-)
Nainen uskalsi tuskin nukkua öisin pelätessään Aagertin hyökkäystä. Vartijoiden yhteinen makuutupa tärisi kuorsauksesta ja karhea kangas hiersi naisen ihoa. Haava hänen oikeassa poskessaan oli kipeä ja kyyneleet vain lisäsivät hänen tuskaansa.
Mitä hän oli mennytkään tekemään ja vain siksi, että yksi mies oli puhunut samoin sanoin kuin mitä hän oli vuosia hautonut sydämessään. Hänen isänsä olisi surusta murheellinen, sillä nainen oli vain kirjoittanut karanneensa vihille toiseen kaupunkiin rakastajansa kanssa. Sitä tapahtui ja se oli ainoa syy, jonka koko hoviväki uskoisi miettiessään naisen odottamatonta katoamista.
Pian koittaisi syksyn ja sadonkorjuun karnevaalit ja nainen keskittyi pitämään miehen hengissä siihen asti. Hän oli uskaltaunut kysymään tämän nimeä ja oven takaa vastannut ääni oli ollut sama kuin minkä hän oli kuullut silloin salissa - kauan kauan aikaa sitten ja toisessa elämässä naisesta tuntui. Hän kätki miehen nimen sisimpäänsä ja talletti niiden jaettujen ajatusten viereen, jotka tämä oli silloin kuninkaan edessä lausunut.
Koitti yleinen karnevaalipäivä ja viini virtasi sotilaiden tuvissa. Nainen vain teeskenteli juovansa ja tiesi Aagertin katselevan häntä. Tämä oli jo niin juovuksissa, että pysyi tuskin penkillään, mutta tuijotti nuorukaiseksi luulemaansa naista himokkaammin kuin kuningas uutta nuorta jalkavaimoaan. Nainen soi Aagertille nopean hymyn katseen kera ja nousi pöydästä käydäkseen viemässä vettä vangeille. Aagert seurasi häntä. Huojahdellen tyrmän seinästä toiseen ja kopeloiden vyötään.
en uskalla....Tarkoitus oli kirjoittaa rakkauden tunnustus tähän ketjuun melko tunnistettavaan muotoon, mutta en haluakkaan, jos joku tallaa sen. Pidättäydyn mieluummin sitten pelleily linjalla toisissa ketjuissa. Kirjoita sinä ihmeessä, luen kyllä :)
"Tulepas tänne poika" Aagert huohotti kulkiessaan. "Ä-lä kulje niin nopeaan."
Nainen vain hymyili tälle ja johdatti Aagerttia syvemmälle tyrmän sokkeloihin. Viimein hän pysähtyi ja painautui seinää vasten. Vasemmassa kädessään hänellä yhä oli vankien juottokauha ja toisessa suuri saviruukku puolillaan vettä.
"Sillä lailla..." Aagert totesi ja painautui häntä vasten. Vartija haisi hieltä ja halvalta viiniltä ja nainen tiesi että hänen olisi toimittava nopeasti. Kuin vastauksena lausumattomaan rukoukseen hapuili läheisen sellin ovesta käsi Aagertin jalkoja ja takertui hänen nilkkaansa heikon äänen anellessa vettä. Aagert työnsi itseään irti saaliistaan ja kumartui sadattelemaan vangille. Hänen kätensä tavoitteli piiskaa ja samalla hetkellä - Aagertin katsoessa muualle - nainen iski saviruukun hänen päähänsä.
Höh. Rakkauten tähden tulee aina uskaltaa. ;-)
Aagertin ruho täytti melkein puolet tyrmän kapeasta käytävästä ja nainen katsoi inhoten häntä. Verinoro valui miehen päänahasta ja tämä oli tyystin tajuton, ehkä kuollutkin. Nainen veti syvään henkeä tottuneena tyrmän löyhkään ja yritti saada takovaa sydäntään rauhoittumaan. Sellin ovessa hänen edessään oli punainen rasti. Se oli hänen rastinsa.
Nainen riisti nopeasti Aagertilta tämän avaimet ja avasi sellin oven.
"Tule! Nopeasti!" hän huhuili sellin pimeään. Varjoista kuului liikettä epävarmojen askelten laahautuess kohti ovea. Pitkä, laiha hahmo ilmestyi hänen eteensä. Resuinen parta peitti miehen kuopaille painuneita poskia, mutta nainen hymyili hänelle ja syvä, lämmin tunne levisi kuin kuohuva joki hänen sisällään. Mutta mies katsoi häntä kuin vierasta.
