Erolapsille se on tuskaisaa aikaa koulun alkaminen, tässä juuri eräs heistä sanoi, että ei mene kouluun, häntä ei kukaan kuuntele, hänestä ei kukaan pidä.
Ajattelin laittaa tänne linkin, jonka voisivat kaikki eronneet lukea, sillä ainakin tämän pienen ihmisen elämä tuntui olevan ihan hukassa, itki sitä, että aina on joko isää tai äitiä ikävä ja koskaan ei ole niinkuin toisilla vanhampainillloissa äiti ja isä paikalla.
Etävanhempi ei koskaan jouda tulemaan. Vanhammat viettävät aikaansa mieluimmin uuden suhteensa kanssa kuin hänen kanssaa. Taisi kyllä olla osin oikeassakin tässä asiassa.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/vanhempien_ero/
Ajattelin laittaa tänne linkin, jonka voisivat kaikki eronneet lukea, sillä ainakin tämän pienen ihmisen elämä tuntui olevan ihan hukassa, itki sitä, että aina on joko isää tai äitiä ikävä ja koskaan ei ole niinkuin toisilla vanhampainillloissa äiti ja isä paikalla.
Etävanhempi ei koskaan jouda tulemaan. Vanhammat viettävät aikaansa mieluimmin uuden suhteensa kanssa kuin hänen kanssaa. Taisi kyllä olla osin oikeassakin tässä asiassa.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/vanhempien_ero/
Vastaukset 50
Vanhimmat
Jotenkin huvittavaa tuo sinun eronneiden ihmisten parjaaminen ja halveksuminen, kun olet itsekin eronnut ja omatkin lapsesi ovat erolapsia :)
niin metsä vastaa nimimerkille, niin meni metsään tuo vastaukseni kuin vain voi mennä. Kaikki on omaa arvailuasi ja väärin kokonaan, mutta tärkein asia, tuo linkki olisi varmasti oikein hyvää luettavaa myös sinulle jos perheessäsi on lapsia.
Perheessäni on lapsia, ja kaikki mieheni ja minun biologisia lapsia. Olemme ydinperhe. Mutta kiitos vinkistä, jos joskus eroan, niin käyn vilkaisemassa :)
Jos lasta ei äiti kotona tue ja kuuntele niin tottakai kaikki uusi ja tuntematon pelottaa. Toi oma eka luokkalainen on kyllä niin tomera ja pirtsakka että ei ylpeempi vois olla. Vaikka ei olekaan tytön isä enää osa meidän perhettä.
Itse olen pitänyt huolen ettei tytöltä mitään puutu ja aina olen tehnyt selväksi kuinka tärkeä hän on sekä minulle että isälle vaikka iskällä ja äidillä ei asiat sujunutkaan.
Yhtälailla me exän kanssa ollaan osallisia Likan elämässä vaikka tyttö vain mun luona asuukin. Ja olen tosi tyytyvinen että on sen verran fiksu mies että tajuaa vastuunsa ja näyttää kuinka välittää lapsestaan. Kiukuttaa lukea täältä kuinka muka meidänkin lapsen elämän pitäisi olla jotenkin huonoa ja sietämätöntä erään juttujen perusteilla. Jos tuo meidän päivänsäde alkaisi oireilemaan niin kyllä sen äitinä tietäisin!
Näin on. Avustan taas tänäänkin näitä söpöjä, pirtsakoita ja tomeria ekaluokkalaisia.
Kouluun on kiva mennä, myöskin pääsääntöisesti muidenkin luokkien oppilaiden ja ennen kaikkea opettajien kuin meidän avustajienkin mielestä :))
niisk. aina ne lapset vanhemmistaan puhuvat: ne juo viinaa/kaljaa, polttaa tupakkaa, riitelee, eroo, ne eros. ja koulussa samat kotijutut vanhemmista jatkuvat. miten olis, et olis hyvin? kertokaa!!!!!!!!!
Ylennsä tullaset kirjoitukset on kirjoittanut hekilö, jolla ei ole lapsia, perhettä tai ei ole eronnu. Hän vaan kuvittelee miten lapsei koskee tai vanhempi kokee asiat. Nuo on vaan jonkun päästä pälkähtäneet, ei ne ole tosi asioita.
Ei kannata paljon lukea artikkeleita tai jotain parisuhdeoppaita, ne on niin hassuja kertomuksia, ettei se ero mene ikinä niin kun joku kirjoittaa.
Kirjat on humpuukia samoin jotkut lastenhoitooppaat... heh.. nissäpä vasta saa nauraa.
Häh. Lukekaapa tuo Mannerheimliiton vanhempainnetti.
En enää ihmettlee vastausten perusteella lainkaan tuota, miten lapset todella kärsii, eiväthän nämäkään aikuiset muuta te kuin irvailevat täällä.
Lapsenne taitavat pelätä teitä todella paljon, senvuoksi eivät ole voineet puhua pohjamutia myöten tuntemuksiaan.
Mutta kun seuraavan kerran lapsi oireilee riitelee mielestänne aiheettomasti tai kiusaa sisaruksiaan, tulee koulusta huomautus sinne Valmaan, että on ollut vaikeuksia, olettkohan miettineet lainakaan mistä moinen johtuu. Luultavammin saarnaatte lapsellenne, uhkailette, laitatte jopa aresteja kotiin, mutta pääasia lapsen kuuleminen jääkin pois, sillä tuolla toiminnalla lapsi ilmoittaa, että hänellä on paha olla.
Montako kertaa olette joutaneet ottamaan lapsenne syliin, kymmenvuotiaskin tarvitsee sylia, mielellään nukkuisi edes josku yön äidin ja isän vieressä, mutta onko sen vallannut joku muu, lapsen paikan.
Kuuletteko lainkaan lastanne, oliko oma eronne ja paha olonne niin valtava, että ette hyväksy sitä samaa lapsillenne ja auta häntä siinä olemalla hänen lähellään, koskettamalla häntä usein ja kuuntelemalla hänen asioitaan.
Taitaisi olla aihetta kirjoittaa koulutoimistoon, että laittaisivat kotiinne sen pahan sossutädin tarkistamaan tilannetta.
Täysin turhaa yleistämistä. Muutenkin naurettavaa tekstiä.
Kuka siellä isän ja äidin vieressä nukkuu, joka on vienyt lapsen paikan?
Sieltä koulusta tulee viestiä hyvistä ja huonoista asioista, opettajat pitävät kyllä äidin isän, molemmat tai huoltajan ihan ajan tasalla siitä miten siellä koulussa asiat sujuu.
Se viestiosoite on sitten Wilma, tiedoksi vain sinulle, jos kiinnostaa käydä lukaisemassa. Tarvitset koululta oman lapsesi käyttäjätunnuksen ja salasanan.
Veikkaan kyllä, että sinulla ei ole lapsia, et muuten olisi noin "pätevä" neuvomaan lastenkasvatus ja huolehtimis asioista. Eikä sinun kannata sinne koulutoimistoon mitään ilmoitella koska olet lapsiperheiden asioista ulkona kuin lumiukko.
Opettajat ovat tarvittaessa yhteydessä kotona olevaan huoltajaan he yhdessä sopivat jatkotoimista.
