Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole loukata ketään.. Haluan vain kertoa miten erilailla minä naisena koen nämä asiat verrattuna muihin naisiin.
En ymmärrä lainkaa sanaa "vauvakuume". Minulla ei ole sellaista koskaan ollut ja toivottavasti ei tulekaan. Mikä se semmoinen vauvakuume on? Onko se todellakin polttava tarve saada lapsi vai onko se joku naisten kesken leviävä "tauti".. kun muutkin tekevät vauvoja, niin kyllä minäkin teen.
Minusta monilla naisilla on hyvin ruusunpunaiset käsitykset raskaudesta, synnytyksestä ja lapsien hoidosta. Minusta nainen ei todellakaan ole kauneimmillaan ollessaan raskaana. Minä näen raskaana olevan naisen tilanteen ahdistavana.. aamupahoinvoinnit, turvotukset, huonosti nukutut yöt, lisääntyneen rajoitukset raskauden edistymisen myötä ja erittäin ailahtelevat mielialat. En ymmärrä mitä hienoa raskaana olemisessa on.. todella epämiellyttävä olotila naiselle.
Ja sitten synnytys!! Apua mikä teurastus naiselle!! Kauheat tuskat päällä. Pienestä värkistä pitää pusertaa ulos iso vauva.. täytyy työntää, vaikka ei mahdu.. lopulta se otetaan sieltä puoliväkisin. Naisen alapää revitään auki valtavaksi aukoksi. Synnytyksen jälkeen paikat kursitaan kokoon.. alapäästä ei koskaan tule entistä. Jos ennen synnytystä on ollut löysä alapää, niin synnytyksen jälkeen jumpalla voidaan palautua aika lähelle lähtökohtaa. Mutta jos alapää on ollut tosi tiukka, niin koskaan se ei tule palautumaan lähellekään samaa mitä on ollut.
Synnytyksen jälkeen hormonit ova sekaisin ja elimistön vitamiinivarastot ovat tyhjät. Sitten on aika ryhtyä hoitamaan vauvaa. Jos huonosti käy, niin saa koliikkivauvan, joka itkee yötä päivää seuraavat 5 kuukautta. Jos hyvin käy, niin lapsi ei herätä kuin 2-3 kertaa yössä.
Lapsen tuoma sitovuus yllättää monen ihmisen. Elämä pyörii täysin pienen lapsen aikataulujen mukaan. Mihin tahansa mennäänkin, niin lapsen tuomat rajoitukset täytyy ottaa huomioon. Elämä ei ole enää huoletonta ja vapaata, vaan olet tuon pikkukaverin palvelija 24 tuntia vuorokaudessa. Puuduttavaa arkea, vaipanvaihtoa, ruokailua, ulkoilua, iltapesut.. samat kuolettavat rutiinit toistuvat päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Sitähän pikkulapsi tarvitsee. Sitten kun perheesen tulee toinen ja kolmas lapsi, niin tulee vähän lisähaastetta mukaan. Eri ikäisillä lapsilla on erilaiset tarpeet.. vauva herättää öisin ja tarvitsee vaivanvaihtoa, 2 vuotias kaipaa jo seuraa ja apua monenlaisissa toimissa ja 4 vuotias kaipaa askartelua ja erilaista puuhaa. Kaikkien tarpeet pitäisi täyttää.
Sitten kun nuorinkin on vuoden, niin lapset viedään päiväkotiin ja nainen lähtee töihin!! Jipii, tosi mahtavaa! Pakertaa 8 tuntia töissä, päiväkodin kautta kotiin ja ruokaa tekemään. Lapset huutaa ja kiljuu. He kaikki kaipaa äidin huomiota ollessaan pitkän päivän heistä erossa. Äiti kaipaisi omaa huilihetkeä, mutta sille ei ole aikaa.. kaikki kotityötkin on tekemättä.
sitten kun kakarat tulee murrosikään, niin sitten ne haastaa henkisellä tasolla. Kapinointia, vittuilua ja pään aukomista. Teinien pitää saada uusia puhelimia ja levin lomia ja paljon viikkorahaa.. mitään he eivät tietenkään suostu tekemään. Eikö sitä silloin vanhempana mieti, että miksi koskaan ryhdyinkään vanhemmaksi? Mikä siinä vanhemmuudessa on muka niin palkitsevaa? Olen kuullut useammaltakin ihmiseltä, että heidän elämänsä paras vaihe on se, kun kersat lähtee kotoa pois ja he saavat omistautua omalle elämälleen.
Itse pidän lapsista ja hoidan toisinaan sisarusten lapsia. Tulen erittäin hyvin lasten kanssa toimeen, mutta miksi itse ryhtyä moiseen ruljanssiin?? Onko oma lapsi joku oman egon pönkittäjä, että saa olla jonkun pienen olennon isä tai äiti? Ihmiset ovat mahdottoman ylpeitä vanhemmuudesta.. Meidän matti ja meidän maija ovat niin taitavia!! joopa joo.. ihan tavallisia kersoja. Vanhemmat haluavat vain nähdä oman jälkikasvunsa jotenkin poikkeavan lahjakkaana ja taitavana, vaikka lapsi olisi ihan keskinkertainen.
Monet naiset muuttuvat huonompaa suuntaan tullessaan äidiksi. Synnytys ja raskaus laittaa hormonit sekaisin.. naiset lihovat ja menettävä hehkunsa. Ei enää jaksa viitsi laittautua, maleksitaan lähikauppaan rocksit jalassa ja joku leveä kalttana päällä, joka peittää ylipainon. Hiukset on kynitty lyhyeksi ja naama täysin meikitön. Naamassa on elämään kyllästynyt ilme ja tämä ilme pahenee mitä useampia vuosia nainen on äitinä.
Minulla on kavereina sekä lapsellisia että lapsettomia ihmisiä, joten olen nähnyt asioiden kummankin puolen. Totuus on se, että lapsettomat ihmiset ovat onnellisempia elämäänsä. Miksi tuhlata elämänsä paras aika tekemällä lapsia? Senkö takia, että saa lapsen lapsia vai senkö takia, ettei ole vanhana yksin!
En ymmärrä lainkaa sanaa "vauvakuume". Minulla ei ole sellaista koskaan ollut ja toivottavasti ei tulekaan. Mikä se semmoinen vauvakuume on? Onko se todellakin polttava tarve saada lapsi vai onko se joku naisten kesken leviävä "tauti".. kun muutkin tekevät vauvoja, niin kyllä minäkin teen.
Minusta monilla naisilla on hyvin ruusunpunaiset käsitykset raskaudesta, synnytyksestä ja lapsien hoidosta. Minusta nainen ei todellakaan ole kauneimmillaan ollessaan raskaana. Minä näen raskaana olevan naisen tilanteen ahdistavana.. aamupahoinvoinnit, turvotukset, huonosti nukutut yöt, lisääntyneen rajoitukset raskauden edistymisen myötä ja erittäin ailahtelevat mielialat. En ymmärrä mitä hienoa raskaana olemisessa on.. todella epämiellyttävä olotila naiselle.
Ja sitten synnytys!! Apua mikä teurastus naiselle!! Kauheat tuskat päällä. Pienestä värkistä pitää pusertaa ulos iso vauva.. täytyy työntää, vaikka ei mahdu.. lopulta se otetaan sieltä puoliväkisin. Naisen alapää revitään auki valtavaksi aukoksi. Synnytyksen jälkeen paikat kursitaan kokoon.. alapäästä ei koskaan tule entistä. Jos ennen synnytystä on ollut löysä alapää, niin synnytyksen jälkeen jumpalla voidaan palautua aika lähelle lähtökohtaa. Mutta jos alapää on ollut tosi tiukka, niin koskaan se ei tule palautumaan lähellekään samaa mitä on ollut.
Synnytyksen jälkeen hormonit ova sekaisin ja elimistön vitamiinivarastot ovat tyhjät. Sitten on aika ryhtyä hoitamaan vauvaa. Jos huonosti käy, niin saa koliikkivauvan, joka itkee yötä päivää seuraavat 5 kuukautta. Jos hyvin käy, niin lapsi ei herätä kuin 2-3 kertaa yössä.
