Hoen itselleni, että kaikki on hyvin ja juuri niinkuin pitääkin. Tulee muistot mieleen, ja ne on vieläkin mielessäni kuin teräväpiirto. Iskee epätoivo. Repiköön se minut vaikka kadoksiin mut rakastan häntä ja se menee kaiken muun edellePääsenkö itse koskaan täysin yli? Näin monien vuosien jälkeen en usko.
ElämäniRakkaus
Itsekäs ikävä
12261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aika samanlaisia tuntemuksia myös minulla. Aika ei näytä haavoja parantavan....ikävä säilyy!
Ei sun tarvitsekaan päästä yli. Mä odotan sitä meidän kohtaamista kans...
En usko, että enää Häntä kohtaan, ei ehkä olisi hyväksi vaikka miten haluaisin. Ja mä en edes uskaltaisi nähdä ilman jotain rauhoittavaa.
Olen oppinut elämään sen kanssa, mut tänään ja viime aikoina on ollut taas rankkaa.
Voisitko ottaa yhteyttä häneen?
Mä otin yhteyttä häneen ja voitte kuvitella että ikävä helpotti.. puhuttiin asiat selväksi ja hänkin kertoi. Mutta onneksi kaikki on nyt hyvin ja lujasti uskoen siihen että voimme jatkaa eteenpäin. Uskoen yhteiseen tulevaisuuteen.
En mä enää voi ottaa yhteyttä.. En haluaisi sotkea häntä enempää mun tunteisiin jotka ei kuitenkaan pysy salassa.
Milloin tapasit viimeksi hänet?
Jep. Ei se taida mennä pois. Kai se on vaan hyväksyttävä että se on aina minussa. Hän. Välillä jo luulee että on hyvästellyt mielessään riittävän kauan ja sitten se taas tulee päälle kuin juna. Ikävä. En tajua tätä. Enkä taida jaksaa enää yrittääkään tajuta. Goddamit
se oli ennen vuotta 2006. Eipä halua sanoa tarkemmin. En mäkään jaksa yrittää kun ei se poistu ennenkuin kuolen mutta ei voi mitään.
minä taas tapasin hänet viime vuonna ekan kerran 5 vuoteen. Oli reilun 8 kuukauden tauko ja erinäisistä syistä. Mutta kyllä se on nyt vaan niin ettei ne tunteet toista kohtaan kuole sormia napsauttamalla. Jan on mun sydämmessä aina ja iäti...
Ihana lukea, et on kohtalotovereita :)
Ei tämä herkkua ole. Ymmärrän, että toinen ei tuntenut samoin. Oli kuitenkin taitava tunneihminen ja oli minulle kohtelias ja kiltti.
Nyt varmaan on unohdettu...Ehkä tämä tästä...oppii sen kanssa elämään.