Kuinka kauan tunnen näin että mies oli muka rakkaani jota minä rakastin ja hän minua,kuinka kauan kaipaan ja muka tarvitsen häntä..miksi irti päästäminen pelottaa niin paljon että ennemmin kerta toisensa jälkeen taipuu miehen tahtoon ja painaa villaisella kaiken... epäilen itse olevani LR tai KN(käänteisnarsisti).. kuinka jatkan kun en tiedä mitä haluan..tai haluan tämän riepottelun loppuvan mutta haluaisin silti pitää miehen..voiko hän muuttua...hukkaanko aikaani..miksen hukkaisi jos rakastan...?
Miten olette saaneet itsenne lopullisesti irti?
vanhus3
951094
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 95
Vanhimmat
Hei, mieti nyt oikeesti, mitä haluat elämältäsi? Sinä et voi muuttaa miestäsi, hän ei voi muuttua, jos hän ei itse sitä oikeesti halua. Ja epäilenpä, että jos mies on narsisti, hän ei edes tajua tai ymmärrä, miksi hänen pitäisi muuttua?
Älä jää siihen suhteeseen. Olen itse lopettanut "loppuelämäni " rakkaussuhteen kuukausi sitten. Voin sanoa, että ensimmäiset kaksi viikkoa itkin jokainen päivä. Sitten itkut alkoi vähentyä, nyt en muista, itkinkö viikko sitten vai milloin?
Koko ajan käyn sisällissotaa itseni kanssa...muistan kaikki ne ihanat hetket hänen kanssaan, sitten pakotan itseni ajattelemaan meidän loppuvaihetta, jolloin kaikki alkoi muistuttaa painajaista. Enkä pyydä häntä enää palaamaan, vaikka sitähän hän taitaa toivoa.
Kipeää tekee vieläkin, mutta nyt on jo kuukausi viime näkemästä ja ajattelen, että vielä joskus onnittelen itseäni tästä ratkaisusta vilpittömästi.
Narsistilla on taipumus saada toinen tuntemaan syyllisyyttä, se on taitavaa manipulointia jolla toisen saa koukkuun... kokemusta todellakin tästä asiasta!
Vilpittömästi toivon, että uskallat repäistä itsesi irti! Voimia!
"Enkä pyydä häntä enää palaamaan, vaikka sitähän hän taitaa toivoa."
Ihan oikeasti paksunahkainen narsisti ei kaipaa sitä että SINÄ pyydät häntä palaamaan. Ei palaisi vaikka pyytäisit. Nyt taitaa tytöillä taas mennä narsu käsitykset sekaisin.
Kyllä monet narsut juuri tuota toivovat, mutta eivät toivo sitä siksi, että rakastaisivat, vaan siksi, että heidän itsetuntoaan hivelee toisen matelu ja kerjääminen. Takaisin pyytäminen vahvistaa heidän suuruuden- ja vallantunnettaan. Samalla he pääsisivät halveksumaan takaisinanelijaa tämän heikkoudesta ja paistattelemaan omassa erinomaisuudessaan.
Kiitos korjauksesta, nyt ymmärsin mitä tarkoitit. Niinhän nuo tekevät. Kunnes lähteellä ei ole enää arvoa - dumppaavat kylmästi pois. Itse erehdyin sanomaan narskulle hänen olevan narsisti ja kylmää kyytiä tiesi. Tai ylipäätään jos kyseenalaistaa, eivät kestä kritiikkiä. Eli helpompi keino päästä pois, vaikkei siitä normaali ihminen helposti pääsekään tai toivu. Ehkä näin on kuitenkin parempi, loppuen lopuksi. Osaavat jotenkin manipuloida/aivopestä ihmisen rakastumaan siihen parempaan puoliskoon itsestään, siihen valhekuvaan jonka antavat. Lopuksi kaikki paljastuu kuitenkin valheeksi. Ja se sattuu.
Voin olettaa vastauksia että näin tehdään myös ns. normaaleissa suhteissa, dumpataan pois. Kaikki ei voi toimia. Se on normaalia. Mutta puhun nyt suhteesta nph kanssa. Ja sen selittäminen meneekin jo hieman monimutkaisemmaksi ;) :(
"kuinka jatkan kun en tiedä mitä haluan..tai haluan tämän riepottelun loppuvan mutta haluaisin silti pitää miehen.."
Niin itselle tuli tuosta sinun...haluan/en halua mieleen muinoin lukemani kirja...
http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/2179-tule-lahelle-mene-pois
" epäilen itse olevani LR tai KN(käänteisnarsisti).. kuinka jatkan kun en tiedä mitä haluan..tai haluan tämän riepottelun loppuvan mutta ..."
Palaan vielä tuohon viestiisi; tunnistan noita tunteitasi itsessänikin vielä. Onhan se yhtäkkiä outoa ja pelottavaa olla yksin, mutta mieti hetki sitä aikaa, jolloin olit vielä hänen kanssaan. Oliko sinulla hyvä olla? Oliko yhdessäolo sitä, mitä parisuhteelta toivoit? Olisitko valmis jatkamaan suhdetta hinnalla millä hyvänsä?- vaikka sairastumaan, näivettymään, pelkäämään, kuihtumaan,menettämään itsetuntosi ja itsekunnioituksesi?
Painiskelin itse noissa ajatuksissa, väliin itkin ikävääni, väliin huusin raivoani.Mutta uskon että tekemällä ratkaisuni, pelastin itseni.
Itselläni kaipaus kesti vuosia. Okotietä en löytänyt, olin hyvin kiintynyt häneen. Hyväksyin hänet jopa narsistina, tiesin siis, mikä hän oli. Tuo tieto vain ei riittänyt hälventämään rakkauttani. Se ei vähentänyt sitä edes.
Suhteemme on jäänyt jotenkin paikoilleen. Nykyään en kovasti häntä enää kaipaa. Siinä on vain se mahdollisuus vieläkin jäljellä, että kaipauksen puuttuminen voi johtua suhteen vakiintumisesta. Emme näe kovin usein eivätkä tapaamisemme kestä pitkään. Hän on herttainen ja ystävällinen minua kohtaan omalla tavallaan.
Minä taas olen oppinut ymmärtämään häntä paremmin tutustuttuani hänen häiriöönsä. Suhtaudun häneen rauhallisesti ja kiihkottomasti. Olen myös ystävällinen hänelle, koska hän ei riko vaatimiani vähimmäiskäyttäytymissääntöjä enää. Eli meillä menee näineen ilmeisesti hyvin.
Luulen, että seuraava vaihe tulee olemaan sellainen, että minua alkaa hiukan ahdistamaan hän. Koska näemme harvakseltaan, se ei rasita minua. Mutta siinä vaiheessa, jos löydän jonkun toisen miehen, voi tilanteessa tapahtua mitä vain. Jostain hemm***n syystä en toivo, että hän taas alkaisi kiihkoilemaan kuitenkaan kenenkään toisen naisen perään kuitenkaan. Olen mustasukkainen hänestä...
Siinäpä dilemma.
Kerrotko hieman lisää niistä miehesi narsistisista piirteistä?
"Kerrotko hieman lisää niistä miehesi narsistisista piirteistä? "
Tarkoittanet minua? Koska kerroin tästä rauhallisesta elämästä mitä vietämme? Kysymyksesi sai minun omantuntoni hereille. Hän on lapsenomaisen herkkä kaikelle mitä teen, mikäli se sattuu vaikuttamaan jotenkin hänen olemiseensa. Hän kokee peitettyä riippuvuutta minusta aivan selvästi. Pelkään, että jos jätän hänet, hän on mennyttä, eikä löydä enää yhtä "pätevää" lähdettä, miksi minä olen osoittautunut.
Hän on narsisti useiden määritelmien mukaan 100%, tyypiltään Don Juan. Vahvoilla auervaaran piirteillä. Alkoholismi varmasti haittaa ja on haitannut häntä hänen toimissaan. Ei ole yhtä vakuuttava kuin Auervaara aikoinaan oli. Toisaalta tällä on selvästi halu pysyä erossa sellaisesta toiminnasta, josta on suora tie poseen...
Tällä on myös melkein kaikki psykopaatin piirteet. Ehkä tämä viimeinen seikka, kun tajusin sen, sai minut rauhoittumaan hänen suhteensa lopullisesti. En voi odottaa häneltä missään elämäntilanteessa enkä koskaan mitään enempää, kuin hän on valmis itse antamaan. En voi toivoa, että hän ymmärtäisi minun tunteitani. Luultavasti hän seuraa minun muutamaa käyttäytymisohjettani vain sen tähden, että tämä kaikki on niin paljon helpomaa niin. On joutunut näkemään, että minä en alistu mihin vain, vaan olen aivan suunnattoman vaikea tapaus ; }.
Olitko sinä, kun tuolla aiemmin kirjoitit, että paksunahkainen narsisti ei palaa... Kyllä todellakin palaa. En ole madellut, vaan olen nöyryyttänyt häntä, jonka jälkeen hän sopii mielellään. Hän pitää tavastani antaa hänelle huomiota tietyissä tilanteissa. Olemme varmaan molemmat tulleet siihen tulokseen, että on parempi elää rauhassa ja sovussa. Niinpä hän käy luonani tasaisin väliajoin eikä loukkaa minua puhumalla muista.
Hän tekee kaikkea tuota, mistä täällä kijoitellaan. Muut ja minä. Se ei vain liikuta minua minun elämässäni. Olen antanut hänelle tietyn osan ja roolin, kuten hänkin minulle. Muut henkisesti tärkeät tarpeeni hoidan toisaalla.
Olitko sinä, kun tuolla aiemmin kirjoitit, että paksunahkainen narsisti ei palaa... Kyllä todellakin palaa. En ole madellut, vaan olen nöyryyttänyt häntä, jonka jälkeen hän sopii mielellään. Hän pitää tavastani antaa hänelle huomiota tietyissä tilanteissa.
Hän tekee kaikkea tuota, mistä täällä kijoitellaan. Muut ja minä. Se ei vain liikuta minua minun elämässäni. Olen antanut hänelle tietyn osan ja roolin, kuten hänkin minulle. Muut henkisesti tärkeät tarpeeni hoidan toisaalla.
... no... Toi kuulostaa narsistiselta.
Mutta, oikea narsku ei todellakaan anna itseään nöyryyttää. Miksi antaisi?
Olet hänelle esine, jos esine ei toimi, sen voi vaihtaa uuteen (ja parempaan).
Kantsii lukea Vakninin sivuja vaikka alkuunsa ja kysyä myös onko itsessäni myös vikaa. öitä.
"Mutta, oikea narsku ei todellakaan anna itseään nöyryyttää."
Niin tuosta olen samaa mieltä....ja perustan ajatukseni tähän...
"Narsisti kokee jokaisen erimielisyyden - puhumattakaan kritiikistä - valtavana uhkana. Hän reagoi puolustautumalla. Hänestä tulee närkästynyt, aggressiivinen ja kylmä. Hän ottaa emotionaalista etäisyyttä uuden (narsistisen) kärsimyksen pelosta. Hän aliarvostaa sitä, joka teki väheksyvän huomautuksen."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.html
kuin myös omaan kokemukseeni...suhteemme loppuvirttä alettiin veisata siinä vaiheessa kun aloin kritisoimaan hänen käytöstään...mielipiteitään naisista/minusta, sitä miten kohteli minua ja niitä muita naisia...
Sitä en tiedä voiko narsisti olla seksuaalisesti masokisti...saada seksuaalista tyydytystä siitä, että joku haukkuu ja mitätöi häntä...Siinä kun sadisti taas nauttii/saa kiksejä toisen mitätöimisestä...
uskoisin kuitenkin että suurin osa narsisteista kyllä kuuluu tuohon jälkimmäiseen ryhmään...ja muistaakseni Vakninin teksteissä mainitaankin jossain kohtaan, että narsisti tulevat hyvin toimeen masokistien kanssa...
" oikea narsku ei todellakaan anna itseään nöyryyttää. Miksi antaisi?"
:D. No juu, ei varmaan. Mutta empä ole vielä lupaa häneltä pyytänyt. Painan päälle ihan ilman lupaa... Selvyyden vuoksi, se tapahtuu puhelimitse, joten minulle ei ole vaaraa hänen impulsiivisista reaktioistaan. Eikä hänelle minun...
" jos esine ei toimi, sen voi vaihtaa uuteen (ja parempaan)."
:D :D. Juu, voi varmaan. Voi vaihtaa JOS löytää paremman...
"Kantsii lukea Vakninin sivuja vaikka alkuunsa"
Ai alkuunsa? Minkä alkuun. Olen jo varmasti parin kolmen vuoden ajan tiennyt, että on kyse narsismista. Ensin toivoin, että olisin erehtynyt. Nyt tiedän, että erehdyin mahdollisesti hiukan... kyse lienee myös psykopatiasta... Itku ja rukous.
"onko itsessäni myös vikaa."
On varmasti, mutta siitä ei taas löydy viitteitä Vakninin sivuilta. Vikani ja puutteeni lienevät toisentyyppisiä eivätkä liity tähän narsismi asiaan mitenkään. Itsetuntoni on hyvä kuten myös empatiakykyni.
"Olitko sinä, kun tuolla aiemmin kirjoitit, että paksunahkainen narsisti ei palaa... Kyllä todellakin palaa. En ole madellut, vaan olen nöyryyttänyt häntä, jonka jälkeen hän sopii mielellään."
jotenkin ny tuntuu että tässä on mennyt puurot ja vellit sekaisin...
Kun sinun suhteessasi sinä nöyryytät ja ilmeisesti narsistiksi kutsumasi henkilö matelee...
ja mitä ilmeisemmin tämä koskee myös sinua..."että heidän itsetuntoaan hivelee toisen matelu ja kerjääminen."
ja kaikesta päätellen pidät itseäsi narsistiksi kuvaamallesi henkilölle ns. lottovoittona...ilman sinua hän olisi mennyttä, eikä voisi sinun mielestäsi löytää sinua parempaa...
"Pelkään, että jos jätän hänet, hän on mennyttä, eikä löydä enää yhtä "pätevää" lähdettä, miksi minä olen osoittautunut....Voi vaihtaa JOS löytää paremman..."
"Itsetuntoni on hyvä kuten myös empatiakykyni."
Tuostakaan en olisi niin varma...hyvä itsetuntoisen ei tarvitse erikseen korostaa ja kehua itsestään...ja empatia tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan...vrt. kohtele toista niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan...
kohtelet narsistiksi nimeäämäsi kumppania huonosti ja ylennät itseäsi...että vaikea tuostakaan on tietää kuka on tarinan konna...
Mutta noh...tämä ny vain perustuu siihen kuvaan minkä itsestäsi ja narsistiksi nimeämästäsi kumppanista haluat jostain syystä täällä netin keskustelupalstalla antaa...
sitä miten asiat oikeasti todellisuudessa ovat en tiedä...
"Tuostakaan en olisi niin varma...hyvä itsetuntoisen ei tarvitse erikseen korostaa ja kehua itsestään...ja empatia tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan...vrt. kohtele toista niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan..."
Kohtelen häntä, niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan, JOS MINÄ OLISIN narsisti-psykopaatti, kuten hän... Rakastin häntä sydämestäni ja löysin hänestä tuon, mistä olen kertonut. En siis toivonut sitä (eri asia!).
"kohtelet narsistiksi nimeäämäsi kumppania huonosti ja ylennät itseäsi..."
En kohtele häntä huonosti. Kohtelen häntä silkkihansikkain ja erittäin hyvin. Sinä vain et ymmärrä sitä. Mitä tulee itsen ylentämiseen: ei voi itseä ylentää liiaksi, kun tapailee narsisti-psykopaattia, joka on Don Juan -tyyppinen auervaara.
Vastasin 6432:lle, ehkä hän ymmärtää, mitä tarkoitin. Ehkä hän ymmärtää vastauksen sävyn...
Mutta ehkä sinä voisit antaa ohjeet sitten, MITEN seurustellaan narsisti-psykopaatin kanssa, koska toistuvasti moitit minua. Minun mielestäni sinun asenteellasi ihminen on hengenvaarassa, jos on minun tilanteessani muuten. Ei hänen kanssaan VOI ajatella mustavalkoisesti eikä parisuhdetta normaalisti. Ihme, ettet ymmärrä sitä VIELÄ.
"Kohtelen häntä, niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan, JOS MINÄ OLISIN narsisti-psykopaatti, kuten hän."
Niin jos olisit narsisti, sinä toivoisit sitten että sinua kohdeltaisiin samoin, kuin itse kohtelet narsistiksi kutsumaasi henkilöä..."En ole madellut, vaan olen nöyryyttänyt häntä, jonka jälkeen hän sopii mielellään."
Että toivoisit että sinua nöyryytettäisiin...
ja nimität sitä vielä hyväksi kohteluksi...
"En kohtele häntä huonosti. Kohtelen häntä silkkihansikkain ja erittäin hyvin. Sinä vain et ymmärrä sitä."
juu en ymmärrä...minun mielestäni toisen ihmisen tahallinen nöyryyttäminen on sadistista toimintaa jolla pyritään murtamaan ihmisen arvo...että hänestä saataisiin nöyrä =alistuva, totteleva alamainen...
