Uusperheen elämää
Uuden kumppanin löytyminen on uusi haaste sekä ratkaistavine kysymyksineen että ilon aiheineen. Se on monessakin mielessä uusi alku. Uutta suhdetta aloittavat pohtivat usein suhdettaan uuteen ja entiseen puolisoonsa, omien ja yhteisten lasten välisiä suhteita sekä uusperheen vaikutusta lapsen kasvuun ja kehitykseen. Ainakin toisella kumppanilla on kokemusta parisuhteesta ja uudessa suhteessa voi välttää karikoita, joihin edellinen suhde karahti. Aina näin ei tapahdu.
Kun uusperhe-elämää aloitetaan, tulisi uuden perheen muodostamiseen ja perheenjäsenten sopeutumiseen kiinnittää erityistä huomiota. Uusperheen lapset ovat jossain vaiheessa kokeneet omien vanhempiensa eron, siitä toipuminen ja uusiin ihmissuhteisiin tottuminen vie ja sille tulee antaa aikaa.
Kärsivällisyys, lasten herkkä kuunteleminen ja lasten tahdissa eteneminen tuovat mukanaan arvokkaan palkinnon. Tällöin lapsi saa kaksi hyvää kotia ja useita rakastavia aikuisia.
Pikkulapsiperheeseen tullut uusi vanhempi toimii samalla tapaa vastuullisen aikuisen tavoin kuin lapsen oma vanhempi. Molemmat käskevät ja kieltävät tarvittaessa jokaista lasta. Molemmat hoitavat oman osuutensa kasvatusvastuusta.
Perheen uuden aikuisen ei pidä yrittää korvata lapselle tämän oikeaa vanhempaa. Hänen on viisasta pyrkiä olemaan lapselle aikuinen ystävä ja suhtautua arvostavasti lapsen omiin vanhempiin. Lapselle on hyväksi, että hänellä on mahdollisimman paljon yhteyksiä omaan vanhempaansa.
Saanko tykätä?
Joskus lapsen pulmana on epävarmuus, saako hän pitää vanhempansa uudesta kumppanista. Lapsi voi kokea kiintymyksen uskottomuutena omalle vanhemmalleen. Ristiriita on olemassa erityisesti silloin, kun lapsi tietää, että oma vanhempi ei pidä entisen puolisonsa uudesta kumppanista. Vain lapsen oma vanhempi voi antaa lapselle "luvan" pitää entisen puolisonsa uudesta kumppanista. Luvan voi antaa, vaikkei itse voisi sietää tätä eikä uutta suhdetta.
HUOM. etenkin tämä!
Lapsen edun mukaista on, että hän saa tavata vanhempansa uutta perhettä tuntematta ristiriitaa. Parhaimmillaan hän saa uuden aikuissuhteen, joita ei voi koskaan olla liikaa. Lapsi voi myös saada hyvää mallia aikuisten toimivasta keskinäisestä kanssakäymisestä, kun hän pääsee seuraamaan vanhemman uutta tasapainoista suhdetta.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/uusperheen_elamaa/
Näinhäns e on. Lapsi ei ole tyhmä, eikä vastuussa vanhempiensa teoista, virheistä, päätöksistä, tunteista.
Antaa aikuistn keskenään ne selvittää, jos siihen kyknevät. Lasta ei saa syyllistää, eikä vaatia häneltä mahdottomuuksia. Mikäli lapsi on sen ikäinen, että ymmärtää, on hänen kanssa myös hyvä asiallisesti ja yksinkertaisesti selittää tilanne, sulkea pois mahdolliset lapsen itsesyyttelyt ja muistuttaa lapsen asemasta molempien vanhempien elämästä ja siitä, että lapsi saa itse päättää omista tuntemuksistaan.
Mikään ei ole niin alistavaa, kuin kertoa toiselle mitä saa tuntea ja mitä ei. Etenkin jos kyseessä on muutenkin varhaiskasvuiässä oleva lapsi, joka vasta opettelee ensimmäistä kertaa asioita.
Vaikka meilläkin miehen eksä (ainakin ens alkujaan, en usko että enää tänä päivänä) puhui pahaa minusta lapsilleen, ei se lopulta meidän välejä kaatanut. Itse jaksoin olla positiivinen ja ottaa vastaan etäisyyden ja muut lapsen osoittamat tunteet. Ikinä en ole poikkisanaa lasten äidistä sanonut. Tänä päivänä, vuosia myöhemmin, lapset saattavat kjyhnyttää kyljessäni kun katsomme elokuvaa, tulevat halailemaan, pyytävät leikkimään kanssaan, jakavat asioita, hakevat lohtua, kaipaavat.
En missään nimessä väitä, että olisin ottanut tai ottamassa minkäänlaista äidin roolia lasten elämässä. En. se ei ole missään nimessä ollut tavoite. Vaan se, että meillä ollessaan lapset voivat luottaa miinuun ja siihen, että myös minä olen tarvittaessa heidän tukena ja seurana. Yksi turvallinen aikuissuhde lisää heidän elämässään.
Ja meillä ollessaan se nyt vaan on niin, että vaikka se isä onkin siinä lähellä, niin aina se ei ole se "paras" vaihtoehto kaikkiin asioihin. Kyllä se naisen läsnäolo tietyissä asioissa helpottaa, kun on helpompi joitain asioita jakaa.
Tämä ei ole siis mikään täysi TOTUUS. tietysti on myös niitä ihmisiä, jotka eivät voi sietää miehensä/nbaisensa lapsia. Mutta se on sitten kyseisen miehen/naisen ongelma. Tuollaiset uudet puoliset pitäisi heivata. He eivät ole potentiaalisia kyseiseen suhteeseen.
Mutta aina löytyy kolikolle kääntöpuolikin,
Uuden kumppanin löytyminen on uusi haaste sekä ratkaistavine kysymyksineen että ilon aiheineen. Se on monessakin mielessä uusi alku. Uutta suhdetta aloittavat pohtivat usein suhdettaan uuteen ja entiseen puolisoonsa, omien ja yhteisten lasten välisiä suhteita sekä uusperheen vaikutusta lapsen kasvuun ja kehitykseen. Ainakin toisella kumppanilla on kokemusta parisuhteesta ja uudessa suhteessa voi välttää karikoita, joihin edellinen suhde karahti. Aina näin ei tapahdu.