"Kuka siellä isän ja äidin vieressä nukkuu, joka on vienyt lapsen paikan?"
Mitä?? EIhän kukaan nuku äidin ja isän vieressä? He ovat eronneet, eivät siis nuku samassa sängyssä. Jos jotain, niin isän viressä nukkuu isän puoliso ja äidin vieressä äidin puoliso.
Ja se on hyvä, että koulut pitävät ajan tasalla. Niin se kuuluukin. Se on koulun tehtävä. Koskien jokaista lastan.
En tiedä, miten viittaat tuolla lastenkasvatusosioon edellisen kirjoittajaan viitaten, mutta toteamuksena voisin sanoa, että yhtälailla sinä jakselet täällä ohjeita, vaikka olet niissä slekeästi epäonnistunut. Ja pahasti.
Että kumpi ohjeistus on sitten parempi. JOS pitää näin lähteä yleistämään. Muitathan myös sen, että lapset ovat yksilöitä, samoin aikuiset ja tilanteet ovat erilaisia.
Mikä tässä nyt on ongelmana vaihteeks?
Ja ed. viestiin, lapset riitelevät ajoittain. ei ole olemassa sellaista lasta, joka vaan päivät pitkät hymyilisi ja olisi nätisti ilman ongelmia. Sellainen lapsi ei ole terve. Yhtälailla lapset näyttävät kiukkuaan ja tyttymättömyyttään ja muita tunteitaan kuin aikuisetkin. Aikuiset jopa joskus samalla tavalla "minä minä minä yhyy yhyy en saa haluan haluan".
Uhkailu7 ei koskaan kuulu lapsen kasvatukseen, kuten ei myöskään fyysiset rangaistukset (ainakaan nykypäivänä) Sitten on mennyt kotona jokin pahasti pielenee jos lapsi pitää pitää kurissa alistamalla!
Anteeksi mutta minä olen kirjoittanut tasan tämän YHDEN KERRAN tuon ylempänä olevan. En siis ole jaellut mitään ohjeita joissa olisin epäonnistunut, mistä sinä yleensä voit tietää kuka on onnistunut koska et tunne ihmisiä nimimerkin perusteella?
Sinun tuotoksistasi näkee että et ole ihan viisas! Jopa oikein selvästi.
Kyllä, pidän itseäni hyvin fiksuna. Ainakin maalaisjärki pelaa ja ymmärrän elämän perusasiat. Joten kiitos.
Ei kannata looukkaantua tuosta, jos sekoitin sinut toiseen. Pointtihan tuossa tekstissä on minun vastineeni sinun näkemyksillesi. Ei niinkään se kenelle se olisi henkilönä kohdistettu. Se on vastaus ja vastauksia siinä on.
Tuota. Kyllä niitä käytöshäiriöitä on ihan "ehjän kodinkin" lapsilla. Kun se kurinpitoa ja kasvatus nykypäivänä kotona tuppaa olemaan aika.... No kiistanalaisia. Että kyllä niitä kullannuppuja ongelmineen ja häiriöineen löytyy ihan joka kodista jos kotona ei ole päteviä vanhempia.
Mitä olen käynyt vanhempainilloissa, niin harvalla lapsella siellä on molemmat vanhemmat paikalla. Eikä ollut meilläkään, koska kun toinen oli jonkun lapsen v.illassa, toinen oli lasten kanssa kotona. Katsos kun ne vanhempainillat suurimmalta osaltaan ol sellaisia, että sinne mennään ilman niitä lapisa. Sitten on erikseen ne muut illanistujaiset kouluilla, joissa ovat sekä vanhemat että lapset paikalla.
Lissu on taas asialla ettekö te huomaa, vastailette kun jollekkin älykkäälle henkilölle.
Pitäs jo tietää tuosta asiasisällöstä ja kirjoitusvirheistä.
Lissu riehuu jatkuvasti tällä uusperhe palstalla. Hänellä sellaista ei ole mutta ilmeisesti exmiehellään on, siksi on niin katkeroitunut.
Ny alkoivat taas koulut. Siellä olevana voin kertoa, että ei siellä kukaan pysty erottelemaan lapsista minkälainen järjestely kenenkin kotona on.
Lapset ovat erittän ennakkoluulottomia, eikä niitä kiinnosta kenenkään kotielämä, kun vain leikit sujuu välitunneilla, tunneilla sitten opiskellaan.
Se on paljolti lapsen luonteesta kiinni minkälainen hän on, nykyään näkyy olevan ekaluokasta lähtien oikein virkeitä lapsia, vähemmän on niitä ujoja ja hiljaisia ;)
Lapsia ei myöskään haittaa jos toiset ovat ihonväriltään tummia tai muuten vain erilaisia. Lapsi ei ole perusarvoiltaan rasistinen, aikuiset tyhmyydessään ovat ja heiltä sitten lapsetkin myöhemmin sen opin ottavat.
Amen. Kotoontahan se hyvinvointi ja arvot lapselle tulevat.
Ja vanhempien on se taattava lapselle oli tilanne parisuhteen kannalta mikä tahansa. Kaikki muut täällä palstalla olijat näyttävät sisäistäneen tämän ajatusmaailman lapsen puolesta hyvinkin. Ainoastaan tämä yksi henkilö yleistyksillään yrittää luoda vallitsevaa käsitystä siitä, että asiat olisivat lapsilla jotenkin huonosti jos vanhemmat ovat eronneet (tämä varmasti kumpuaa hänen omasta tilanteestaan).
Mutta niinhän se on, ei haukku haavaa tee. Etenkään sellaisen ihmisen, joka ei näytä tietävän mistään mitään vaan on sokeasti omien lukkiutumisiensa orja. Oma kupla on turvallinen juuri niin pitkään, ennen kuin joku sen puhkaisee. Valitettavasti yleensä muu maailma (read:lapset) jäävät sen kuplan ulkopuolelle.
Vaikka nyt tunnutte olevan aivan täydellisä ihmisiä ja tiedätte kaiken, kysyisin kuitenkin.
Milloin olette pitäneet lasta sylissänne sitä vähän isompaakin, silitellyt rahoittavasti ja kuunnellut , antanut puhua myös vaikeista asioista.
Ilman että vieressä on ketään muuta, siis ihan kahdenkeskistä hetkeä lapsen kanssa, joka on enemmän kuin viisi-tai kymmenen minuuttia.
Saako lapsenne olla lapsi, vaiko onko kotonanne "armeijan kuri", joka kuuluu vain aikuisille ei lapsille.
Nyt koulupäivän jälkeen olisi hyvä ennen nukkumaan menoa olla se pitkä yhteinen hetki, jossa olisitte vain kahdestaan tai sitten kaikkien omien lastenne kanssa yhdessä ja kukin saisi keskustella ja kertoa asiansa ja viettää aikaa sen oman äidin tai isän kanssa, ilman kiirettä. Kyllä ne villakoirat odottavat ja tiskit odottavat ja voihan se uusi kumppani sillä aikaa vaikka tiskata, kun ei vain työnny mukaan tuohon hetkeen.