"Olen ystäväsi." nainen sanoi selittävästi, vaikka miehen katse viilsikin hänen haurasta onneaan. "Tule. Autan sinut pakoon."
Yleensä sen teen, mutta nyt.. pelottavan voimakasta. Jotenkin sielukasta..Enkä usko mihinkään hömpään. todella erikoista. Huokaus !
mutta kirjoita sinä omasta rakkaudestasi..
He olivat vaeltaneet remuisan, juhlivan linnan halki, väistelleet humalaisia ja kääntäneet kasvonsa ilkiteoilta, joita he eivät voineet estää. Mies olisi halunnut auttaa ja hyökätä sotilaiden kimppuun, jotka olivat ottaneet nuoren piian vangikseen, mutta nainen pidätti hänen kättään ja pakotti seuraamaan.
Aagertin ylisuuret vaatteet olivat roikkuneet miehen yllä ja nahkakypärä oli peittänyt hänen kasvonsa, mutta viini ja humala olivat heidän paras naamionsa.
Kaukana linnasta, erään sillan alla he vasta lepäsivät ja kuuntelivat hetken sadetta, joka ropisi hiljaisen joen pintaan. Mies tuijotti pelastajaansa kummastuneena ja vuoroin hänen katseensa siirtyi siltaan sekä jokeen ja käsi nyhti syksyssä kuihtuvaa ruohoa kuin takeena sille, että hän todellakin oli vapaa ja yhä elossa.
"Kuka sinä olet?" mies kysyi.
"Ystäväsi" nainen vastasi ja yritti estää kyyneliään. "Olet vapaa." Hän nousi lähteäkseen, mutta mies tarttui häntä kädestä ja käänsi naisen kasvot lähemmäksi.
"En tunne sinua. Mutta nuo silmät... Olen nähnyt ne joskus aiemminkin."
Nainen pudisti päätään. Hänen kauneutensa oli mennyttä, eikä hän halunnut miehen muistavan sitä naista, jonka kanssa tämä oli jakanut katseen silloin kauan kauan sitten kuninkaan salissa.
Mies koetti sormellaan arpeutunutta haavaa.
"Minulla oli yksi asia, joka piti minut järjissäni kaikki nämä päivät ja se oli muisto siltä päivältä kun minut vangittiin. Oli muuan nainen. Siellä kuninkaan salissa. Hän oli ainoa, joka uskalsi katsoa minua silmiin kun minut tuomittiin kuolemaan. Ajattelin että se on hyvä kuolema, jos vain säilytän muiston hänen katseestaan ja tuosta pienestä luomesta, joka hänellä oli poskessaan..." mies sanoi ja hipaisi peukalollan naisen virheetöntä leukaa.
"Joko sinä olet hänen veljensä tai minä muistan väärin."
Nainen ei uskaltanut vastata. Hän ei edes tiennyt mitä sanoja käyttää. Kaikki hänen tahtonsa ja aikeensa lähteä oli valutettu kauas jonnekin tavoittamattomiin miehen silmien taakse tämän katsoessa häntä sekä hellästi että tutkivasti.
"Sinä se olet. Sinä luovuit kaikesta, jotta minä saisin elää. Ja miten voit kuvitellakaan nyt jättäväsi minut."
Mies työnsi nahkaisen sotilaan kypärän naisen päästä ja pörrötti kömpelösti kädellään hänen lyhyttä poikamaista tukkaansa. Hän hymähti huvittuneesti ja sai naisenkin hymyilemään.
"Päivisin olkaamme veljekset, kunnes olemme turvassa, mutta öisin sinä tulet olemaan minun vaimoni."
Tarina päättyi.
Kiitos tarinan kertojalle, merkillinen ja ajattelun herättävä. Luen uudelleen. . kaikki tarinat kiehtovat, etenkin tämä . . Luin jo aiemmin, mutta odotin tarinan loppua ennen vastaamistani, mukava kun rohkaistuit kertomaan sen kokonaan.
Kiitos. :-) Jotenkin vain iski yllättävä inspis, enkä ole juurikaan kirjoittanut tarinoita viime aikoina. Ehkä minun vain piti löytää uusi muusa, joka on tuonut elämääni uuden näkökulman
Rakkaus on aina hyppy tuntemattomaan. Se ei toteudu ellei uskalla.