Kun uusperhe-elämää aloitetaan, tulisi uuden perheen muodostamiseen ja perheenjäsenten sopeutumiseen kiinnittää erityistä huomiota. Uusperheen lapset ovat jossain vaiheessa kokeneet omien vanhempiensa eron, siitä toipuminen ja uusiin ihmissuhteisiin tottuminen vie ja sille tulee antaa aikaa.
Kärsivällisyys, lasten herkkä kuunteleminen ja lasten tahdissa eteneminen tuovat mukanaan arvokkaan palkinnon. Tällöin lapsi saa kaksi hyvää kotia ja useita rakastavia aikuisia.
Pikkulapsiperheeseen tullut uusi vanhempi toimii samalla tapaa vastuullisen aikuisen tavoin kuin lapsen oma vanhempi. Molemmat käskevät ja kieltävät tarvittaessa jokaista lasta. Molemmat hoitavat oman osuutensa kasvatusvastuusta.
Perheen uuden aikuisen ei pidä yrittää korvata lapselle tämän oikeaa vanhempaa. Hänen on viisasta pyrkiä olemaan lapselle aikuinen ystävä ja suhtautua arvostavasti lapsen omiin vanhempiin. Lapselle on hyväksi, että hänellä on mahdollisimman paljon yhteyksiä omaan vanhempaansa.
Saanko tykätä?
Joskus lapsen pulmana on epävarmuus, saako hän pitää vanhempansa uudesta kumppanista. Lapsi voi kokea kiintymyksen uskottomuutena omalle vanhemmalleen. Ristiriita on olemassa erityisesti silloin, kun lapsi tietää, että oma vanhempi ei pidä entisen puolisonsa uudesta kumppanista. Vain lapsen oma vanhempi voi antaa lapselle "luvan" pitää entisen puolisonsa uudesta kumppanista. Luvan voi antaa, vaikkei itse voisi sietää tätä eikä uutta suhdetta.
HUOM. etenkin tämä!
Lapsen edun mukaista on, että hän saa tavata vanhempansa uutta perhettä tuntematta ristiriitaa. Parhaimmillaan hän saa uuden aikuissuhteen, joita ei voi koskaan olla liikaa. Lapsi voi myös saada hyvää mallia aikuisten toimivasta keskinäisestä kanssakäymisestä, kun hän pääsee seuraamaan vanhemman uutta tasapainoista suhdetta.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/uusperheen_elamaa/
Näinhäns e on. Lapsi ei ole tyhmä, eikä vastuussa vanhempiensa teoista, virheistä, päätöksistä, tunteista.
Antaa aikuistn keskenään ne selvittää, jos siihen kyknevät. Lasta ei saa syyllistää, eikä vaatia häneltä mahdottomuuksia. Mikäli lapsi on sen ikäinen, että ymmärtää, on hänen kanssa myös hyvä asiallisesti ja yksinkertaisesti selittää tilanne, sulkea pois mahdolliset lapsen itsesyyttelyt ja muistuttaa lapsen asemasta molempien vanhempien elämästä ja siitä, että lapsi saa itse päättää omista tuntemuksistaan.
Mikään ei ole niin alistavaa, kuin kertoa toiselle mitä saa tuntea ja mitä ei. Etenkin jos kyseessä on muutenkin varhaiskasvuiässä oleva lapsi, joka vasta opettelee ensimmäistä kertaa asioita.
Vaikka meilläkin miehen eksä (ainakin ens alkujaan, en usko että enää tänä päivänä) puhui pahaa minusta lapsilleen, ei se lopulta meidän välejä kaatanut. Itse jaksoin olla positiivinen ja ottaa vastaan etäisyyden ja muut lapsen osoittamat tunteet. Ikinä en ole poikkisanaa lasten äidistä sanonut. Tänä päivänä, vuosia myöhemmin, lapset saattavat kjyhnyttää kyljessäni kun katsomme elokuvaa, tulevat halailemaan, pyytävät leikkimään kanssaan, jakavat asioita, hakevat lohtua, kaipaavat.
En missään nimessä väitä, että olisin ottanut tai ottamassa minkäänlaista äidin roolia lasten elämässä. En. se ei ole missään nimessä ollut tavoite. Vaan se, että meillä ollessaan lapset voivat luottaa miinuun ja siihen, että myös minä olen tarvittaessa heidän tukena ja seurana. Yksi turvallinen aikuissuhde lisää heidän elämässään.
Ja meillä ollessaan se nyt vaan on niin, että vaikka se isä onkin siinä lähellä, niin aina se ei ole se "paras" vaihtoehto kaikkiin asioihin. Kyllä se naisen läsnäolo tietyissä asioissa helpottaa, kun on helpompi joitain asioita jakaa.
Tämä ei ole siis mikään täysi TOTUUS. tietysti on myös niitä ihmisiä, jotka eivät voi sietää miehensä/nbaisensa lapsia. Mutta se on sitten kyseisen miehen/naisen ongelma. Tuollaiset uudet puoliset pitäisi heivata. He eivät ole potentiaalisia kyseiseen suhteeseen.
Mutta aina löytyy kolikolle kääntöpuolikin,
Vastaukset 36
Vanhimmat
Erittän hyvä kirjoitus!
Ja höpsis.. pelkkää kuvitteellista lätinaa.. Aina voi kirjottaa mitä mieleen juolahtaa, mutta tosi elämä on aivan muuta kuin mitä kirjoissa ja lehdissä on kirjotiettu. Ne jotka niitä kirjoittaa ei ole missään tekemisissä lasten ym perhesuhteiden kanssa.
Sanotaan että lapsettomat ihmiset ovatkin niitä parhaita ja auliita opastamaan lastenhoidossa ja parittomat hyviä antamaan vinkkejä parisutheeseen... hehheee...
Sama kuin politiikka, paljon puhetta mitkä mikään ei ole totuus, puhua ostataan ja kuvitella, mutta totuus on toinen.