Kuka tarvitsee tuollaista ihmistä ja mihin...
Mitä narstiin tulee...hänellä on varmaan kokemuksia tilanteista joissa on kokenut tulleensa nöyryytetyksi...sen vuoksi kun joskus on ollut avuton/tarvitseva ja heikko eikä hänen tarpeisiinsa ole vastattu...
Nuo tunteet hän on haudannut syvälle ja estääkseen niiden esiin tuloa hän juurikin alkaa itse halveksia ja nöyryyttää toista...kokeakseen vallan tunnetta toiseen...
Paksunahkainen narsisti:
"Hänen on hyvin vaikea sietää avuttomuutta tai riippuvuutta. Kun joku hänen lähellään ilmaisee näitä tunteita, hänelle tulee sietämätön olo. Päästäkseen tasapainoon itsensä kanssa, hän alkaa kiusata, pilkata ja mitätöidä tätä henkilöä. Jos hän ei suojautuisi ylimielisen vallankäytön taakse, hänelle voisivat palautua mieleen ne kokemukset, jolloin hän on ollut itse avuttomana ja riippuvaisena. Tällaiset muistot hän haluaa unohtaa, koska on niissä tullut nöyryytetyksi. Hän todella uskoo voivansa ratkaista kaikki eteensä tulevat ongelmat ylimielisyyden, vallan ja voiman avulla…. "
"Mikäli paksunahkaisen suojakeinot murtuisivat, hän joutuisi arvioimaan arvomaailmansa uudelleen. Hän joutuisi mm. kyselemään, onko pahana koettu objekti todella niin paha, että sitä on lupa kohdella julmalla tavalla. Jos hän ei enää pystyisikään projisoimaan pahuutta ulkopuolisiin, hän joutuisi kasvokkain oman syyllisyytensä kanssa ja kestämään sen aiheuttaman kivun. Siksi hän yrittää viimeiseen asti leikata tämän syyllisyyden tunteen itsestään irti."
http://narsismia.wordpress.com/
Ei se elämä kenenkään kanssa helppoa ole ja ellei suhteessa ole sen huonompi olla, niin mitä sitä lähtemään. Tee itsellesi omannäköinen elämä siinä parisuhteessa, yritä pitää tietyt rajat jaottaa etäisyyttä kiistoja aiheuttaviin asioihin. Minusta tärkeintä on tunne, että rakastaa toista ja haluaa olla siinä suhteessa sen toisen kanssa. Miksi rikkoa jotain hyvää ja kestävää jos narsismi ei aiheuta niin suurta tuskaa ja vaivaa, että siitä ihmisestä todella haluaa eroon.
Silloin on kypsä jättämään ja lähtemään, kun on varmuus siitä mitä tahtoo. Sitä ennen on käytävä läpi kaikki omat tunnot siitä onko tämä sitä mitä todella haluaa, saanko tässä suhteessa sitä mitä haluan, vastaako tämä omia tarpeitani ja onko vastavuroisuutta ja myötäelämistä ja empatiaa.
Jos suhde on pelkkää kärsimystä, eikä siinä ole mitään positiivista muuta kuin omat luulot, irtipäästämisen pelko, jatkuva ahdistus ja epämääräinen olotila. Toiseen ei saa minkäänlaista yhteyttä ja kaikki vuorovaikutteinen hellyys väliltä uupuu tai on vaan pinnallista mitäänsanomatonta tunteetonta höttöä, niin silloin minusta suhde on tullut tiensä päähän ja on aika antaa itselleen uusi mahdollisuus elää toisenlaista ja toisella tavalla tuntien elämää.
Kaikissa suhteissa on narsisistisia piirteitä ja tulevat esiin silloin, kun itsellä on epävarma olo tai itsensä kanssa ei ole sinut tai elämässä ja suhteessa käydään kriisiä, johon ei tunnu löytyvän ratkaisua.
Jos rakastat ja hän rakastaa niin silloin teidän on kummankin puhuttava ja selvitettävä mikä ahdistaa, miksi ei tunnu hyvältä ja miten jatketaan.
"Minusta tärkeintä on tunne, että rakastaa toista ja haluaa olla siinä suhteessa sen toisen kanssa. Miksi rikkoa jotain hyvää ja kestävää jos narsismi ei aiheuta niin suurta tuskaa ja vaivaa, että siitä ihmisestä todella haluaa eroon. "
niin kukin tyylillään...toinen nauttii nöyryyttämisestä toinen tykkää olla nöyryytetty...vakka kantensa valinnut...
esimerkki sadomasokistisesta suhteesta...rakkautta on niin monenlaista...ja voi tosiaan olla toimiva ja hyvinkin tyydyttävä suhde...jos kumpikin pitäytyy omassa roolissaan...
Pikkusen ny vaan mietityttää, että tässä esimerkkisuhteessa...ikäänkuin se narsistiksi nimetty on alisteisessa asemassa...ja kumppaniaan nöyryyttäää/valtaa pitää/säännöt sanelee omasta mielestään ei narsistinen ihminen...
Että edelleen olisko se kumppani ny kuitenkin jotain muuta kuin narsisti...
"Pikkusen ny vaan mietityttää, että tässä esimerkkisuhteessa...ikäänkuin se narsistiksi nimetty on alisteisessa asemassa...ja kumppaniaan nöyryyttäää/valtaa pitää/säännöt sanelee omasta mielestään ei narsistinen ihminen..."
Olet lukenut tästä kyseisestä suhteesta niin monesta linkistä, että sinulla pitäisi olla käsiys minusta ja n. kumppanistani, jos sen lukemalla voisit saada selville. Olet toistuvasti ihmetellyt ihmettelemästä päästyäsi tuota samaa asiaa, johon nytkin palaat. Minä olen yrittänyt vastata tuohon kysymykseen monin tavoin. Olen aloittanut aiheesta uusia linkkejä ja selittänyt näkökantaani.
Aina olet kuitenkin viisas ja tietäväinen ja epäilevä, että jospa minä kuitenkin olisin se suhteen narsisti. Ainakin minun kannaltani se on erittäin epämiellyttävää. On myös häkellyttävää, että et löydä tätä minun näkövinkkeliäni millään... Aina vastaat, ihan kuin narsisti olisi ihan normaali ja häntä pitäsi kohdella normaalisti käänteessä kuin käänteessä... mistä käänteistä en enempää enää pysyty paljastamaan, kuin olen paljastanut.
Olet valmis hyväksymään narstin kuin narsistin ihmismäisen ihmisen rooliin, jota muiden tulee kunnioittaa? Itse puhut omasta kokemuksestasi ihan kuin kyseessä olisi normaali mies, jolla on exiä ja nyxiä, ja joka elelee nykysuhteessa oikeutetusti suojelukohteena syystä, että hänellä on nyxä ja nyxällä perhettä, joka tarvitsee suojaa...
Laskit itsellesi numeron narsistin listalla, tietäen selkeästi, kuka petti ja ketä. Kuka oli selvä petetty ja kuka pettäjä ja kuka kanssa syyllinen... Ihan kuin narsiti olisi maailmanvaltias ja pystyisi järjestelemään ihmisiä arvojärjestykseen...
Koska sinä et näe narsismin petollisuutta, etkä soisi toisten suojautuvan, niin mitä haluat aiheesta? Miksi haluat, että minä en suojaudu? Miksi minun pitäisi antaa narsistin vahingoittaa itseäni vapaasti sinun mielestäsi? Miksi en saisi pitää puoliani? Miksi minun pitäisi asettaa narsisti arvojärjestyksessä niin paljon itseni edelle? Outoa, hyvin outoa.
Voit vastata tuollaisella pitkällä asiantuntijan kirjoituksella, johon en tällä hetkellä tunne tarvetta syventyä, koska, huom. meillä menee hyvin ja riittävästi tällä hetkellä.
En halua keskustella syvemmin sinun kanssasi tästä asiasta niin kauan, kuin sinun teksteistäsi kuultaa läpi epäilys, että minä olisin narsisti (:D naurettavaa ja loukkaavaa). Siinä tapauksessa, että olisit mieltänyt, että miesystäväni on narsisti-psykopaatti, kuten olen väittänyt, sinun ajatuksesi ovat erittäin mustavalkoisia, etkä ole saanut sovitetuksi ollenkaan esim. Vakninin oppeja elävään elämään.
Nostan muutaman ehkä sinulle tarkoitetun ketjun ylös. Niissä olen tarkoittanut pöyhiä mustavalkoista ajattelua liikkeelle.
"Silloin on kypsä jättämään ja lähtemään, kun on varmuus siitä mitä tahtoo."
Kiitos sinulle lottamari
"Koska sinä et näe narsismin petollisuutta, etkä soisi toisten suojautuvan, niin mitä haluat aiheesta? Miksi haluat, että minä en suojaudu? Miksi minun pitäisi antaa narsistin vahingoittaa itseäni vapaasti sinun mielestäsi? Miksi en saisi pitää puoliani? Miksi minun pitäisi asettaa narsisti arvojärjestyksessä niin paljon itseni edelle? Outoa, hyvin outoa"
Tässä ny ei ole kyse pelkästään sinusta eikä sinun suhteestasi..
ensinnäkin otin kantaa siihen, ettei narsisti kestä kritiikkiä...josta olin samaa mieltä, perustelin jopa väitteeni mistä seikoista olen tullut siihen tulokseen...
Noh seuraavaksi toit esiin sanan nöyryyttäminen kerroit nöyryyttäväsi narstiksi kutsumaasi henkilöä...johon vastasin että
"minun mielestäni toisen ihmisen tahallinen nöyryyttäminen on sadistista toimintaa jolla pyritään murtamaan ihmisen arvo...että hänestä saataisiin nöyrä =alistuva, totteleva alamainen.."
tässä kohtaa voisin vielä lisätä tuohon, että minun mielestäni nöyryyttäminen on henkistä väkivaltaa...oli sen kohde ny millainen ihminen tahansa...
mutta tosiaan jäin pohtimaan sitten, että on toki ihmisiä jotka saavat kiksejä siitä että heitä nöyryytetään...jäin pohtimaan suhdettasi siltä pohjalta, että kyseessä voisi olla ns. sadomasokistinen suhde...vaikka mietinkin että voisiko se olla niin että se narsisti olisi alistetussa asemassa/suostuisi toisen sanelemiin sääntöihin....
""Pikkusen ny vaan mietityttää, että tässä esimerkkisuhteessa...ikäänkuin se narsistiksi nimetty on alisteisessa asemassa...ja kumppaniaan nöyryyttäää/valtaa pitää/säännöt sanelee omasta mielestään ei narsistinen ihminen..."
Että ihan ny vaan pohdin näitä ikäänkuin asioina että ovatko ne yhtäpitäviä narsisteista lukemani/omaksumani tiedon perusteella...
Olen kyllä ymmärtänyt että itse olet hyvin tyytyväinen niin itseesi kuin suhteesi laatuunkin ja ilmeisesti kumppaniisikin...ja komppasinkin tuota lotta-marin ajatusta...
"Minusta tärkeintä on tunne, että rakastaa toista ja haluaa olla siinä suhteessa sen toisen kanssa. Miksi rikkoa jotain hyvää ja kestävää jos narsismi ei aiheuta niin suurta tuskaa ja vaivaa, että siitä ihmisestä todella haluaa eroon. "
Että ei tässä ny sen kummemmasta ole kyse kuin mielipide eroista aiheeseen liittyen...sinusta nöyryyttäminen on hyvää käytöstä ja minusta ei...
eikä silläkään pitäisi olla mitään merkitystä sinulle uskooko joku täysin tuntematon netin keskustelupalstalla että kumppanisi on narsistipsykopaatti...
uskoo tai ei , eihän se elämääsi ja suhteeseesi mitenkään vaikuta...
kun se oikea elämä ny kuitenkin eletään jossain muualla kuin netin keskustelupalstoilla...
"kun se oikea elämä ny kuitenkin eletään jossain muualla kuin netin keskustelupalstoilla..."
Niin lisään vielä, että kirjoitan/keskustelen täällä ihan itseni vuoksi, ymmärtääkseni itseäni...ja palaan vielä tuohon nöyryyttämiseen...
olen kokenut itseäni itseäni nöyryytettävän niin lapsena, avioliitossa kuin Ännä suhteessanikin...
uskoisin että kaikkia narsistin uhreja on nöyryytetty tavalla tai toisella...ja he ovat olleet alisteisessa suhteessa ja kaikesta huolimatta jatkaneet suhdetta...
Omasta puolestani voin vastata että sitten kun uskalsi katsoa itseään...niin minä häpesin itseäni...miten minä olin antanut nöyryyttää itseäni...ja ihan kaikesta en voi syyttää pelkästään sitä toista...oma osuuteni minullakin oli tapahtuneisiin...varsinkin sitten kun olin jo aikuinen...
Vielä haluan lisätä mikä ilmeisesti on taustalla siihen, että nimenomaan paksunahkainen narsisti haluaa nöyryyttää...
Paksunahkainen narsisti:
"Hänen on hyvin vaikea sietää avuttomuutta tai riippuvuutta. Kun joku hänen lähellään ilmaisee näitä tunteita, hänelle tulee sietämätön olo. Päästäkseen tasapainoon itsensä kanssa, hän alkaa kiusata, pilkata ja mitätöidä tätä henkilöä. Jos hän ei suojautuisi ylimielisen vallankäytön taakse, hänelle voisivat palautua mieleen ne kokemukset, jolloin hän on ollut itse avuttomana ja riippuvaisena. Tällaiset muistot hän haluaa unohtaa, koska on niissä tullut nöyryytetyksi. Hän todella uskoo voivansa ratkaista kaikki eteensä tulevat ongelmat ylimielisyyden, vallan ja voiman avulla"
Että tietyllä lailla voisin ajatella että jos ei sitä omaa heikkouttaan/tarvitsevuuttaan ja häpeäänsä pysty käsittelemään/myöntämään...niin hyvin helposti käy noin kuin tuossa ylläolevassa lainauksessa lukee...
Vaan et salli, että joku pitääkin puoliaan kipakasti. Olet sitä mieltä, että kaikkien PITÄÄ olla alistettuina ja lähteä alistettuina ja mennä vuosien terapiaan. Itseselviytyjiä et hyväksy. Sinua ilmeisesti jotenkin harmittaa, että joku keksiikin narsistin viat nopeasti ja jollakin on voimaa pitää puoliaan heti. Joku antaa heti narsistille verbaalisen palautteen. Eikä päädy ainoastaan tilastoihin ja terapetuttien pitkäaikaisasiakaslistoille...
Mikä oikeus sinulla on täällä kirjoittaa itsesi takia, jos minulla ei ole?
Minäkään en sinua epäile paksunahkaiseksi narsistiksi, enkä ainakaan kirjoita sitä tänne teksteihin.
"Että ihan ny vaan pohdin näitä ikäänkuin asioina että ovatko ne yhtäpitäviä narsisteista lukemani/omaksumani tiedon perusteella..."
Edellytys, että voisit pohdiskella tuota, olisi, että olisit ymmärtänyt tekstistä sen kokonaisuuden ja kysymyksen, mihin vastasin. Et voi tosiaan irroitella irrallisia lauseita kontekstistaan ja sitten miettiä sitä yksin. Et ainakaan tässä tapauksessa. Vastasin tosiaan tietynsävyiseen kysymykseen, jota edelsi tietynlainen kirjoittelu.
En selitä tätä enempää, lue noita tekstejä, joita nostin ylös. Erotat minun kirjoitukseni sieltä. Turhaan säälit narsistiparkaa. Pidän häntä hyvänä säännöllisin väliajoin, ja kuten olen kertonut, olen ystävällinen häntä kohtaan. Katsos, kaikki suhteet eivät pääty riitaan, edes narsistin kanssa. Kysymys on myös siitä, kuka on ovelampi, narsisti vai hänen uhrinsa. Miksi kuvittelet, että se ovelampi on aina narsisti?
Olen aikaisemminkin täällä kirjoittanut moneenkin otteeseen, että pahasti sanominen on minulle luonteenvastaista, enkä saa siitä hyvää oloa. Pidän vain huolen, että narsistikaan ei saa hyvää oloa minun nöyryyttämisestäni... Miksi narsistin pitäisi saada hyvä olo minun nöyryyttämisestäni sinun mielestäsi?
"kun se oikea elämä ny kuitenkin eletään jossain muualla kuin netin keskustelupalstoilla... "
Säästä ainakin minut noilta viisauksiltasi. Olen luultavasti vanhempi kuin sinä, joten...
"...sinusta nöyryyttäminen on hyvää käytöstä ja minusta ei..."
Joten alapa perustella, mitä tarkoitat tuolla.
Minun mielestäni saa vaikka lyödä, saa lyödä niin kovin kuin ikinä jaksaa, jos on hengenvaarassa. Tiedätkö sinä edes, että ihminen saa vaikka tappaa itsepuolustukseksi?
"Tässä ny ei ole kyse pelkästään sinusta eikä sinun suhteestasi.."
Vastasit minun kirjoitukseeni, otit aiheen minun kirjoituksestani ja olet useasti torunut minua.