Lapsen tuoma sitovuus yllättää monen ihmisen. Elämä pyörii täysin pienen lapsen aikataulujen mukaan. Mihin tahansa mennäänkin, niin lapsen tuomat rajoitukset täytyy ottaa huomioon. Elämä ei ole enää huoletonta ja vapaata, vaan olet tuon pikkukaverin palvelija 24 tuntia vuorokaudessa. Puuduttavaa arkea, vaipanvaihtoa, ruokailua, ulkoilua, iltapesut.. samat kuolettavat rutiinit toistuvat päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Sitähän pikkulapsi tarvitsee. Sitten kun perheesen tulee toinen ja kolmas lapsi, niin tulee vähän lisähaastetta mukaan. Eri ikäisillä lapsilla on erilaiset tarpeet.. vauva herättää öisin ja tarvitsee vaivanvaihtoa, 2 vuotias kaipaa jo seuraa ja apua monenlaisissa toimissa ja 4 vuotias kaipaa askartelua ja erilaista puuhaa. Kaikkien tarpeet pitäisi täyttää.
Sitten kun nuorinkin on vuoden, niin lapset viedään päiväkotiin ja nainen lähtee töihin!! Jipii, tosi mahtavaa! Pakertaa 8 tuntia töissä, päiväkodin kautta kotiin ja ruokaa tekemään. Lapset huutaa ja kiljuu. He kaikki kaipaa äidin huomiota ollessaan pitkän päivän heistä erossa. Äiti kaipaisi omaa huilihetkeä, mutta sille ei ole aikaa.. kaikki kotityötkin on tekemättä.
sitten kun kakarat tulee murrosikään, niin sitten ne haastaa henkisellä tasolla. Kapinointia, vittuilua ja pään aukomista. Teinien pitää saada uusia puhelimia ja levin lomia ja paljon viikkorahaa.. mitään he eivät tietenkään suostu tekemään. Eikö sitä silloin vanhempana mieti, että miksi koskaan ryhdyinkään vanhemmaksi? Mikä siinä vanhemmuudessa on muka niin palkitsevaa? Olen kuullut useammaltakin ihmiseltä, että heidän elämänsä paras vaihe on se, kun kersat lähtee kotoa pois ja he saavat omistautua omalle elämälleen.
Itse pidän lapsista ja hoidan toisinaan sisarusten lapsia. Tulen erittäin hyvin lasten kanssa toimeen, mutta miksi itse ryhtyä moiseen ruljanssiin?? Onko oma lapsi joku oman egon pönkittäjä, että saa olla jonkun pienen olennon isä tai äiti? Ihmiset ovat mahdottoman ylpeitä vanhemmuudesta.. Meidän matti ja meidän maija ovat niin taitavia!! joopa joo.. ihan tavallisia kersoja. Vanhemmat haluavat vain nähdä oman jälkikasvunsa jotenkin poikkeavan lahjakkaana ja taitavana, vaikka lapsi olisi ihan keskinkertainen.
Monet naiset muuttuvat huonompaa suuntaan tullessaan äidiksi. Synnytys ja raskaus laittaa hormonit sekaisin.. naiset lihovat ja menettävä hehkunsa. Ei enää jaksa viitsi laittautua, maleksitaan lähikauppaan rocksit jalassa ja joku leveä kalttana päällä, joka peittää ylipainon. Hiukset on kynitty lyhyeksi ja naama täysin meikitön. Naamassa on elämään kyllästynyt ilme ja tämä ilme pahenee mitä useampia vuosia nainen on äitinä.
Minulla on kavereina sekä lapsellisia että lapsettomia ihmisiä, joten olen nähnyt asioiden kummankin puolen. Totuus on se, että lapsettomat ihmiset ovat onnellisempia elämäänsä. Miksi tuhlata elämänsä paras aika tekemällä lapsia? Senkö takia, että saa lapsen lapsia vai senkö takia, ettei ole vanhana yksin!
Vastaukset 77
Vanhimmat
Raskausaika oli helppoa, synnyttää voisin uudestaan vaikka joka vuosi (ennemmin synnyttäisin, kun menisin hammaslääkäriin..) ja vauvan kanssa on helppoa. Tämä siis minun kokemus. Paikatkin palautui äkkiä, seksielämä aloitettiin kaksi viikkoa synnytyksestä vaikka tuli toisen asteen repeämä.
Vauvakuumetta ei ikinä ollut. Mies enemmän lasta halusi. Mutta nyt kun poika 8kk, niin vauvakuume on aivan järkyttävä. Suurimmaksi osaksi johtuu kai siitä, kun meni niin äkkiä ohi se koko alkuaika, pari ekaa kuukautta. Varmoja ei olla, yritetäänkö koskaan toista.
Tämä minun kokemus, tuo toinen sinun mielipide.:)
Jostain syystä ihmiselle voi käydä niin, että kun hän rakastuu ja löytää täydellisen kumppanin, tämän kanssa haluaa lapsia. Ehkä sinulle ei ole vielä käynyt niin?
Itse tapasin lapsiemme isän 33 vuotta sitten ja olemme yhä onnellisesti yhdessä. Raskaus ja pikkulapsivaihe on kaaaaauuuuukaaaaana takanapäin. Joo, rankkaahan se oli, ja suurinpiirtein juuri tuollaista kuin kuvailit, paitsi ettei meidän lapsilla ollut koliikkia ja he nukkuivat kaikki kolme yönsä oikein hyvin. Murrosiässä ei myöskään ole tarvinnut kuunnella "vittuilua ja päänaukomista", joten tämmöistäkään ei ole kaikissa perheissä. Kyllä vanhemmuus on ollut todella palkitsevaa ja erittäin opettavaista.
Minulla on lapsi, enkä ole suurimmasta osasta asioita aloittajan kanssa ollenkaan samaa mieltä. Silti on pakko puuttua "kolmen lapsen äiti" tuon oman kirjoituksesi aloitukseen. Se on nimittäin yksi niistä ärsyttävistä jutuista, mitä perheellisillä on tapana heittää ihmisille, jotka kertovat etteivät halua lapsia. Valitettavasti vain se a) ei pidä paikkaansa b) on loukkaavaa. Kaikki ihmiset eivät halua lapsia, mutta se ei tarkoita, etteikö heidän parisuhteensa olisi ihana ja kumppani niin täydellinen, kuin nyt voi olla. On melkoisen suuri loukkaus ilmaista epäilynsä siitä, etteikö pariskunnan osapuolet eivät ole oikeita toisilleen, koska he eivät halua lapsia yhdessä. Jos taas oletit, että aloittajalla ei ole kumppania ollenkaan, niin on myös melkoisen omituista olettaa, että jokainen "täydellisen" kumppanin löytävä haluaa lapsia. Suurin osa ihmisistä haluaa lapsia, mutta hyväksytään myös niiden valinta, jotka eivät niitä halua, eikös juu?
Ei ole a) tarkoituskaan, että tämä jokaisen kohdalla pitäisi paikkansa b) jos loukkaavaksi kokee, on epävarma suhteensa tilasta.
Avaajallekin voi vielä käydä niin, että joutuu syömään sanansa. Niin kävi minullekin.
Tämä olikin hupaisa vastaus. :) Joku sanoo, että et ole tavannut oikeaa ihmistä, kun kerrot ettet halua lapsia ja jos loukkaannut, olet vain epävarma suhteesi tilasta. Mielenkiintoinen näkökulma. Etkö todella tajua, että tuohon sanomaasi kuitenkin sisältyy se typerä oletus, että OIKEAN kumppanin kanssa KAIKKI haluavat lapsia. Ja sehän ei ole totta. Jos sinä olit miestäsi väärän kumppanin kanssa ja seuraavan kanssa halusitkin lapsia, et vain todennäköisesti kovin varma lapsettomuuden valinnasta ollutkaan. Joillekin käy niin. Tämä ei silti oikeuta mitätöimään aikuisen ihmisen valintaa lapsettomuudesta sanomalla, että olet väärän ihmisen kanssa. Se on tökeröä, eikä kerro haukuttavan suhteen tilasta mitään, kertoopahan vain sanojan yksisilmäisyydestä.
Sinä, et ymmärtänyt kuinka aloitin lauseeni tai et halunnut ymmärtää:
"Jostain syystä ihmiselle VOI KÄYDÄ niin,..." Tämä tarkoittaa juuri tuota jota itsekin kirjoitit a) ei pidä paikkaansa = ei ole tarkoituksenikaan, että tämä jokaisen kohdalla pitäisi paikkansa.
Taisin törmätä nettikiusaajaan ja riidanhaastajaan tai sitten vain tykkäät vastailla omalla tavallasi "hupaisasti". Se on bye bye. :)
Ahaa, se, että kyseenalaistaa kirjoittamaasi asiaa on nettikiusaamista. Aloituksesi sisältää sanat voi ja ehkä, mutta se osoittaa silti, että epäilet heti että jotain on vain pielessä ja aloittajakin haluaisi kyllä lapsia, kun vain olosuhteet olisivat oikeat.