Enemmänkin n'mä kuvittelliset olettamukset huvittaa ja naurattaa, ja ihmetyttää että joku tuhlaa moisille edes aikaa...
Onhan näitä lapsettomia jotka uskoo että kun lapselle sanoo että nuku, niin lapsi nukkuu, tai syö ruokasi niin lapsi syö... voi poijat sentään...
Ai toisin kuin sinun kirjoituksesi?
Itsehän täällä laittelet tutkimuksia ja selvityksiä ja pidät niitä tosina. Ja kuten tuossa ylempänä mainitsin, ihan meillä toimii yhteiselo ilman mitään ongelmia. Joskus elämä on tarua ihmeellisempää ja kaikki eivät pyöri samojen ongelmien keskellä kuin sinä. Jotkut jopa osaavat selvitä haasteista kivuttomasti.
Ja mitä omasta kokemuksesta voin sanoa, tuo teksti tiivistää hyvin lähtökohdat, joita tulee ottaa huomioon. Lapsen näkökulmasta ja parisuhteen näkökulmasta. EHkä sinun kokemuksesi poikkeavat siitä. Se on sinun kokemuksesi. Harmi, jos et ole saanut järkevistä lauseista tukea oman elämäsi ja perheesielämän parantamiseen ja ongelmien poistamiseen. Vai eikö peruselemntti anna perksi luovuttaa menneisyyden otetta itsestäsi?
Ja tottaq, kuten mainitsin, tuo ei ole totuus. Se on yksi näkemys, yksi kokemus yksi "minun totuuksistani". Näin asiat ovat ja näin ne ovat meillä menneet. Siihen sinun on mahdotonta saoa vastaan. Tai nähtävästi aina voi vastaan sanoa, mutta se ei asian tilaa muuta suuntaan eikä toiseen. Se ei meille synnytä olemattomia ongelmia.
Ja kyllä se lapsi aika hyvin päivärutiinit oppii jos niistä pitää kiinni. Rutiinit, rajat, turvallinen arki ovat lapsille tärkeitä. Kannattaa kokeilla itekin.
Lasten mielenterveysongelmat johtuu aikuisten ongelmista, aikuisten olettamuksista että kun aikuinen on onnellinen lapsikin on. Eihän se niin mene.
Olisitkko itse valmis muuttamaan joka viikko, pakkaamaan laukkusi ja ainva vaan uudelleen, eikä paikkaa oikein missään, missään et saa olla rauhassa, ainva vaan menoa ja menoa.
Et varrmasti olisi. En minäkään, minä en jaksisi sitä touhua, mutta empä laittanut koskaan omia lapsiakaan siihen ruljanssiin mukaan.
Kun aikuinen ei jaksa matkustaa laittaa lapsen asialle, monessa asiassa lapsi saa olla aikuisen välikappale jotta aikuinen on onnellinen. Eikä viitsi itse.
Minun lapset ovat etuoikeutetussa asemsaa, koskaan eivät joutuneet muuttelemaan, koskaane eivät joutuneet isän naisten haukuttaviksi, ei tarvinnut ikinä mähdä heitä, eikä mitään mikä ei uulunut lasten oikeaan elämään.
Minun lapsetni ovat kasvaneet samall alilla kuin minä itsekin, turvallisesti omassa kotdissaan. Isä heiltä puuttui minulta ei. Se vaan oli asia johon me emme voineet vaikuttaa, kun joku perheemme rikkoi, oli turha lasten itekä ja kaivata, mies vaihtoi lapsensa naikkosiin.
Lasten mielenterveydet eivät johdu aikuisten ongelmista vaan aikuisten itskkyydestä/taitamattomuudesta kasvattaa lapsiaan.
Ja kyllä, mielummin minä muuttaisin joka viikko, kuin eläisin turvattomassa kodissa, jossa saa jatkuvasti pelätä, kuunnella huutoa ja haukkumista. Kodissa, jossa kukaan ei huomioisi, koska kaikki huomio keskittyy vanhempien väliseen taisteluun ja vihan pitoon.
Jos se vaatisi muuttamisen niin kyllä.
Kuka laittaa lapsen asialle? Matkustamaan? Kyllä ne vanhemmat lasta saavat kuskata kun kerran ovat eronneetkin.
Etuoikeutettuja? Sinun lapsesi? Miksi? Eihän heillä ole ehjää perhettä? Ei heillä ole ihmisiä joita kutsua vanhemmiksi? Ei ole isää. Ei se ole etuoikeutettua. Se on säälittävää, Se kertoo siitä, että heidän vanhempansa eivät tehneet kaikkeensa taatakseen heille heidän perusoikeuksien toteutumisen.
Miehesi tuskin okisi lapsistaan luopunut. Olet tainnut itse ajaa miehesi lopullisesti pois luotanne ihmeellisine ja vaatimattomine näkemyksinesi ja vaatimuksinesi. Se on siinä ollut isällä hyvä valita, että laittaako lapset vaikeaan aseaan vai jättääkö lapset kokonaan sinun huostaasi. Hän valisti lasten edun mukaisesti, jotta eivät lapset joutuisi sinun hampaittesi väliin isän tekemien asioiden johdosta.
Heillä olisi ehjä perhe, ellei tämä perheenrikkoja suttura olisi tullut ja hajoittanut perhettämme.
Kylä meidän apsilla on isä, kaikilla on. Mutta meidän isä vaihtoi lapsensa naikkosiin, eikä halunnut olla lastensa kanssa koska naikkoset niin halusivat, juuri meidän lasten isän.
Se on säälittävää, kyllä minä säälin lapsini, jotka joutuvivat elämään ilman isää, todellakin, sitä en olisi heille suonut. Mutta onneksi minä en hylännyt, se näkyy nyt heissä miten iloisia ja onnellisia ovat siitä.
Niinpä, en usko itsekkään että lapsista luopuminen oli miehen oma idea, kylllä naikkoset siitä huolem piti,. että erotti lapset isästä ja hankaloitti muutenkin heidän elämää. Oli sen verran hyvä isä aikanaan, mutta lapset jäi kuin seinään, kun naikkoset niin käskivät.