Sinulle mietittäväksi: mitkä ovat ne ratkaisevat erot, minkä takia narsistin kanssa ei voi seurustella, kuin kenen tahansa muun kanssa? Mitä ovat ne tekijät, mitkä nimenomaan tekevät narsitista narsistin? Miten narsisti eroaa muista?
Sinulle vielä: minäkään en voi seurustella narsistin kanssa kuten kenen kanssa tahansa. Hän ei ole kuten muut. Narsistin kanssa oleminen ei ole aito parisuhde, vaikka kuinka väittäist vastaan. Samat lainalaisuudet eivät päde. Suhde narsistin kanssa ei toimi niinkuin muut suhteet. Vaike käsittää? Ymmärrän, mutta näin on siitä huolimatta asiat.
Ja vielä kysyn: hyväksyt siis henkisen väkivallan, kun sen tekee pitkällä aikavälillä vedätyksen ja manipulaation avulla ja tekee sen erittäin röyhkeästi, niin, että se loukkaa mahdollisimman paljon...? Ja kun tekijä on narsisti.
Mutta et hyväksy, että tavis vastaa verbaalisesti narsistille? Oletko narsistin puolella? Haluatko paikan hovista? Luulisi järjestyvän.
"Mikä oikeus sinulla on täällä kirjoittaa itsesi takia, jos minulla ei ole?"
En ole koskaan kiistänyt en sinun enkä kenenkään muunkaan oikeutta kirjoittaa täällä...ymmärrän että itsekukin tekee sen omista tarpeistaan käsin...
Mitä taas tuohon tulee...
"Sinua ilmeisesti jotenkin harmittaa, että joku keksiikin narsistin viat nopeasti ja jollakin on voimaa pitää puoliaan heti. Joku antaa heti narsistille verbaalisen palautteen"
Niin ei se minua mitenkään harmita, itse kukin toimii narsistinsa kanssa siten kuin itse tahtoo...
itsestä vaan tuntuisi hyvin vieraalta olla tietoisesti sellaisessa suhteessa, jossa teeskenneltäisiin hyvää ja ystävällistä silloin kun itse haluaa jotain ...ja muun ajan sitten mitätöitäisiin/nöryytettäisiin/pidettäisiin esineenä...teeskennelty ystävällisyyskin jonkun asian saamiseksi/tarpeen tyydyttämiseksi on hyvin kyseenalaista...syystä että kun asia paljastuu sen kohteelle on aikas musertavaa tietää että kaikki se ihanuus olikin valhetta..
Jos huono kohtelu/nöyryyttäminen itseen kohdistettuna tuntuu pahalta niin ymmärtää että samalta se tuntuu toisestakin...ei se tarkoituksellinen nöyryyttäminen tekona muutu yhtään sen hyväksytymmäksi...vaikka sen kohteena olisikin narsisti...
Hän on jo kokenut tulleensa nöyryytetyksi...ja se tunne on ollut niin musertava ettei hän kykene sitä kohtaamaan...jonka vuoksi hän on ikäänkuin pakotettu nöyryyttämään sitä toista...
"Hänen on hyvin vaikea sietää avuttomuutta tai riippuvuutta. Kun joku hänen lähellään ilmaisee näitä tunteita, hänelle tulee sietämätön olo. Päästäkseen tasapainoon itsensä kanssa, hän alkaa kiusata, pilkata ja mitätöidä tätä henkilöä. Jos hän ei suojautuisi ylimielisen vallankäytön taakse, hänelle voisivat palautua mieleen ne kokemukset, jolloin hän on ollut itse avuttomana ja riippuvaisena. Tällaiset muistot hän haluaa unohtaa, koska on niissä tullut nöyryytetyksi."
"Mikäli paksunahkaisen suojakeinot murtuisivat, hän joutuisi arvioimaan arvomaailmansa uudelleen. Hän joutuisi mm. kyselemään, onko pahana koettu objekti todella niin paha, että sitä on lupa kohdella julmalla tavalla. Jos hän ei enää pystyisikään projisoimaan pahuutta ulkopuolisiin, hän joutuisi kasvokkain oman syyllisyytensä kanssa ja kestämään sen aiheuttaman kivun."
http://narsismia.wordpress.com/
Ymmärrän että narsistin uhrit tuntevat vihaa, katkeruutta ja kostonhalua, halua maksaa samalla mitalla jos ei vielä pahemmin takaisin...mutta noista tunteista huolimatta...
Tekonsa voi harkita
Sanansa valita
Mutta tunteet kulkevat omia teitään...
Niin miksi lyödä jo lyötyä...valmiiksi heikkoa ihmistä....jollainen narsisti todellisuudessa on...sen ylimielisen naamionsa takana...
"Minun mielestäni saa vaikka lyödä, saa lyödä niin kovin kuin ikinä jaksaa, jos on hengenvaarassa. Tiedätkö sinä edes, että ihminen saa vaikka tappaa itsepuolustukseksi?"
Mitä taas tuohon tulee...niin noihin tilanteisiin liittyen pidän parhaimpana itsepuolustuskeinona väkivalla uhan ennakoinnin ja jos rauhoittelu/puhe ei auta niin viisain ottaa etäisyyttä/poistua paikalta ja jos uhka jatkuu...hälyttää apua...
"Ymmärrän että narsistin uhrit tuntevat vihaa, katkeruutta ja kostonhalua, halua maksaa samalla mitalla jos ei vielä pahemmin takaisin...mutta noista tunteista huolimatta..."
Kuule. Et ymmärrä. Et todellakaan ymmärrä. Se on käynyt ilmi niin monesti täällä sinun teksteistäsi.
Minä taas olen sen verran viisas ja jalostunut (siinä lisää pilkan aihetta sinulle), että en vaadi sinua edes ymmärtämään. Mutta myönnä... MYÖNNÄ, että et ymmärrä.
"niin noihin tilanteisiin liittyen pidän parhaimpana itsepuolustuskeinona "
Tuo on säälittävää. Tuossa puhuu ihminen, joka ei ole koskaan joutunut senlaisen hyökkäyksen kohteeksi, jota tarkoitan. Syyllistät ilmeisesti väkivallan uhrinkin poikkeuksetta. Et myönnä, että voi olla fyysistäkään väkivaltaa, johon uhri ei itse olisi syyllinen. Missä tynnyrissä sinä oikein olet kasvanut ja elät, kun käsityksesi ovat noin yksisilmäisiä? Ompa ärsyttävää. Et viitseisi olla noin hyvä ja viisas...
"Kuule. Et ymmärrä. Et todellakaan ymmärrä. Se on käynyt ilmi niin monesti täällä sinun teksteistäsi."
Kyllä minä omasta mielestäni ymmärrän, syystä että itsellänikin on ollut tuollaisia tunteita...myös Ännäksi kutsumaani henkilöä kohtaan varsinkin silloin kun en vielä ymmärtänyt mitä mahdollisesti hänen käytöksensä taustalla oli...
Mutta tavallaan olen tutustunut noihin tunteisiin jo avioliittoni päättymisen jälkeen, että minun oli helppo palata niihin teemoihin...
vaikka onhan se pikkusen hassun kuuloista, että vasta nelikymppisenä on ikäänkuin opetellut kuuntelemaan itseeään ja omia tunteitaan...
Kuten sanoin...sanansa voi valita ja tekonsa harkita,
mutta tunteet kulkevat omia teitään...niiden voi antaa vain tulla ja mennä...
että kyllä sitä on elämäni aikana tullut mittailtua maanteitä kilometri toisensa jälkeen ja potkiskeltua kiviä, ärräpäiden kera...
ja erityisesti tuo antaa tunteiden mennä koskee nimenomaan negatiivisia tunteita...syystä ettei katkeroituisi
"Pitkäaikainen katkeruus haittaa elämää. Se syö ja kaventaa omia voimavaroja, koska se kiertyy menetysten, kielteisten kokemusten, ajatusten ja tunteiden ympärille. Se vie tilaa rakentavilta tunteilta ja ajatuksilta. Se kiinnittää oman katseen menneisyyteen, eikä auta suuntautumaan kohti tulevaisuutta tai olemaan läsnä nykyhetkessä."
ja erityisesti tähän kohtaan haluan panostaa..
"Kysymys on ennen muuta halusta jatkaa elämää, olla läsnä nykyhetkessä ja suuntautua kohti tulevaisuutta"...
ja viha ja koston ajatukset sitoisivat minut menneisiin ikäviin tapahtumiin...
"Anteeksi antaminen
Anteeksianto on useiden kielteisten tunteiden, myös katkeruuden vastavoima. Se auttaa irti kielteisten tunteiden kehästä. Fyysisesti anteeksianto helpottaa omaa oloa, avaa kehon jännityksiä ja vapauttaa voimavaroja. Emotionaalisesti se tarkoittaa armollisuutta ja elämän hyväksymistä siitä huolimatta, että on joutunut kokemaan katkeruutta aiheuttavia menetyksiä tai loukkauksia.
Väkisin ei voi antaa anteeksi eikä se ei tarkoita sitä, että menetykset tai vääryydet pitäisi hyväksyä. Kysymys on ennen muuta halusta jatkaa elämää, olla läsnä nykyhetkessä ja suuntautua kohti tulevaisuutta. Anteeksiannon harjoittelu voi olla pitkä, monen vuoden prosessi."
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunteet/tunteiden_aakkoset/katkeruus
vielä tulee mieleen laulun sanat..."opetellaan anteeksi antamaan , opetellaan alusta alkamaan, ei käännetä veistä haavassa, on aika jatkaa matkaansa...
olen laulanut tuota kertsiä nuoremman tyttäreni kanssa muun yleisön joukossa...ja tiesimme, että molemmat ajattelimme samaa miestä...
Näin ulkopuolisen kommenttina, sinä joka loukkaannut niin herkästi toisten kirjoituksista, menisin tässä kohtaa itseeni ja miettisin mistä se johtuu? Olet kirjoittanut tänne ja saanut erilaisia näkemyksiä asiaan. Kaikki eivät ehkä ole täysin oikeanlaisia tulkintoja, mutta oma näkemyksesi sekin on tulkinta tilanteesta. Suurena erona se että vain sinulla on tosielämän kautta kokemusta omasta tilanteestasi. Sanoisin että kukaan ei silti ole täydellinen tai toista parempi. Narsistitkin ovat ihmisiä ja yhtä arvokkaita ja rakkautta ansaitsevia siinä missä kuka muu tahansa. Itse olen kahden narsistin vaikutuspiiriin elämäni aikana joutunut ja kummastakin vapautunut. Tiedostan että syytä on minussakin, koska narsisti valitsee uhreikseen ihmisiä, joiden alistaminen narsistiselle käytökselle on mahdollista. Kenties henkilön omassa lapsuudessa on ollut äiti tai isä, joka on ollut narsisti tai jossa on ollut vahvoja narsistisia piirteitä. Tällaiset henkilöt herkemmin hakeutuvat narsistien läheisyyteen, koska he "loistokkaina, viehättävinä" henkilöinä kiehtovat ja tuovat tuttuuden tunteen, joka on tuttu jo varhaisemmasta elämästä. Itselläni oli vaihe, jossa tunsin suorastaan pahoinvointia ajatellessani itseäni, siksi että olin suostunut narsistin alistamiseen mutta myös siksi että pelkäsin että minusta löytyy sitä ohutnahkaisen narsistin luonnetta, jolloin helposti ajautuisin suhteisiin paksunahkaisten narsistien kanssa. Vieläkin joskus pelottaa, joskus inhottaa oma itseni, joskus narsisti (olen vieläkin toisinaan henkilön kanssa tekemisissä, vaikeus päästä irti...) ja joskus pelkään pilaavani omat lapseni altistamalla heidät narsistin uhreiksi vahingossa, joskus että siirrän narsistisia toimintamalleja huomaamattani omaan perheeseeni. Niin tai näin, voimia sinulle ja toivottavasti pääset narsistista eroon ja voit saada keskustelutukea oman itsesi ja unelmiesi löytämisessä, ansaitset nimittäin paljon parempaa kuin mikä nykytilanteesi on!
Miksi pitäisi olla ovela ihmissuhteissa? Anteeksi vaan mutta tämän takia juuri en halua olla narsistien kanssa missään tekemisissä sen enempää kuin on pakko (narsisti on lähiomaiseni jota tapaan silloin tällöin).
Narsistit ovat ärsyttävän monimutkaisia. Heitä ei voi selittää muutamalla sanalla vaan heitä kuvatakseen saisi helposti kirjoitettua kirjasarjan. Ja heidän edesottamuksistaan toisen kirjasarjan.
Ei ole sellaista tilannetta, jossa voisi olla narsistin kanssa "tavallisesti", vaan joka tilanteesta tulee narsistille esiintyminen, joka tilanteen pitää narsistin kanssa olla jotenkin erityinen. Se on uuvuttavaa.
Pidän ihmissuhteista, joissa voi osoittaa rakkautta ja läheisyyttä, olematta siitä huolimatta erityisellä tavalla kiusallisen läheinen ja puuttua toisen yksityisimpiinkin asioihin ja valintoihin.
Narsistin kanssa nimittäin jos tilanne käy liian tylsäksi eikä narsisti koe saavansa haluamaansa ihailua ja arvonantoa, hän solvaa jonkun hyytävän satuttavan kommentin, ja jos siihen onnistuu suhtautumaan neutraalisti ja tyynesti, on kolmas maailmansota irti, ihan sama missä kahvilassa tai julkisella paikalla olet. Ja jos uskallat yrittää tyynnytellä narsistia tai arvostella hänen käytöstään, tilanne vain eskaloituu, niin että ainoa keino on joko suojautua tai paeta.
Jos onnistut pysymään tyynenä ja neutraalina, aidon ystävällisesti ja kohteliaasti suhtautuen, ilman sääliä, narsisti pakenee, aina, sillä hän on hämmennyksissään siitä mitä tapahtui ja miksei hän kyennytkään vaikuttamaan toiseen. Hän ikään kuin pelkää lakkaavansa olemasta olemassa. Kun taas tavallinen ihminen tietää olevansa olemassa, vaikka kukaan ei ajattelisi tai rakastaisi häntä tai edes tietäisi hänen olemassa olostaan.
Narsisti pakenee tällaisia tilanteita ja ihmisiä, näin joka ikinen kerta.
Ai että rakastan yksinkertaisia ja selkeitä ihmisluonteita, enkä nyt tarkoita älyllisesti yksinkertaisia, vaan suoria ja helppoja ihmisiä jotka eivät pyri olemaan jotain tai tekemään jotain ollakseen jotain, sen kuin ovat ja nauttivat elämästä, eivätkä pyri loistamaan ja vetämään ihailua ja huomiota itseensä. Rakastan ihmisiä joiden kanssa ei tapahdu juuri mitään ihmeellistä mutta joiden kanssa on ihmeen levollista olla. Joiden kanssa voi tehdä me-juttuja samanarvoisena, jolloin tuntuu kuin olisi kotiin tullut.
Hiukan hirvittää tuo sinun helpolta kuulostava puheesi toisen nöyryyttämisestä, alistamisesta, lyömisestä ja tappamisesta. Ihan kuin toisen henkilön ihmisarvolla ei olisi mitään merkitystä, kuin toinen olisi joku esine. Tuli ihan kylmät väreet, kuulosti niin tunteettomalta. Anteeksi jos se loukkaa, mutta tällainen kuva tulee tekstistä ja pahasti. Tuli sellainen olo että onneksi minun ei tarvitse tavata sinua oikeassa elämässä. Toivottavasti olet oikeasti ihana ja lämmin ihminen, uskon että sellainen joka tapauksessa on jossain syvällä sisimmässäsi ja se pieni lämminsydäminen ihminen itkee sisälläsi kun elämäsi on tuollaista. Tee itsellesi palvelus ja pelasta itsesi narsistilta. Tutkiskele itseäsi, kukaan ei ole jumala tai niin täydellinen että voisi tuntea sellaista paremmuutta toista kohtaan, että voisi oikeutetusti missään tilanteessa alistaa toisia. Ja se itsepuolustukseksi tappaminen... tiesitkö että tappaa saa vain jos ei pysty pääsemään pakoon. Jos olet hengenvaarassa, mikset juokse?
Jos sinua uhataan väkivallalla, niin sinun tulee ehdottomasti paeta välittömästi ja katkaista välit lopullisesti. Nyt heti. Kaikki muu on selittelyä. Mutta tiedän kyllä miten vaikeaa se on, samalla lailla kuin alkoholistin puoliso sietää kerta kerralta yhä enemmän ja katsoo sormien läpi ja toivoo muutoksen ja parannuksen koittavan, samalla lailla henkisen ja fyysisen väkivallan uhri kokee asian. Ja varsinkin narsistin kanssa, koska narsisti on niin hyvä kietomaan pauloihinsa, tarveverkkoonsa ja syyllisyydentuntoon.
