Noin vuosi sitten, kun aloitin ammattikoulun, ja ensimmäisenä päivänä menimme kaverin kanssa syömään koulun ruokalaan. Siinä sitten kun mentiin pöytään ja ruettiin syömään, niin minulla vapisi kädet ihan älyttömästi. Kaverillekin siinä sanoin että "mitä ihmettä?" ja siinä vähän naurettiin asialle. En kuiteskaan saanut syötyä ruokaa loppuun, ja sitten siirryin juomaan maitoa, niin käsi vispasi vielä hullummin, ja oli pakko lopettaa juominenkin. Naama oli tässä vaiheessa ihan tulenpunainen. Sanoin kaverille että minulle tuli olevinaan paha olo, ja oli pakko lähteä pois.
Ja tämän jälkeen joka kerta kun kävin ruokalassa syömässä niin kädet tärisivät ja naama meni ihan punaiseksi. Ja ruokalassa aina tuntui siltä että on kuin suurennuslasin alla, kaikki muka tuijottaisivat. Ja aina kun joku/jotkut nauroivat, ja sattumalta katsoivat minuunpäin, niin oletin heti että he nauravat minulle ja ongelmalleni. Oikeastaan näin käy vielä tänäkin päivänä.
Sitten joskus joulukuussa sain vaivasta tarpeekseni, ja rupesin käymään aina syömässä koulun lähellä olevassa kaupassa. Joka päivä ruokiin meni tasan 2 euroa. Vanhempani ihmettelivät että mihin minulla häviää tililtä rahaa, vaikken osta itselleni mitään. Heille en siis kertonut vaivastani, enkä kenellekään muulle. Tuon joulukuun jälkeen en siis käynyt kertaakaan edes kokeilemassa syömistä, vaan aina kävin kaupalla
Sitten kun kesäloma alkoi, niin mietin että kyllä se vaiva itsestään kesän jälkeen parantuu. No, ei parantunut, vaan paheni entisestään. Aina kun kävelin jossain julkisilla paikoilla, niin tuntui siltä että pääni tärisee älyttömästi, ja itseasiassa nyt taas kun koulut alkoi, niin tämäkin ongelma minulla on edelleen. Jos ihmisiä kävelee vastaan, niin katson heti maahan, näpyttelen olevinaan kännykkää tai raavin päätäni, tai yritän näyttää siltä etten olisi muka huomannut vastaantulijoita. Jos kävelen vain ja katson suoraan, niin tuntuu siltä että pää tärisee ja vispaa ihan hulluna.
Niin, ja nyt kun koulut taas alkoivat, ja ajattelin että pystyn taas menenmään ruokalaan, niin ei tullut onnistumaan. Ensimmäisenä päivänä kädet tärisivät taas, ja puna levisi poskille. Toisena päivänä taas sama juttu, ja siitä eteenpäin olen taas joutunut käymään kaupalla syömässä. Nyt ajattelin että tälle pitää tulla loppu, en voi tuhlata monta sataa euroa vain siksi että en uskalla mennä syömään ruokalaan.
Jos siis käyn vaikka koulu terkkarilla, niin pystyykö hän kirjoittamaan reseptin lääkkeelle? Ja millä lääkkeellä olisi mahdollisuus poistaa tämä kyseinen vaiva?
Netistä luin että Propral on melko tehokas. Saako siis tätä lääkettä vain reseptin kanssa? Ja jos vaikka lääkäri kirjoittaa sen reseptin, niin saako vanhempani tietää tästä asiasta, koska olen alle 18-vuotias?
En halua ainaskaan vielä kertoa tästä ongelmasta heille.
Ja tämän jälkeen joka kerta kun kävin ruokalassa syömässä niin kädet tärisivät ja naama meni ihan punaiseksi. Ja ruokalassa aina tuntui siltä että on kuin suurennuslasin alla, kaikki muka tuijottaisivat. Ja aina kun joku/jotkut nauroivat, ja sattumalta katsoivat minuunpäin, niin oletin heti että he nauravat minulle ja ongelmalleni. Oikeastaan näin käy vielä tänäkin päivänä.
