on varmaan tässä palstalla aikasemminkin tätä kysytty, mutta jos 8 metrisen veneen kanssa yksin lähtee ajamaan, niin se kysyy jo kokemusta. Pienellä veneellä vielä alottelijakin osaa lähdöt ja rantautumiset yksin. Keulapotkuri auttaa toki melkoisesti.
Olen ostamassa venettä ja varmaan tulee usein nyt eläkkeellä mentyä yksinkin ja minkälaista edes kannattais harkita ostaa?
Olen ostamassa venettä ja varmaan tulee usein nyt eläkkeellä mentyä yksinkin ja minkälaista edes kannattais harkita ostaa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kesällä seurasin kun iso moottorijahti lähti satamasta, ahtaasta paikasta. Kippari seisoi flybridgellä, kaulassa roikkuu kaukiohjain. Sillä se ajoi veneen laiturista ulos keulapotkuria ja perävetolaitteita käyttäen. Uskoakseni kauko-ohjain oli sellainen, josta vain annetaan suunta mihin alusta halutaan liikuttaa, automatiikka hoitaa loput.
Mutta, kyllä ihan tavallisellakin veneellä pärjää yksin. Mitä kovempi tuuli ja ahtaampi paikka, sen vaativampaa toki. Köydet kannattaa virittää aina niin että kun ohjaushytistä tullaan ulos, hollilla on sekä etu- että takaköysi eli ne on vedettynä oviaukolle. Fendarit tietenkin kyljillä valmiina. Harjoittelua rauhallisessa paikassa.
Massa rauhoittaa.
Itse asiassa isolla veneellä on paljon helpompi tulla ja lähteä laiturista kuin kevyellä. Ison veneen liikkeet ovat massan takia rauhalliset eikä tuuli ota siihen yhtä paljon.
Kaikkein hankalin on perävetolaitteella varustettu kevyt flaikkarivene. Tasaisessa pohjassa ei ole pitoa, vetolaitteet ei pidä hyvin hiljaisella vaihdilla, paino on takana ja flaikkari lisää tuulipintaa. Sellaisella veneellä on taipumus kääntää hyvin nopeasti keulaa tuulen suuntaan eikä sille voi juurikaan mitään.
Moottoreita ristiin ajamalla ei saa tarpeeksi vääntöä keulan kääntämiseen ja keulapotkurit on yleensä mitoitettu sellaiselle säälle, jossa niitä ei vielä tarvita.
Akselivetoinen vene, matala profiili, syvä V-kulma ja tehokas keulapotkuri ja miksei peräpotkurikin antaa mainiot eväät pyörittää venettä vaikka pennin päällä. Veneen on hyvä olla ympärikäveltävä ja ohjaamosta pitää päästä sivuovista molemmille kyljille laittamaan tai irrottamaan köyttä. Kauko-ohjain potkureille on kiva lisä.
Jos on paljon rahaa, niin taivasankkuri ja joystick ohjaus on vielä helpompi.
Mulla on vajaa 6 metrinen liukuvarunkoinen keskihyttivene. Vene on suht kevyt ja keskihytissä tuulipinta-alaa riittävästi. Puuskittaisella sivutuulelle melkoisen hankala ajaa ahtaaseen rakoon, vauhdilla haettava "pitoa". Mutta kaiken oppii ajamalla, yrittämällä,ja erehtymällä. Taito on sekin että ymmärtää olla ajamatta paikkaan jos keli liian vaativa. Isolla ja painavalla veneellä voi saada aikaan tuhoa itselle ja naapurille.
Tässä varmaan tuli jo Sinulle jonkin verran hyviä vastauksia, mutta voiko Sinulle kirjoitella suoraan omaan postiisi? ja missä päin asut tai aioit veneillä jos vaikka sattuisi että olet lähiseudulla niin voisi käydä katselemassa veneitä
joista olet kiinnostunut?