Mutta niinhän se uskovainenkin mies tarinassa hukkuu, koska ei hyväksynyt apua, vaan odotti Jumalan pelastavan. Jumala sitten kertoi taivaan porteilla yrittäneensä pelastaa monta kertaa veneellä, helikopterilla, ym. mutta kaiken oli uskovainen torjunut. Uskovainen tai ei, niin jos on valittavissa muita keinoja kuin toisen nöyryyttäminen, alistaminen ja väkivalta, tai näiden sietäminen toiselta vaikkei niihin olisi itse mitenkään syyllinen tai niitä ansainnut, niin ehdottomasti on otettava ne toiset keinot käyttöön, eikä jäädä kilttinä vastaanottamaan lyöntejä. Siis ihan älyvapaata toimintaa. Et halua ottaa vastaan apua tai hyvää tarkoittavia neuvoja, joten sitten saat yksiksesi täällä kirjoitella. En ymmärrä mitä muuta tällä sitten haet? Nautitko monimutkaisista ihmissuhteista ja tilanteista, ja siitä että elämä on yhtä suurta seikkailua seikkailun perään, syvällisiä ja riipaisevia merkityksiä, draamaa? Jos näin, ymmärrän hyvin miksi olet narsistin kanssa, narsistilta näitä juuri saa. Ja narsistin kanssa näitä on, koska narsisti riipaisevalla tavalla pitää näistä, koska ne saavat hänet tuntemaan vahvasti jotain, tuntemaan elävänsä. Ilman näitä narsisti pelkäisi lakkaavansa olevasta olemassa, koska ei olisi merkityksellinen.
"viisain ottaa etäisyyttä/poistua paikalta ja jos uhka jatkuu...hälyttää apua... "
Olet kova väistelemään suoria kysymyksiä. Samoin tässäkin kommentissa väistät sen tilanteen ajattelun, että uhri on väkivallan kohteena ja kaikki mahdollinen apu auttamattomasti liian kaukana.
Samoin et perustellut väittämääsi, että minun mielestäni nöyryytys olisi hyvää käytöstä.
"Sinulle mietittäväksi: mitkä ovat ne ratkaisevat erot, minkä takia narsistin kanssa ei voi seurustella, kuin kenen tahansa muun kanssa? Mitä ovat ne tekijät, mitkä nimenomaan tekevät narsitista narsistin? Miten narsisti eroaa muista?"
Näiden kysymysten vastaukset ovat sinulla hukassa. Suhteestasi Ännään on aikaa, hän ei ehkä ollut edes narsisti. Suhteesi oli lyhyt, et koskaan tuntenut häntä kunnolla. Kuitenkin sekin jo tuntui olevan sinulle liikaa... Tuollainen pöläys, kuin suhteesi siihen hassuun mieheen oli, olisi aivan ohitettava asia. Pienen kiukun nostattaisi minulla hyväksikäyttö. Kiukun osoite minulla olisi vain mies, ei itse...
Tottakai ajan kuluessa tajuaa juuri sen heikkouden, jonka kanssa epämääräisesti käyttäytyvät miehet painivat. Olen täällä kirjoittanut moneen otteeseen nimenomaan narsismista häiriönä ja vammana ja siitä, miten koen kumppanini olevan nimenomaan häiriöinen ja kärsivän vammasta. Miksi ohitat ne kirjoitukseni kokonaan? Tartut nimenomaan yksityiskohtiin, joissa olen rehellisesti ja avoimesti kuvannut menneitä huonoja asioita. Ehkä pitäsisi valehdella ja teeskennellä täällä palstalla, että sinä olisit tyytyväinen minun kirjoituksiini?
"jossa teeskenneltäisiin hyvää ja ystävällistä silloin kun itse haluaa jotain ...ja muun ajan sitten mitätöitäisiin/nöryytettäisiin/pidettäisiin esineenä...teeskennelty ystävällisyyskin "
Minkä "muun ajan" mitätöin ja nöyryytän ja pidän kumppaniani esineenä? Niin, missä mitätöin ja nöyryytän häntä nykyään? Missä ajattelen hänestä pahaa? En ajattele hänestä mitään pahaa nykyään. Olen sanonut, että hän käyttäytyy minun kanssani rauhallisesti ja on ystävällinen -nykyään.
Minun aikanani hänessä on tapahtunut muutosta parempaan huomattavasti, mitä tulee hänen elämäntapoihinsa. Hän ei juo paljoa nykyään ja työssäkäynti sujuu ja ilmeisesti ihmissuhteet työssäkin toimivat riittävästi. Hän on säilyttänyt suhteensa esimieheensä kunnossa... Kaikki tämä sellaista, mitä hänen elämässään ei ole koskaan ollut.
Myös hän on luopunut sellaisista "töistä" jotka eivät kestä päivänvaloa. Kaikki tämä on tapahtunut sen jälkeen, kun me aloimme olemaan yhdessä. Et tiedä meistä mitään, mutta kuitenkin jotkut asiat ovat sinulle kuin punainen vaate härälle.
"Samoin tässäkin kommentissa väistät sen tilanteen ajattelun, että uhri on väkivallan kohteena"
Niin väkivaltaa harvemmin syntyy ilman mitään ennakkovaroitusta...on tuiki harvinaista että joku yhtäkkiä hyökkää kimppuun äkkiarvaamatta...toki sellaistakin tapahtuu, mutta silloin on kyse tosi sairaasta/harhaisesta henkilöstä...
En nyt lähde tästä sen enempää väittelemään...jos tutustut aiheeseen, miten toimia väkivallan uhatessa niin kyllä sieltä löytyy ohjeistusta että pitäisi pyrkiä ennakoimaan ja toimimaan siten ettei väkivaltaa/agressioita pääse edes syntymään...
ja joutuessaan väkivallan kohteeksi pitäisi vieläkin pyrkiä pääsemään irti pahoinpitelijästään ja yrittämään karkuun...ja jos se ei onnistu niin pyrkiä minimoinaan itseen kohdistuvat vahingot suojaamalla itseeään ja välttämään aiheuttamasta lisää agressioita pahoinpitelijässä...
Mitä taas tuohon tulee...
"Samoin et perustellut väittämääsi, että minun mielestäni nöyryytys olisi hyvää käytöstä."...
kerroit itse nöyryyttäväsi narsistia...samoin kuin kerroit kerroit kohtelevasi narsistiasi hyvin....
"En ole madellut, vaan olen nöyryyttänyt häntä, jonka jälkeen hän sopii mielellään"
"En kohtele häntä huonosti. Kohtelen häntä silkkihansikkain ja erittäin hyvin. Sinä vain et ymmärrä sitä."
Molemmat lauseet joissa kerrot miten kohtelet narsistiasi ovat sinun...
ja todellakaan minä en ymmärrä miten nöyryyttämistä voi pitää erittäin hyvänä kohteluna...
enkä ymmärrä miksi kerroit nöyryyttäväsi kumppanias jos et kerran sitä tee...
"Et tiedä meistä mitään, mutta kuitenkin jotkut asiat ovat sinulle kuin punainen vaate härälle"
Niin en todellakaan tiedä...ja sen uoksi kritisoinkin vain kirjoitukisiasi...esim. tässä ny halusin kertoa mitä mieltä olen tuosta nöyryyttämisestä...koska se ny tavallaan on se punainen vaate...syystä että se tuntuu kohteesta pahalta...ja käsittääkseni joskus jopa joillekkin niin pahalta,
"että hänelle tulee sietämätön olo. Päästäkseen tasapainoon itsensä kanssa, hän alkaa kiusata, pilkata ja mitätöidä tätä henkilöä. Jos hän ei suojautuisi ylimielisen vallankäytön taakse, hänelle voisivat palautua mieleen ne kokemukset, jolloin hän on ollut itse avuttomana ja riippuvaisena. Tällaiset muistot hän haluaa unohtaa, koska on niissä tullut nöyryytetyksi."
"Niin väkivaltaa harvemmin syntyy ilman mitään ennakkovaroitusta...on tuiki harvinaista että joku yhtäkkiä hyökkää kimppuun äkkiarvaamatta...toki sellaistakin tapahtuu, mutta silloin on kyse tosi sairaasta/harhaisesta henkilöstä..."
Mitä tekemistä tuolla on minkään kanssa, mistä tässä on puhuttu. Syyllistät fyysisen väkivallan uhria siitä, että hänen kimppuunsa on käyty.
Olen nähnyt omin silmin muutamankin tuiki harvinaisen tapauksen sivusta. Olen ollut kadun toisella puolella, kun toisella puolella on tapettu äkkiarvaamatta sivullinen ihminen. Ja se oli vain yksi näkemistäni väkivaltatapauksista. Itseni kimppuun on seksuaalisessa mielessä käyty äkkiarvaamatta usea kerta (oma syy tietysti sinun mielestäsi). Kuten ystäväpiirissä ja suvussakin on muutamille naisille käynyt niin. Väkivaltaa on ollut ystäväperheissä, kuten myös minun aiemmat miesystäväni ovat sortuneet lyömään ja uhkailemaan minua.
Aivan uskomatonta, miten syyllistät uhreja. Pöyristyttävää.
Sivusta vaan kommentoin, että yhteenlasku on minusta oikeassa ja hyvin pystynyt perustelemaan asiansa. Väkivallan kohteeksi voi toki joutua ihan yllättäen kuten tuossa kerrot kadulla tapauksen nähneesi. Toisaalta ne taas ovat yksittäistapauksai ja siten melko harvinaisia.
Kuten yhteenlasku tuossa kommentoi, niin väkivalta harvemmin syntyy ilman mitään ennakkovaroitusta.....jne...
Olen samaa mieltä, mutta esimerkiksi psykopaatti voi olla erittäin arvaamaton samoin jotkut harhaisessa skitsofrenisessa maailmassa elävät, mutta näidenkin kohdalla tuo arvaamattomuus on ennalta tiedossa ja siihen pitää olla varautunut.
En ole perehtynyt näihin keskusteluihin täällä ja en tiedä aloittajan tapauksesta, mutta olen saanut vaikutelman siitä, että kysymys ei olisi narsismista vaan jostain muusta.
Olin lukevinani täältä jostain...oliko aloittajan kertomaa, että "minun aikanani hänessä on taphtunut muutosta parempaan" jne.....jos olisi kyseessä aito narsisti, niin en millään jaksa uskoa tuota, että tuollaista muutosta klassisessa narsistissa tapahtuisi. Narsisti ei muutu ja kaikki hänen muutoksensa ovat aina väliaikaisia ja johtuvat vain siitä, että hän yrittää muutoksellaan vaikuttaa vastapuoleen, saada tällä aikaan itselleen sopiva maaperä, mutta sama jatkuu jälleen, kun vastapuoli on niellyt manipulaatio koukun.
Ajattelen niin, että aloittajalla on vain hankala puoliso, jolla on hankala luonne, mutta käsittääkseni kyse ei ole naristisesta peroonallisuushäiröisestä kumppanista.
"Olen samaa mieltä, mutta esimerkiksi psykopaatti voi olla erittäin arvaamaton samoin jotkut harhaisessa skitsofrenisessa maailmassa elävät, mutta näidenkin kohdalla tuo arvaamattomuus on ennalta tiedossa ja siihen pitää olla varautunut."
Kuten nyt varmaan itsekin huomaat... Mitä ihmettä sinä mahdat tarkoittaa sillä, että on ennalta tiedossa? Ja pitää olla sen vuoksi varautunut?
Tiedätkö lottamari, että minulla ja suurimmalla osalla maapallon väestöstä ei ole yhtään ainutta diagnoosia taskussa eikä minkäänlaista pääsyä mihinkään tiedostoon, josta noita voisi selvittää, saati sitten vielä saada osumaan oikeaan ihmiseen.
Väkivallan uhria ei paljoa lohduta se, että hän on yksi siitä vähemmistöstä, joka on joutunut uhriksi vieraan taholta.
Minun mielestäni ei tee kenestäkään syyllistä omaan pahoinpidellyksi tulemiseensa, vaikka ei olisi huomannutkaan merkkejä. Esim. humalatila ei oikeuta ketään pahoinpitelemään humalaista jne. Pöyristyttää kirjoittaakin tällaista. Pitäisi olla itsestäänselvää.
Et usko, että ylt osaa vastata itse?
Aloittaja on eri kuin minä, joka kirjoitin seestymisestä ja kohenemisesta. Olen tietoinen tuosta, että on todennäköisesti väliaikaista. Minulla on hienoinen aavistus, että kumppanillani on psykopaatin oireita ja heillehän on tyypillistä tuollaiset sosiaalisesti hyväksyttävät kaudet. Aika näyttää. Ainakaan en häneen enää kohdista odotuksia. Hänet tosiaan täytyy hyväksyä sellaisena kuin hän on, tai sitten jättää. Kaksi vaihtoehtoa.
"enkä ymmärrä miksi kerroit nöyryyttäväsi kumppanias jos et kerran sitä tee..."
Noin on. Minä voin nöyryyttää häntä, mutta se ei ole hänen nöyryyttämistään. Lue ketjusta "Empatian tunteminen narsistia kohtaan" mistä tarkemmin kerrottuna on kyse.
"Aivan uskomatonta, miten syyllistät uhreja. Pöyristyttävää""Aivan uskomatonta, miten syyllistät uhreja. Pöyristyttävää."
En ole missään syyllistänyt uhreja vaan vastasin yleisluontoisesti sinun mielipiteetesi...joka koski nimenomaan väkivallan uhkaa...
"Minun mielestäni saa vaikka lyödä, saa lyödä niin kovin kuin ikinä jaksaa, jos on hengenvaarassa. Tiedätkö sinä edes, että ihminen saa vaikka tappaa itsepuolustukseksi?"
En nähnyt tuossa uhria vaan pelkän mielipiteen/kysymyksen mitä mieltä itse olen tuosta...vasta tässä ny kerrot itse olleesi entisissä suhteissasi väkivallan uhri kerrot kokeneesi useasti seksuaalista väkivaltaa...
toivottavasti olet saanut apua noiden kokemuksesiesi jälkeen koska ne ovat varmasti jättäneet jälkensä sinuun...ja voisin ajatella että tarvitset apua vieläkin päätellen kiihkeästä suhtautumisestasi...
Ymmärtääkseni kuitenkaan tuo nykyinen kumppanisi ei pahoinpitele sinua, että nykyään saat elää ilman pelkoa ja väkivallan uhkaa...
Itsekin olen kokenut fyysistä väkivaltaa ja sen uhkaa lapsena ja alkoholistin puolisona...ja avioeroni jälkeen olin varsin pitkäänkin hyvin pelokas...pelkäsin entistä miestäni...
keskustelin aiheesta myös teekoon psykologin kanssa ja hän kehoitti lukemaan aiheesta miten siitä pelosta voi selvitä...hän otti myös esille, että ihminen voi myös itse lietsoa omaa pelkoaan kehittelemälllä kauhuskenaarioita siitä mitä voisi tapahtua...vaikka todellisuudessa niin ei välttämättä tapahdukkaan...
Tässä kohtaa taas tulivat tunteet ja niiden työstäminen avuksi...
"Tunteiden ilmaisu - niistä puhuminen, kirjoittaminen tai vaikkapa piirtäminen - auttaa kokemuksen työstämisessä. Jos asian käsittely onnistuu, ajan myötä ihminen pystyy jäsentämään tapahtunutta entistä paremmin ja ahdistuksen tunteet alkavat helpottaa. Elämästä alkaa löytyä jälleen ilon aiheita!
Uudelleen suuntautumisen vaiheessa ihminen on työstänyt kokemuksena eikä se enää tule pakonomaisesti mieleen. Tämä vaihe kestää tavallaan koko loppuelämän. Kokemuksesta tulee osa omaa elämänhistoriaa, mutta sen ajattelu ei enää ahdista tai pelota"
Mutta kuten tuossa todetaan...prosessi kestää läpi koko elämän, kyllä ne vieläkin joskus uniin tulevat...ja esim. yksityiskohtia pienten lasten pahoinpitelystä en pysty lukemaan...
mutta tiedän kuitenkin selvinneeni syystä, että joudun kohtaamaan väkivaltaa myös työssäni ja kykenen hallitsemaan itseni...ne ovat eri tilanteita, en ole enää nurkassa kyyristelevä lapsi, enkä humalaista miestään pakoon juokseva vaimokaan...vaan aikuinen ihminen...joka on saanut myös koulutusta liittyen tähän väkivallan kohtaamis aiheeseen...
Mutta sinulle sanoisin, että väkivaltaan vastaaminen väkivallalla ei ole oikea tie selvitä vaan koston kierre on loputon...ymmärrän kyllä tilanteet joissa ihminen taistelee henkensä edestä...mutta tapostakin saa silti tuomion...
http://www.omatrajani.fi/fi/mita vakivalta on/vakivallan jalkeen/
Tässä linkki josta lainaukset on poimittu ja lisää luettavaa kaikille väkivaltaa kokeneille...pointtini on puhukaa ja hakekaa apua ja vielä kerran puhukaa, älkää vaietko...
"...ymmärrän kyllä tilanteet joissa ihminen taistelee henkensä edestä...mutta tapostakin saa silti tuomion..."
Kyse oli nimenomaan oman hengen puolustamisesta. Taposta ei tule tuomiota eikä mistään vääräksi luettavasta teosta, jos ihminen joutuu tappamaan päällekarkaajan itsepuolustukseksi. Väärät tuomiot ovat asia erikseen, tai sellaiset tapaukset, että ei ole pystytty näyttämään, että uhri on ollut vaarassa ja on päädytty siihen, että on liioitellut...