Se oli mieheltä hyvä päätös, jos niin ajatteli, parempi olla minun luona kuin ulkopuolisten naikkosten jotka olisi haukkuneet jha kiusanneet ja hankaloittaneet meidän elämää, siksi ei tuonutkaanpakosti heitä mielle koskaan, emmehänmekään tunekeent niitä naikkosia katsomaan.
Näin olemme etuoikeutetussa asemassa, ajattelimme molemmat lasten parasta, ei nakkosia eikä muuttamista. Parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä.
Kertoisit jo vihdoinkin et kuinka monen naikkosen kanssa se miehesi elää, tätä on monta kertaa kysytty mutta koskaan et ole antanut vastausta.
En voi sitä tietää, en ole nähnyt niitänaikkosia juuri sen tähden, että emme halua olla missään tekemisissä prheenrikojien kanssa.
Meille on sama onko yksi tai sata.. kunhan pitää ne itsellään poissa meiltä.
Ihmetyttää vaan miten hyvä isä antaa manipuolida itsensä perhettään vataan ja vaihtaa lapsensa naikkosiin.
Nyt sä olet lähes asian ytimessä. Hyvä ja lapsiaan rakastava isä ei heitä hylkää eron tullessa. Sun lastesi isä ei ehkä ollutkaan mikään hyvä isä. Ei häntä kukaan ulkopuolinen pidä erossa lapsistaan. Se oli hänen oma valintansa. Hyvää isää ei naiset pyörittele suhteessaan lapsiin. Älä syytä heitä.
Sitten puhut vasten parempaa tietoa, voi olla et asuu ihan yksin, kun sinä et mitään tiedä.
Vi-tuttaa vaan tuolaanen ainainen natkuttaminen niinkö ukkos asuis monenkin akan kanssa
Mikä hyvä isä se semmonen on joka lapsensa hylkäsi?Ihan täys paskahan se on, mutta silti sinä tai te kaipaatte sitä paskaa joka päivä, mutta tuskin tulee teidän luo, tunnut olevan sellainen pirttihirmu, ei tuolaisen kanssa kukaan voi elää ja kakaras samanlaisia natkuttajia ihan mutsiis tulleita, teille ihan oikein et se ukkos tommosen paska porukan jätti.
korjaus: Heillä olisi ehkä perhe, MIKÄLI sinä ja miehesi olisivat ylläpitäneet suhfettanne. Mikäli olisitte panostaneet ja mikäli molemmat olisivat suhteeseenne ollut tyytyväisiä ja onnellisia. NÄIN ei ollut. Kuten selvästi on käynyt ilmi kun mies muualta näitä ominaisuuksia haki. FAKTA.
Ja FAKTA on se, että kukaan ulkopuolinen koskaan ei voi lapsiaan rakastavaa isää pakottaa pysymään erossa lapsistaan. Kyllä siinä vaiheessa se naikkonen jää aika hyvin pois kuvioista. SE on FAKTA.
Eli jkyllä se aikuinen isä/äiti ihminen ITSE päättää mitä toimen piteitä tekee itsensä ja lastensa suhteen eteen. Ei kukaan muu. KOSKAAN. se on FAKTA.
Eli katso omaan peiliin. Syy löytyy ihan sieltä. Ja voit lopettaa noi turhanpäiväset selittelyt itsellesi. Eteen päin pääse vasta kun jättää menneen taakseen. Teeppä se niin oot onnellisempi.
Ja tuo päätös ei ollut varmastikaan hyvä. Hyvä olisi ollut se, että miehesi olisi lapset ottanut. Mutta koska tietää miten suomessa nämä asiat toimivat, niin todennäköisesti olisi hävinnyt huoltajuuskiistan ja sepäs olisikin lasten elämää parantanut kummasti!
Joten pakon edestä sitä kai mies teki mitä täytyi. Saadakseen sinut tyytyväiseksi kun mikään ei riitä tai ole hyvin. Näin ainakin lapset välttyisivät sinun pahalta hengeltäsi. Osittain edes. :)
"Ja FAKTA on se, että kukaan ulkopuolinen koskaan ei voi lapsiaan rakastavaa isää pakottaa pysymään erossa lapsistaan. Kyllä siinä vaiheessa se naikkonen jää aika hyvin pois kuvioista. SE on FAKTA. "
Tämä on totta.
Minun ex-mieheni seurusteli jonkin aikaa naisen kanssa, jonka oli hankalaa hyväksyä lapsiamme. Vuoden päivät asuivat saman katon alla. Lapset kyllä pitivät tästä naisesta, nainen ei kuitenkaan kohdellut lapsia huonosti, oli siinä mielessä tietenkin ihan fiksu tyyppi. Aika harva aikuinen alkaa lapsia kiusaamaan.
Mutta kyllä se yritti vähentää ja saada miestä perumaan tapaamisia jatkuvasti. Itse kun oli lapseton eikä tilivelvollinen siinä mielessä, halusi mennä ja reissata. Ex-mieheni jätti tämän naisen, koska nainen ei ymmärtänyt, kuinka tärkeää ex-miehelleni oli olla läsnä lastensa elämässä mahdollisimman paljon eron jälkeen, ja että isyys oli hänelle tärkeämpää kuin reissaaminen.
Eli kyllä se on ihan siitä miehestä itsestään kiinni. Ei kenestäkään muusta. Jos mies rakastaa lapsiaan ja haluaa olla näiden kanssa, ei hän anna kenenkään sitä estää. Ja toisaalta, jos mies on lasten lisäksi sitoutunut myös puolisoonsa, ei siihenkään väliin kukaan pääse, jos mies ei päästä. On naurettava väitös, että aikuisen ihmisen voi väkisin viedä pois rakkaimpiensa luota. Ei se niin mene. Mies lähtee jos haluaa lähteä, mutta jos ei halua, niin ei kukaan vie häntä muuta kuin aseella uhaten.