Itse tein aloittelijana virheen kun tein jämptin mittaiset köydet keulaan ja peräpoijuun. Vaimon kanssa sujui hyvin, mutta yksin kun yritti rantautua niin johan se poiju veti veneen takaisin.
Sellainen vene tietysti on tietysti paras mistä on helppo kulkea ulos ja ympäri.
Itsellä on tapana ennen laituriin tuloa ihan reilusti pysähtyä "redille" ja varmistaa että köydet ja lepuuttajat ovat valmiina. Kelissä rantautuminen menee helposti ketuiksi yhdenkin ylimääräisen solmun takia.
Osta joku Targa, kahdella moottorilla(IPS), keulapotkurilla, peräohjailupotkurilla, varusta laidat usealla fendarilla ja sitten vaan köydet valmiiksi keulaan, perään ja vielä keskelle, niin johan kelpaa rantautua.
soo soo, tällä kvartaalilla suolessa ei saa sanoa "targa".
8 metrinen vene ei ole liian iso yksin rantautumiseen, minulla oli 7,5m ulkoperämoottorilla ja laitatin siihen vielä keulapotkurin helpottamaan rantautumista.
Sivutuuli on kaikista pahin rantautuessa tuon koko luokan veneissä keulapotkuri auttaa vielä lähes kelissä kuin kelissä.
Harjoittelu tekee taitajan, aloittaa helpoilla keleillä ja sitten kokemuksen karttuessa uskaltaa ja voi hieman lisätä vauhtia rantautumiseen jolloin tuulen vaikutus pienenee.
Jos lähtee retkelle niin suositten valitsemaan niiin että tuulen suunta on suotuisa rantautumiseen, koti satamaan palaaminen on eri juttu, mutta sieltäkin varmaan löytyy varapaikka johon kaikkein pahimmalla kelillä voi väliaikaisesti oman veneen jättää, jos omalle paikalle ei ole asiaa.
Mitä tulee isoihin veneisiin, siis yli 35 jalkaa ja enemmän
niisä massa rauhoittaa, mutta niissä on myös tuulipintaa reilustti.
Tupla keulapotkurilla nekin toimii kuin alle 8 m vene keulapotkurin suhteen, eli tehoa löytyy ja keula kääntyy.
Kaksi konetta toki auttaa taitavissa käsissä mutta ei niitä samalla vaudilla voiu edes ajatella parkkeeerata kuin noita pienempiä..
Hyvää kesänjatkoa kaikille
Kahta akselivetoista konetta on hyvä ajaa ristiin. Satamaan tullessa ruori on suorassa ja käännökset tehdään koneilla ja keulapotkirilla hienosäätö. Hitaassa vauhdissa hydrauliohjauksella kestää kauan ennen kuin se ehtii vaikuttaa.
Hydrauliohjaus vaikuttaa yhtä nopeasti, vauhdista riippumatta, peräsin/peräsimet taas reagoivat hiljaisessa vauhdissa rauhallisemmin, vaikka olisi kaapeliohjaus, tai vaijeri :)
samoin perävetolaitteilla, toimii täysin samalla logiikalla kuin akseli vetoinen.
Itse kännän vetareita ainoastaan jos lähden tai joutuu jarruttelemaan sivukiinnitys paikoissa, veneen saa liikkumaan lähes sivuttain vetari käännettynä ja uloimmalla koneella operoiden keulapotkurilla jesaten. Muuten vetarit suorassa...
Mulla on 8,3 m liukuva jossa on volvon D4. Veneessä on umpiohjaamo josta pääsy tuulilasin läpi keulakannelle ja takaoven kautta avotilaan. Vaikeutena tässä koneessa on se että tyhjäkäynnillä npoeus nousee 4,7 solmuun. Eli kun on vielä pikku viiveellä toimiva sähkövaihde, pitää ajon olla ennakoivaa ja riuskaa, kun mennää niin mennään. Jos tulee liian hiljaa, pakille veto joko nykäisee veneen tulosuuntaan tai sivulle. Välillä arveluttaa ryykätä ajopainossaan yli 3,5 tn veneellä vauhtia laituriin, josta sitä ei varmasti saa käsin pysäytettyä jos joku menee pieleen. Mutta riittävät sivukannet ja etenkin suora pääsy keulaan auttavat asiaa, samoin kuin (liian heikko) keulapotkuri.