Valitettavasti näin ei ole " Ja vanhempien on se taattava lapselle oli tilanne parisuhteen kannalta mikä tahansa. Kaikki muut täällä palstalla olijat näyttävät sisäistäneen tämän ajatusmaailman lapsen puolesta hyvinkin" . Miksi lapsi kertoisi että häntä ei kuunnella, joten hän ei edes ala kertoa, kun huomaa, että todellista kuulemista ei tapahtu.
Ja huomaan, että eihän se kuuntelu tälläkään palstalla onnistu, sillä muutoin kirjoitukset olisivat toisenlaisia, ette kuuntele täällä, joten ette kuuntele todellakaan niitä lapsianne.
Tottakai ollaan täydellisiä, etenkin jos lähtökohtaisesti vertauskohteena on sinun toimintatapasi ja mallisi.
Taidat iitse potea huonoa omaatuntoa omien lapsiesi huomioinnista.
Meillä kyllä ala-asteikäisille lapsille joka ilta luetaan iltasatu, iltaisin yhdessa joko katsotaan leffaa (sylikkäin, kylkikyljessä, miten vaan), tai pelataan yhdessä lautapelejä. No ei joka ilta, mutta pyrkimyksenä ainakin pari kertaa viikossa.
Joka aamu aamuhalaukset ja ijoka ilta iltapusut ja halukset.
Ja aina, jos laposi tulee hakemaan syliä/lohtua, sitä lapsi saa. Kuka olisi niin kylmä ihiminen, että torjuisi lapsen?
Ja kyllä, kyllä meillä kuri kotona on, mutta se ei sulje pois läheisyyttä ja hellyyttä. Ei missään nimessä. Mutta ei meillä mikään eläintarhakaan asusta.
ELi edelleen, mikä on se ongelma? Voit ihan kysyäkin näitä asioita sen sijaan että syyttelet/yleistät. Taitaa tulla tyhmä olo kun mikään sanomasi ei pidäkään paikkaansa muiden arjessa.
Joka aamu aamuhalaukset ja ijoka ilta iltapusut ja halukset.
No ei joka ilta, mutta pyrkimyksenä ainakin pari kertaa viikossa.
Nämäkö ovat riittävät???
Näihin menee se minuutti eikä muuta, tämäkö on mielestäsi riittävää, milloin lapsia pahaa ja uskaltaa puhua??
Sinulle täydellistä mutta eipä ole lapselle.
Näihin menee se minuutti eikä muuta, tämäkö on mielestäsi riittävää, milloin lapsia saa ja uskaltaa puhua??
Korjaus edelliseen painovirheeseen.
Niin voihan tämä tuntua jostakin vähän sellaiselta kiistaltakin, mutta nythän vain eräs äiti kokee itsensä loukatuksi, mikä ei ole tarkoitus.
Tarkoitukseni on herättää teidät lasten äidit ja isät, mahdollisimman moni heräämään siitä "ruususen unesta". Totuus on oettä lapsenne eivät uskalla edes lähestyä teitä, jo tämänkin kirjoittaman ajatelma suukot, halit, ne todellakin ovat aika pintapuolista, lapsi odottaa paljon enemmän, niinhän itsekin haluatte käpertyä kainaloon ja olla siellä koko ajan.
Varmaan useampikin lapsi kokee niin, että häntä ei kuunnella tai hänestä ei pidetä. Samoin usea aikuinen. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, millaisessa perhemuodossa hän elää.
Ainakin minun mieheni tyttäret molemmat tietävät, että sekä isän että äidin uusi perhe suorastaan kilpailee siitä, kumpi saa heitä luokseen ja kumpi saa osallistua heidän elämäänsä. Usein onneksi koko neljän aikuisen konkkaronkka on seuraamassa esimerkiksi heidän esiintymisiään.
Ai kauheee!!! No huh.. mahtaa lasta hävettää!! Meistä olisi kauheeta jos meidän lasten elämssä kaikki kuvittelisivat olevansa lapsen vanhempia!! Huh huh.. me emme kyllä kehtiais liikkua missään. Toi oli kyllä niin paksua soppaa, että ihan sanattomaksi vetää...
Luulisi lapsen häpeevän jos kaikki tulee leikkimään isää ja äitiä lapsen juhliin tai kouluun... voi mahton..
Onhan se aikuisista kivaa ja ne luulee että lapsikin tykkää, tietysti kun aikuinen niin sanoo, niin tykkäähän se lapsi, kun ei uskalla sanoo että ei saa tulla!
Ei se aikuisen onni ole lapsen onni, miksei sitä ymmärretä.
Jos aikuinen tykkää että lapsella on kymmenen vanhempaa jotka tulee lapsen juhliin, niin ei se lapsi välttämättä tykkää.
Lapselle yksikin oma äiti on tärkeempi kuin sata ihmistä jotka leikkii äitiä.
Mutta huh huh.. kyllä meitä ainakin hävettäisi moinen tunkeminen lapen elmään.. ei onnistuisi meillä-...
Voi mahton sentään.. en voi kun ihmetellä...yääk
Kyllä se lapsi osaa ja uskaltaa sanoa mitä haluaa ja mistä ei pidä, jos kokee olonsa hyväksytksi ja turvalliseksi. Ja se pitäisi lähtökohtana olla.
Kyllä meillä ihan rohkeasti lapset sanovat jos "haluavat äidin mukaan synttäreille" "tai XXXX mukaan juhliin" tai vaikkapa "nyt pelkästään isän kanssa pelaamaan/leikkimään".. Ja se on ok. Jossain asioissa se on lapsen päätettävissä ja se ei ole keneltäkään pois.
Kukaan terve aikuinen ei pakota lasta tykkäämään kenestäkään. Se on mahdotonta. Mutta yhtä tyhmää on mustamaalta ketään. Vähän luottoa niihin lapsiin.
:DDD luuletko tosiaan, että se on "vaan noi". Noi on ne jota JOKA ilta/aamu tehdään. Se on se RUTIINI. Syystä tai toisesta en nyt jaksa alkaa tähän kirjoittamaan romaania siitä, miten se arki tunti tunnilta meillä etenee ja miten ne lapset huomioidaan.
Kyllä siihen mahtuu paljon muutakin. Mutta parasta olisi tietenkin jos itse kysyisit noilta lapsosiltta, että miten he kokevat saavansa läheisyyttä meidän pienessä perheessämme?
Voisit yllättyä. Meillä kun tuo arki on sitä että lapset on siinä ja ne ovat sitä osana. Meillä aikuisilla on oma aika sitten kun lapset nukkuvat. Kyllä siinä päivän aikana mahtuu paljon tekemistä lapsen kanssa.
Itse en halua käpertyä koko ajan kainaloon ja olla siellä jatkuvasti.. Minulle riittää ihan päivän aikana heitetyt pusut poskelle ja ja pienet silittelyt ruokaa laittaessa. Illalla saan olla sitten miehen kainalossa ihan riittämin. kun lapset nukkuvat. En ymmärrä mikä tässä on taas niin kauheaa. Tottakai asiat voi lukea mutta se miten ne ymmärtää näyttää olevan aika palhon siitä kiinni miten lukija ne itse haluaa itselleen selittää.