Sitten joskus joulukuussa sain vaivasta tarpeekseni, ja rupesin käymään aina syömässä koulun lähellä olevassa kaupassa. Joka päivä ruokiin meni tasan 2 euroa. Vanhempani ihmettelivät että mihin minulla häviää tililtä rahaa, vaikken osta itselleni mitään. Heille en siis kertonut vaivastani, enkä kenellekään muulle. Tuon joulukuun jälkeen en siis käynyt kertaakaan edes kokeilemassa syömistä, vaan aina kävin kaupalla
Sitten kun kesäloma alkoi, niin mietin että kyllä se vaiva itsestään kesän jälkeen parantuu. No, ei parantunut, vaan paheni entisestään. Aina kun kävelin jossain julkisilla paikoilla, niin tuntui siltä että pääni tärisee älyttömästi, ja itseasiassa nyt taas kun koulut alkoi, niin tämäkin ongelma minulla on edelleen. Jos ihmisiä kävelee vastaan, niin katson heti maahan, näpyttelen olevinaan kännykkää tai raavin päätäni, tai yritän näyttää siltä etten olisi muka huomannut vastaantulijoita. Jos kävelen vain ja katson suoraan, niin tuntuu siltä että pää tärisee ja vispaa ihan hulluna.
Niin, ja nyt kun koulut taas alkoivat, ja ajattelin että pystyn taas menenmään ruokalaan, niin ei tullut onnistumaan. Ensimmäisenä päivänä kädet tärisivät taas, ja puna levisi poskille. Toisena päivänä taas sama juttu, ja siitä eteenpäin olen taas joutunut käymään kaupalla syömässä. Nyt ajattelin että tälle pitää tulla loppu, en voi tuhlata monta sataa euroa vain siksi että en uskalla mennä syömään ruokalaan.
Jos siis käyn vaikka koulu terkkarilla, niin pystyykö hän kirjoittamaan reseptin lääkkeelle? Ja millä lääkkeellä olisi mahdollisuus poistaa tämä kyseinen vaiva?
Netistä luin että Propral on melko tehokas. Saako siis tätä lääkettä vain reseptin kanssa? Ja jos vaikka lääkäri kirjoittaa sen reseptin, niin saako vanhempani tietää tästä asiasta, koska olen alle 18-vuotias?
En halua ainaskaan vielä kertoa tästä ongelmasta heille.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moro! Kuulostaa paniikkihäiriöltä tai vielä enemmän sosiaalisten tilanteiden pelolta. Kerro rohkeesti vanhemmilles tai sit vaikka koulun terkalle. Apua kyllä saa ja kannattaa ihan oikeesti hakee! Mulla todettu sos. tilanteiden pelko ja on kyl semmonen vaiva, et rajottaa ja jopa estää elämästä, tai ainakin siitä nauttimisesta. Suoraan sanottuna vittumainen vaiva. Kovin on yleistä meillä suomalaisilla ja muistan jopa lukeneeni jostain, et oliko peräti joka kolmas joka kärsii jostain vastaavista häiriöistä. Masennus, ahdistus, erilaiset pelko ja jännitystilat. Lääkkeitä löytyy ja niistä varmaan käytetyin on Cipralex. Tsemppiä!!
Mitä muuten opiskelet?
Itse olen 24V "mies" ja mulla kans on nyt mennyt äärimmäisen pahaksi kahvikuppineuroosi. En pysty kuin juomaan pillillä koska pelkään että muki tai lasi tippuu kädestä tai läikytän juomaani. Tätä ollut jo pari vuotta ja olen käynyt hierojalla, Kokeillut relaksantteja (joita en syö enää ikinä uudestään), Tulehduskipulääkkeitä ja venyttelyä. Mikään ei auta eikä varmaan tule auttamaan.
Itselleni ennen tätä ongelmaa oli aina niin vaikeaa jostain syystä mennä yksin koulun ruokalaan että paastosin jos ei kaverit sattunut samaan aikaan mukaan. Samat oireet kuin sullakin siis. Yli sata ihmistä ja tuntuu että kaikkien katseet porautuu itseeni ja tuntuu että kaikki odottaa koska teen jonkin virheen jolle voivat sitten nauraa. Kannattaa mennä isolla kaveri porukalla aina syömään koska he ovat mainio "häiriö" tekijä joka saa huomion niistä muista pois.