Omaisuuttaakin käsittääkseni saa puolustaa. Pitääpä ottaa selvää, mitä keinoja saa käyttää, jos vaikka joku yrittää ryöstää. Luovuttamaan omaisuutta väkivalla uhattu tai väkivallan uhriksi joutuva ei käsittääkseni ole pakotettu lain voimalla, vaan saa pitää esim. käsilaukustaan kiinni. Se ei ole väärä teko. Voipi olla, että loppupeleissä ei tarvitse ryöstönkään alla luimistella ja selkäänsä ottaa...
Itsepuolustusoikeudesta ei kauheasti otsikoita kehitellä. Mahtaako johtua sellaisesta, että ei haluta nostaa ylös mitään lynkkausmielialaa, kun se raja on häilyvä, koska on menty liioittelun puolelle.
Kuka voi sanoa, kuinka kauan rikoksentekijä saa pitää uhria otteessa esim., että uhrin pitää ajatella vielä olevansa turvassa... eikä näin ollen saisi aktiivisesti puolutaa itseään. Pakoon tietysti, jos pääsee... Sellaisessa tilanteessa ei vain ole ukopuolisia antamassa neuvoja ja ohjeita. Uhri itse on ainut joka voi tietää, mistä on kyse ja miltä tilanne hänestä näyttä ja siksi hänen on toimittava niin kuin itse parhaaksi näkee.
Nykyinen kumppani ei ole lyönyt minua. Kaksi läheltä piti tilannetta on tullut, kuten myös aikoinaan vuosia sitten huutamista ja muunlaista raivostunutta komentamista. Manipulaatiota, vedättämistä ja tietynlaista hyväksikäyttämistä on ollut vielä viime keväänä. Nyt tilanne on rauhoittunut toistaiseksi.
Hiljaa en ole ajatellut tästä olla, enkä ole ollutkaan. Vastuu tästä tapailemisesta on minulla itselläni ja vain minulla. Pidän häneen tiettyä etäisyyttä, sekä fyysistä että henkistä nimenomaan väkivallanuhan takia. Hänellä on voimakkaasti poikkeavia piirteitä, joiden perusteella olen tehnyt hänestä ne maallikon olohuonediagnoosit, joista olen kertonu.
Kuten myös koen hänen poikkeavan käytöksensä tietyiltä osin itseeni kohdistuvaksi törkeäksi henkiseksi väkivallaksi, oli se sitten häneltä tarkoituksellista tai ei. Olen tullut siihen tulokseen, että se ei ole häneltä tarkoituksellista, vaan hän ei ymmärrä toimissaan olevan mitään vikaa. En silti hyväksy niitä tiettyjä juttuja häneltä. Erimielisyytemme ovat koskeneet niitä tiettyjä asioita ja hän tietää kantani niihin, mutta ei ole välittänyt. Riitahan siitä on sitten tullut.
"Pidän häneen tiettyä etäisyyttä, sekä fyysistä että henkistä nimenomaan väkivallanuhan takia."
Noh, ei ole p'skan häävi suhde sulla, mutta itsepähän valitset...ja olet suhteessa käsitääkseni omasta halustasi...
maailmassa on kummallisia tarinoita ja kummallisia ihmissuhteita...joku saa iloa itselleen ja elämäänsä tuollaisestakin suhteesta...
eipähän käy katteeks, kuhan ihmettelen...ja päätäni puistelen...
ja olen kiitollinen siitä mitä minulla itselläni on...ja erityisesti siitä että minun ei tarvitse enää pelätä...
"Noh, ei ole p'skan häävi suhde sulla, mutta itsepähän valitset...ja olet suhteessa käsitääkseni omasta halustasi..."
Empä tuolla kehu, enkä häntä juuri missään edes mainitse. Nyt kuitenkin itse hänet tunnut ajattelevan alas... Niin, sellaisia ne narsistit ovat. Ei niissä kauheasti ole kehumista.
Alunperin en suin surminkaan tällaista suhdetta tietenkään halunnut. Tämä on väliaikaisratkaisu. Kesti tämä kuinka pitkään tahansa, tämä on väliaikaisratkaisu. Nyt tunnut ymmärtävän ainakin hiukan, mistä on kyse. Hyvä niin.
"Nyt kuitenkin itse hänet tunnut ajattelevan alas."
Mielipiteeni "ei ole p'skan häävi" tarkoitti suhteen laatua...siltä osin, että jos kuvittelisin itseni tuonkaltaiseen suhteeseen...millaiseksi oman suhteesi kuvailet...
Edelleenkään en ymmärrä ihmistä joka on tuollaisessa suhteessa tieten tahtoen...
"Edelleenkään en ymmärrä ihmistä joka on tuollaisessa suhteessa tieten tahtoen.."
Sen verran tekee mieli korjata tuota ajatelmaa, että siltä pohjalta saatan ymmärtää ...
että jos ja kun on tullut joskus niin haavoitetuksi rakkaudessa tai kokenut seksuuaalista hyväksikäyttöä...erityisesti rakastamansa ihmisen taholta...ettei enää kykene antautumaan ns. normaalin rakkaussuhteeseen...
Huoh, vaikea aihe...joka saa hiljaiseksi...
kaikki sanat tuntuvat tuohon aiheeseen liittyen kliseiltä...
ihmiset ja elämä saattaa joskus olla tosi julmaa ja rumaa...
Tuli mieleen, että usein paksunahkainen narsisti valitsee ja tai saa kumppanikseen ohutnahkaisen narsistin. Olisiko teissä kummassakin jotain sellaista, joka saa pysymään yhdessä vaikka se sattuukin? Jotakin täytettäviä tarpeita sinullakin on, kun väenväkisin haluat pysyä narsistin kanssa yhdessä. Jos et tarvitsisi häntä, voisit jättää hänet saman tien, jos narsistin sinuun kohdistama syyllistäminen, tms. eivät vaikuta. Eivät tunnu vaikuttavan koska pystyt nöyryyttämään ja alistamaan narsistia tieten tahtoen, ei siksi että narsisti lopettaisi hölmön käytöksensä, vaan siksi että sinä osoittaisit hänelle hänen paikkansa. Kuka voi missään ja koskaan olla sellaisessa asemassa suhteessa toisiin, että hänellä olisi oikeus näyttää näille heidän paikkansa tai arvonsa? Et halua kuulla tätä, mutta pidät itseäsi niin hyvänä ja erinomaisena, että ylennät itsesi sietämään ja ohjaamaan narsistia, ettet näe narsistisia piirteitä itsessäsi. Mutta kuten sanotaan, narsisti on viimeinen ihminen joka pystyy myöntämään narsistiuden omassa itsessään, se ei käy hänellä edes mielessä, ja jos joku uskaltaa häntä siitä syyttää, hän ei hetkeksikään mene itseensä koska "tietää" ettei ole narsisti, ja sitä paitsi palikathan hajoaisivat aivan kokonaan, jos joutuisi edes harkitsemaan mitään tämän tyyppistä vaihtoehtoa. Sen sijaan hän kohdistaa kaiken vihansa, katkeruutensa, arvottomuuden tunteensa, kaunansa, pelkonsa ja mitätöintinsä kritisoijaan, kuin toinen olisi loukannut hänen perimmäistä ihmisyyttään. Oletetaan, että vaikka olisitkin narsisti, siitäkin voisi parantua, se ei olisi kuolemaksi ja lopullista, kunhan vain itse tajuaa asian. Itseään voi kehittää ja viat parantaa vain, jos ensin hyväksyy omat puutteensa ja myöntää vikansa. Kaikissa on niitä, ei se ole kamalaa, eikä tee kenestäkään vähemmän rakastettavaa tai arvotonta. Se on inhimillisyyttä. Jos et ole narsisti, ehkä on ihan hyvä silti mennä itseensä. Jokaisessa on aina kehittämisen varaa. Hyvää jatkoa sinullle. Toivottavasti löydät elämässäsi rauhan ja tasapainon.
En ymmärrä kuitenkaan sinua. Siis olet ilmeisesti joutunut narsistin toimesta väkivallan uhriksi, muttet siltikään ole lähtenyt kävelemään? Eihän sitä väkivaltaa tarvitse osata ennakoida etukäteen, eikä syy ole sinussa (jokainen itse päättää ryhtyykö väkivaltaan vai ei, eikä siihen vaikuta mitenkään kenenkään ulkopuolisen käytös, koska väkivalta ei ole missään tilanteessa oikeutettua). Jos hengenlähtö uhkaa niin pakkohan sitä silloin on puolustautua, mutta hyvin harvoin tulee tilanteita, joissa ei olisi mitään muuta vaihtoehtoa, esimerkiksi pakenemista, kuten nyt sinulla kun olet kerran jo joutunut väkivallan uhriksi ja tiedostat väkivallan uhan. Jo väkivallan uhka on riittävä syy pakenemiseen. Ei sitä tarvitse jäädä iskuja odottelemaan. Suojele itseäsi ja juokse. Ilman väkivaltaakin narsisti on jo sellainen ihminen että juokseminen on suositeltavaa. Samoin psykopaatti. En olisi kummankaan kanssa. Jos haluat itse omaehtoisesti valita elämän tällaisen ihmisen kanssa, se on oma asiasi, mutta en tuomitsisi muita toisin ajattelevia, koska lähes kaikki muut tämän pallon ihmiset ovat niitä toisella tavalla ajattelevia.
"että jos ja kun on tullut joskus niin haavoitetuksi rakkaudessa tai kokenut seksuuaalista hyväksikäyttöä...erityisesti rakastamansa ihmisen taholta...ettei enää kykene antautumaan ns. normaalin rakkaussuhteeseen..."
Joo´o. Minun kohdallani kyse ei ole tuostakaan.
Minun mielestäni vain... Hyväksytkö sinä sen, että et ymmärrä? Minun mielestäni sinun ja jokaisen pitäisi hyväksyä se, että emme voi ymmärtää toisia ihmisiä läheskään täydellisesti, vaikka kuinka yrittäisimme. Voimme parhaimmillammekin ymmärtää vain suurin piirtein.
Tuon tosiseikan hyväksymisestä lähtee mielestäni hyvä ajattelu liikkeelle, mitä tulee toisten ihmisten asioihin ja ongelmiin yleensäkin. Se vapauttaa myös itsen sellaisesta ajattelusta, että muiden tulisi mina täydellisesti ymmärtää. Se vapauttaa nimenomaan aikaa parempien tapojen suunnitteluun ja energiaa sen toteuttamiseen.
Minäkin olen loppujenlopuksi aika onnellinen ihminen. Olen onnellinen harrastuksistani ja tästä tilanteesta, joka minulla töiden ja toimeentulon kannalta nyt on. Olen onnellinen siitä, että olen terve. Olen onnellinen siitä, että en ole riippuvainen mistään päihteistä. Niin paljon on tällä hetkellä hyvin elämässäni, että tämä narsistiprobleema taitaa tuoda vain vähän lisää väriä...
Sillehän en voi mitään, että hän on häiriöinen. Osa ihmisistä vain on ja se on pakko hyväksyä sekin. Ja se, että heitäkään emme voi täydellisesti ymmärtää.
Minun ei mielestäni tarvitse ottaa vastaan minkäänlaista halveksuntaa mistään suunnasta sen vuosi, että tapailemani ihminen osoittautui häiriöiseksi (jolle hän itsekään ei voi mitään). Niin, hän itsekään ei voi sille mitään. En anna hänen olla itselleni matala aita, jonka kautta ihmiset pääsisivät minua arvostelemaan. Pidän hänet tosiaan sen verran etäällä itsestäni kaikin tavoin, että sellainen kauhuskenaario, että minun elämääni häirittäisiin hänen vuokseen muiden taholta, ei toteudu.
Arvostelijoita riittää, niistä ei ole pulaa jos ihmisille antaa sellaisen mahdollisuuden. Minulle itselleni on nyt jo tässä iässä aika vierasta kovasti arvostella ihmisten eri syistä heikkoja ja huonoja parisuhteita tyyliin: tuollainen kuuuisi jättää jne. Minulla ja narsistilla ei varsinaista parisuhdetta kuitenkaan edes ole...
Enemmänkin olen "vanhemmiten" alkanut ymmärtää ihmisiä ja heidän vaikeuksiaan siltä kantilta, että valmiuksia ja ihan oikeaa tarvettakaan irtaantumiseen huonosta suhteesta ei aina ole. Kuten joku tuossa aiemmin kirjoittikin:
"Silloin on kypsä jättämään ja lähtemään, kun on varmuus siitä mitä tahtoo. Sitä ennen on käytävä läpi kaikki omat tunnot siitä onko tämä sitä mitä todella haluaa, "..
Omien tuntojen ja ajatusten läpikäyminen vie aikaa ja vielä kerran aikaa. Valmista ei tule kädenkäänteessä. Toset käyvät asioita läpi syvemmin ja ajan kanssa, toiset tekevät kertaheitolla asiat selviksi ja irtaantuvat huonosta suhteesta. Kukin mieltymyksensä mukaan.
Minulle suhde, hyvä tai huono, tai jotain siltä väliltä, on aina tietynlainen tutkimusmatka kumppanin lisäksi myös itseen. Haluan käydä omat asiani ja tilanteeni rauhassa läpi. Minullahan ei ole enää kiirettä löytää uutta kumppania, jonka kanssa avioituisin ja perustaisin perheen. Jos joskus löydän jonkun, häneltä toivon osallisuutta arkeen ja juhlaan, kuten toivon että hän olisi samanhenkinen kuin minä niiltä osin, mikä kiinnostaa kulttuurissa ja matkustamisessa...
Eli seuraavaan suhteeseen liittyy senlaatuisia odotuksia... Jos nuo eivät täyty, elelen jatkossakin näin tai sitten kokonaan ilman miesseuralaista. Eli tämän narsitisuhteen anti olisi yhdeltä osin siinäkin, että minulle on piirtynyt aika selvä kuva siitä, mitä haluan jatkossa elämältä...
"Hyväksytkö sinä sen, että et ymmärrä? Minun mielestäni sinun ja jokaisen pitäisi hyväksyä se, että emme voi ymmärtää toisia ihmisiä läheskään täydellisesti, vaikka kuinka yrittäisimme."
Kyllä minä hyväksyn sen ettei koskaan voi täydellisesti ymmärtää toista ihmistä. koska tiedostan että hän eri ihminen...jolla on omat ajatuksensa, tunteensa ja kokemuksensa...
tämä keskustelu täälllä on minulle enemmänkin yritystä ymmärtää toisten tarinoiden/kokemuksien kautta itseäni...niitä taustalla vaikuttavia syitä, jotka ovat saaneet niin minut kuin muutkin ehkä itse sitä tiedostamattaan hakeutumaan ns. huonoihin suhteisiin tai pysymään niissä, antamaan kohdella itseään huonosti...
itse ajattelen, että kaikki kulminoituu sanaan rakkaus, kaikki me sitä kaipaamme ja etsimme...kuten toisaalla totesin pidän sitä elämää ylläpitävänä voimana...
ehkä ihmisen ongelmat/pahoinvointi johtuukin pelkästään siitä, että etsimme sitä rakkautta itsemme ulkopuolelta...ymmärtämättä että se on ensin löydettävä itsestään...ja koettava itse itsensä rakkauden arvoiseksi...
sanotaan että kyetäkseen rakastamaan toista, on ensin rakastettava itse itseään...sama asia sisältyy lauseeseen...rakasta lähimmäistä NIINKUIN itseäsi...
Suostuminen kaltoinkohteluun tarkoittaa ettei rakasta itseään...kaltoinkohtelija kohtelee toista samoin kuin itseään...
että pääsääntöisesti tähän narsisti aiheeseen liittyen...sama ongelma, kyvyttömyys rakastaa itseään vaivaa niin narsistia kuin uhriakin...
En usko, että ihminen joka pitää itse itseään rakkauden arvoisena suostuisi milloinkaan kaltoinkohtelevaan suhteeseen...
saati kykenisi kohtelemaan toista kaltoin, syystä että hän kohtelisi toista niinkuin toivoisi itseäänkin kohdeltavan... rakkaudella...
Minun narskuni on nimenomaan sellainen joka nauttii siitä että ihmissuhteet tuovat elämään "väriä". Minä nautin leppoisuudesta, helppoudesta, elämän keveydestä, rauhasta, lempeydestä, hyväksynnästä, ymmärryksestä, tukemisesta ja aidosti välittävästä rakkaudesta ilman tarpeita, arvostelua tai toiseen vaikutuksen tekemistä.
"En anna hänen olla itselleni matala aita, jonka kautta ihmiset pääsisivät minua arvostelemaan. Pidän hänet tosiaan sen verran etäällä itsestäni kaikin tavoin, että sellainen kauhuskenaario, että minun elämääni häirittäisiin hänen vuokseen muiden taholta, ei toteudu."
... ja tämä arvostelu ja toisten puuttuminen on narskulle juuri se suurin kauhuskenaario. Sorry vaan.