Vaikka kuinka tulisi lapseton hemaiseva nainen vikittelemään naimisissa olevaa, lupailisi helppoa ja vapaata elämää, niin jos mies arvostaa enemmän perhettään ja elämää lasten ja vaimon kanssa, kuin sitä "vapaata ja helppoa elämää", niin hän sanoo ei kiitos. Niin se vain on. Tottakai omaa oloa parantaakseen voi ajatella toisin, mutta se on itsensä huijaamista.
Kyllä moni mies uskoo lapsettomien naisten lupauksiin ym, ei se ihmeellistä ole!
Luojan kiitos ettei mies edes ajatelluktaan sitä että ottaisi lapset, huh huh.. siinä olisi kaikkien elämä mennyt pilalle minun ja lasteni, emme tutnisi tosiamme, enkä kehtaisi edes katsoa lapsiani silmiin, jos olisin suostunut ja luvan antanut siihen, että isän suttura olisi päässyt lapsiani haukkumaan ja kiusaamaan. Siinä olisi lapset olleet ihmiessään, ja miettineet, eikö ätikään rakastea heitä! Onneksi mies tajusi että hänen naikkoset ovat erittäin huonoa seruaa meille, eikä edes ehdottanutkaan.
Ja olisihan se hullua, että inä äitinä joka olisin lapseni synnyttänyt ja kasvattanut, olisin joutunut luopumaan omistani jollekin täyisin ventovieraalle ja epäkelvolliselle ihmiselle, antanut omat lapset!!!! mIksi ihmeessä?
Eihän se niin mene, että kun eroaa, niin lapset ventovieraalle ihmiselle, ehei, kyllä se on äiti joka lapset huoltaa ja hoivaa ensisijaisesti.
MIssä susta on lapsetn oikeus ja turvallisuus? Siinäkö että ventovieras ihminen voi haukkua ja kohdella julmasti sun lapsia? Meillä se ei olisi onnistunut, ennemmin isättömänä, kuin ventovieras suttura.
Älä edes ehdottele, että olsin moiseen suostunut, ei lapset kaipaa ongelmia he saivat jo sellaisia kun menettivät isänsä sutturalle, joka hajoitti perheemme.
"Kyllä moni mies uskoo lapsettomien naisten lupauksiin ym, ei se ihmeellistä ole! "
No varmasti uskookin, eihän siinä mitään sen kummempaa uskomista olekaan. Jos lapseton lupaa lapsetonta elämää, niin eiköhän se ole aika selviö :D
Mutta kyse onkin siitä, kumman mies valitsee. Jos mies rakastaa vaimoaan ja lapsiaan ja on sitoutunut perheeseensä, hän sanoo tälle lapsettomalle naiselle: Ei kiitos. Varmasti hän uskoo että saisi elää vapaata lapsetonta elämää tuon naisen kanssa, mutta jos ei halua luopua perheestään eikä elää lapsetonta elämää, niin sitten ei lähde perheensä luota. Niin simppeliä se on.
"...menettivät isänsä sutturalle, joka hajoitti perheemme."
Teidän perheenne hajoitti sinun ex-miehesi lähtemällä siitä pois. Hänellä olisi ollut mahdollisuus valita toisin. Hän olisi voinut sanoa tuolle sutturalle, että ei kiitos, minä rakastan vaimoani ja lapsiani ja olen onnellinen avioliitossani, en halua olla sinun kanssasi. Mutta hän ei sanonut näin, vaan lähti tuon naisen matkaan. Ei hän olisi lähtenyt jollei olisi halunnut lähteä. Hän teki sen valinnan aivan itse, jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa valinnoistaan.
Vaikka minulle tulisi joku Hunksien tanssijoista esittelemään six-packiaan ja lepertelisi, lupaisi lapsetonta elämää ja lupaisi viedä minut paratiisisaarelle ja saisin kaiken mitä ikinä vaan haluaisin, sanoisin, että Ei kiitos, minä olen onnellisesti naimisissa, ei kiinnosta. Uskoisin toki hänen lupauksiinsa, miksipä hän ei voisi viedä minua sinne saarelle tai ihan mihin vain, mutta ei kiinnostaisi siltikään.
Älä sinäkään enää taputtele sitä ex-miestäsi päähän ja sääli häntä kuin uhria. Hän ei ole mikään uhri, joka väkisin kaapattiin ja vietiin. Hän lähti, ja todennäköisesti käveli itse aivan omin jaloin pois sinun luotasi. Hän valitsi sen toisen sinun sijaasi. Jos hän olisi rakastanut sinua ja ollut onnellinen sinun kanssasi, hän ei olisi lähtenyt.
No ei olisi lähtenyt ellei suturoita olisi ilmaantunut, kyllähän lapseton vapa suttura aina lapset voittaa. Kaikilla miheillä.
No enp kuule välitä Huksien kaltaisista miehistä pätkän vertaa, on niin vastenmielisen näkösie, etten edes keskustele moisista. En voi sietää lihamöykkyjä ja tautointeja enkä myöskään kaljuja miehiä..!
En todellakaan taputa ex miesä ja lasten ex isää pähän, ei kuulu tapoihini antaa anteeksi asioita, jotka satuttaa lapsia, ja sotkee elämämme.
Kyllä meitä sapettaa että mies lapsensa hylkäsi ja vaihtoi naikkosiin, en vaan ymmärrä, miten meille sattui mies joka uskoo mitä sutturat sanoo.
Me ei lasten kanssa takasin olla ikinä huolittu eikä anteeksi pyyntöä tulla hyväksymään.
korjaus: Heillä olisi ehkä perhe, MIKÄLI sinä ja miehesi olisivat ylläpitäneet suhfettanne. Mikäli olisitte panostaneet ja mikäli molemmat olisivat suhteeseenne ollut tyytyväisiä ja onnellisia. NÄIN ei ollut. Kuten selvästi on käynyt ilmi kun mies muualta näitä ominaisuuksia haki. FAKTA.
Ja FAKTA on se, että kukaan ulkopuolinen koskaan ei voi lapsiaan rakastavaa isää pakottaa pysymään erossa lapsistaan. Kyllä siinä vaiheessa se naikkonen jää aika hyvin pois kuvioista. SE on FAKTA.