Mutta se on fakta, että enemmän nuo lapset saavat huomiota molemmissa kodeissa tänä päivänä, kun silloin enne kuin vanhemmat erosivat. Ja sen ovat jopa molemmat vanhemmat tyytyväisinä todenneet. Oli se sun mielestä kuinka vastenmielistä tahansa.
Sinusta on siis oikein, että lapset pienestä pitäen oppii siihen, että kaikilla pitää olla kaksi tai useampaa kotia? Tälläiset lapset tekevät myös niin aikanaan kun perusteelet omia perheitään, aivan omia perheitään (monikossai) he oppivat että pitää olla monta perhettä ja monta kotia.
Heille yksi koti ja yksi perhe on vieras käsite, niinpä hekin eroavat ja tekevät uusia lapsia alati jatkuvasti.
Kaikki vain siksi, että aikuiset ovat onnellisia, ei lapset. Lapset maksaa aikuisten onnellisuuden, mitä enempi vaimoja, mieheiä, ja lapsia on sen onnellisempi ihminen on, niinkö, siihen lapsesi kasvatat.
Et kunnioittamaan ketään etkä mitään.
Mitä enempi ihmisiä sen parempi elämä... huh huh..
Meillä kaikki lapset on kasvaneet siihen, että on vain yhdet vanhemmat, yksi koti eikä muita ole. Isän luona kävität kylässä, se ei ollut isän koti, eikä ne vieraat ihmiset joita eivät ikinä nähneet, kuuluneet meidän perheeseen milläänlailla.
Nyt ovat tasapainoisia aikuisia, ymmärtävät kunnioittaa puolisoitaan, ja omia lapsia, yksikään ei ole vielä eronnut eikä lapsiaan hylännyt.
Tajuavat että onni on siinä lähellä, onni ei tule vaihtokaupoista ja keräämällä vieraita ihmisiä ympärilleen ja unohtamaan omat läheiset.
Sen olen lapsilleni opettanut, vaikka isä hylkäsi, minä en. Minun lapsilleni riitti yksi luotettava hyvä aikuinen, minä. Sekaisin olisvat menneet jos kaikenlmaailman nuokkujat olisivat tulleet elmäämme, huh huh, sitä en ikinä sallinut. Jos isä lähti, se on hänen asia, mutta ei hän ole ikinä voinut sälyttää onglemiaan meille, se on ihan hänen oma asiansa. Mutta pljon mentti kun hylkäsi lapsensa.
niin vain sitä omaa äitiä ja isää kaivataan vierelle, ei muita, heitä on ikävä.
Miten ihmeessä ero saa aikuisen ajattelemaan, että lapsi voi hyvin kun hän voi vaihtaa lapsen vanhemman toiseen ihmiseen. Tämä toinen ihminen lisäksi vie lapselta suurimmaksi osaksi pois tuon oman äidin tai isän, kun he viettävät tuota kahdenkeskistä seurustelua ja äiti tai isä ei todellakaan huomaa enää lastaan ei jouda häntä kuulemaan olemaan hänen lähellään, lapsi kaipaa niin valtavasti.
Ei ole ihme että lapsi sanoo, että hänestä ei kukaan välitä, häntä ei kukaan kuuntele, ei häntä todellakaan juurikaan huomata, vain minuutti iltahalaukseen.
Kyllä eron myötä rakentuu hyvin valhellinen maailma ihmisille.
niin vain sitä omaa äitiä ja isää kaivataan vierelle, ei muita, heitä on ikävä.
-Niin ja lapsella on oltava molemmat vanhemmat (ellei toinen ole sitten menehtynyt). Se on taattava. Se on lapsen oikeus ja laissa merkattu.
Miten ihmeessä ero saa aikuisen ajattelemaan, että lapsi voi hyvin kun hän voi vaihtaa lapsen vanhemman toiseen ihmiseen.
-Tätä sinun pitää kysyä niiltä eronneilta miehiltä ja naisilta? Että miksi eivät tehneet tarpeeksi asioita oman suhteensa eteen? Miksi liitto ei kestänyt? Tai miksi tekivät lapset ihmisen kanssa, jota ei loppupeleissä voi sietää? Hehän ovat ainoita ihmisiä,jotka tähän asiaan voi vastata. Todennäköisesti vastaus saattaisi olla jotain "yhdessä olo oli niin piinaavaa ja siinä kärsi niin aikuiset kuin lapsetkin". tai vastaavaa. Ihmiset harvoin eroavat "tosta noi vaan, ilman painavaa syytä".
Tämä toinen ihminen lisäksi vie lapselta suurimmaksi osaksi pois tuon oman äidin tai isän, kun he viettävät tuota kahdenkeskistä seurustelua ja äiti tai isä ei todellakaan huomaa enää lastaan ei jouda häntä kuulemaan olemaan hänen lähellään, lapsi kaipaa niin valtavasti.
-Olettamuksia, yleistyksiä. Totuushan on se, että kyllä. Etävanhemman aika lapsen elämässä pienenee huomattavasti kun ero tulee. Mutta fiksu etävanhempi ymmärtää tämän ja hyödyntää kaiken tapaamisajan lapsen kanssa olemiseen. Sinun lähtökohtasi ovat hieman pielessä. Siis kukaan ulkopuolinenhan ei vie mitään keneltäkään. Harvoin kukaan väkivallalla uhkaa ketään tekemään päätöksiä. Kyllä se etävanhempi itse joutuu nämä vastuut kantaa ja päätökset tekemään. Hyvä vanhempi osaa suhteuttaa oman uuden suhteensa ja aikansa lapsen aknssa niin, että kumpikaan ei kärsi. Eihän se lapsi etävanhemman kanssa 24/7 asu. Kyllä siinä on aikaa rakentaa suhdetta sinäkin aikana kun lapsi ei ole läsnä. Ajan myötä tottakai suhde tiivistyy ja uuden suhteen voi alkaa tuomaan myös lapsen tietoon lapsen ehdoilla. Tyrkyttämättä.
En ymmärrä mistä olet saanut päähäsi, että lasta ei kuunneltaisi eron jälkeen. Ei se lapsi ääntänsä ole menettänyt? Eikä vanhemmat korviansa. Miksi ei kukaan kuuntelisi? Yhtälailla äiti on äiti ja isä on isä ja lapsi on lapsi vaikka eivät saman katon alla enää asukaan. Ei se ole millään tavalla vammauttanut näitä aisteja. Tai pienentänyt vastuuta vanhempana. Vaikka et olekaan enään lapsesi toisen vanhemman puoliso olet silti aina vanhempi omale lapsellesi. Ja yleensä eron jälkeen vielä parempi, koska se jännitteitä luonut, hankala imapiiri kotona on poissa ja voit keskittyä vain ja ainoastaan siihen aikaan lapsesi kanssa.
Ei ole ihme että lapsi sanoo, että hänestä ei kukaan välitä, häntä ei kukaan kuuntele, ei häntä todellakaan juurikaan huomata, vain minuutti iltahalaukseen.
-Harmi, jos sinulla ei ole enää aikaa lapsellesi miehesi jättäessä sinut. Näin ei kuitenkaan saisi olla. Lapsi ei ole syypää suhteesi epäonnistumiseen ja sinä olet ihminen, joka sen hänellä näyttää. Jos lapsi näin sanoo, on sinun todellakin herättävä ja muutettava toimintamallejasi ja käytöstapaasi.