Kerro ihmeessä vanhemmillesi koska puhuminen näissä asioissa auttaa. Ehkä jonkinlainen (HUOM! VÄLIAIKAINEN) lääkitys esim. Rauhoittavat että saat sen pelon karistettua pois ja sitten myöhemmin kokeilla ilman mitään mömmöjä uudestaan. Altistus on mun mielestä paras näissä asioissa vaikka se on yleensä se "kivuliain" hoito. Kannattaa ryhtyä HETI puimaan tota ongelmaa koska se vaan menee pahemmaksi ajan myötä. Kaikki ennakko pelko ajatukset ennen ruokalaan menoa pahentaa ja mahdollistaa sen vapinan ja pelot senkun kasvaa huonojen kokemusten myötä.
Jos sulla on joku luotto ystävä niin mene aina sen kanssa syömään samaan aikaan ja kerro sille sun ongelmasta. Olis niinku henkisenä tukena siellä.
Vaihtoehto kaksi on ottaa omaat eväät mukaan ja syödä ne omassa rauhassa. Voit sanoa ihmettelijöille ettet jaksa jonottaa tai haluat pitää omanlaista ruokavaliota yllä. Esim. Juomaksi voit ottaa trippi mehuja ja kahvin vaikka sellaiseen urheilu juoma pulloon ja tsippailla siitä silloin kun ei ole muita tuijottamassa.
Ajattelin että ensin kokeilen lääkettä ja sitten jos ei tepsi niin puhun vanhemmille asiasta.
Siis saako terkkari kirjoitettua reseptin tuolle lääkkeelle? Vai pitääkö vielä erikseen käydä lääkärillä
Ei varmasti terkkari voi kirjoittaa. Sun pitää lääkärillä käydä ja todennäköisesti terapeutilla että saat lääkkeet.
No mitäs netissä lukee että: "Ei tartte kun lääkärille sanoa että kädet tärisevät syödessä, niin raapustaa reseptin"
Huomenna jos kerkeän niin käyn terkkarilla
Itselläni nimenomaan Cipralex poisti nuo fyysiset oireet eli käsien tärinät jne. ja siitä aiheutuvan negatiivisen ajatuskierteen. Hassua sinällään, kun kärsin tästä vuosikausia ja hups se olikin poissa. Käytin tuota lääkettä noin kuukauden ja uudelleen ei ole tarvinnut koskea lääkkeisiin.
Cipralex tehoaa vasta kuukauden jälkeen joten lääkkeellä taisi olla sinuun pelkkä lume vaikutus, ja lääkkeen käyttöä ei saisi edes lopettaa noin äkkiä.. Tuollainen lyhyt kokeilu vaan sekoittaa aivotoimintaa.
Omasta kokemuksestani paras lääke tähän vaivaan on Propral. Ei vaikuta psyykeeseen vaan ainoastaan vapinaan. Eli jos sulla ei muuta psyykkistä ongelmaa ni Propral huuleen ja sosiaalisten tilanteiden harjoittelua. Muilla lääkkeillä sivuvaikutuksia.
Tosiaan alkuviikosta kävin terkkarilla.
Terkkarille meno pisti jännittämään jo edellisiltana. Aamullakin jännitti niin paljon että oli pakko käydä oksentamassa (minulla on myös se oireilu, että jos aamuvarhain jännittää niin tulee paha olo)
No sitten kun menin terkkarin vastaanotto huoneeseen, niin siinäkin jännitti ihan älyttömästi, ja kun tuli minun vuoroni, niin sen muutaman sekunnin ajan kerkesin miettiä että "pitää äkkiä keksiä joku toinen vaiva, en minä ilkeäkään kertoa tästä ongelmastani".
No, siinä sitten kun istuin terkkarin eteen, niin kerroin vaivastani, ja terkkari otti asian melko hyvin, ja antoi hyviä vinkkejä miten hoitaa asiaa ns. henkisesti.
Todella hyvin hän oli asiasta perillä, koska luulin ensin että minun pitää selittää asia perin pohjin ennen kuin tajuaisi mistä on kyse, mutta onneksi ei tarvinnut.
Sanoin vain että kärsin kahvikuppineuroostista, ja hän alkoi selittää vaivasta ja miten sen saattaisi saada hoidettua.
Ehdotin sitten, että mitä jos kokeilisi jotain lääkitystä, niin hän ehdotti beeta salpaajia. Eli juuri noita propralia yms.