Minäkin olen ollut saman miehen kanssa 25 vuotta emmekä koskaan ole halunneet lapsia. Aloittaja muuten kirjotti kyllä juuri niin kuin me kaverimme kanssa ajattelemme. Olemme meinaan nähneet muutamia perheitä joissa on juuri samanlainen tilanne ja nimenomaan tuo naisen itsestään välinpitämättömyys. No, muutama mies onkin mennyt vieraisiin sen takia enkä yhtään ihmettele.
Ei kaikki lapsettomatkaan huolehdi itsestään? Itse tunnen miehen ja varmaan sinkkunaisiakin on, joka käy parturissa vain jos on joku tärkeä tapahtuma (häät tms.). Vaatteet on jostain 80-luvulta, osa rikkinäisiä ja usein likaisia. En halua kuvitellakaan koska alkkarit on vaihdettu. Ei koskaan pese hampaitaan.
Sitten on parisuhteessa olevia lapsettomia naisia, joilla on aina sama kampaus ja ei oo meikkiä, vaatteet on mitä on ylipainoa ym. Tottakai samanlailla niistä joilla on lapsia löytyy tämmöisiä tapauksia.
Toiset lapsiperheen äidit/isät pääsee hyvin harrastamaan. Meillä miehen työn takia en pääse enää salille kuten ennen. Mutta lenkille pääsen lapsen kanssa. Vaatekaupoissa ei pääse enää niin vapaasti käymään, mutta hiukset mulla näyttää paremmalta kuin ennen.
Niin,että kun on nähnyt muutamia tälläisiä perheitä niin voi tehdä yleistyksen? Ja vieraisiin menemiseen voi olla useita syitä, eikä mielestäni ole koskaan hyväksyttävää. Ja vikaa on enemmän pettäjässä. Miksi ei voi jättää sitä puolisoa, jos niin kovasti ällöttää? Etkä aina voi tietää taustoja, meillä mies ei esim. halua minun harrastavan liikuntaa! Harrastan silti. Ja vaikka mieheni kulkisi rikkinäisissä kalsareissa, olisi kasvattanut kaljavatsan jne. en mene vieraisiin. Eikä se ole aina nainen joka lakkaa huolehtimasta itsestään.
Täällä kirjoittaa yksi joka ajatteli samaa kuin ap.....muttamutta....
Tulin raskaaksi,mikäei ollut suunniteltu. Iski inho että minä saan lapsen,enkä koskaan niistä ole pitänytkään. No,raskausaika oli TODELLA helppo. Olin elämäni kunnossa.
Synnytys tapahtui sektiolla. En pungertanut mitään eikä leikelty alapäätä.
Vauvasta ei tullut koliikkivauvaa,vaan lapsi joka nukkuu 12 h yöunia tänäkin päivänä.
Töihin menin,isäntä hoitaa kotityöt ja lapsen sillä aikaa. Töistä kun pääsen on lapsi nukkumassa ja isäntä tehnyt ruuan.
lapset edelleen inhottaa,mutta ei se oma. Oma on ihaninta mitä tiedän ja ilman häntä en voi elää.
Hassua miten ihminen tekee mielipiteitä vaikka ei ole kokenut asiaa. Jollen olisi saanut omaa lasta,ajattelisin ehkä vielä samoin. Nyt en enää.
No ihmisellä nyt vaan on taipumus sopeutua yllättäviin elämänmuutoksiin ja omaan lapseen kiintyminen on ihan biologiaa. Jos olisit pysynyt lapsettomana, olisit todennäköisesti hyvin onnellinen niinkin, olisihan se ollut oma vapaa valintasi.
Voisinpa lyödä vetoa, että olet itsekin syyllistynyt niin "hassuun" asiaan kuin mielipiteiden muodostamiseen asioista, joita et ole itse kokenut. Omasta mielestäni ilmiö ei ole ollenkaan hassu, mutta mielestäni se on hassua että sinä et ole tajunnut tämän olevan ihan normaalia.
Niin? Kirjoitinkin perään että ajattelisin myös ehkä samoin kuin ap jollen omaa olisi saanut Mitä et nyt ymmärtänyt?
Jännää myös että tullaan sanomaan asiasta jonka on jo sanonut :D
Ihmiset on luotu lisääntymään, joten siksi vai podemme tuota vauvakuumetta. En olisi onnellisempi ilman lapsia, päinvastoin. Elämälläni on tarkoitus. Minulla useampi kuin kolme, eikä elämämme ole lähelläkään tuollaista kuin kirjoitit ap. Olkoon sinulla oma mielipiteesi, onneksi jokainen valitsee itse niin että on onnellinen :) ps. Se pimpsa ei pysy tiukkana vaikka et synnyttäisikään, se löystyy ihan jo sekstaillessa ja senkin kyllä miehet huomaa ;) Mieluummin löysyys pienestä rakkauspakkauksesta kuin miesten vehkeistä :P
Onnellisten odottajien palstalle tämän päätit ruksata? Ehkä tuolta aborttipalstalta löytyy samaa ajattelevia, on se hyvä ettei sulla muuta tekemistä ollut :D Toivot että me odottajat käännettäs sun pää, ja saatas sut ajattelee toisin. Kadehousu!!! Säälin SINUA!
Totuus on että ihmiset joilla on lapsia, ovat onnellisempia! Että siinä sulle kans totuutta, kuten täällä kuvittelet asioista tietäväsi. Juuri noin ajattelee ja puhuu säälittävät lapsettomat ihmiset. Luojan kiitos sinulla ei ole lapsia. Miten sinun kirjoituksesi olisi oikein? Taidanpa kirjoittaa sinunlaisista myös mielipiteeni isosti johonkin.
Huomaa kyllä ettei sinulla ole lapsia, siksi et tiedä mistä kirjoitat.
Mitä mahtavaa elämässäsi on, nyt kun olet vapaa tekemään mitä halua? Jos meillä ei olisi lapsia niin todennäköisesti kävisin töissä, tulisin kotiin tekemään kotitöitä ja katsomaan telkkaria ym. yhtä mielekästä. Kylläpä elämä olisi tyhjää!
No ihan yhtä kapeakatseisia tuntuvat olevan nämä vastaukset, kuin aloittajankin kirjoitus... :)
Miksei elämä voi olla hyvää ja täyttä lasten kanssa tai ilman niitä? Tietenkin voi, miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää ihmisten erilaisia valintoja?
Nininn, jos sinun elämässäsi ei ilman lapsia olisi muuta, kuin työt, kotityöt ja telkkari, niin ei se tarkoita että muiden elämässä niin olisi. Jotkut harrastavat intohimoisesti liikuntaa, kulttuuria tai vaikkapa gastronomiaa. Harrastaminen ja tekeminen puolison kanssa voi täyttää aikataulun niin tiiviisti, ettei siinä lapsille sijaa olisikaan. Moni lapseton nauttii suunnattomasti, kun raskaan työpäivän jälkeen voi hautautua rauhassa sohvalle viinilasillisen kanssa lukemaan hyvää romaania kynttilänvalossa. Tai voi vaikka valmistaa kolmen ruokalajin illallisen ihan tavallisena iltana ja nautiskella sen puolison kanssa. Kuulostaako ihan hirveältä elämältä? Ei minusta. Itselläni on yksi lapsi (en tiedä, tuleeko toista), mutta pystyn aivan täysin käsittämään, jos joku ei lapsia halua. En kadehdi heidän elämäänsä, mutten myöskään kuvittele sen olevan jotenkin tyhjää tai huonoa. Se on vain erilaista. Minä ja mieheni nautimme elämästämme lapsen kanssa, joku muu nauttii toisenlaisesta elämästä. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Aloittajahan nimenomaan toi esille sen, miten lasten kanssa elämä olisi aivan kamalaa ja hänellä itsellään on asiat paremmin.
Voin itsekin hautautua sohvalle työvuoroni jälkeen, lapset ovat silloin jo yöunilla. Ruoanlaittoa vihaan, joten en siitä ainakaan lähtisi etsimään sisältöä elämääni. Kyllä, kuulostaa ihan hirveältä elämältä. En kuitenkaan lähde tekemään siitä aloitusta suomi24-palstoille, vaikka se mielipiteeni onkin. Oma elämäni on juuri sellaista mitä haluan sen tällä hetkellä olevankin, en muuttaisi mitään.