Kyllä eron myötä rakentuu hyvin valhellinen maailma ihmisille.
-Valheita syntyy ilman erojakin. Maailma on kaamea paikka ja vaarojakin on. Niinhän se on. Mutta vanhemapana on sinun tehtäväsi valmistaa lapsesi tätä maailmaa varten ja annettava hänelle sopivat aväät selvitä.
Juuei näin, tuo uusi ihminen kuvittelee itsestään liikoja. Ei lapsi tarvi elämäänsä uusia ihmisiä pilvin pimein, riittää kun hänellä on isä ja äiti. On kova paikka menettää isä vieraalle ihmislle, eikä näe omaa isää kuin harvoin ja silloinkin tämä uusi ihminen tumnkee mukaan, kun kuvittelee olevansa jotian!!! Miksi ne ei ymmärrä että lapsi ei kaipaa ulkopuolisia ihmisiä.
Meillä ei koskaan ole pakotettu lapsia edes näkemään isän naikkosia, ja voin sanoa että paras ratkaisu on ollut meille, lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja ovat erittäin onnellisia. Eivä tolisi jos satoja ihmisiä pakotettaisiin lapsetn elämään.
Me emme ole tarvinneet ikinä näitä miehen vieraita naikkosia. Mihin niitä tarvii?
Jov sieras naikkonen on rikkonut perheemme ja vienyt isän, niin miski meidän pitäisi hyväksyä semmoinen naakka perheeseemme? Ei meistä.
Kyllä meitä hävettäisi jos joku ulkopuolinen ihminen olisi aikanaan tullut lasten koulun juyliin tai sunttäreille, kihlajaisiin häihin tai ristiäisiin... huh huh, se ei kuulu vireaille ihmisille, ne ovat perhejuhlia.
Ihan puistattaa kun oikein ajattelee, että joku vieras pärstä olisi tossa mun nenän edessä, ihmisen joka rikkoi perheemme!
Ainahan siis ISÄÄ ei "menetetä vieraalle ihmiselle". Normaalistihan tilanne menee niin, että pari eroaa. ollaan erottuna. ja löydetään uudet. Ja yhtälailla se ero voi olal lähtöisin naisen puolelta. Yhtälailla se on voinut olla nainen,joka "menetetään uudelle". Se onkin sitten kivempi sotku, jos äiti ei haluakaan lapsia pitää uuden suhteen myötä, tai että se uusi meis samantien tupataan siihen arjen keskelle asumaan, kun lapset vielä käsittelevät koko tilannetta.
Se on yksilöuistä kiinni, miten mahdollisimman fiksusti pystyvät hoitamaan vaikean tilanteen. Ei rooleista, ei yleistyksistä, ei oletuksista.
Ei ole olemassa mitään mantraa ja ultimaattista sääntöä, että se on aina isä joka löytää uuden ja hylkää perheensä. Tuohan nyt on vain yksi, hyvin radikaalisti mustavalkoistettu "worst case scenario".
On eri asia toimia fiksusti ja vastuuntuntoisesti kuin alkamaan manipuloimaan, eristämään, kontrolloimaan hysteerisesti.
Tässä on kanssa yksi hyvin yleistetty tilanne: Pariskunta eroaa. Tai riitelee pahasti. Nainen heittää miehen pihalle. MIes ei enää tulekaan takaisin. Eletään erossa pitkään. Menee vuosi (tai muu määrittelemätön aika). Nainen löytää uusia "tuttavuuksia". Onkin kiva olla sinkku. Kun saakin huomiota ja omaa aikaa.. Mutta hei, mitäs, mies on myös löytänyt uuden. TÄMÄ ei käy päinsä.
Sitten aletaan se syyttely, uhkailu, riitely, tappelu, mustamaalaaminen. Kaikki pska vaan miehen niskaan vaikka erosta okisi ollut kuinka kauan ja vaikka kuinka itsekin olisi jo "päässyt yli". Mutta jotenkin tämä miehen elämän jakamisen konkretisoituminen räjäyttää kolmanne maailmansodan valloilleen.
Ja sinä. ed. viesti. SINÄ et voi puhu miten TE voisitte mitään hyväksyä. Voit vain ja ainoastaan puhua siitä mitä SINÄ hyväksyt tai et. Lapsesi tekevät omat pääöksensä sen suhteen mitä haluavat elämäänsä, mitä hyväksyvät tai eivät, mitä tuntevat ja ketäkin kohtaan.
Ja kukaan vieras pärstä tuskin haluaisikaan sinun nenäsi eteen. Eiköhän se mielummin ole sinun eks miehesi nenän edessä. ;)
Aivan, fiksut lapseni kyllä tietävät kehen luottaa ja kehen ei. Kun isä hyläsi ei heille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin hyätä nyt isänsä. Ja kyllä miestä varmaan suututtaa.
Minun lapseni tietää ettei omia hylätä minkään vuoksi, eikä edes vaihdeta, ellei toinen olisi juoppo tai väkivaltainen, hevillä ei luovuteta, kaieksta pääsee yli kun tekee töitä sen eteen.
Lapseni ei edelleenkään ole hyväksyneet isän naikkosia, nauresekelemme usien kun käyvät täällä, että millanen suttura mahtaa olla joka meidät isän mielestä ylitti.
Mutta eipä kehtaa mieskään näytille tuoda, hävettäähän moinen tempaus. Luuli olevansa kovinkin viisas, mutta itse omaan kuoppaan lankesi, hyvä niin.
Anoppikin sanoo että hän ei meistä luovu, ikinä.
Ja voin sanoa että jso mies olisipakottanut meidänt näkeään sutturansa, olisimme varmasti seonneet kaikki ja elämä olisi täysin pilalla.
Epäilisin hyvin vahvasti tuota, koska ovat sinun esimerkilläsi muodastaneet omat näkemyksensä sinun näkemystesi kaltaisiksi. Pakkosyöttämällä heille omaa kärsimystäsi ja kiukkuasia et saa lapsista ykilöitä, jotka osaavat itse ajatella asioita eri näkökulmista. Aina se on se sinun heihin istuttama "pahan syöpäisyys" siellä kitemässä mikä ohjaa asioita.
Lapsesi myös ovat varmaan oppineet sen, että vaikka puoliso hakkaa niin suhteesta ei lähetä. Omiahan ei hylätä. Tai vaikka se oma mies pettää, niin häntä ei jätetä. Koksa omiahan ei hylätä.
ites jos oma lapsesi joskus parisuhteestaan eroaa syistä tai toisesta (viina, väkivalta yms) ja pari muksuakin on olemassa. niin meinaatko hylätä omat lapsesi? Silt se hieman vaikuttaa.
Ja ähän naurattaa kyllä mitä elämän sisältöä olet lapsillesi tuonut, kun ette muuta keksusteltavaa yhdessä keksi kun eks miehesi (jota ei voi edes isäksi sanoa, kun lapsesi eivät häntä saa nähdä). Tuskin lapselle tulee mieleen että "hei, puhutaanpa mun isästä, jota en aikoihin ole nähnyt, ja hänen niaistaan! Joo muuta parempaa aihetta ei olekaan".. Siis mitä ihmettä. Opetatko lapsesikin elämään menneessä ja oamssa kaunassasi. Jotta he voivat ylläpitää omaa kaunaasi?