Kauheita asioita valtakunnassa tapahtuu.
hyrrr ihan kylmää lukea , tää on hyytävää satua..
en voi paljastaa rakastettuani, jos täällä alkaa kamala tappelu
muutama plussa tällä tapaa hauskasta kommentista, kun ei muuten onnistu. :)
Pyh..mitä plussilla tekee. Älä ole noin likainen..äläkä ota niin tosissaan..tai oikeastaan olen tosissani tämän ketjun suhteen, vaikka kukaan ei uskoisi. Haluaisin niin jo tunnustaa hänet, mutta en uskalla suoraan. Ajattelin piilottaa sen tähän tarinaan..Hyvin raskasta pitää sisällä tätä tunnetta.
Mutta muutin mieleni...
Ei tänne uskallakkaan mitään paljastaa, kun täällä on tuolaisia mukana..Melkein unohdin.
Paljastit kuitenkin. Eikö vain;)
niin tein :D
Kiitos tarinasta. Mukaansatempaavaa oli lukea, kun joku osaa kirjoittaa.
ihanasta tarinasta. Eilen sen jo luin ja se upposi suoraan sydämeeni. Eilinen on minulle monella tapaa merkityksellinen päivä. Rakastan minäkin ja erityisesti sitä mitä hänen silmistään silloin joskus näin. Sydämessä hän. Samaistuin siis tarinaan täysin.
Ei mennyt aika ja vaiva siis hukkaan. :-)
Ja vaikka oma elämäni ei noin traagista olekaan niin jokin aina suodattuu mukaan kirjoittamiseen - viimeeksi luetut kirjat, todelliset ihmiset ja elämän perusasetelmat.
Eikä mun aloitus mennyt hukkaan, kun tuli hyvä kirjoittaja siihen kirjoittamaan eli sinä sateen ääni..Muuten minua olisi jo hävettänyt tämä aloitus tänään :D..Mutta jänskää antaa joskus antaa paukkua ja irrotella..
Hienoo, et tääl luovuus kukkii
Ja romanssit
Oletko mies vai nainen ? Moni veikkais naiseksi, mutta minä mieheksi. Nyt vasta tuli tunne, että oletkin mies, vaikka koko ajan pidin naisena.
Täällä ei kyllä kuki luovuus eikä romanssit. Totaalinen tyhjiö..
Minä vai k-tukka? Itse olen nainen, mutta moni luulee kirjoittamisen perusteella usein mieksi, mikä on jännää.
Omakin romanssi jossain heinäkuun kalkkiviivoilla yhä, mutta onneksi sentään luovuus lämmittää.
sama homma, mun kommentteja luullaan usein miehen viesteiksi..Aluksi se oli jännää, nyt mietityttää, olenko liian kovis..
Toisaalta tulen itse ainakin lukeneeksi paljon mieskirjailijoiden teoksia, joten se voi myös vaikuttaa. Valtaosa kirjallisuudesta on yhä miesten kirjoittamaa ja se voi vaikuttaa siihen miten me myös itse kirjoitamme.
minä taas luen varmaan yhtä paljon sekä miesten, että naisten krjoittamia kirjoja. Ihan laidasta laitaan.Tosi kertomuksia retkeilijöistä, paljon elämän kertoja, tiede kirjoja, erilaisia romaaneja. sota Historiaa ja muutenkin kaikenlainen historia kiinnostaa. olen niin utelias... Mutta viisastunut en ole yhtään :D En osaa enää sanoa, luenko naisten tai miesten kirjoit teoksia. Joten en tiedä, miksi minua luullaan usein mieheksi, sanoppa sinä ?
Voi olla että miesten teksteihin yhdistetään usein tietty asiallisuus ja järkevyys sekä realismi. Naisten taas odotetaan kirjoittavan enemmän ns. hömppää ja kevyemmin sekä romanttisemmin missä miehet ehkä kirjoittavat idealisoinnin sijaan alkukantaisemmin. Täten ei täällä voi kenenkään kirjoitustyylin perusteella päätellä mitään.
Tosin myös ennakkotieto kirjoittajan sukupuolesta vaikuttaa tulkintaan ja siksi monet naiskirjailijat kirjoittavat toisinaan salanimillä tai käyttävät vain nimikirjaimia, kuten J.K Rowling.
Ja toisaalta kiinnostuksenkohteesikin ovat ns. miehekkäitä kuten minullakin. Ei naisten odoteta lukevan tiedekirjoja ja sotahistoriaa. Siksi lehtimyyjätkin tarjoavat minulle aina vain jotain naistelehtiä, vaikka en sellaisia oikein koskaan lue. :-P
Enkä minä :D
Mutta huokailen ja itken helposti kun luen..Se varmaankin naismaista