Eli jkyllä se aikuinen isä/äiti ihminen ITSE päättää mitä toimen piteitä tekee itsensä ja lastensa suhteen eteen. Ei kukaan muu. KOSKAAN. se on FAKTA.
Kerroppa mistä niitä sutturoita ilmestyi, onko sutturat nuoria kauniita naisia?
Eiköhän naisia ole joka paikassa, työpaikoilla, kaupoissa, autoissa, vastaantulijoita ym....
Jos mies on noin helposti vietävissä, niin olisihan hän lähtenyt jo monta kertaa aikaisemminkin. Mutta kun ei lähtenyt.
Nyt teille oli ilmaantunut parisuhteessanne jotain isoja ongelmia jotka olivat rikkoneet ja huonontaneet välinne lopullisesti.
Sen takia miehesi lähti pois, hän ei halunnut enää olla kanssasi, tähän hänellä oli täysi oikeus. Kenenkään ei ole pakko olla yhdessä ilman omaa halua.
Sanot tuolla aikaisemmin " en usko itsekkään että lapsista luopuminen oli miehen oma idea" niin sinä et usko, mutta sinä ET TIEDÄ SITÄ väität vaan monessa tekstissä mitä olet jankuttanut, että se oli naikkosten syy, kun isä hylkäsi lapsensa.
Minun käsitykseni on mitä olen sinun kirjoituksiasi lukenut, että se oli sinun päätöksesi ettei isä saa tavata lapsiaan, et antanut heidän mennä isän luokse.
Sanot ettei kuulu sinun tapoihisi antaa anteeksi asioita.. Ei sinun tarvitsekkaan antaa anteeksi, vaikkakin se helpottaisi itseäsi paljon, et olisi niin katkeroitunut.
Et päästänyt lapsiasi isän luo, teit sen päätöksen vastoin lasten tahtoa, he olisivat varmastikkin halunneet käydä isän luona ja viettää aikaa hänen kanssaan.
Sanot että hän oli hyvä isä lapsille, siksi se onkin vielä pahempi rikos lapsiasi kohtaan kun et sallinut heidän käydä rakkaan isänsä luona.
Totta, ja se iso ongelma on se miehen suttura! Olet oikeassa että on ilmestynyt suuren suuri ongelma, ja varsinainen takiainen on kin ollut. Onneksi me lasten kansas säsätyimme siltä rehottavalta ongelmakimpulta jatkossa, kun meille ei ollut asiaa eikä lapsia saanut kiusata ja solvata.
Vaikka lapset mentti isän että sutturat niin käski, on sekin pienempi paha kuin se että sutturat olisi rampannut meillä haukkumassa ja sotkemasa kotimme ja tehnyt elämästämme todella, todella vaikeaa. Miten olisimme kehdanneet näyttäytyä sellaistenolioiden kanssa,jotka rikkoivat perheemme? Kyllä meitä olisi hävettänyt, muta ei suturaa, hän olisi ollut iloinen saadessaan meidän tasoiset ihmiset makselemaan kaljareissujaan, mutta hähää.. eipä onnistunut.
Huomaatko, kaikkeen mitä sanot tai sinulle esitetään tai joku esittää ihan mihin vaan niin sinun vastauksesi ja syytöksesi on : eks miehen suttura :D aika rajoittunutta. Sitten vielä skaalaat tämän eks miehesi sutturan käsittämään kaikki maailman naiset. Tämä kertoo aika rajoittuneestä järjen juoksusta ja ihmisestä joka ei ole tarpeeksi kypsä ja kykenevä kehittävään itsekritiikkiin.
Siis loppupeleissä syy sinun ja eks miehesi välirikkoon olitte juurikin sinä ja sinun eksäsi. ei kukaan muu. Niin se vaan on. Hyväksy se. Tuo saman asian jauhasta ei sitä asiaa muutu. Vaikka kuinka sitä toistelisit ja itsellesi sitä vakuuttelisit.
Opettele kirjoittamaan. Järki sinulta on hävinnyt lopullisesti. En ihmettele yhtään, että miehesi häipyi, etkä tule ikinä saamaan uutta miestä.
Turha alkaa vänkyttämään, meille ei tule sutturat sotkemaan enkä uutta miestä ottaisikaan.
Kyllä sinä ottaisit mutta kun juoppo ja hullu ei saa ketään. Yksin siellä kirjoittelet samaa p.a.s.k.a.a tänne 24.seen.
Syytä sitten itseäsi kun vääriiä miehiä valitset.
Me ei kanssa voitaisi ajatella, että antaisimme luvan meidän ex miehen naiselle luvan tulla meille tai lastemme lähelle.
Kyllä me katsomme tarkkaan kuka on lasten kanssa. Se joka niin haluu, se haluu, ei kaikki halua elämäänsä täysin kieroja ja umpimileisä ihmisiä.
Miksi siitä on tullut kayhee painostus uusikkojen keskellä, että he kuuluvat väkisin miehen ex perheen elämään, mutta sitten se ex perehe ei kuulu edes miehen elmään enää???
Miksi ihmeessä tämän keskustelupalstan kirjoittajat kerta toisensa jälkeen provosoituvat yhden ja saman katkeroituneen ihmisen täysin asiattomista kirjoituksista? Niin kauan kuin jaksatte vastata hänen kommentteihinsa terrorisoi hän tätä palstaa. Lopettakaa se, hypätkää niiden yli niin ehkä täälläkin vihdoinkin syntyy asiallista keskustelua, sitä täältä kai olisi tarkoitus löytää?
Pitää yrittää, mutta kun se on niin ärsyttävä ja niin päättömän hullua jorinaa.
Niinkuin esimerkiksi "kauheeta ihan hirveetä. Voi voi, pitääkö lapsella olla ympärillä satoja ihmisiä johan se menee siitä ihan sekaisin ketkä on sen äitejä isiä mummoja ja ukkeja, voi kauheeeeta"
No tottakai se ärsyttää kun asiat ei mene oman mielen mukaan. Täällä uusikot kuvittelee olevansa vain yksinomaa oikeessa ja kuvittelevat että heillä on oikeus haukkua ja arvostella kaikkia, muttta siitä se tulivuori vasta aukee jos heitä arvostellaan tai sanallakaan sanotaan pahaa! Heitä ei saa mitenkään mainita negatiiviseen sävyyn.