"Jos joskus löydän jonkun, häneltä toivon osallisuutta arkeen ja juhlaan, kuten toivon että hän olisi samanhenkinen kuin minä niiltä osin, mikä kiinnostaa kulttuurissa ja matkustamisessa... Eli seuraavaan suhteeseen liittyy senlaatuisia odotuksia... Jos nuo eivät täyty, elelen jatkossakin näin tai sitten kokonaan ilman miesseuralaista. "
Mitä pidemmälle luen, sita karmivammalta omiin korviini kuulostaa oman menneisyyteni kokemuksella narsistista. Hän nimenomaan puhui aina siitä, mitä odottaa muilta, millainen ihannemaailman hänelle pitäisi olla, millainen ihannesuhde on hänen mielestään, mitä hän haluaa, miten hän kokee, mitä hän tarvitsee ja mitä hän haluaa tehdä toisen kanssa, ilman että joutuu luopumaan itsenäisyydestään ja olemaan "me", hyväksymään toisen sellaisena kuin toinen on, rakastamaan ilman tarpeita, merkityksellisyyttä tai muita tarkoitusperiä.
"että jos ja kun on tullut joskus niin haavoitetuksi rakkaudessa tai kokenut seksuuaalista hyväksikäyttöä...erityisesti rakastamansa ihmisen taholta...ettei enää kykene antautumaan ns. normaalin rakkaussuhteeseen..."
Palaan tuohon sen verran takaisin, että tuollainen ajatus vaikuttaa tilanteessa tosiaan. Se vaikutta siten, että tulin tietysti haavoitetuksi rakkaudessa nimenomaan hänen kanssaan. Ajankohta ja tilanne oli sellainen, että heittäydyin koko elämäni suurimpaan rakkausseikkailuun täysillä... Ja loput sitten tiedetäänkin.
"tämä keskustelu täälllä on minulle enemmänkin yritystä ymmärtää toisten tarinoiden/kokemuksien kautta itseäni...niitä taustalla vaikuttavia syitä, jotka ovat saaneet niin minut kuin muutkin ehkä itse sitä tiedostamattaan hakeutumaan ns. huonoihin suhteisiin tai pysymään niissä, antamaan kohdella itseään huonosti..."
Niinkuin itse joskus sanot "vierastat ajatusta", niin minä vierastan ajatusta, että joku ihan hakeutuisi huonoihin suhteisiin... samoin kuin antaisi kohdella tarkoituksella itseään huonosti...
Minun mielestäni, jonkun yhteiskuntatieteilijän (en muista kuka) ajatuksia lainatakseni, "missään kulttuurissa ei itse kärsimys ole taoitteena". Tarkoitan siis sitä, että ihminen ei näennäisesti huonoista valinnoista huolimatta tarkoita hankkia itselleen vaikeuksien kautta pahaa, vaan hän tavoittelee edelleen hyvää.
Ennemminkin uskon, että takana ovat ehkä kotona, ehkä muualla opitut selviytymiskeinot. Eli ihminen hakee itselleen hyvää niinkuin hän ajattelee, että hän osaa sen tehdä. Joskus varmasti onnistutaankin. Joskus taas kohtaamme yllätyksiä, joita emme osanneet odottaa... usein ikävä kyllä ikäviä yllätyksiä (joskus toisinpäin).
He, jotka ovat onnistuneet loistavasti kumppanien valinnassa, harvoin problematisoivat niitä julkisesti. Satun vain tietämään, kun moni on sanonut, että on yllättynyt kumppaninsa hyvistä puolista, että yllättävää on niinkin päin...
Tähän perustuu esim. alkoholistiperheiden lapsien usein ylisuuri usko omaan selviytymiseen alkoholisoituneen kumppanin kanssa. Ajatellaan, että olen oppinut tuon ja tuon ja sen ja sen, että selviydyn pahasta, vaikka muut eivät selviydykään... Eli edelleen hänkään ei etsi itselleen huonoa...
Minä puolestani erotan huonon kohtelun selvästi, jonkalaista ei tarviste sietää. En ole jäänyt odottelemaan "parempia päiviä". Kuten olen kertonutkin aiemmin, olen kuitenkin kokenut ikäviä asioita. Hyväksyntää minua huonosti kohdelleet ovat sitten saaneet teoilleen odotella... Sitä ei ole herunut eikä heru.
Sen verran valaisen, että pitkäaikaisissa suhtessani minua ei ole raiskattu, vaan ne attentaatit ovat tulleet muualta. Olen ollut ensimmäisessä pitkässä suhteessani alunperin ajattemattomuuttani, sitten tavan vuoksi ja lopulta sen oivaltaneena, että suhteesta on paras lähteä sopivassa ajankohdassa. Tein suunnitelman, jonka toteutin ja niin pääsin elämässä eteenpäin.
Että helppoa ei ole ollut. Olen itse aika tarkkaan tietoinen, mitkä seikat ovat aiheuttaneet omat huonot kokemukseni. Tiedostan myös, että vaikka en ole ollut täydellinen (kuka olisi?), on vika ilmanmuuta kaltoinkohtelijassa, oli se sitten mitä tahansa. Parisuhteessa kumppanin velvollisuus ei ole parantaa toista kumppania tämän syvällisistä vaikeuksista tai suostua elämänikäiseen kumppanin hoitamiseen ja ohjaamiseen kohti parempaa, uhraten omat voimansa ja hyvät puolensa, jotka jäävät auttamattomasti huonoissa suhteissa pimentoon ja käyttämättä. Sellainen suhde on ruma ja riistävä.
"tämä keskustelu täälllä on minulle enemmänkin yritystä ymmärtää toisten tarinoiden/kokemuksien kautta itseäni...niitä taustalla vaikuttavia syitä, "
Olen saanut sen käsityksen, että meidän taustamme ovat melko erilaiset, kuten ne syytkin, minkä takia olemme tilanteisiimme ajautuneet. Samoin reaktiomme tapahtuneisiin ikävyyksiin on ollut erilainen, kuten jatkotarinammekin. Että eivät mene ollenkaan yksi yhteen. Voihan sitä verrata edelleenkin ja keskustella, on varmasti hyödyllistä, mutta rinnastaa ei voi.
"Ja loput sitten tiedetäänkin."
niin ensin kumppanisi oli unelmien täyttymys, sitten petyit häneen, hän ei ollutkaan mitä luulit...ja nyt olet suhteessa, ihmiseen johon olet pettynyt syystä että hän onkin narsisti....
niin minkä vuoksi? Mitä hyvää sinä saat suhteesta narsistiin jonka suhteen pitää olla varuillaan/pelätä , joka pitää toista ihmistä/sinua esineenä?
Miltä se sinusta tuntuu se esineenä/pelkkänä käyttötavarana pitäminen ?
"Miltä se sinusta tuntuu se esineenä/pelkkänä käyttötavarana pitäminen ?"
Niin uskoisin, että tiedät kyllä että narsisti pitää muita ihmisinä esineinä...toisaalta kerrot että hän kohtelee sinua hyvin...
onko sinun mielestäsi toisen hmisen kohteleminen esineenä toisen ihmisen hyvää kohtelua?
"Samoin reaktiomme tapahtuneisiin ikävyyksiin on ollut erilainen, kuten jatkotarinammekin."
Niin reagoimme erilailla, minä kauhistuin, voin huonosti, minua inhotti/kuvotti kun tajusin että minua on pidetty pelkkänä käyttötavarana...ja päätin suhteen...ajatuksella ei ikinä enää...
Siinä kun sinä jatkat suhdettasi ja tunnut olevasi jopa tyytyväinen kun tuo narsistiksi kutsumasi mies käy silloin tällöin pumppaamassa barbaraansa...
sitähän se on...jos ja kun kumppanisi on sitä mitä sanot narsisti/psykopaatti...
"onko sinun mielestäsi toisen hmisen kohteleminen esineenä toisen ihmisen hyvää kohtelua? "
Kaikki vertaukset ontuvat. "Esine" sanana tässä on vertaus sille, miten narsisti näkee ja kokee toiset ihmiset.
Kuten itsekin vaadit, että narsistia/psykopaattia pitää kohdella inhimillisesti ja heistä pitää puhua ja ajatella inhimillisesti ja heidän kanssaan täytyy käyttäytyä hyvin...
En osaa selittää, miten koen hänet... ei se esineenä pitäminen ihan niin konkreettista kuitenkaan ole... Tietysti on todella tärkeää käsittää se narsistin puoli, että hän on kumppaninsa kanssa ainoastaan hyötymistarkoituksessa. Mutta kuten olen sanonut aiemminkin, olen alkanut katsomaan sen, että saan sen itse myös, mitä annan.
Eli minulla on myös tiettyjä asioita ollut tässä pitempään hoidettavana ja kehitettävänä itselläni. Niinpä hyödyn hänesta myös itse. Eli tämä on lähes kirjaimellisesti kahden kauppa... Vaikka se ei mitenkään näy eikä kuulu tapaamisissamme.
" minä kauhistuin, voin huonosti, minua inhotti/kuvotti kun tajusin että minua on pidetty pelkkänä käyttötavarana..."
Meillä on tuosta erilainen ajatus. Minä en ymmärrä, millä sinä olet päässyt siihen, että sallit kumppanisi tuottaa sinulle inhotusta ja kuvotusta omalla toiminnallaan. Sehän on ollut vain HÄNEN ajatteluaan, se esineellistäminen... mistä emme lopullista selkoa voi saada, että mitä se oikeasti pitää sisällään.
Kuten en myöskään käsitä, miten hän voi pitää sinua käyttötavarana, jos kerran et ole käyttötavaraa...
Meillä on erilainen ajattelutapa. Myönnän kyllä, että sinun ajattelutapasi on tavallinen ja että monet kokevat elävästi sen, mitä läheiseksi koettu henkilö ajattelee. Kuitenkin esim. minä olen loukkaantunut enemmän yhden tai kahden läheiseksi ja pitkäaikaiseksi ystäväksi laskemani henkilön loukkaavista ajatuksista, kun tämän miehen, joka on tyypillisesti päässyt läheiseksi kanssani kuitenkin aika helposti...
Harvoin parisuhteet alkavat pitkän pitkistä ystävyyksistä, joissa tunnettaisiin toinen tosi hyvin. Eli tuntemisen taso on ollut matala. Odotuksia ja lupauksia oli silloin enemmän. Nyt nekin tuntuvat jo kaukaisilta.
Lisäisin vielä tuohon inhotukseen ja kuvotukseen: tunsin sanoinkuvaamatonta inhotusta ja kuvotusta hänen seuraavia suhteitaan kohtaan. En ole tarkemmin jäsennellyt, mitä niiden kuvittelin pitävän sisällään. Mutta se tapa, jolla ne markkinoitiin minun tietoisuuteeni oli todella syvältä. Ei siinä voinut muuta tuntea kuin kauhun sekaista kuvotusta.
Tuo oli sitä, mihin vastasin sitten niin päin kuin ikinä voin, ja jota sinä et pidä oikeanlaisena toimintana. Siinäkin ehkä olet enemmistössä mielipiteesi kanssa. En sitä epäilekään. Tosin tiedän, että moni on tämän henkilön kanssa kokenut samanlaisia tuntemuksia. Hän on erittäin rakastettava ja hurmaava tavallaan, kuten näistä sanotaankin. Ehkä hänestä on sitten sen vuoksi vaikea irrottaa ja hän on siihen itsekin tottunut ja toimii sen mukaan, mikä lisää vaikeustastetta.
Minun on tarvinnut nähdä tavallaan "koko peli", että olen onnistunut irrottautumaan. Samoin kuin minun on tarvinnut päästä elämässäni monta askelta eteenpäin. Minulla on ollut muita erittäin raskaita murheita ja tehtäviä tässä rinnalla melkein kokoajan, joten koska olen vain rajallinen ihminen, minulla on kapasiteettia rajallisesti käytössä, en ole pystynyt myöskään kaikkeen yhtaikaa. Kaikki ottaa aikansa.
Nytkin haluan hengähtää ja vain nauttia elämästä. Huomenna sitten jaksan taas.
"En osaa selittää, miten koen hänet"
En kysynyt sitä miten koet hänet...
kysyin miltä sinusta tuntuu...
millaisia tunteita tuon asian tietäminen sinussa herättää...
Okei ymmärsin sepustuksestasi ettet koe että sinun narsistipsykopaattisi esineellistää sinua...
"Niinpä hyödyn hänesta myös itse."
Noh vastaappa tuohon millä tavalla sinä hyödyt narsisti/psykopaatiksi nimeämästä kumppanistasi ?
Siis kyllä kaikenlaisia elämiä ja kohtaloita näemmä löytyy... Kaikenlaisia ristejä olet ottanut kannettavaksesi. Mielestäni et ole tajunnut elämän potentiaalia. Elämä on lahja, ainutkertainen mahdollisuus joka kannattaa käyttää hyvin. Jos nykyinen elämä ja menneisyys on niin raskas että se rajoittaa omaa jaksamista, käy se pohjamutia myöten läpi, itke, sure, huuda, anna anteeksi (ei tarvitse hyväksyä tapahtuneita, mutta kannattaa hyväksyä että ne ovat tapahtuneet ja sille ei mitään voi, koska se kuuluu menneeseen, ja nyt on hyvä kohta unohtaa ne) ja tee unelmien pohjalta suunnitelmat miten jatkat ja jätä kaikki vanha paha. Huomenna voi jo olla liian myöhäistä aloittaa kaikkea sitä ihanaa mitä on mahdollista tehdä. Ainoa oikea hetki on NYT! Tänään.
"Noh vastaappa tuohon millä tavalla sinä hyödyt narsisti/psykopaatiksi nimeämästä kumppanistasi ? "
:D. Sorry, liian henkilökohtainen kysymys. En paljasta täällä "julkisesti" itsestäni sellaisia henkilökohtaisia asioita, joiden perusteella minut voisi tunnistaa. Tässä on pääasia se, että tiedän itse hyötyväni hänestä, muutamallakin tavalla, lisäksi hän piristää minua. Opin hänen kauttaan ihmisestä uutta. Eli ihminen selviytyy elämässä ihan toisenlaisin selviytymistrategioin, kuin minkälaisia itse käytän... Aika on rajallista.
"Okei ymmärsin sepustuksestasi ettet koe että sinun narsistipsykopaattisi esineellistää sinua..."
Hyvä että sait "sepustuksestani" tuon verran selvää. Minä taas sinun taidokkaasta proosastasi :) olen oivaltanut, että sinä koet sen "esineellistämisen" ihan kirjaimellisesti. Ajatus on varmasti auttanut sinua sinun etenemisessäni, itse olen käyttänyt "kuori" ja "naamio" -ajattelua.
"olen oivaltanut, että sinä koet sen "esineellistämisen" ihan kirjaimellisesti. Ajatus on varmasti auttanut sinua sinun etenemisessäni"
Niin tiedä sitten voihan sitä niinkin ajatella, kyllä tuo kokemus on johtanut entistä enemmän miettimään sitä, että miten itse kohtelen toisia ihmisiä ja sitä kautta myös sitä miten toivon tulevani itse kohdelluksi...
"itse olen käyttänyt "kuori" ja "naamio" -ajattelua."
Niin käyttänyt mihin/ miten...
onko tuonkaltaisesta ajattelusta jotain apua että pystyy paremmin olemaan tekemisissä narsistin kanssa...
'Narsisti ei koe itse itsessään, omana persoonanaan, olevansa tarpeeksi hyvä sellaisenaan, joten hän luo oman ihanneminänsä, jonka näyttää ulkomaailmalle, kuin loistokkaan, täydellisyyttä hipovan, häkellyttävän vetoavan kuoren tyhjän sisimmän peitoksi. Ja kun uhri on ansassa, naps, luukut pamahtavat kiinni ja henkinen tuhoisku alkaa. Uhri on lujasti syyllistämisen hetteikössä kiinni kuin saalis hämähäkin verkossa.' Sen jälkeen ei mikään ole yksinkertaista, helppoa tai riittävän hyvää.
"onko tuonkaltaisesta ajattelusta jotain apua että pystyy paremmin olemaan tekemisissä narsistin kanssa... "
Se, että ajattelee narsistilla olevan "naamion" tai sitten ajattelee hänen olevan pelkkä ihmisen kuori, auttoi ainakin siinä tilanteessa, kun oli tietoa riittävästi ja kaikki palaset osuivat yhteen... löytyi narsismista selittävä tekijä hänen ällistyttävälle käytökselleen. Se, ettei kuvitellutkaan ymmärtävänsä, mitä sen naamion tai kuoren takana oli. Kuvitteli vain, että sellainen ihminen hän ei ole, mitä siihen asti olin määritelmällisesti ymmärtänyt ihmisen olevan.
Kuka tuntisi mitään pelkkää ihmisen kuorta kohtaan? Ei myöskään vihaa, ei kaunaa, ei katkeruutta, ei mitään, eikä tietenkään rakkauttakaan. Silloin pystyy jättämään sen olennon rauhaan ja saa lisäaikaa itselleen selvittää käsityksiään ja päätään. Pääsee eroon kaikista odotuksista, mitä normaalisti ihmisen suhteen olisi.