Kun rantautuu vieraaseen paikkaan kannattaa poijupaikan tapauksessa valita mieluiten myötätuuli, sitten vastatuuli ja jos sivutuuleen pitää tulla, muuttuu vaikeaksi. Ennen kuin ehtii kissaa sanoa, on vene sikinsokin poikittain. Noistakin on selvitty naarmuuntumatta ja naarmuttamatta, mutta hikipäässä juosten ja akrobatisoiden. Ei varmasti rentoa. Jään yksin ajaessa aina kelluskelemaan aallonmurtajan ulkopolelle laittamaan fendarit ja narut valmiiksi lähdössä ja paluussa. Vene on kotisatamassa kävelyaisapaikalla.
Summa summarum iso tuulipinta ja vahva diesel (=suuri tyhjäkäyntivoima) on hankalin yhdistelmä, mutta pärjää silläkin yksin. Bensa (laajempi kierrosalue = pienempi tyhjäkäyntinopeus) tai heikompi diesel helpottavat asiaa, samoin kuin mataluus ja pieni tuulipinta, ja köli. Ehkä tarkein on kuitenkin helppokulkuisuus joka on veneesäni loistavalla tolalla.
Miksi myötätuuleen poijupaikkaan? Mun mielestä ehdottomasti paras kova tuuli on vastainen laituriin ajettaessa. Myötätuuleen vene kulkee kuin liukuhihnalla ja kun kaasulla annat potkuja, nopeus vaan kasvaa. Vastaiseen ajettaessa voit parhaimmassa tapauksessa ajaa lähes kiinni laituriin veto päällä eli ohjattavuus säilyy paremmin nopeuden karkaamatta.
Vastatuuli on hyvä kakkonen, mutta jos ei ole veneitä sivuilla sopivasti kovempi vastatuuli voi ehtiä kääntää veneen poikittain kun turaa muuta. Myötäisessä voi taas olla rauhassa poijunarun kanssa, jarruttaa ja kiepauttaa vähän pollarin ympärille ja mennä keulaan ilman että se karkaa minnnnekään. Näin ainakin tuuliherkän veneen kanssa.
Sama vika tyhjäkäynnillä, paitsi etä nopeus on 6 solmua yhdelläkin moottorilla. Mutta erona on vaihde. Hydraulinen merivaihde antaa mahdolisuuden ottaa pieniä sykäyksiä eteen tai taakse ilman kolinoita ja viiveitä.
Sekin siten sille toivelistalle.
Kumivene on yksinveneilijän paras kaveri. Sillä voi viedä ankkurin, kun on ensin pysäköinyt muiden veneiden väliin. Sillä voi soutaa maihin jos ei uskalla ajaa rantaan. Sillä voi käydä tutkimassa sopivalta näytävän kiinnittymisrannan. Siitä voi tietysti kalastaa yms.
Muita vinkkejä:
Jos kiinnityt kotisatamassasi poijuun voit vetää pojun ja laiturin väliin köyden, josta voit ottaa tarvittaessa kiinni ja kiskoa veneen paikalleen.
Hyvät fendarit.
Keulapotkuri on ehdoton.
Vaikka puritaanit hyljeksivätkin metallihakoja köysien päissä, tekevät ne kiinnittymisen todella nopeaksi ja yleensä laiturilla oleva auttajakin helpommin tajuaa miten ne pitää kiinnittää. Huonopuoli niissä on, että niitä täytyy varoa, ettei kolhaise niiden kanssa ihmisiä/veneitä.
Puoshaka helposti saatavilla.
Ankaroliina sellaisella rullalla on hyvä.