Pikkulapsiaikakin on loppujen lopuksi todella lyhyt, ei lapsen tarvitse montaa vuotta olla, kun hänen kanssaan voi tehdä melkeinpä mitä tahansa.
Vaan kun ei voi. :) Lasten kanssa elämä on erilaista, se on selviö. Edelleen: jos sinä koet, että elämäsi olisi tylsää, ei se tarkoita etteikö jonkun muun elämä ilman lapsia olisi fantastista. Aloittajan kirjoitus on provosoiva ja typerä. Hän toivoo todennäköisesti ihan yhtä provosoivia vastauksia ja siinä täällä on kyllä taas hienosti onnistuttu.
Kerropas, mitä esim. 3-vuotiaan kanssa ei mielestäsi voi tehdä? Mistä lapsia hankkivat ihmiset jäisivät paitsi siksi, ettei se lasten kanssa vain onnistu? Tokikaan pieniä lapsia ei voi jättää kotiin yksin mennäkseen esim. jumppaan tai salille, mutta liikuntaa voi harrastaa muutenkin. Ja niihin pääsee toisen vanhemman ollessa kotona.
Mennä fine dining -ravintolaan puolison kanssa ex tempore, harrastaa puolison kanssa, käydä keikoilla, golfata, mennä teatteriin, konserttiin... Ja huom. silloin kun huvittaa, lyhyellä varoitusajalla ja usein. Jos nyt vaikka noista aloitetaan. Sitä paitsi jotkut haluavat harrastaa sitä liikuntaa puolison kanssa. Miksi näin päivänselvästä asiasta pitää kiistellä? Sitä paitsi jotkut eivät halua odottaa kolmea vuotta päästäkseen taas tekemään haluamiaan asioita rajoituksetta. Kuten sanoin, itselläni on lapsi, mutta käsitän aivan hyvin, että kaikki eivät lapsia halua. Samasta syystä monet eivät halua edes lemmikkejä, nekin rajoittavat elämää ja menemistä jonkin verran.
Ok, tuollaisia asioita ei olla ennen lapsiakaan koskaan tehty enkä ole sellaisista kiinnostunut nytkään. En löytäisi näistä asioista pienintäkään sisältöä elämääni. Ei tässä mitään kiistelemisen aihetta olekaan, ihmettelen vain miksi se elämä olisi hienompaa ilman lapsia. Enkä vieläkään löytänyt yhtään asiaa mistä olisin jäänyt paitsi lasten ollessa pieniä. Itse kyllä lähdenkin mielummin vaikka koko perheen kanssa yhdessä pyöräilemään kuin vaikka teatteriin tms.
Niin, sitä juuri tarkoitin, että niin erilaisia ovat ihmiset. :) Tarkoitin vain sitä, että ei se elämä välttämättä ole tyhjää ilman niitä lapsia, se voi olla hyvinkin rikasta. Sinulle lapseton elämä ei varmasti sopisi, mutta jollekin toiselle sopii. Ihmiset täyttävät elämänsä erilaisilla asioilla ja sitä minä vain tässä peräänkuulutin, että kai sitä silti voi ymmärtää, että muitakin asioita miellyttävässä ja tyydyttävässä elämässä voi olla kuin lapset, vaikkei itse niitä asioita kaipaisikaan? Harmittaa siis lähinnä se, että ei voida ymmärtää eri lailla eläviä ihmisiä.
Elämä on täynnä rajoituksia. ei täällä voi elää rajoituksettomasti ja täysin vapaasti. Talouselliset resurssit, moraali ja laki. Myös parisuhde asettaa rajoituksia vapauteen oli niitä lapsia tai ei.. ;) ja työpaikka.
Nimimerkillä (ex)-sitoutumiskammoinen. jotain oppinut ja sisäistänyt vapaudesta ja rajoituksista..sellainen vapaan ja rajoituksettoman elämän tavoittelu on elämänsä tuhlaamista.
Toki ymmärrän ettei kaikki lapsia halua. Ja minulle on ihan sama mitä kukin elämällään tekee, itse olen tyytyväinen omiin valintoihin. Aloittajan mielestä elämä ilman lapsia on onnellisempaa kuin lasten kanssa, näin ei omalla kohdallani voisi olla. Itse en ole tuhlannut elämäni parasta aikaa tekemällä lapsia, itse elän niin elämäni parasta aikaa.
Ja sinäkö et näe, että sinun mielipiteesi on vain sinun kokemuksesi asiasta, eikä mikään Ainoa Oikea Totuus? Sehän on selvää, että elämä on täynnä rajoituksia, se nyt vain on niin, että toiset ihmiset eivät tieten tahtoen halua niitä lisää, jos voi valita. Anna heidän olla onnellisia siten, äläkä kuvittele, että vain sinulla on avaimet onnelliseen elämään.
Pyh ja pah! Meillä on monya lasta ja silti teemme noita samoja asioita mitä täällä sanellaan, kokkaillaan illallisia jne. Aivan noloja juttuja väsäätte tänne. Miksi pitäisi olla lapseton kun samoista asioista pystyy nauttimaan myös lasten kanssa, samalla olla onnellinen lapsistaan. Oikeesti, vaihtakaa palstaa.
Ai istut koko illan rauhassa sohvalla lukemassa tai nautit kolmen ruokalajin illallisen ja käyt samalla pitkän, mielenkiintoisen keskustelun miehesi kanssa jostain teitä kiinnostavasta asiasta? "Kokkaillaan illallisia" on vähän eri asia, kuin mistä minä puhuin. Nolo olet itse, jos väität pystyväsi samoja asioita harrastamaan, kuin lapsettomat. Tottakai osin pystyy tekemään niitä asioita kuin ennen, mutta kun se nyt vaan on eri asia lasten kanssa. Ja sehän on tarkoituskin, lapset tuovat elämään erilaista sisältöä kuin lapsettomuus.
Ei mullakaan ole ollut koskaan vauvakuumetta. Ja olin aika epävarma yritykseen ryhdyttyäni. Mutta ei koskaan ollut kyllä sellaista ehdotonta tunnettakaan, että ei lapsia koskaan. Mutta miksi lapsia pitäisi tehdä, jos ei niitä halua?
Raskausaika oli aika raskasta vaikka pääsin moneen muuhun verrattuna helpolla. En oksennellut, mutta käveleminen tuotti vaikeuksia jossain vaiheessa ja oli selkäongelmia ja olo oli tukala jne. Vatsani oli mielestäni kaunis, kauniin muotoinen. Ja oli ihanaa (vaikka joskus kova rumba vatsassa haittasikin), kun lapsi liikkuin vatsassa ja yhtäkkiä ilmestyi kohouma vatsaan, vauvan jalka tms. Rakastuin lapseen jo raskausaikana. Toisaalta se toi kauhen huolenkin meneekö kaikki hyvin.
Supistukset sattui sikana, kunnes sain epiduraalin. Ponnistusvaihe kesti tunnin. Olin ihan sippi ja epätoivoinen. Tuli onneksi ulos kun alkoivat uhkailla leikkaavansa välilihan. Mutta mikä suuri onni ja helpotus kun lapsi vihdoin syntyi.
Imetys oli yllättävän vaikeaa aluksi jne.
Ok, meillä lapsi itki usein ja nukkui pätkissä ym. Olin hirveän väsynyt. Lapsi rajoittaa monin tavoin, varsinkin jos ei ole isovanhempia jotka hoitaa välillä jne. Parisuhdekin on ollut koetuksella. Mutta ne onnen hetken ja ne positiiviset asiat mitä lapsi tuo ne vaan voittaa kaiken sen. Olin tyytyväinen lapsettomanakin ja molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Mutta kukaan ei ole koskaan tehnyt niin onnelliseksi mua kun lapseni. Eikä sitä voinut kuvitella ennen kun lapsen sai. En vaikka ystävilläni ja siskollani oli lapsia, ei se ole kuitenkaan sama asia. Ja kaikkea ei voi nähdä. Vaikka toiset tuntuu jopa tietävänsä kaiken jonkun lapsiperheen "perhehelvetistä" nähtyään heitä hetken kaupassa. Sinulla on omaa henk.koht.kokemusta vain lapsettomasta elämästä. Itselläni on molemmista. Olin mieheni kanssa vuosia yhdessä ilman lapsia.
Naiset leikkaa hiuksensa usein tietyssä iässä, on myös lapsettomia joilla on siilitukka jne. Toiset sanoo, että parisuhteessa tai naimisiin mentyään nainen lakkaa huolehtimasta itsestään. Pitäisikö nekin jättää väliin? Olla vaan sinkkuna. Ei olisi parisuhderiitoja ja olisi aina viimeisen päälle laitettuna?