Voi tsiisus miten sairas perhe !
Miksi oikeesti koko ajan luulet ja hoet että kukaan sinua olisi pakottanut ketään näkemään. AIka faktaan rinnastettavana totuutena voisin snaoa että tuskin se eksäsi nainen ikinä sinua olisi halunnutkaan nähdä. Minkä ihmeen takia? ttuollanen katkera eksä joka yrittää vaan manipuloida ja haastaa riitaa.. Joillain ihmisillä on parempaakin tekemistä.
Jep. Lissu on sairastuttanut myös lapsensa. Seuraavaksi on tehtävä sama lastenlapsille.
Olemme ekaluokkalaisen lapsemme isän kanssa eronneet. Silti mahdollisuuksien mukaan molemmat ovat mukana vanhempainilloissa ym. Esim. kouluun tutustumisessa olimme äiti, isä ja lapsi. Jos me olemme lapsen yhdessä tehneet niin kyllä me olemme aina myös lapsen vanhemmat ja sen verran pitää pystyä yhdessä toimimaan. Lapsella on myös erittäin rakastavat "isäpuoli" ja "äitipuoli", näitä sanoja emme kyllä totisesti uusista puolisoista käytä. Koska lapsella on äiti ja isä ja uudet puolisot ovat tärkeitä läheisiä aikuisia. Lapsi on näkee suurin piirtein saman verran molempia vanhempiaan, nyt koulun alettua hieman enemmän koulukyydin takia meillä. Perhettä vaihtaessaan lapsella on usein aluksi ikävä toista vanhempaa, mutta noin viiden minuutin kuluttua ikävä unohtuu ja arki sujuu normaalisti. Ei kai uusi puoliso vie sen enempää vanhemman aikaa lapselta kun toinen biologinen vanhempikaan. Ehkä siinä että lapsi tuntee ettei välitetä, on pohjimmiltaan kyse aivan muista ongelmista kuin ero.
Äiti80 olet onnistunut erossa sentään senverran, että voitte yhdessäkin olla lapsen kanssa, kumpa noin olisi kaikilla erolapsilla, mutta te olette poikkeustapaus.
Lapsenne saa nähdä teidät yhdessä kanssaan.
Se että lapsi saisi vielä uusista kumppaneista turvalliset ihmiset vierelleen olisi ihme, sillä niin kovin usein nämä uudet ihmiset ovat niin rikkinäisiä ihmisiä, että lapsenkin yrittävät kaikin tavoin murtaa, alistaa.
Jos tämä uusi kumppani on jättänyt omat lapsensa, eikä halua tavata heitä kuin kerran, pari kuukaudessa, vaikka asuukin melko vieressä, ei ole aikaa koskaan vidä harrastuksiin, eipä siinä juuri kukaan lapsi saa minkäänlaista turvaa hänestä.
Näitä ongelmia kun tahtoo olla liian paljon.
Mihin perustat yleistyksesi, että kovin usein uudet puolisot eivät hyväksy miehen lapsia? Johonkin muuhun kuin omaan näkemykseesi?
Kyllä kuule jokainen ihminen, joka alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia, sisäistää sen että miehen mukana tulee lapset ja se "koko paketti" tulee hyväsyä.
Miksi muuten lähteä suhteeseen, jossa hyväksyy toisen "vain puoliksi". Kun jostain muualta voisi saada sen kaiken?
Hmmm. outo ajatuksen juoksu sinulla. Ja minä en koe itseäni rikkinäiseksi ihmiseksi millään muotoa. Yhtälailla minulla on menneisyys, kuten miehelläkin. Itse en vaan ollut edellisessa liitossani valmis tekemään lapsia silloisen miehen kanssa. Tänäkin päivänä ajoittain kiitän omaa aarvostelu kykyäni sen asian suhteen.
Myöskään mies ei ole rikkinäinen, eikä hänen eksänsäkään. Me olemme kaikki aikuisia. He käsittelivät eronsa silloin kun sen aika oli. Ja miehen eksä ymmärtää, että jjopa hänen eksällänsä on uusi oma elämä johon kuuluun minä. Yhtälailla kun miehenkin eksän elämään kuuluu uusi mies ja uusi arki.
MInulla ei ole mitään syytä olla katkera kenellekään saati syytellä ketään mistään virheistä. Kenenkään toisen virheet eivät vaikuta minun elämääni. Yhtälailla en tuo omia aikaisempia virheitäni tähän päivään. Olen niistä oppinut. Niitä ei tarvitse toistaa. Niiden ansiosta olen se, joka olen tänä päivänä. Hitusen viisaampi ja kokeneempi. Yhtälailla ymmärrän, että miehen eksä kuuluu mieheni historiaan ja lasten kautta tottakai myös meidän arkeen.
Mutta ehkä olen sitten ollut jotenkin onnekas, kun tuo eksä ei olekaan mikään hullu eks akka joka häiriköi yötäpäivää tai muulla tavalla sotkeudu meidän elämään. Hän jopa itse oma-alotteisesti ajoittain luo kontaktia ihan minunkin kanssani.. Tiedostaa oelmassaoloni eikä vaan käsittele minua väölttämättömänä pahana.
Mitä lasten kiusaamiseen tulee, minulla ei ole siihen mitään halua tai tarvetta, Sairas on ihminen, joka purkaa omaa pahaa oloaan viattomaan lapseen.
Aika menee muutenkin ihan muuhun. Lisäksi taidan olla poikkeus kun olen sen verran kypsä, että tiedostan että se ei mitään tai ketään auta. Kiukuttelu siis. Suhteet rakastamaani mieheen se pilaisi. Miksi niin tekisin? Etenkin kun nuo lapsetkaan eivät ole millään tavalla minua satuttaneet tai elämääni vaikeuttaneet? Ei ole heidän syy, että heidän vanhempansa erosivat.
Meillä mies hoitaa lasten harrastukset. Maksaa, kuskaa, seuraa, jakaa.
Eksäkin asuu ihan kiven heiton päässä.
Lapset ovat säännöllisesti meillä kylässä. Sanovat, että isompana voivat vaikka joka päivä pyöräillä kylään (joten en koe, että he tuntisivat olonsa meidän luona mitenkään vihatuksi tai hyljeksityiksi).
Eksän kanssa välit ovat kunnossa. Hän ei meitä piinaa eikä elämäämme hankaloita. Emmekä me hänen.
Joustavuutta asioissa löytyy puolin ja toisin. Ja asioista pystytään keskustelemaan ja sopimaan.