Pystyy olemaan paremmin tekemisissäkin, kun on realistinen sen suhteen, että hän on se mikä on, enkä minä pysty siihen vaikuttamaan. Hänen tekemisensä ovat yllätyksellisä ja ennalta arvaamattomia. Mitään hyvää ja myönnytyksiä mihinkään suuntaan ei kannata odottaa. Sen jälkeen, kun on tajunnut tuon, eikä odota enää mitään, kaikki on hyvin paljon siedettävämpää.
No, meillä on ollut se vaihe, kun olen "kurittanut" häntä rangaistukseksi ja olen laittanut hänelle rajat. Mutta nyt on ihan jees, olen rauhallinen häen suhteensa. En vaivaa päätäni turhanpäiten edes huonoilla muistoilla, sillä silloin en vielä tiennyt, mikä hän oli.
"Kuka tuntisi mitään pelkkää ihmisen kuorta kohtaan?"
Jaa noh, en osaa pitää ketään ihmistä pelkkänä kuorena, en narsistia/enkä psykopaattiakaan...
Silloin kun tutustuin Ännäksi nimittämääni henkilöön, ymmärsin kyllä että hänellä oli huono itsetunto liittyen ulkoiseen olemukseen ja hänen naiskuvansa oli kyseenalainen, jonka luulin johtuvan siitä että kertomansa mukaan hänen vaimonsa oli pettänyt häntä...joka ilmeisesti ei pidä paikkaansa jos sivullisia on uskominen...
Mutta sitä en ymmärtänyt miten huono itsetunto hänellä oli...enkä tiennyt että nimenomaan huono itsetunto monesti ajaa ihmisen mitätöimään toista...
Että nykyään ajattelen, että hänen kuorensa alla on ihminen...jolla on erittäin huono itsetunto...joka ei johdukkaan ilmeisesti pelkästä lyhyydestä tai painosta vaan on jotenkin kokonaisvaltaista, että joutuu sen vuoksi mitätöimään toista...oman egonsa pönkittämiseksi...
Että tietyllä lailla tunnen myötätuntoa kaikkia eri tavoin haavoitettuja ihmisiä kohtaan ...ajatuksella että mitä "pahaa" me ihmiset saammekaan aikaan toinen toisillemme...
Tuo sinun ratkaisusi...suhtautua toiseen ihmiseen kuin kuoreen...en tiedä mitä siitä ajattelisin...kun sillä narstillakin on kuitenkin se sisin...hän on ihminen kuten me kaikki muutkin, en usko narsistinkaan olevan täysin tunteeton...
voisin ajatella että niin on pakko tehdä silloin kun tunteitaan ei voi/saa ilmaista vapaasti...esim.enhän minäkään monesti voinut näyttää pelkoani humalaisen riehuessa, mutta siellä se minussa oli...en minä tunteeton ollut...
Ajattelisin, että tunteeton on vähän samaa kuin välinpitämätön...
Mitä taas tuohon tulee...
"Mitään hyvää ja myönnytyksiä mihinkään suuntaan ei kannata odottaa. Sen jälkeen, kun on tajunnut tuon, eikä odota enää mitään, kaikki on hyvin paljon siedettävämpää."
Tuo kuullostaa masentavalta ja apaattiselta.....en osaa ajatella että olisin tuollaisessa suhteessa jossa toisen taholta ei odota enää mitään...ikäänkuin olisi aivan sama onko häntä vaiko eikö...jos on niin siedetään mutta jos pysyy pois niin ei kaipaakkaan...
mutta niin miksei voi noinkin olla jos kerran ei välitä...Mutta siltikin ihmettelen, miksi olla tuollaisessa suhteessa...kenenkään kanssa...josta ei välitä...
"Mutta siltikin ihmettelen, miksi olla tuollaisessa suhteessa...kenenkään kanssa...josta ei välitä.."
Niin unohdin aivan sen sanan hyöty...
" narstillakin on kuitenkin se sisin...hän on ihminen kuten me kaikki muutkin, "
Hei, ihan oikeasti.
Nimenomaan hänen sisimpänsä ei ainakaan ole samanlainen kuin muilla. Hän on ihminen, mutta nimenomaan, erilainen kuin me muut. Hänen ihmisenä olemisensa poikkeaa siitä, mitä yleensä ajatellaan ihmisenä olemisen olevan.
Väitän ma.
"voisin ajatella että niin on pakko tehdä silloin kun tunteitaan ei voi/saa ilmaista vapaasti...esim.enhän minäkään monesti voinut näyttää pelkoani humalaisen riehuessa, mutta siellä se minussa oli...en minä tunteeton ollut..."
No juu, sovitaan että narsistin/psykopaatin tietty tunteettomuus johtuu siitä, että hän ressukka ja raukka ei ole saanut vain tilaisuutta niitä näyttää. Eli jos löytyisi joku kiltti ja empaattinen ihminen, joka haluaisi narsistin tunteita ottaa vastaan, niin hän raukka vihdoin saisi niitä näyttää ja käyttää... :}.
Vaiko niin, että ikäänkuin (oliko se alzhaimerilla ajatusta enemmän kuin on näkyvissä) sitä tunnetta olisi, mutta hän ei kykene sitä näyttämään mitenkään?
Mutta silti hän kykenee julmiin tekoihin ja toimintaan, joka osoittaa nimenomaan kylmyyttä ja piittamattomuutta uhrejaan kohtaa. Vaikka hänellä on tunnetta, hän sekoilee muuten vaan?
Siksi kai niistä nykytekniikan mukaisista aivokuvauksista ollaan kiinnostuneita, että jos niistä jotain viitettä tulisi. Oliko se niin, että tiettyjen kuvausten perusteella siellä, mikä otaksutaan tunnekeskukseksi, ei välky esim. psykopaatilla paljon mitään...
No, olenhan täällä useasti kertonut, että en odota häneltä paljon mitään, koska ajattelen, että se on oikeudenmukaista häntä kohtaan, koska hän ei pysty sellaiseen toimintaan kuin muut tietyllä tapaa...
" ...jos on niin siedetään mutta jos pysyy pois niin ei kaipaakkaan..."
Niin, tämä tilanne elää kokoajan, ja toistaiseksi olen päätynyt tuontyyppiseen juttuun... Varmasti löytyy enemmistö niitä, joiden mielestä pitäisi ehdottomasti jättää, kun se sopii nuorten elämään paremmin. Itselläni on ikää myös jo hiukan, kuten olen kertonut, eikä lähipiirissä ketään sellaista nuorta, joka tämän tilanteen ihan läheltä näkisi... että huonona esimerkkinä en ole kenellekään...
Jokainen aikuinen elää omaa elämäänsä, ja toisten miellyttämien on sitten taas oma lajinsa. Sopisi varmaan uudeksi aiheeksi keskusteluun: suhde narsistiin ja muiden miellyttäminen...
"Jaa noh, en osaa pitää ketään ihmistä pelkkänä kuorena, en narsistia/enkä psykopaattiakaan..."
Kuten aiemmassakin, kaikki vertaukset ontuvat... Tuokin on siis kielikuva. Olisi pitänyt käsittää, että otat sen ihan kirjaimellisesti...
"No juu, sovitaan että narsistin/psykopaatin tietty tunteettomuus johtuu siitä, että hän ressukka ja raukka ei ole saanut vain tilaisuutta niitä näyttää."
Siis ymmärsin että narsisti on se ihminen jota nimität kuoreksi ja johon suhtaudut tunteettomasti..
"Kuka tuntisi mitään pelkkää ihmisen kuorta kohtaan? Ei myöskään vihaa, ei kaunaa, ei katkeruutta, ei mitään, eikä tietenkään rakkauttakaan. Silloin pystyy jättämään sen olennon rauhaan ja saa lisäaikaa itselleen selvittää käsityksiään ja päätään. Pääsee eroon kaikista odotuksista, mitä normaalisti ihmisen suhteen olisi."
Että tarkennas ny kumpiko on suhteenne kuori ja kenestä puhut tuohon tapaan..."Kuka tuntisi mitään pelkkää ihmisen kuorta kohtaan? Ei myöskään vihaa, ei kaunaa, ei katkeruutta, ei mitään, eikä tietenkään rakkauttakaan. "
Ymmärsin että puhuit itsestäsi...miten suhtaudut siihen nimenomaiseen ihmiseen jota kuoreksi nimität...
"Ymmärsin että puhuit itsestäsi...miten suhtaudut siihen nimenomaiseen ihmiseen jota kuoreksi nimität... "
Että just oikein olet ymmärtänyt. Mutta oletko nyt itse ihan kokonaan unohtamassa tämän keskustelun alla olevan aiheen?
Siis kysymys on narsismista, tavalla tai toisella. Minun tapauksessani olen uhri sillätavoin, että rakastuin unelmieni mieheen, joka sitten osoittautui narsistiksi, ja niistä kiemuroista olen täällä kirjoittanut.
Yksi ongelmahan kumppani-uhreillahan on rakastumisen ja rakkauden tunteet henkilöä kohtaan (narsistia), joka ei ole kykeneväinen itse tuntemaan varsinaista rakkautta ja joka toimii omaperäiseti ja uhrin tunteista piittaamatta. Ongelmahan on pitkälti ratkaistu, jos uhri pääsee eroon sietämättömästä rakastumisen tunteesta väärään kohteeseen (narsistiin), joka tuottaa sellasenaan toispuolisessa tunne-elämässä uhrilleen lähes sietämätöntä tuskaa...
Tuo "kuoriajattelu" on ollut itselleni pelastava pelastusrengas, kun en meinannut päästä tunteistani häntä kohtaan eroon, vaan tunteeni tuntuivat jopa kasvavan ja kasvavan... hirveä tilanne! Eikö sinusta?
"kun en meinannut päästä tunteistani häntä kohtaan eroon, vaan tunteeni tuntuivat jopa kasvavan ja kasvavan... hirveä tilanne! Eikö sinusta?"
No täytyy sanoa etten taaskaan ymmärrä...
siis rakkautesi mukamas kasvoi ja kasvoi ja sitten naps, hän tuotti sinulle pettymyksen, keksit että hän narsisti ja sait tunteesi kuoletettua ja pystyt olemaan tunteeton/välinpitämätön entistä rakkautesi kohdetta kohtaan...joka käy sinua silloin tällöin paneskelemassa...
Kuule kun en usko, että kukaan narsistin kanssa tekemisissä ollut pystyy olemaan täysin tunteeton, ei suhteessa eikä sen jälkeen...
ellei sitten ole sattunut käymään niin että on välinpitämätön myös itsensä suhteen...
Ei kun. Siis rakastin häntä. Sitten hän osoittautui narsistiksi. Se, että huomasin hänen olevan narsisti, ei auttanut minua yhtään, vaan yhä vain rakastin enenevässä määrin. Sitten ajattelin, että hän ei ole ollenkaan sitä, mitä ihmisen yleensä ajatellaan olevan. Miksi rakastaisin jotakuta, joka ei ole... xxxxxx ...sanan varsinaisessa merkityksessä.
" "ellei sitten ole sattunut käymään niin että on välinpitämätön myös itsensä suhteen... "
Onko tuo huorittelua?
"Onko tuo huorittelua? "
Ei ole,en ole koskaan huoritellut ketään...eikä minuakaan ole koskaan kukaan huoritellut...ei kuulu sanavarastoon jota käytän, en pidä naista halventavasta sanasta...
Vakninin kirjoituksissa on kohta jossa tuosta puhutaan, että narsisti on välinpitämätön itsensä kohtaan...tavallaan asettaa itsensä myös viimeiseksi...en ny jaksa kaivaa tähän kohtaan...
Mitä tuohon tulee...
"Miksi rakastaisin jotakuta, joka ei ole... xxxxxx ...sanan varsinaisessa merkityksessä. "
ettäku rakkaus loppuu syystä että pettyi kun toinen ei ollut mitä luuli...niin jatketaan suhdetta tapailemalla seksin merkeissä ja pidetään toista kuorena jota kohtaan ei tunneta mitään/kuhan käytetään tarpeen tyydyttämiseen...
ajattelisin ettei mitään rakkautta ole ollutkaan...
"Nytkin haluan hengähtää ja vain nauttia elämästä. Huomenna sitten jaksan taas. "
Joo.. eiköhän tää muija joka näiti juttuja selittänyt voisi katsoa sinne PEILIIN itsekin. Minä minä ja mä mä mä. Haluan mä mä mä. Minä haluan minä mä.
Koska hänellä on oikeus.
Mäkin haluan vain että muut mua ymmärtää. Koska se on mun etuoikeus että muut mua ymmärtää, koska mä olen oikeassa.
"ettäku rakkaus loppuu syystä että pettyi kun toinen ei ollut mitä luuli..."
Tuo kepeä kuvaus... Väkisin tulee mieleen, että olet pelkästään ilkeä tai sitten et todellakaan tajua yhtään mitään tästä asiasta.
"Kuule kun en usko, että kukaan narsistin kanssa tekemisissä ollut pystyy olemaan täysin tunteeton, ei suhteessa eikä sen jälkeen..."
Toisaalta tämä, sitten tuo edellinen... Eli mitä mahdat tarkoittaa, kumpaa tarkoitat, kumpaa et?
Huorittelua voi harrastaa kiertoilmauksillakin. No, en mene siihen loukkuun koska en sovi siihen. Eli välinpitämättömyyttä itsen suhteen ei ole löytynyt koko episodin aikana. Masenutunut olen ollut, ensin kovastikin, ja vieläkin joskus satunnaisesti.
"Väkisin tulee mieleen, että olet pelkästään ilkeä tai sitten et todellakaan tajua yhtään mitään tästä asiasta."
Noh jospa yrittäisin taas sinun kertomiesi asioiden perusteella...
Ensin kerrot että vaikka tiesit hänen olevan narsisti niin rakkautesi vaan lisääntyi...
"Se, että huomasin hänen olevan narsisti, ei auttanut minua yhtään, vaan yhä vain rakastin enenevässä määrin."
Sitten rupesit ajattelemaan ettei kumppanisi olekkaan ihminen ja lakkasit rakastamasta...
"Sitten ajattelin, että hän ei ole ollenkaan sitä, mitä ihmisen yleensä ajatellaan olevan. Miksi rakastaisin jotakuta, joka ei ole... xxxxxx ...sanan varsinaisessa merkityksessä"
Että rakastit narsistia mutta olet päättänyt ettet rakasta narsisitia...että ensin hän oli sinulle rakas ihminen vaikka olikin narsisti,
nyt hän ei ole enää ihminen sanan varsinaisessa merkissä...
"Miksi rakastaisin jotakuta, joka ei ole... xxxxxx ...sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta muuten olet tyytyväinen kun tuo "ei ihminen" käy silloin tällöin luonasi...koska tuosta kuoresta on sinulle hyötyä ja tuo kuori kunnioittaa sinun rajojasi ja noudattaa sinun sääntöjäsi...
"Mutta muuten olet tyytyväinen kun tuo "ei ihminen" käy silloin tällöin luonasi...koska tuosta kuoresta on sinulle hyötyä ja tuo kuori kunnioittaa sinun rajojasi ja noudattaa sinun sääntöjäsi... "
Tyydyttääkö tuo sinua? Jos ei, niin kerropa sitten versiosi, miten maailman pitäisi sinun mielestäsi maata ja asioiden olla kallellaan?
Lähtemällä. Irti päästämällä fyysisesti ja henkisesti. Kokemuksesta tiedän kertoa, että tunne on mahtava kun olet (ja tulet olemaan, vaikka nyt onkin vaikea uskoa sitä) asian yläpuolella ja huomaat että olet päästänyt irti, et välitä mitä toinen tekee tai puhuu ( hän tekee sen sinusta huolimatta, ei sinulla siihen ole ikinä ollut vaikutusta, eikä myös tule olemaan tulevaisuudessa), vaan olet vapaa hänestä. Täysin koskematon, vaikka omaisuus menisi.
Onnellinen ihminen on vapaa ja se vapaus ostetaan aina rohkeudella :)
Toivottavasti olet jo ottanut ensimmäiset (vaikeimmat) askeleet kohti omaa elämääsi.
mahtaako naisista löytyä narsistei? hassu vaan ku aina näil palstoil puhutaan miehestä
Ei puhuta aina miehistä. Naisista löytyy narsisteja, mutta yleisesti ottaen naiset ovat kovempia keskustelemaan ja keskustelevat pitempään kumppaniensa edesottamuksista yleensäkin.
Palstalla kirjoittelee myös miehiä. Aina ei keskusteluista saa selvillekään, onko ruodinnan alla mies vai nainen.
Minulla narsistinen äiti. Löytyy.
Itse olin tälläisen nar-psy. miehen kanssa tekemisissä(kun sellaiseksi paljastui) ,tosin mahdollisimman vähäisissä vain ja ainoastaan silkasta pelosta
Tämä keskustelu itsessään on jo loistava esimerkki siitä millaiseksi elämä narsistin kanssa muodostuu. Kaikki on monimutkaista, hankalasti ymmärrettävää ja moniselitteistä. Kaikki pitää perustella, asioita vatvotaan, vatvotaan ja vatvotaan eikä ole väliä tullaanko johonkin lopputulokseen vai ei, eikä kukaan ole tekemässä mitään, kunhan puhetta ja pohdintaa riittää. Draama pitää narskut hengissä. Ah, ihanaa että toisenlaisiakin ihmisiä on. Vähemmän puhetta, enemmän tekoja. Ja suoraviivaisia, helppoa, tavallista. Elämästä pystyy nauttimaan sellaisenaan.