Itse en ole lihonut vaan laihtunut. Raskauden aikana kiloja tuli kahdeksan ja olen hoikempi nykyään kuin ennen raskautta. Päiväkodissakin törmään usein upean näköisiin äiteihin. Heitäkin on!
Itselläni ei ole vielä kokemusta teini-ikäisestä lapsesta, mutta siskoni poika kohta 18-v on ollut helppo teini. Mukava ja kiltti poika. Monet teinit kieltämättä on kamalia.
No hyvä, että sulla on vankka mielipide asiasta. Ja kuten monesti silloin, kun ei tiedä mistä puhuu ts. ei ole omaa kokemusta asiasta (tarkoitan tässä ihan sitä oman lapsen kanssa elämistä arjessa, en satunaisia vierailuja tuttujen/sisarusten lasten kanssa), on mielipiteet jokseenkin toisen mielestä hassuja.
Minun henkilökohtainen mielipiteeni kärjistettynä on päinvastainen siinä mielessä, että minä säälin heitä, jotka eivät saa tai halua lapsia elämäänsä. Ystäväni on 30v. ikinuori, jonka elämä on kyllä semmoista hohhoijaa teinitouhua yhäkin, että en itse voi sitä ymmärtää. Kai hän on onnellinen, mutta itse en usko, että jaksaisin semmoista elämää enää ilman lapsianikaan. Mutta me ihmiset olemme erilaisia. On toki niitä päiviä, kun kaikki menee päin persettä lasten kanssa ja paukut on ihan nollissa, mutta kyllä ne enemmän antavat minulle, kuin ottavat.
Ihmisissä jotka omasta tahdostaan ovat lapsettomia, ihmetyttää joskus ihan suunnattomasti se aggressiivinen tarve tuoda asiaa julki ja "mustamaalata" lapsiperheitä. He ikäänkuin hyökkäävät päälle sen "minä en hanki lapsia"-asenteensa kanssa. Eikö voi vain todeta, me emme aio hankkia lapsia, ilman tämmöisiä suomi24 kirjotuksia. Tuskin tältä palstalta löytyy kovin montaa, joka kanssasi on samaa mieltä tai sitten te kaikki olette vähän väärällä foorumilla :D
Nimimerkille h45rgy.. Minulla on vankka mielipide asiasta ja se perustuu muun muassa seuraaviin asioihin..
Olen työskennellyt aiemmin paljon kasvatusalalla perheiden parissa ja nähnyt minkalaisten asioiden kanssa tavalliset perheet painii. Useimmilla lapsia saavilla ihmisillä ei ole teoriatasolla juurikaan ymmärrystä lapsen kasvatuksesta, lapsen kehitysvaiheista ja jne. Useimmat vanhemmaksi aikovat eivät ymmärrä mihinkä ovat ryhtymässä ja monet asiat tulevat heille "yllätyksenä".
Olen myös nuorempana hoitanut ammatikseni lapsia, joten kokemusta on eri ikäisten ja erilaisten lasten kanssa olemisesta. Sisarusteni perhe-elämää olen myös läheltä seurannut.
Olen ollut avoliitossa 6 vuotta miehen kanssa, jolla on kaksi lasta. Toinen heistä on asunut koko ajan kanssamme ja myös toinen haluaisi asua kanssamme, joten tuskinpa olen ihan ikävä ihminen ;) Lapset ovat jo isoja, toinen 19 vee ja toinen 11 vuotias. Olen ollut tärkeä vaikuttaja heidän elämässään ja minulla on läheiset välit näihin lapsiin. Kun olen nähnyt tämän pätkän heidän elämästään, niin näen sen kokonaiskuvan kuinka vaativa on lapsen kasvatusprosessi.
Jos ihminen on lapseton se ei suinkaan tarkoita, että hän olisi epäkypsä ihminen. Lapseton voi olla epäkypsä, mutta niin voi olla perheellinenkin. Toki myönnän sen, että lapset ovat maailman parhaita henkisiä kasvattajia:D Niin hyviä, että minulle on sopiva annos nämä mieheni lapset sopivina annoksina:D
Minusta en ole mustamaalannut perheellisiä. Kirjoitukseni on asiallinen ja rehellinen, mutta tietysti jokainen kokee asian omalla tavallaan. Kirjoitukseni tarkoitus on herättää keskustelua asiasta. Minusta nykyäänkin pidetään aika itsestäänselvänä, että nainen tekee lapsia ja että nainen haluaa lapsia. Mutta jos nainen ei haluakaan, niin se voi olla naiselle itselleen vaikea paikka juuri tämän ympäristön vuoksi.
Tämä aihe on herkkä ja ymmärrän, että kirjoitukseni voi herättää voimakkaitakin tunteita ihmisissä. Minusta on kiva, kun olette rehellisiä ja esitätte eriäviä näkemyksiä. Ei tässä maailmassa ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää tätä elämää:)
en sanoisi sinua sitten aivan lapsettomaksi, jos kerran olet miehesi lasten kasvattamiseen osallistunut.. ;)
Aivan...Sinä tuskin olit raskaana ja synnytit nuo miehen lapset. Muutenkaan en menisi vertaamaan äitipuolena oloa oikeaan äitiyteen. Ne miehesi lapset kantoi miehesi ex kohdussaan ja synnytti heidät, miehesi oli varmasti mukana ja ne tapahtumat ovat ikuisesti molempien mielessä elämänsä ihanimpina tapahtumina, he eivät koskaan unohda niitä hetkiä, kokivat ne yhdessä. Mikään sinun kanssa kokema ei tule koskaan vetämään vertoja tuolle.
Vaikka olisit sivusta seurannut toisten lasten kasvua, sinulla ei ole hajuakaan millaista on kun on oma biologinen lapsi.
Miksi ihmeessä olet miehen kanssa joilla on lapsia, jos säälit ihmisiä joilla on lapsia? Nuo monet mainitsemasi asiat kuuluvat myös teidän/sinun elämääsi? On ihan eri asia, jos miehesikin olisi lapseton!
"Ei tässä maailmassa ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää tätä elämää."
"Mutta jos nainen ei haluakaan, niin se voi olla naiselle itselleen vaikea paikka juuri tämän ympäristön vuoksi."
Silti et tunnu yhtään ymmärtävän lapsia haluavia? Ja et varmaan itsekään pidä siitä, jos joku säälii sinua lapsia haluamatonta? Mitä, jos lapsia haluavat olisikin vähemmistö ja olisi vaikea paikka ympäristön (sinunlaisten) takia olla äiti/isä?
Vai johtuuko tämä sinun "säälisi" ja kirjoituksesi juurikin siitä, kun itseäsi ottaa päähän ne, jotka ei ymmärrä sitä, että et halua lapsia? Ja pitää sitten moittia äitejä itsestään lihaviksi, itsestään huolehtimattomaksi jne.?
Nimimerkille Ristiriitaista? Vastaanpa sinun kysymyksiin.. MIksi olen miehen kanssa, jolla on lapsia, vaikka säälin ihmisiä joilla on lapsia? Rakastuisin eronneeseen mieheen, jolla sattui olemaan lapsia.. en olisi halunnut parisuhteeseen lapsia omistavan miehen kanssa, mutta niin vain kävi. Kun aloimme seurustelemaan, minulle oli itsestäänselvää, että haluan lapsiakin hänen kanssaan. Uusperheen myötä aloin nähdä aivan uusin silmin koko lapsi asian.. kun elää lapsiperheen arkea, niin se näyttää sen todellisuuden millaista elämä lapsiperheessä on. Uusperhe kuvio ei ole mikään helpoin tapa aloittaa elämää perhe-elämää.
Miten olet saanut sen käsityksen, etten ymmärtäisi ihmisiä, jotka haluavat lapsia?! Tottakai ymmärrän heitä! On varmasti maailman luonnollisin asia haluta lapsia.. jos se ei olisi luonnollista, niin tuskin melkein kaikki niitä tekisivät. Lapset antavat paljon sellaista iloa ja tarkoitusta elämään, mitä moni ihminen ei saa mistään muualta. Monille ihmisille lasten tekeminen on tarkoitus, että miksi ylipäätään on tällä pallolla.