Luulin myös että jos ehdotan lääkitystä, niin terkkari pistää vastaan ja yrittää saada vaivan hoidettua henkisesti. Mutta näin ei käynytkään
Ja tosiaan terkkarikin sanoi, että vain lääkäri voi sen reseptin antaa, joten maanantaina varaan lääkärin ajan omalle terveysasemalleni.
Voi pojat, sitten pitäisi päästä tästä vaivasta yli!
Ja tuo kommentti: "Ei varmasti terkkari voi kirjoittaa. Sun pitää lääkärillä käydä ja todennäköisesti terapeutilla että saat lääkkeet."
Ei tosiaan terkkari voi kirjoittaa, mutta lääkäri voi. Ja lääkkeen saa todella helposti, eli ei tarvitse mitään terapeuttia sotkea tähän asiaan.
Kannattaisi ottaa asioista selvää..
"Ja lääkkeen saa todella helposti, eli ei tarvitse mitään terapeuttia sotkea tähän asiaan.
Kannattaisi ottaa asioista selvää.."
Noista lääkkeistä, luulin että olisit ollut jonkun vahvemman lääkkeen tarpeessa, esim. mieliala lääkkeen ja sellaisia ei voi kukaan muu määrätä kuin psykiatrit. Toi sun vaivasi kuulosti vaan sen verran rajulta etten uskonut minkään propralin auttavan.
Itse käytin propralia muutaman vuoden ja se on hyvä lääke. Mitään muuta sivuvaikutusta ei itselleni tullut paitsi pieni hiki jos oli väsynyt.
Suosittelen kyllä käymään myös terapiassa, ei psyykkisiä ongelmia pelkillä lääkkeillä voi hoitaa. Jos haluaa ongelmasta kokonaan eroon on syytä yhdistää lääkehoitoon myös terapia.
Samoista ongelmista kärsin vuosia. Kunnes muussa yhteydessä olin lääkärissä ja piti allekirjoittaa yksi paperi. No eihän siitä mitään tullut. Sanoin lääkärille et käsiala on nyt mitä on koska kädet vapisee niin paljon. Siitä sit päästiin juttuun. Lopputuloksen olen käyttänyt Propralia 20 vuotta. En mitenkään säännöllisesti mutta tarvittaessa. Vaikuttaa nopeasti ettei tarvitse mitään viikon varautumisia tilanteisiin.
Propral auttaa myös paniikkihäiriöön, sosiaalistentilanteiden pelkoon, yleiseen ahdistuneisuuteen.
Ei aiheuta riippuvuutta eikä mitään vieroitus oireita.
Puolen pillerin jälkeen olo on kun peruskalliolla. Kokonaisen jälkeen voisi huoletta heittä läppää Yhdysvaltojen presidentin kanssa.
On se ihme lääke kun ei kuitenkaan vaikuta keskushermostoon. Vaan pelkästään sydämeen.
Se miksi et voisi puhua vanhemmillesi asiasta ? Oliskohan kuitenkin helpompi kertoa kun yrittää salata ja elää sitten jännityksessä milloin asia tulee julki ?
Hienoa että homma on hoidossa ja saat apuja tilanteeseen.
Minulla on ollut sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistuneisuutta jo ainakin 8 vuoden ajan. Tuntuu menneen vain pahemmaksi vuosien varrella. Harvoin saan itse edes kaupassa käytyä. Terapiaa, lääkkeitä ja hypnoosia olen jo kokeillut mutta mistään noista en voi sanoa olleen apua tähän helvetilliseen ongelmaan.
Eipä ihme että usein tulee mieleen että itsemurha on varmaan ainut ulospääsy tästä tilanteesta. Olen niin väsynyt taistelemaan tätä ongelmaa vastaan kun tuntuu siltä kuin taistelis tuulimyllyjä vastaan. En oikein pysty uskomaan että tästä ongelmasta voi koskaan päästä yli.
Suosittelen lukemaan Edmund J. Bournen Vapaaksi Ahdistuksesta kirjan, olen käynyt vertaistukiryhmässä jossa kävimme kirjaa läpi, kirja on auttanut monia parantumaan. Omia vääristyneitä ajatusmalleja muuttamalla ongelmat kyllä häviää, mutta se vaatii pitkäjänteisyyttää ja aikaa, paranemisen eteen on tehtävä paljon töitä.