Lissun opit kannattaa lukea tarkkaan, suorsanainen ideologinen päättelykyky, sitä harvalla on. Mutta sekin on uusikoille liikaa, siksi lissun fiksut kommentit yritetään stimuloida haukkumalla lissu juoposki ja hulluksi.. säälittävää ja lapsellista.
No tottakai se ärsyttää kun asiat ei mene oman mielen mukaan. Täällä eksät kuvittelee olevansa vain yksinomaa oikeessa ja kuvittelevat että heillä on oikeus haukkua ja arvostella kaikkia, muttta siitä se tulivuori vasta aukee jos heitä arvostellaan tai sanallakaan sanotaan pahaa! Heitä ei saa mitenkään mainita negatiiviseen sävyyn.
niin. siis yleistämällähän elämässä pärjää ja sitä rataa. Tässä yleistys teille: ootte kaikki katkeria, naurettavia, lapsellisia, tyhmiä valittajia. Ihan riippumatta siitä oletteko nyxiä ja eksiä.
Mä luulen, että nyksät on niin kateellisia näille miehen exille, että siitä syystä heidän hormoonit hyrrää vastakkaiseen suuntaan, kun he eivät hyväksy että ovat toisia. Mihellä on vaimo, ja lapset, mitä uusiolla ei ole ollut, ja se on paha paikka hyväksyä. Siksi terrorisoivat exää ja lapsia, pois pois pois vaan...
Aika surkee ajatus tuolla tavoin nousta kakkosesta ykköseksi.. hahaaa.. eipä taiva onnistua. Ex vimo on aina ykkönen, jo senkin takia että on ne yhtiese lapset.
Miehen mielen voi kierolla tavalla muuttaa, mutta tosiasiaa ei eikä se tosiasia muutu että miehellä on ne lapset ja se exä.. hahaaa.
Minä ainakin olen mieheni ainoa ja ensimmäinen vaimo. Meillä ekaa kertaa ydinperhe omine lapsineen. Miehen eks tyttöystävä ja heidän yhteinen lapsi eivät koskaan muodostaneet miehen kanssa perhettä. Toisin sanoen eivät koksaan asuneet yhdessä.
Joten pitääkö minun nyt pitää tätä miehen eks tyttöystävän lasta nyt jotenkin sitten huonompana tai vähempiarvoisena? Kun hän tulee meidän ydin perheeseemme aika ajoin..
"Mä luulen, että nyksät on niin kateellisia näille miehen exille, että siitä syystä heidän hormoonit hyrrää vastakkaiseen suuntaan, kun he eivät hyväksy että ovat toisia. "
Minkä ihmeen takia tai mistä syystä minun pitäisi olla kateellinen mieheni exälle? :) Exähän on entinen ja mennyttä. Mieheni suhtautuminen exäänsä (ja exän mieheeni) on todella neutraalia ja välinpitämätöntä. Miksi minä olisin kateellinen sellaiselle ihmiselle, jonka kanssa rakastamani miehen parisuhde kariutui? En ymmärrä, en sitten millään. No, joka tapauksessa, en ole kateellinen miehen exälle mistään. Hänellä ei ole mitään, mitä niin kovasti kaipaisin itselleni, että tuntisin kateutta. Olemme aivan eri ikäluokkaa ja eri tyylisiäkin ihmisiä, en kadehdi mitään hänen tyylissään.
Mitä tarkoitat sillä että olisin toinen? Keneen verrattuna? Käsittääkseni miehelläni ei ole mitään suhdetta kehenkään toiseen naiseen. Luotan hänen uskollisuuteensa.
"Mihellä on vaimo, ja lapset, mitä uusiolla ei ole ollut, ja se on paha paikka hyväksyä. Siksi terrorisoivat exää ja lapsia, pois pois pois vaan..."
Kyllä, miehelläni on vaimo. Menimme naimisiin muutama vuosi sitten. Olen miehelleni ensimmäinen aviovaimo, mieheni ei koskaan vienyt exäänsä alttarille. Lapsiakin miehelläni on: meidän 3 yhteistä, sekä miehen yksi lapsi edellisestä avoliitostaan.
Totta, ei minulla ole koskaan ollut vaimoa. Olen hetero. Lapsia minulla kyllä on. Terrorismiakaan en harrasta. Miehen exän kanssa tulemme kyllä tarvittaiessa toimeen. Hän elää omaa elämäänsä oman puolisonsa kanssa, ja me omaamme. Emme puutu toistemme elämään lainkaan, kaikki saavat olla ihan rauhassa. Miehen lapsessakaan ei ole mitään vikaa.
"Aika surkee ajatus tuolla tavoin nousta kakkosesta ykköseksi.. hahaaa.. eipä taiva onnistua. Ex vimo on aina ykkönen, jo senkin takia että on ne yhtiese lapset."
No niin minunkin mielestäni on aika surkea ajatus ajatella ihmissuhteitaan tuolla tavoin, että kuka nousee mistä mihinkin. Kuulostaa ihan teinityttöjen jutuilta. Exä oli miehelle ykkönen aikanaan, mutta eipä taida enää olla. Eiköhän mieheni olisi vielä exänsä kanssa jos tämä olisi ykkönen ;)
Jaa yhteiset lapsetko sen ykkösen tekee? No, minulla ja miehelläni on 3 yhteistä. Taidan olla sitten kolminkertainen ykkönen :)
"Miehen mielen voi kierolla tavalla muuttaa, mutta tosiasiaa ei eikä se tosiasia muutu että miehellä on ne lapset ja se exä.. hahaaa. "
Minä en ole kierolla tavalla muuttanut kenenkään mieltä.Mieheni ex muutti mieheni mielipiteen itsestään aivan omilla ansioillaan, menemällä vieraan miehen sänkyyn ja vieläpä useaan kertaan yhdessä ollessaan. En minä tuolloin edes tuntenut miestäni, siitä on aivan turha minua syyttää.