Toin aloituspuheessani esiin kaikki ne negatiiviset asiat, jotka koen liittyen raskauteen, synnytykseen ja perhe-elämään.. samalla esitin myös kysymyksiä ihmisille, jotta saisin vastauksia asioihin, jotka minua mietityttävät. Tiedän että moni loukkaantuu suoruudestani, mutta oli vaan pakko saada tuoda julki ne jossakin! Ehkä minä sitten olen se outo kummajainen, kun minulla on näin ihmeellisiä ajatuksia maailman hienoimmasta asiasta kuin äitiydestä;)
Huvittava aloitus...
Lapseton ihminen kirjoittaa, kuinka rankkaa on olla raskaana, synnyttää, kasvattaa ja hoitaa lapsia :D
Jotain kummaa katkeruutta ja epävarmuutta pinnan alla kytee, kun lapseton jaksaa kirjoittaa aiheesta, näinkin pitkän avauksen. Ehkä se vanhuuden yksinäisyys kuitenkin on alkanut pelottaa?
Minulla on kokemuksia lapsettomista, vanhoista naisista, jotka sairasvuoteella (osastolla) kadehtivat niitä ikäihmisiä, joita lapset ja lapsenlapset käyvät tervehtimässä.
Voi sitä valitusta ja hoitohenkilökunnan rääkkäämistä ja juoksettamista. Samalla he yrittävät myös passauttaa itseään muiden potilaiden omaisilla, jotka ovat tulleet katsomaan pitkistäkin matkoista omaa vanhustaan.
Nauttikaa myös silloin siitä "luksuselämästänne", kun olette vanhoja ja yksin ja muistakaa, että ystävänne ovat (todennäköisesti) yhtä vanhoja ja raihnaisia kuin tekin. ;)
Oikein mukavasti kirjoitettu, varsinkin kun ajattelee niitä ihmisiä, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät saa. Ennustit tuossa samalla heille ihanan vanhuuden.
Eikös ollutkin? Tiedoksesi: lapsia ne ovat adoptoidutkin lapset.
Tiedoksesi: kaikki ihmiset eivät kelpaa adoptiovanhemmiksi, vaikka haluaisivat. Eikä todellakaan tarvitse olla mikään hirvittävä rikollinen tms., ehdot vanhemmuudelle ovat nykyään todella tiukat. Lause "ainahan voi adoptoida" kertoo ainoastaan siitä, ettei kyseisellä ihmisellä ole hajuakaan adoptioprosessiin liittyvistä vaatimuksista.
Vaatimukset eivät ole mahdottomat ja ne on tehty adoptiolapsen parhaaksi ja näin kuuluukin olla. Tässä yksi vanha "malliksi":
http://www.ampiaisakka.com/kiina-adoptio/vaatimukset.htm
Näistä on turha ruveta kiistelemään. Esimerkiksi krooninen sairaus voi estää adoption. Jos et ole itse käynyt adoptioprosessia läpi, niin älä ala viisastelemaan. Kaikki eivät myöskään halua adoptoida, koska se nyt vaan EI ole sama, kuin biologinen lapsi. Joka tapauksessa kirjoituksesi oli ilkeä.
Kroonisesti sairas tarvitsee lapsen itseään hoitamaanko? Jollei halua adoptoida tai ottaa edes sijoituslasta on vapaaehtoisesti lapseton. :(
Ei, vaan niillä kroonisesti sairailla lapsettomillakin on ehkä ollut haaveita lapsista, samoin muilla, jotka eivät jostain syystä saa omia lapsia ja eivät voi tai halua adoptoida. No, kylläsikin ehkä vielä opit, ettei elämä ole niin mustavalkoista. Toivottavasti tajuat edes olla omista lapsistasi onnellinen, lapset kun eivät ole mikään itsestäänselvyys, vaikka niin näytät luulevankin.
Pikemminkin taitaa olla niin, että sinä ja jotkut muut luulevat, että lapsi on ihmisen perusoikeus. Lapsilähtöisempää ajattelua toivon lapsihaaveilujen tilalle kroonisesti sairaille. Elämä ei aina ole reilua. Emme ole monessa muussakaan asiassa tasavertaisia.
Asia, joka on helppo sanoa sellaisen, joka niitä lapsia on saanut...
Sitä paitsi minusta sinun kirjoituksesi oli ilkeää kaikkia adoptoituja kohtaan:
"Kaikki eivät myöskään halua adoptoida, koska se nyt vaan EI ole sama, kuin biologinen lapsi. Joka tapauksessa kirjoituksesi oli ilkeä."
Nimimerkille Sivusta seurannut.. Ihminen katsoo maailmaa hyvin subjektiivisesti tulkiten asioita haluamallaan tavallaan. Asioita pitää katso objektiivisemmin eli laajemmin. Maailmaan mahtuu aivan kaikkea..
Juu varmasti on olemassa ikäviä ja katkeria lapsettomia ihmisiä, jotka ovat kateellisia niille joilla on lapsia. Ehkä nämä ihmiset eivät ole saaneet lapsia tai heillä ei ole ollut kumppania, jonka kanssa tehdä lapsia.. tai ehkäpä he ovat kenties katunee sitä, etteivät tehneet lapsia.
Mutta on myös olemassa myös katkeroituneita ja kyynistyneitä äitejä, jotka antoivat kaikkensa ja sairasvuoteella heistä on tullut vaikeita vanhuksia. He narisevat ja valittavat kaikesta lapsilleen ja ovat melkoisena taakkana omille lapsilleen. Nämä vanhukset ovat joutuneet antaa itsestään niin paljon, että se kostautuu vanhana.. heidän piilossa olevat negatiiviset tunteet tulevat esiin.
Jos ihmisellä on lapsia, niin ei se tarkoita, etteikö ihmiselle tulisi yksinäistä vanhuutta. Lapset voivat asua kaukana ja/tai heillä ei ole aikaa.
"Jotain kummaa katkeruutta ja epävarmuutta pinnan alla kytee, kun lapseton jaksaa kirjoittaa aiheesta, näinkin pitkän avauksen. Ehkä se vanhuuden yksinäisyys kuitenkin on alkanut pelottaa? "
Tottakai voit vapaasti tulkita asian näin, jos se tekee olosi paremmaksi. Ihmisellähän on tarve tulkita asioita tavalla, joka tukee omia arvoja ja omaa maailmaa. Toisen mielipide voidaan haluta nähdä kuten sinä näet tässä tilanteessa.. aloittajan täytyy olla katkera ja epävarma, kun lapseston jaksaa tehdä näin pitkän aloitteen aiheesta.. Mikä saa sinut tulkitsemaan, että minä kokisin näin??
En ole todellakaan katkera. Kuten jo aikaisemmin sanoin, tarkoitukseni on herättää keskustelua aiheesta, jota en voi missään muualla ilmaista. Luuletko, että tämmöistä asiaa voi missään muualla tuoda julki ja saada mielipiteitä ihmisiltä? Netti on turvallinen ja hyvä keino tuoda omat mielipiteensä julki ja saada myös ihmisten AITOJA MIELIPITEITÄ!
Aika moni vanhus valitettavasti on yksinäinen ja kukaan ei käy katsomassa vaikka olisi lapsia. Itse tiedän yhden monilapsisen perheen, jossa vain yksi lapsista huolehtii vahnemmistaan. Muita ei kiinnosta pätkääkään, muuta kuin tuleva perintö. Josta jo vanhempien eläessä riidellään.
Toiset katkaisee myös välinsä vanhempiinsa. Lapsesta voi tulla juoppo tms. Ikinä ei ole varmuutta. Ja ehkä voisi säästää ja palkat yksityisen hoitajan ja luksushoidon!
Tosissaanko joku pelkästään vanhuudenturvaksi lapsia hankkii?
Kirjoitat, että aika moni vanhus on yksinäinen ja itse tiedät monilapsisen perheen, jossa vain yksi lapsista huolehtii vanhemmistaan.
Voit siis tuon yhden perheen perusteella kertoa, että moni vanhus on yksinäinen. :)
Oletkohan koskaan käynyt vanhainkodisa? Siellä yksinäisiä ovat lapsettomat vanhukset, eikä tämä ole yleistys vaan totinen tosi. Itse en ole hankkinut lapsia vanhuudenturvaksi, koska ei kukaan nuori, lapsentekoiässä oleva ihminen ajattele vanhuuttaan.
Minusta on kuitenkin omistuista tämä palstavalintasi ja provosoiva otsikkosi. Minulla on lapsia, muttei sinun ainakaan minua tarvitse sääliä.
Toivon vaan, että jos joskus vanhuksena joudut sairaalaan ja viereisessä vuoteessa on iäkäs nainen, jota hänen lapsensa käyvät vierastunnilla katsomassa, et ole hänelle kateellinen.