Niin, tiedän että olemme tässä "onnellisessa" asemassa. Ja uudet kumppanimme ovat toistaiseksi lapsettomia vielä, tosin muutosta siihenkin on luvassa pian. Harrastuksiin olemme kyllä lapsemme pääsääntöiseti vieneet itse mutta kyllä uudetkin puolisot välillä vievät harrastuksiin, hakivat esikoulusta, solmivat luistimennauhoja, opettavat kalastamaan, viettävät lapsen kanssa myös kahdenkesken aikaa, eli joskus ero voi päättyä myös hyvin :) Tarkoitin lähinnä sitä että jos eron syy on väkivaltaisuus, välinpitämättömyys, alkoholismi tms. joka vaikuttaa myös lapseen, itse vanhempien erillään olo ei aiheuta lapsen turvattomuutta. Kenties lapsi olis turvaton muutenkin vaikka vanhemmat olisivat yhdessä. Ja jottei liian aurinkoiselta vaikuta niin kyllä meidänkin erossa on riidelty. Ja valitettavasti joskus lapsenkin kuulleen. Sitten kaikki asiat on kyllä lapsen kanssa selvitetty puhumalla ja ainakin yritetty varmistaa että lapsi ei tunne oloaan turvattomaksi. Helppo on kyllä myös riidellä entisen puolison kanssa, mutta lapsen takia olemme päättäneet pitää välimme kunnossa. Sen verran tärkä hän meille on että aikuisten ihmisten erimielisyydet täytyy pystyä laittamaan syrjään, tapellaan sitten keskenämme vaikka painimatolla. Ehkä eroperheissä on usein näitä muita ongelmia myös enemmän jotka heijastuvat lapseen, harvoinhan ero tulee jos kaikki on oikein auvoista ja mukavaa. Puhumattakaan alati vaihtuvista äidin tai isän kumppaneista, eihän kukaan lapsi voi luottaa aikuiseen jos se on kuka milloinkin. Mutta ehkäpä jokunen onnistunut tarina voi luoda uskoa muihinkin!
Sitä en jaksa ymmärtää, miksi täällä kirjoittaa henkilöt jotka kehuvat kuinka heillä kaikki on hyvin. Tuntuu aika oudolta, että sitä sitten vielä tarvitsee olla täällä kirjoittamassa. Nauttisi nyt siitä jos on niin hyvä, jotenkin vaan tulee mieleen, että kaikki ei taidatakaan olla niin, sitä vain valehdellaan itselleen. Jokin kaivertaa.
Toivoisin näiden keskustelupalstojen olevan enemmään sellaisia avun antamisen paikkoja, vertaistukea.
Silloin kirjoittajat ovat etsimässä sitä tietä eteenpäin ja samalla ehkä lukemaan mitä toisillekin kuuluu.
Uskoisin, että ihminen saatuaan elämänsä kuntoon poistuisi täältä ja jättäisi kehumiset muualle, jos yleensä kenenkään tarvitsee mitään kehua ja kenellekään.
Olen itsekin täällä kertomassa mitä epäkohtia olen nähnyt ja samalla toivon saavani apua auttaa eräitä lapsia elämässään eteenpäin, jotta eivät joutuisi aivan mielettömän mielivallan alle, olisi sentään joku taho joka välittää.
Ja voin sanoa, että olen nähnyt ja kuullut sellaista, jota en koskaan olisi toivonut näkeväni, kuulevani.
Itse asianomaiset eivät ymmärrää, eivät näe, eivätkä kuule, toivon totisesti että se kin päivä tulee eteen, jossa ne silmät todella avautuvat ja heidänkin elämänsä saa tasapainon.
Tämän asian myötä katson tietenkin vastaavia tapauksia ympäristössäni ja tämä sma hualapaloo kun näyttää olevan vallalla lähes kaikissa, täysi sokeutuminen todelliselle elämälle, eletään valheessa, pintaliitoa, ei todellista elämää.
Yhtälailla voisi miettiä, miksi täällä kirjoittelevat ihmiset, joilla asiat on nähtävästi päin metsää. Miksi he täällä ovat valittamassa eivätkä esimerkiksi tee asioille mitään? pyri muutokseen?
Keskustelupalstoja on, ja sitä ihmiset niissä tekevät. keskustelevat. vaihtavat näkemyksiä ja kokemuksia. Oli heidän oma elämänsä miten hyvin tai hyvin huonosti tahansa.
Joskus saa vertaistukea ja joskus oma elämä alkaakin näyttää paremmalta kun huomaa miten huonosti muilla menee (surullista mutta totta :D )
Itse ainakin vietän näin lomalla aikaa ajoittain täällä mielenkiinnosta lukemassa ja ihmettelemässä ihmisten aivoituksia. sellasta se on jos jää aikaa kun on muut hommat saanut tehtyä ja telkkaristakaan ei tule mitään.. Saa sitä välillä vähän "lepsuillakin".. Ei se aina tarkoita sitä, että oma elämä pitäisi olla suossa :)
Tämä keskustelupalsta varmasti on myös tuota mainitsemaasi tarkoitusta varten. Ja niinhän täällä ihmiset toimivatkin (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta)..
Mutta kun sehän siinä on, et voi aikuisia ihmisiä määräillä ja jos he kokevat kohtalokseen terrorisoida keskustelupalstoja niin minkäs sinä asialle teet? et mitään. Yrität vain erottaa jyvät akanoista (mikä ei tässä tapauksessa edes ole kauhean vaikeaa, kyllä ne provot erottaa aika selkeästi).
Mutta suosittelen kyllä lämpimästi jotain toista keskustelupalstaa jos haluat ihan vakavissasi alkaa käymään ajatuksenvaihtoa/ henkilökohtaisia syvempiä asioita. Täällä kaikki mitä sanot tai teet on väärin. Olit kuka tahansa mistä tahansa.
Itse eräässä vaiheessa elämää kaipasin myös keskustelukumppania ts. vertaistukea ja sitä kautta aikoinaan tänne eksyinkin, mutta löysin luovemman ja kehittävämmän foorumiin.. tämä nyt on jäänyt "ajan kuluksi".
Mä en käsitä sitä miksi ne uudet suhteet alkavat kutsua itseään omin luvin lapsen äitipuoleksi, eihän sellaista ole olemassakaan.
Ei ole kahta kotia, ei ole uutta perhettä. On vain yksi koti, on yksi perhe, on yksi isä on yksi äti! JA PISTE PERAHNA!!!!
Kyllä lapsen saa manipuloitua kutsumaan vaikka itseäänkin hullujussiksi, jos oikein painostetaan.
Lapselle pitää kertoa mikä on oikea perhe, mikä oikea isä ja äiti. Ei voi olla ketään puskasta tullut ihminen olla lapsen äuiti ja lapsella ei oikeasti ole kahta kotia. Ei kenelläkään ole.
Se on vaan katkeruutta ja halua kiusta ja härnätä lasta ja hänen äitiään. Täällä on tapana loukata niitä joitka mies on jättänyt.
Luojan kiitos ettemme me lähteneet tuohon mukaan, täällä varmaan oltaisiin yhtä syvässä suossa kuin muutkin... aivan kamalaa.
En ymmärrä miksi.
-eivät ne alakaan kutsumaan. sinä olet ainoa joka uusia vaimoja tituuleeraa äitipuoleksi. eli voisit kysyä itseltäsi. älä huoli. voit jo unohtaa tämän asian.
-mikäli vanhemmat ovat eronneet. kyllä, fyysisesti on kaksi kotia. Vanhemmathan asuvat erillään. muistatko. mikäli sattuu olemaan niin surullisesti, että lapsella toiseen vanhempaan yhteydenpito mahdollisuus on pienempi, niin tuolloin ei ehkä etävanhemman koti tunnu lapselle "kodilta". Se on tapaus erikseen.