Mikä meriitti se on, että jollakin on exä? Minullakin on pari exää. Käsittääkseni aika monella aikuisella ihmisellä on ihmissuhteita takanaan. Onko se mielestäsi sitten joku kehumisen paikka? :D "Mulla on 3 exää", "ai jaa, mullapa on 5, olen siis parempi"... :D
joo, joo sinä olit se edellinen ja harjoituskappale, mutta uusikko on monesti se viimeinen jonka kanssa "vanhetaan".
Mä luulen, että exät on niin kateellisia näille miehen nyxille, että siitä syystä heidän hormoonit hyrrää vastakkaiseen suuntaan, kun he eivät hyväksy että ovat toisia. Mihellä on vaimo, ja lapset, mitä exälläa ei ole ollut pitkään aikaan, ja se on paha paikka hyväksyä. Siksi terrorisoivat nyxää ja lapsia, pois pois pois vaan...
Aika surkee ajatus tuolla tavoin nousta kakkosesta ykköseksi.. hahaaa.. eipä taiva onnistua. vaiimo on aina ykkönen, jo senkin takia että on ne yhtiese lapset.
Miehen mielen voi kierolla tavalla muuttaa, mutta tosiasiaa ei eikä se tosiasia muutu että miehellä on ne lapset ja se vaimo.. hahaaa.
Vai olisiko toisinpäin eli ne nyxät ovat kateellisa ex:lle, ainakin näistä kirjoituksista päätelleen on niin.
Vaan ex:ien on pakko pitää jotenkin lasten asiosita huolta ja pitää sitä yhteyttä tähän lasten isään ja tämäkös se nyxää kaihertaa.
Useinhan käy niin, että tämän entisen parin kommunikointi huomattavasti paranee eron jälkeen, ei ole enää riitaa seksistä ei muistakaan kodin asiosita, nyt sitten vaihdellaan lapsia ja sovitellaan lomia, työaikoja ja muuta.
Ja nyxät ovat aivan kippurassa mutasukkaisuudesta, lapsille sitten änkyröivät. Joku tuossa kertoi, että nyt kun miehen lapset eivät ole paikalla haetaan herkut ja nautitaan, jos tuo mies edes mies, hän kyllä pistäisi tuommoisen naisen todella kuriin ja nuhteeseen tai jättäisi kokonaan, joka ilkeää edes kirjoittaa tänne kuinka sortaa noita viattomia lapsia.
"Vaan ex:ien on pakko pitää jotenkin lasten asiosita huolta ja pitää sitä yhteyttä tähän lasten isään ja tämäkös se nyxää kaihertaa. "
Minua taas kaihertaa välillä mieheni ja hänen exänsä vähäinen yhteydenpito keskenään. Ala-asteikäisen tytön kautta sovitaan asioita. Vaikka tyttö onkin jo "iso tyttö", omatoiminen ja omistaa kännykän, ei minun mielestäni siltikään pitäisi käyttää vain lasta viestinviejänä. Kumpaakaan ei kiinnosta olla toistensa kanssa tekemisissä edes sen vertaa. Eihän se minulle kuulu, mutta kaihertaa silti.
"Joku tuossa kertoi, että nyt kun miehen lapset eivät ole paikalla haetaan herkut ja nautitaan."
Heh...Jos se, että aikuiset herkuttelevat lasten selän takana olisi jotenkin lasten sortamista, niin johan olisi maailma lastensuojeluasiakkaita pullollaan :D
Meillä on lapsilla karkkipäivä viikonloppuisin, ja täytyy myöntää, että toisinaan arki-iltaisin kun lapset ovat jo nukkumassa (niin miehen lapsi kuin yhteisetkin), saatamme herkutella kahdestaan :D
Vai olisiko toisinpäin eli ne exät ovat kateellisa nyxi:lle, ainakin näistä kirjoituksista päätelleen on niin.
Vaan nyxi:ien on enää se ainoa nainen miehen elämässä ja tämäkös se exää kaihertaa.
Useinhan käy niin, että tämän entisen parin kommunikointi huomattavasti huononee eron jälkeen, kun exän epätoivo ja ymmärrys siitä, ettäei enää olekaan osa miehen elämää synnyttää katkeruutta. nyt sitten vaihdellaan lapsia ja sovitellaan lomia, työaikoja ja muuta.
Ja exä:t ovat aivan kippurassa mutasukkaisuudesta, lapsille sitten änkyröivät ja mustamaalaavat isää ja tämän vaimoa. Joku tuossa kertoi, että nyt kun miehen lapset eivät ole paikalla haetaan herkut ja nautitaan (vaikka ymmärrän, että tuokin aloitus oli selkeä provo. itsehän sen aloitin), jos tuo mies edes mies, hän kyllä pistäisi tuommoisen naisen todella kuriin. Itseasiassa jos mies lapsiaan rakastaisi, niin ei tuollaisen naisen kanssa koskaan olisi edes alkanut suhteeseen. ilkeää edes kirjoittaa tänne kuinka sortaa noita viattomia lapsia (eli siis kuinka esittää omia kokemuksia ja kritiikkiä kohdistuen lapsen vanhempaan/vanhempiin..eli ei siis lapsiin)
Minun nyksä on kateellinen minun exille vaikka minä olen aina ollut se jättävä puoli.
En kait minä ilman hyvää syytä ole eroa ottanut, enkä tunne YHTÄÄN MITÄÄN näitä exiä kohtaan.
Niillä kaikilla on myöskin nykyään nyksät, kyllä minä olen ne nähnyt mutta en minä välitä niistäkään yhtään, kait se minun ex niille kelpaa, ihan sama minulle.
Minulle on myös jäänyt kaikilta exiltäni lapset, tämä nyksä on vähän kateellinen sille nuorimmalle lapselle, mutta ei se haittaa koska lapseni ovat kuitenkin AINA minulle ykkösiä, niiden edelle ei mene kukaan.
Pitäisikö minun jättää tämä nykyinenkin jos hän ei lopeta tota mustasukkaisuutta ja kiukuttelua?
Kertokaa mielipiteenne !
kyllä?