Et pyydä hänen lapsiaan pöyhimään SINUN tyynyäsi, vaihtamaan tv:n kanavaa SINULLE mieluisaksi, osaile alituiseen keskusteluun, joka ei ole SINUN korvillesi tarkoitettu ja koko ajan häiritse naapuriasi, ettei hän pysty seurustelemaan lastensa kanssa. Älä syyllistä naapurivuoteen potilasta siitä, että häntä käydään katsomassa mutta SINUA ei.
Olet tottunut olemaan maailman napa, koska olet aina voinut ajatella vain itseäsi, eikä sinun ole tarvinnut "uhrautua" kenenkään puolesta. Älä tuolloin pyydä ketään uhrautumaan SINUN puolestasi. Minä toivon, että kun lepäilet vuoteellasi, herkuttelet sillä ajatuksesta, että olet saanut elää ihan vain itsellesi. :)
Joo en kans tajua miten jaksoi nähä tuon vaivan :D Kyllä, täällä myös säälitään tosissaan niitä jotka eivät lapsia halua. Ja lapset kasvattavat, kauhulla seuraan vierestä aikuisia lapsettomia ihmisiä ja oikeen saa hävetä vieressä... Onneks itsellä on muuta tekemistä kuin esiintyä ikiteininä!
Hassua, miten ihmiset kirvottuu inttämään toisten ihmisten elämistä. Tulihan tuossa jo semmosia viisauksia, että ihminen on onnellinen kuka mihinkin ja kaikkeen tottuu. Itsekin olin ennen tosi vahvasti sitä mieltä, etten halua ikinä lapsia ja omasin nuo samat ennakkoluuloset käsitykset ku alottajalla. Noh, nyt on sitten perhe ja vieläpä ensimmäisenä omasta kaveriporukasta. Kaikki oli ihan ällikällä lyötyjä. En ala ottamaan kantaa siihen minkälaista mun elämä oli ennen perhettä verrattuna tähän päivään tai millasta sen pitäs muitten mielestä olla. Sen vaan sanon, että elämä tuo kullekin osansa mukaan. Ne perimmäisimmätkin arvot voi muuttua. Enkä tähänkään koita sisällyttää mitään piilosanomaa, että kyllä se vauvakuume sieltä iskee itse kullekin vaan voihan se kelkka kääntyä toisinkin päin, että lapsirakas ei haluakaan enää lapsia. Tai perimmäiset arvot voi muuttua muillaki elämän osa-alueilla: kunnianhimosesta tekijäihmisestä ja suorittajasta voi tulla sohvalöllö. Sitähän tämä elämä on. Ihmisestä voi hioutua jotain semmosta, jota ei uskois tai jotain, joka saattaa jopa nykytilanteessa ajatuksentasollaki etoa. Kannattaa miettiä, mitä suustansa päästää.
Ompas kiihkeää keskustelua luonnollisesta asiasta. Lisääntyminen.. :)
Ehkä se omien geenien levittäminen menee joillakin kaiken elämässä epäolennaisen edelle.. Ja sitäpaitsi, Kun saat lapsia, niin silloin olet askeleen lähempänä kuolemattomuutta ;) etkä ole vanhana yksin, mikäli kasvatat lapsesi hyvin.
Totta se on, lapsen saaminen muuttaa elämäntavan ja ihmisen, eikä ikinä tiedä ennakkoon mihin suuntaan..
Jännää tulla kirjoiteleaan tämmöistä raskauspalstalle. En ymmärrä motiivia, mutta ei kai mun tarviikaan. Ehkä vapaahtoisten lapsettomien palsta tms. voisi olla oikeampi osoite.
Nimenomaan, toinen palsta niin aloittaja saa vertaistukea..
En mä tarvitse mitään vertaistukea:D Haluan kuulla ihmisten aitoja mielipiteitä.. saa haukkua ja kritisoida vapaasti:D
Semmoista palstaa ei ole olemassakaan! Tää kirjoitus on aivan oikealla palstalla.
Minä puolestani säälin lapsettomia naisia. Kun lapseton nainen ohittaa hedelmällisen iän, hänestä tulee hysteerinen pikku paska, joka käy kaikkien läheistensä hermoille. Työpaikalla hänestä tulee työpaikkakiusaaja, jota kaikki välttelee. Lapseton keski-ikäinen nainen pyhittää loppuelämänsä tekemällä muiden elämästä ikävää. Siinä sulle vähän yleistystä lapsettomista naisista. :)
Miksi heitä pitäisi sääliä, koska suurinosa heistä ovat halunneet lasta toisin kuin sinä? Eivätkä tunne tuhlaavansa elämäänsä, eivätkä ole onnettomia. Eri asia, jos ei ole ja on tullut "vahingossa" raskaaksi. Ihmiset ovat erilaisia ja heidät tekee onnelliseksi erilaiset asiat. Sama elämäntapa ei sovi kaikille.
Monet äidit pitävät itsestään huolta, aika iso osa naisista on äitejä. Ja jos on esim. työssäkäyvä äiti niin ei sinne ainakaan voi/halua mennä ihan törkyisen näköisenä(riippuen työpaikasta). Kotona ollessaan sitä ehkä voi kulkea tukka sekaisin ja likaisissa vaatteissa. Jos lähtee hiekkalaatikolle, ei ehkä tunne tarpeen meikata ja pukeutuu käytännöllisesti. Ja jos äkkiä kipaisee maidon kaupasta ei viitsi kovin kauheasti tälläytyä sitä varten. Toiset nyt ei viitsi mennä roskiksellekaan ilman meikkiä tai hakea aamun postia. Ja toisille muut asiat on tärkeämpiä, kuin rakennekynnet tms. Ei siinä mitään, että siinä mitään pahaa olisi, itsekin tykkäsin nuorempana koristella kynsiäni ym.
Itse sain moitteita joltain naapurin mammalta, että mulla on hänen mielestään meikki, hiukset ja vaatteet aina viimeisen päälle. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia...
Saattaa riippua myös lasten isästä, että kuinka hän mahdollistaa naisen itsestään huolehtimisen. Hoitaako hän lapsia, kun nainen käy kampaajalla, kosmetologilla, laittautuu kotona, käy urheilemassa jne. On totta, että monella äidillä ei ole tähän aikaa ja mahdollisuuksia kuten aiemmin.
Ja raskaana olevien naisten sanotaan hehkuvan, eikä vievän hehkua?
Ei mua yhtään ihmetytä tai häiritse lapsettomat sen enempää ne joilla on lapsia? Enkä ihmettele heidän valintojaan. Ainoa joita ehkä säälin on väkivaltaisessa suhteessa elävät yms.
Onkohan tää ihan höpöjuttu? Ensiksi ap. mainitsi vain kavereiden ja sisarusten lapset ja nyt yllättäen hänen avomiehellään onkin lapsia, joista ei aiemmin maininnut mitään? Vaikka onkin ollut tärkeä vaikuttaja heidän elämässään ja välit on läheiset?
Ja toinen on vieläpä asunut 6 vuotta hänen kanssaan?
Nimimerkille HÄH? En oikein ymmärrä sun kommenttejasi.. Ei ole mitään höpöjuttu! Olen tosissani siitä mitä kirjoitan. Mun mielestä mun kumppanin lapset eivät liity mitenkään tähän aiheeseen, jossa kerron omia ajatuksia äitiyteen liittyen. On täysin eri asia olla äitipuoli ja omata osan lapsen kasvatuksessa, kuin olla äiti, joka odottaa, synnyttää ja kantaa isomman vastuun lapsesta.
Odotan kolmatta lastani. Aika on ollut ihanaa. Ei menkkoja, ei finnejä, iho hehkuu ja rinnat ovat ihan isot. Olen hoikka ja minulla on pelkkä pallomaha. Avioliittoni voi edelleen hyvin. Seksiä riittää ja puuhailemme perheenä kaikkea mahdollista. Lisäksi perheessä on koiria mitkä tuovat oman mausteensa. Olen töissä, akateemisesti koulutettu ja odottelen äitiysloman alkua.
Elämä on ihanaa ja on muyös ihanaa oll raskaana. Rakastan lapsiani, aviomiestäni, karvaisia perheenjäseniäni ja ylipäänsä elämääni. Raskaudet ovat olleet aivan parasta iakaa elämässäni.
Olen pahoillani puolestasi, etä jaksat kuluttaa energiaasi minun säälimiseeni. Ei kannattaisi, koska en voisi onnellisempi enää olla.
Kaikkea hyvää sinulle.