Kaikki on N:n kanssa hirveää vääntöä. Siis Jos yrittää itse pitää jotain rajoja tai yhtään kyseenlaistaa.
Mitenkö irti. En kiistä etteikö N:n kanssa kohtaaminen vielä aiheuttaisi jotain liikahdusta sisälläni.
Mutta irti? Olen päässyt kelaamalla asioita taaksepäin, etsimällä tietoa. Hyväksymällä, myös itseni, omat virheeni.
Se ei ollut sinun syytäsi! Hänen syytöksensä evät ole totta. (sivuhuomautuksena, miksi tässä maailmassa sitä jota on lytätty pidetään huonompana, kuin sitä joka on syyttä lytännyt.)
Kun on tietoa ja hyväksynyt ettei juuri mikään mitä hänen suustaan tuli ollut totta, voi kelata taaksepäin ja muistella todellisia tilanteita missä valehdellut.
Minulla se oli suht helppo homma, koska suhde ei ollut pitkä. Voin vain kuvitella miten rikki ihmiset ovat pitkän suhteen jälkeen.
Kun on etsinyt tietoa ja todennut miten tyhjä ja säälittävä olento narsisti on. Voi mennä eteenpäin. Mutta surullista että samaan "viattomaan" tilaan kuin ennen häntä en pääsekään. Mutta toisaalta se on hyvä.
" Kaikki on monimutkaista, hankalasti ymmärrettävää ja moniselitteistä. Kaikki pitää perustella, asioita vatvotaan, vatvotaan ja vatvotaan eikä ole väliä tullaanko johonkin lopputulokseen vai ei"
Niin. Sitä on. Vähän sama kuvio on alkoholistiperheissä, joissa vaikkapa vain yksi juo. Muilla on vaikeudet. Välit muihin ihmisiin tahtovat katketa ja sukulaisilta yritetään peitellä. Häpeä on aina läsnä... Sehän on se "virtahepo" siellä olohuoneessa. Todellista sanatonta tai ainakin vähäsanaista ymmärrystä löytyy vain vertaisryhmistä (al-anon).
En tiedä mikä eläin kuvailisi narsistia olohuoneessa, ehkä joku esihistoriallinen -saurus... Ainakaan se ei ole niinkään tuttu ilmiö kuin alkoholismi... Että vatvomista riittää. Lopputulos ei todellakaan ole näkyvissä.
"kukaan ole tekemässä mitään, kunhan puhetta ja pohdintaa riittää"
Sinullako "Lokoisasti" on joku ehdotus, mitä voitaisiin tehdä?
" Elämästä pystyy nauttimaan sellaisenaan. "
Noin. Onneksi myös minä, vaikka täällä paljon kirjoittelenkin. Täällä kirjoittelen tästä narsku-problematiikasta. Aivan varmasti nautin elämästä. : ).
Sinulle "Niin. Sitä on." Takoitin että tavallisten ihmisten kanssa jos joku ongelma on ja siitä puhutaan, asiaan pyritään yleensä saamaan joku ratkaisu ja pääsemään eteen päin jotta ongelma poistuu päiväjärjestyksestä ja elämä muuttuu siltä osin helpommaksi. Narsistin kanssa tästä ei ole mitään toivoa koska itse keskustelukin tuottaa jo vaikeuksia. Tuntuu että asiaa jauhetaan kuin purkkaa mutta mitään selvyyttä mihinkään ei tule ja joskus tuntuu pahasti siltä ettei narsisti varsinaisesti edes koe tarvetta tehdä mitään vaikka suhde olisikin ongelmallinen. Jotenkin narsisti "elää" näistä keskusteluista, joten niiden ei tarvitse hänen puolestaan loppua koskaan.
Se mitä itse tein tässä - ja mikä on mielestäni ainoa keino narsistin kanssa - on irrottautuminen. Kyseessä vanhempani joten täydellistä irrottautumista en pysty tekemään, rakastan heitä silti, mutta en vain voi olla heidän kanssaan. Liian tuskallista.
Välillä koen itseni täysin kamalaksi ihmiseksi kun ajattelen näin ja "hylkään" vanhempani. Ja he kyllä osaavat lisätä vettä myllyyn syyllistämällä ja esittämällä yksin jäävää ihmistä, jolla on kaikenlaisia tarpeita, niin henkisiä kuin aineellisia. Yritän jatkuvasti muistuttaa itseäni että he ovat aikuisia ihmisiä ja pärjäävät itse. Minä olen aina ollut vanhempiani varten, eivät he minua varten, mikä on ihan päälaellaan.
En voinut muuta kuin irrottautua itseni ja perheeni tähden, varsinkin lasteni tähden etteivät he joudu tällaiselle alttiiksi. Olen yrittänyt kaiken koko ikäni lapsuudesta saakka että miellyttäisin vanhempiani. En koskaan ole ollut tarpeeksi hyvä, lyttäämistä, huonoksi, tyhmäksi, itsekkääksi ja kamalaksi haukkumista ja ulkonäköni surkuttelua (olen onneksi myöhemmin havainnut olevani ihan mukiinmenevän kaunis) ja hylkäämiskokemuksia tuli siitä huolimatta, ensin toisen vanhemman osalta muutamaksi vuodeksi lapsena niin etten nähnyt ihmistä yhtäkkiä ollenkaan parin vuoden jaksoon ja kotoa pois muuton jälkeen vuorostaan sitten toisen vanhemman päätöksestä johtuen ei nähty kuin pari kertaa vuodessa muodollisesti useamman vuoden ajan, kummatkin tulivat yhtäkkiä kuin veitsellä leikaten. En pystynyt käsittämään silloin näitä ja itkin ja surin asioita todella paljon. Myöhemmin ajatellen on ihme että järki säilyi. Mutta ympärillä oli "tavallisia" ihmisiä myös jotka osoittivat onneksi että olen kelvollinen tällaisenani.
Joitakin vuosia sitten välit lähenivät ja olin siitä suunnattoman iloinen. Mutta joka kerta tavatessa tuli näitä "omituisuuksia", ihmeellisä kylmiä, selkäpiitä karmivia tilanteita, joita estääkseni tai ennakoidakseni en tuntunut pystyvän tekemään mitään. Samoin tilanteessa tuntui aina kuin olisin ollut pelkääjän paikalla liian lujaa liikkuvassa autossa. Pelotti, suretti, hävetti jos oltiin julkisella paikalla.
Yhden kerran jälkeen päätin että nyt riittää, tarvitsen aikalisän, että oli kyse mistä tahansa niin en nyt pysty vähään aikaan näkemään heitä. Sitten kirjoittelin omia ajatuksia selvittääkseni netissä eri palstoilla ja lueskelin juttuja. Narsismi alkoi pompata yhä useammissa keskusteluissa esiin mitä syvemmin juttuja aloin muistella ja ruotia. Tulin itse tulokseen että vähintäänkin vanhemmillani on vahvoja narsistisia piirteitä, toisella todennäköisesti ns. "paksunahkaisen" narsistin ja toisella ns. "ohutnahkaisen", ja kuulemma nämä viihtyvätkin joskus hyvin suhteessa toisiinsa, kunnes suhde jossain vaiheessa hyvin todennäköisesti hajoaa omaan mahdottomuuteensa.
Edelleen kun kirjoitan tämän, tulee todella syyllinen ja paha olo, tunnen itseni täydelliseksi k*sipääksi kun voin ajatella vanhemmista näin ja tulee mieleen että ehkä itsessä on kaikki vika. Sitä vikaa olen hakenut koko ikäni itsestäni ja yrittänyt ja yrittänyt olla parempi ihminen. Heille vain en kelpaa. Ystävien ja mieheni kautta olen tajunnut että minussa ei ole mitään vikaa, vaikken tietysti mikään täydellinen ole, kehityskelpoinen toivon mukaan omine puutteineni.
Mutta oli asia miten tahansa, oli vika minussa tai ei, vanhemmat ovat kaksi ihmistä, joita kohtaa minulla on jumalaton määrä rakkautta ja anteeksiantoa, mutta myös yhtä paljon surua, ahdistusta ja epätoivoa. Kukaan muu ihminen, ei edes nykyisin kaikkein läheisin mieheni ja lapseni ole saanut tällaisia tuntemuksia aikaan. Tai sellaista oloa että en halua vanhemmiltani enää yhtään mitään, koska kaikesta tullaan vaatimaan korkoa tai takaisin maksua hyvitykseksi, vaikkein olisi halunnut tai tarvinnut heiltä asiaa jota he tyrkyttivät koska halusivat tuntea olonsa tarpeelliseksi (ja loukkaantuivat jos kieltäydyin), oli se sitten henkistä tai aineellista. Ja sellaista oloa että jos uskaltaisin, katkaisisin välini heinin kokonaan, vaikka vanhempiani ovatkin.
Ahdistaa kun tästä kirjoittaa. Olen jo päässyt asian yli. Hyväksyn tilanteen sellaisena kuin se on. Minulla ei ole ihan tavallisesti käyttäytyviä vanhempia. Eikä lapsilla ihan tavallisesti käyttäytyviä isovanhempia. Se verkosto on haettava miehen puolelta ja onneksi sieltä löytyy. He ovat ihania ihmisiä, onhan siinäkin suhteessa välillä omat juttunsa mutta kaikki annetaan toisillemme tilaa olla omanlaisiaan ihmisiä ja tehdä omannäköisiään valintoja.
Ja siitä lokoisasta olosta, kun narsistiin saa katkaistua välinsä tai minun tapauksessani tarpeeksi etäisyyttä, tuntee yhtäkkiä riemullista vapautta ja levollisuuden tunnetta. En ole koskaan aikaisemmin elämässäni kokenut tällaista sisäistä henkistä tasapainoa. Ennen on ollut kauhea tarve suorittaa ja tehdä ja mennä ollakseen jotain, miellyttääkseen, tehdäkseen vaikutuksen (tarkemmin ajatellen juuri vanhempiini, jotka eivät ole koskaan olleet vaikuttuneet mistään, päinvastoin). Nykyään tuntuu siltä että on mukavaa kun elämä kulkee rauhakseen eteen päin, unelmoin ja pyrin toteuttamaan omia ja muiden perheenjäsenten unelmia pikku hiljaa. Kaikki on paljon yksinkertaisempaa, eikä minun tarvitse jatkuvasti raportoida tekemisistäni tai perustella niitä, puolustautua tai suojautua arvostelulta. Elämästä on tullut aika lokoisaa, vaikka lapsiperheen ruuhkavuodet ovat menossa ja välillä arjen pyöritys väsyttää. Se pyöritys on kuitenkin huomattavasti helpompaa!
" tuntuu pahasti siltä ettei narsisti varsinaisesti edes koe tarvetta tehdä mitään vaikka suhde olisikin ongelmallinen. "
Noin olen kokenut myös narsistin. Ja hän elää keskusteluista eikä todellakaan muuta mitään ihan oikeasti.
"Kyseessä vanhempani joten täydellistä irrottautumista en pysty tekemään, rakastan heitä silti, mutta en vain voi olla heidän kanssaan. Liian tuskallista."
Hienoa, että sinulla on tunteet ja rakastat heitä. Uskon, että tulet selviytymään vielä hyvin, koska osaat analysoida tilannetta ja olet löytänyt syntyjen syvien äärelle.
" Minä olen aina ollut vanhempiani varten, eivät he minua varten, mikä on ihan päälaellaan. "
Olet ajatellut ihan oikein, he ovat aikuisia ihmisiä, ja heidän kuuluu selviytyä itse. Ja on todellakin päälaellaan, että asetelmat ovat olleet noin päin. Onneksesi olet ollut myös terveessä vaikutuspiirissä. Olet ottanut etäisyyttä, koska koit olosi huonoksi heidän lähellään. Olet toiminut varmaan parhaasi mukaan ja tehnyt oikean päätöksen.
" tunnen itseni täydelliseksi k*sipääksi kun voin ajatella vanhemmista näin ja tulee mieleen että ehkä itsessä on kaikki vika. Sitä vikaa olen hakenut koko ikäni itsestäni ja yrittänyt ja yrittänyt olla parempi ihminen. "
Toisaalta tuo osoittaa, että kykenet kriittisyyteen itsesi suhteen ja se on tarpeellinen kyky meillä kaikilla. Sinulle se tuottaa erityisesti ongelmia vaikeiden vanhempien vuoksi. Tovottavasti joku muukin vastaa tähän, mutta tuo on sellainen seikka, että voisit ainakin minun mielestäni kääntyä jonkun ihan ammatti-ihmisen puoleen, joka kuuntelisi ja ymmärtäisi sinua erityisesti sen vuoksi, ettet syyllistäisi itseäsi vanhempiesi tähden.
Sinulla on ympärilläsi ymmärtäväisiä ihmisiä, ja se on hieno juttu.
Kiitos "Noin olen kokenut", kirjoituksesi lämmitti mieltä. Viisaita sanoja. Voimia sinulle narsistista irtautumiseen jos se on vielä kesken.
Tai kai tämä asia on lopun ikää vähän kesken, vaikka omalla kohdalla tuntuu että reilusti voiton puolella jo mennään. Kävin aiemmin pari kertaa juttelemassa psykologin kanssa ja ulkopuolisen näkemys ja kysymykset helpottivat näkemään asiat selkeämmin ja jatkamaan niiden läpikäymistä itse. Olen pystynyt antamaan anteeksi kun olen tajunnut että vanhemmat yrittivät parhaansa niinä henkilöinä, joita he ovat. Sitä kautta olen pystynyt hyväksymään asiat lopullisesti, vaikkakaan en hyväksy enää sellaista käytöstä heiltä minua ja muuta perhettä kohtaan.
Tylsää miten paljon aikaa ja vaivaa asiaan täytyy vielä laittaa suhteen loppumisenkin jälkeen. Narsisti ei todella ansaitsisi sitä.
Mutta itselle se on parasta!
Onko muilla sellaisia "kuvitelmia" että narsisti pyytäisi takaisin, mutta itse pääsisi torjumaan hänet. Kun itsellä se oli tosiaan niin että aiheutin hänelle niin paljon pahaa, että Hän _pakeni_ suhteesta. Korttitalo sortui.
Joten siitä kai tuollaiset kuvitelmat. Takaisin en kuitenkaan ikinä ottaisi! Se pyyntö vain olisi hieman hivelevää.
Ja se on hieman huolestuttavaa, alentuisin hänen tasolleen pelaamaan jotain.
"Ja se on hieman huolestuttavaa, alentuisin hänen tasolleen pelaamaan jotain. "
Sellaisia kuvitelmia, että pääsisi jotenkin niskanpäälle, kun on itseä kohdeltu julmasti, on varmaan jokaisella. On varmaan ihan normaalia. Kuuluu ihmisen perusajattelukuvioihin. Vaikeampi juttu on sitten, miten pääsee todella eroon narsistista. Hänhän vaikuttaa vielä voimakkaasti, jos on odotuksia hänen suuntaansa. Itse olen käynyt varmaan kaikki mahdolliset tuntemukset läpi, ainakin melkein, ja niitä on riittänyt.
Ehkä irtautuminenkin on sitten aito eikä väkisin tehty, joka muistuttaisi minun mielestäni itsepetosta, ainakin tässä tapauksessa. Tai olisi muistuttanut. Minulla on mennyt tosi pitkään, että olen tajunnut syvemmin narsistin luonnetta ja siihen liittyviä (minun tapauksessani) psykopatiankin oireita.
Toisaalta olen kuunnellut sydäntäni. Siitä on itselle tullut hyvä ja aito mieli. Mutta me uhritkin olemme niin erilaisia. Omaa toimintatapaani en edes halua muille suositella. Olen jo vanhempi naishenkilö ja olen tuntenut oman n/p:ni ihan nuoruudesta asti jotenkuten, joten siinä on muutama juttu mikä ei kaikille sovi.
Sinua huolestuttaisi hänen tasolleen meneminen ja pelaaminen... älä sitten missään tapauksessa tee niin. Se ei tietenkään kannata, jos et tunne pakottavaa tarvetta sellaiseen. Tässä vain minun mielipiteeni. : ).
Narsistiin paras ratkaisu on:
I
Thought
Suddenly
I
Should
Run
Away
Now
(=Ajattelin yhtäkkiä että minun pitäisi juosta karkuun - nyt!)
Eli narsisti-sanan alkukirjaimista sanat muodostaen lopusta alkuun, vähän niin kuin narsistista parantuminenkin tapahtuu, maailman lopusta selvittyään pääsee uuden elämän alkuun. ;)
Kyllä tässä ketjussa nuo kaksi uhria jättävät hieman vajaiksi selityksiään.. Olisivatko yhdessä liikkeellä ja aikomus satuttaa todella pahasti uhria?
"Olisivatko yhdessä liikkeellä ja aikomus satuttaa todella pahasti uhria? "
Vanha sananlasku sanoo: mitä meillä ei ole, sitä ei tarvitakaan.
Sinun sananlaskusi: mitä minä en ymmärrä, sitä ei olekaan.