-Ei ole enää perhettä siinä muodossa missä sen kuvittelet. On olemassa perhe, kyllä. Lapsi ja äiti (mikäli lapsi äidilleen jäi)
mutta enää ei ole olemassa äiti,isä ja lapsi perhettä. Hehän eivät asu yhdessä. Muistatko?
-tuossa olet 100% oikeassa. On vain yksi äiti ja isä. pisteet siitä.
"Se on vaan katkeruutta ja halua kiusta ja härnätä lasta ja hänen äitiään. Täällä on tapana loukata niitä joitka mies on jättänyt.
Luojan kiitos ettemme me lähteneet tuohon mukaan, täällä varmaan oltaisiin yhtä syvässä suossa kuin muutkin... aivan kamalaa.
En ymmärrä miksi."
-JOS mies on jättänyt, se voi olla nainenkin joka miehen jätti
-Katkuruutta ei ole kerennyt miehen vaimoille muodostua. Jollet sinä ole heitä kiusannut. Mutta sekään ei ole katkeruutta vaan turhautuneisuutta mahdollisesti vihaa käytöstäsi kohtaan. Kukaan ei voi olla katkera asioista, joita ei ole itselle tapahtunut.
-Miehen vaimo ei ole puskasta tullut ihminen.Yleensä takana useita vuosia yhdessä. Mahdollisesti ensimmäinen yhteinen avioliitto ja yhteiset lapset.
-kukaan ei täällä suossa ole. Paitsi sinä. Muilla asiallisia aloituksia, kommentteja ja kokemuksia. Sinä olet rikkinäinen kasetti. Korjaa itsesi.
Pötyä, ei semmoista sanaa ees oo kuin äitipuoli. Naurettavaa että olisi puolikas ihminen.
Meille ei ole mikään eikä kukaan miehen suttura ollut koskaan. Emmehän ole edes koksaan sitä nähneet, suojasimme lapsemmekin moisilta naakoilta. Onneksi, sillä me emme antaneet omia lapsia haukutaviksi eikä maksamaan isänsä mokia.
Nyt ovat onnellisia aikuisia, kun eivät joutuneet isän pelinappuloiksi eikä käsittämättömien haukkujen ja kiusan kohteeksi hänen naiksilleen! Se olisi ollut niin rankka juttu meille, että emme varmasti olisi enää missään tekemisissä lasteni kanssa, niin olisivat muuttuneet ja kärsineet. En olisi kehdannut nähdä heitä jos luvan olisin antanut etttä miehen sutturat saisivat kiusaa ja hukkua heitä. Huh. en ikinä.
Kuten vastasin jo tuolla toisessa ketjussa, kukaan ei ole kutsumassa itseään äitipuoleksi. Sinä olet ainoa ihminen joka sitä sanaa käyttää muihin ihmisiin.
...niin ja kaikki muut samat asiat mitä siellä snaoin..koska toistat taas tota samaa... ootas. autan sua..
ctrl+C - Ctrl+P
-eivät ne alakaan kutsumaan. sinä olet ainoa joka uusia vaimoja tituuleeraa äitipuoleksi. eli voisit kysyä itseltäsi. älä huoli. voit jo unohtaa tämän asian.
-mikäli vanhemmat ovat eronneet. kyllä, fyysisesti on kaksi kotia. Vanhemmathan asuvat erillään. muistatko. mikäli sattuu olemaan niin surullisesti, että lapsella toiseen vanhempaan yhteydenpito mahdollisuus on pienempi, niin tuolloin ei ehkä etävanhemman koti tunnu lapselle "kodilta". Se on tapaus erikseen.
-Ei ole enää perhettä siinä muodossa missä sen kuvittelet. On olemassa perhe, kyllä. Lapsi ja äiti (mikäli lapsi äidilleen jäi)
mutta enää ei ole olemassa äiti,isä ja lapsi perhettä. Hehän eivät asu yhdessä. Muistatko?
-tuossa olet 100% oikeassa. On vain yksi äiti ja isä. pisteet siitä.
"Se on vaan katkeruutta ja halua kiusta ja härnätä lasta ja hänen äitiään. Täällä on tapana loukata niitä joitka mies on jättänyt.
Luojan kiitos ettemme me lähteneet tuohon mukaan, täällä varmaan oltaisiin yhtä syvässä suossa kuin muutkin... aivan kamalaa.
En ymmärrä miksi."
-JOS mies on jättänyt, se voi olla nainenkin joka miehen jätti
-Katkuruutta ei ole kerennyt miehen vaimoille muodostua. Jollet sinä ole heitä kiusannut. Mutta sekään ei ole katkeruutta vaan turhautuneisuutta mahdollisesti vihaa käytöstäsi kohtaan. Kukaan ei voi olla katkera asioista, joita ei ole itselle tapahtunut.
-Miehen vaimo ei ole puskasta tullut ihminen.Yleensä takana useita vuosia yhdessä. Mahdollisesti ensimmäinen yhteinen avioliitto ja yhteiset lapset.
-kukaan ei täällä suossa ole. Paitsi sinä. Muilla asiallisia aloituksia, kommentteja ja kokemuksia. Sinä olet rikkinäinen kasetti. Korjaa itsesi.
Kerro ihmeessä löydöstäsi muillekin. Tarvitsijoita on paljon.
Syystä tai toisesta en halua että tietyt ihmiset tulevat pilaamaan senkin saitin täysin :D
Emme varmasti olisi enää missään tekemisissä lasteni kanssa, se olisi ollut rankka juttu meille. Ketkä te? Sinä ja uusi miehesikö? Miksi hyväksyt miehesi, mutta exäsi naista et?
Puolikaita ihmisiä ie ole olemassa ja piste.
Me emme ole koskaan ex isän lehmiä nähneet hyvin on pitäny t poisa meille ei ole mitän asiaa siinä raja meille ei tulla.Olen maailman pasar äiti niin ovat omat lapet sanomeet.
Nyt ovat onnelisia aikuisia ja hyvin menestyneitä kun eivät ole saanut pahoja vaikutteita sutturoilta. olemme onnellisia kun mies on pitänyt sutturat poissa.
Näyttää kaihertavan melko pahasti vielä, vaikka olikin ylistystä omasta suuremmoisesta olotilasta.
niin kai sitten :) sinähän sen tiedät :D
Pahoittelen jos kirjoitus tuntui "ylistykseltä omasta suurenmoisesta olotilasta". Enpä ole koskaan ennen kirjoittanut millekään palstalle tänne ja tämä saakin jäädä viimeiseksi kerraksi :D Lähinnä halusin kirjoituksella tuoda esiin sen että asiat voivat myös kääntyä vielä parhain päin, eivät ne omalla kohdallakaan aluksi kovin valoisilta näyttäneet, ei se ero helppo ole koskaan. Tai että eroperheen lapsi automaattisesti kokisi turvattomuuden tunnetta. Ero on lapselle aina suuri mullistus ja shokki. Viimeinen vaihtoehto, mutta joskus väistämätön. Ja siitäkin voi selvitä!