Mulla on kolme vuotias tyttö ja olen niin onnellinen että minulla on hänet! Elämässä ois suuri aukko ilman tota pientä tyttöä ja rakastan häntä yli kaiken. Raskaus aika oli haastavaa mutta ihan sen arvoista! Synnytys oli taas tosi helppo. Nyt odotan toista ihan viimeiselläni, raskaus ollu helpompi kuin edellinen. Poika tulossa ja oon tosi innoissani. Ja juu olemme onnellisesti aviossa mieheni kans mitä raskaus tai lapsi ei ole pilannut. Ei mitään valittamista :) Eihän sitä kokematon näitä asioita ymmärrä. Eli säästä säälisi :D
Hienoa, lapseton, että olet päässyt tuon asian yli, että miehesi ei halua kanssasi lapsia, koska hänellä on jo entisestä liitosta lapsia kaksi. Ei haittaa, vaikka olet päässäsi kääntänyt asian niin, ettet itse halua lapsia. Sekin on tosi reilua miestäsi kohtaan, ettet ole hankkiutunut salaa raskaaksi. Nostan hattua sinulle.
Piti oikein tulla katsomaan, että miten tähän on jaksettu niin paljon kommentoida. Hyvänen aika, jos muoria säälittää, niin antaa sääliä aivan kaikessa rauhassa, minä ainakin täällä yritän kaikkine suonikohjuineni ja lölleröineni saada levätyksi ja lukea vähä mielenkiintosempia keskusteluita ennenkuin karvas äitiysurakkani taas aamulla jatkuu :)))
Voi että nauratti tuo aloituksesi :D En oo aikoihin näin mahtavia nauruja saanut! Meitä oikeen huvitti porukalla :D Täytyy myöntää että sait hieman sääliä meiltä osaksesi. Kaikkea sitä saa lukkee ku vanhaks tullee XD
Ketjun aloittaja ei tiedä,mistä kaikesta ihanasta jääkään paitsi,kun hänellä ei ole eikä näköjään tule koskaan omia lapsia.Ei voi myöskään yleistää,että kaikki naiset muuttuisivat henkisesti ja fyysisesti huonommiksi saadessaan lapsia.Tiedän päinvastoin montakin naista,jotka ovat vain kaunistuneet lapsen/lapsia saadessaan ja heihin on tullut tiettyä äitiyden tuomaa hehkua :)
Jos raskaana oleminen ja lasten kanssa eläminen on niin kamalaa niin miksi jotkut haluavat useamman kuin yhden lapsen? Lisävakuutukseksi vanhuuden päiviä varten? Tuskin.
Itse en ainakaan todellakaan odottele, että lapseni lentäisi pois pesästä. Päinvastoin yritän ottaa nyt kaiken irti tästä ihanasta iästä. Lapsi on pieni vain niin vähän aikaa. Kun lapseni vielä haluaa syliin ja tarvitsee minua. Ja lapsi on oppinut puhumaan ja jutut on hauskoja jne. Ihana lapsi, ajoittaisesta uhmasta huolimatta! Ja elämä on toki rutiiniakin, mutta ei pienen lapsen kanssa asiat kyllä usein mene ihan rutiinisti... Eikä voi pitää kiinni kellon tarkoista aikatauluista.
Vielä muutama vuosi niin pääset miehesi riippakivistä ja voitte täysillä omistautua omalle elämällenne...
Olen aloittajan kanssa tasan samaa mieltä. Salaa suoraan sanottuna halveksun raskaana olevia naisia ja heidän ylpeyttään siitä kun maha pönöttää siinä edessä. Kyllä jokainen voi raskaaksi hankkiutua, siinä ei ole mitään hienoa.
Voisin vielä lisätä tuohon ällöttävien asioiden joukkoon joitakin keskustelupalstoilta lukemiani juttuja raskauteen/synnytykseen ja sen jälkeiseen aikaan liittyen, kuten mm. vuoden kestävä yöhikoilu, tietty jälkivuodot ja sitten se venyneeksi pussiksi muuttunut maha, ilmeisesti jopa kylkiluut voivat vaihtaa asentoaan niin että ennen kaunis tiimalasin muotoinen vartalo onkin tasapaksu kuin kalapuikko.
Toisaalta ymmärrän kyllä sen, että uuden ihmisen syntyminen on toki ihmeellinen juttu. Moni ei vaan tunnu tajuavan sitä, että se vauva/lapsi on IHMINEN, oma yksilönsä. En itse halua koskaan ottaa vastuuta siitä, että tuhoaisin toisen ihmisen elämän ja aiheuttaisin ties mitä traumoja (moni vanhempi aiheuttaa niitä tiedostamattaan), joita tämä uusi ihmisraukka joutuu sitten nuoruutensa, aikuisuutensa ja ehkä vielä vanhusiässäkin selvittelemään.
Kun vuoden päästä täytän 30, toivon etten ole silloinkaan vielä naksahtanut päästäni ja alkanut vauvakuumeilemaan, sillä aion hommata sterilisaation itselleni syntymäpäivälahjaksi.
Heh, joudut kokemaan sitten vaihdevuosien aikana ällötyksen nimeltä yöhikoilu, ja saatatpa saada niidä hikoilupuuskia ihan ympäri vuorokauden ihmisten ilmoilla liikkuessasikin. Kiva sitten helottaa naama punaisena ja pyyhkiä hikeä naamalta. Joillakin tuo jää vaihdevuosista pysyväksi tai siitä kärsitään yli 10 vuotta. Onnea sulle. Raskauden jälkeinen yöhikoilu on siihen verrattuna pientä ja väliaikaista :D
Onko sulla kuukautiset? Eipä se jälkivuoto paljon sen kummempaa ole kuin muutaman ensimmäisenä päivänä runsaat kuukautiset. Pieni vuoto kestää tietysti pidempään, mutta jos ja kun kuukautiset ovat sulle naisena tuttu ilmiö, niin olet ällötyksen kanssa jo sinut. Paitsi jos et ole ja syöt pillerilaattoja putkeen välttääksesi tuon ällötyksen :D
Maha ei välttämättä roiku löysänä lapsen/lasten jälkeen. Riippuu kudostyypistä oletko onnekas vai et. Tiedän monia joilla vatsa on palautunut ihan ennalleen. Kuulun tähän onnelliseen ryhmään itsekin. Raskausarpiakin on tasan nolla. Ehkä sulla sitten reppu repsahtaisi ja saisit mahaasi maailman kartan, voi olla, joten voi olla viisasta hankkia se sterilisaatio heti kun voit ;)
Rintakehä laajenee raskauden aikana ja alimmat kylkiluut voivat olla silloin laajemmalla myös, mutta ne muutokset eivät ole pysyviä vaan katoavat raskauden jälkeen. Koettu on parikin kertaa ja aina on koko ja muoto ollut lopulta sama kuin ennen ensimmäistä muksua. Mutta sulla voisi toki jäädäkin huonolla stägällä kylkiluut harottamaan ja muuttuisit kalapuikoksi, joten parempi että hankit sen sterilisaation heti kun voit ;)
Ei meitä raskaana olevia tai raskaana olleita kannata sääliä. Ei ole mitään säälittävää :) Vauva/lapsi on ilman muuta yksilöllinen IHMINEN heti alusta asti. Ihmetyttää että joku ihmettelee ettei sitä muka tajuta. Aika imbesilli pitää olla jos ei sitä ymmärrä.
Sinua kyllä vähän säälin, koska ilmeisesti aika puhtaasti ulkonäön muuttumisen pelko saa rajoittamaan elämänvalintojasi. Pinnallinen maailmankatsomus. Otan osaa. Toki sinulla on siihen oikeus.
Ulkonäön muuttuminen ja raskauteen liittyvät ällötykset ovat vain pari syytä lisää, miksi en ole vielä tähän päivään mennessä lapsia halunnut, muttei missään nimessä pääasiallinen eikä ainoa syy.
Itse en ole ikinä jumaloinut vauvoja, enkä kärsinyt vauvakuumeesta. Kuitenkin avioliiton myötä koin lasten saamisen osaksi yhteistä elämäämme. Vartoan tällä hetkellä esikoistamme ja voin kertoa, että itselläni on ollut erityisen helppo raskaus. Ei aamupahoinvointia, ei turvotusta, ei aknea, ei erikoisia mielihaluja ja vatsanikin on pieni verrattuna moniin muihin. Pyöräilen edelleen päivittäin vaikka synnytykseen on enää jäljellä 6-7 viikkoa. Ja mitä synnytykseen tulee (teurastus), minulla on edessä selektiivinen sektio.