Miten te jaksatte leikkiä lastenne kanssa?

Isien synnytysmasennus. Entistä useampi pienen lapsen isä masentuu.

Lue lääkärileyhden juttu aiheesta.

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=8408/type=1
---------------

Itselläni sama juttu. On myös useita terveysongelmia, mihin jatkuva lääkitys mikä aiheuttaa väsymystä. Suakin saattaa lääkkeet puuduttaa ja poistaa motivaation. Ei vaan jaksa innostua mistään... ei johdu pelkästään lapsista.

Mutta älä suotta kanna liian suurta huolta motivaation puutteesta. Varmasti innostut leikeistä nimenomaan silloin kun lapset kasvavat. Itse ainakin odotan sitä aikaa ja näin se taitaa olla useimmilla miehillä. Lasten kanssa on mielekästä varmasti leikkiä silloin kun ne jotain "tajuaa"(huono sana valinta...), tarkoitan nimenomaan vaikka noita lego-leikkejä ja urheilujuttuja, retkiä jne.

Sama oli myös omassa lapsuudessa. Isäni ei hirveästi leikkinyt kanssani. Kävimme kyllä kalassa jne. mutta ei mitään pallon potkimista tai lego -leikkejä. En tiedä johtuuko sinun ja minun leikki-innon puute myös tästä opitusta mallista. Vaikea sanoa... No itse kumminkin uskon, että lasten kasvettua leikit muuttuvat mielenkiintoisimmiksi.

Ei aikuisen tarvitse koko ajan leikkiä lasten kanssa. Tärkeintä, että olet läsnä. Siis lasten luona ja tavoitettavissa. Älä räplää kännykkää tai lue lehteä samalla.

Olen 2- ja 4-vuotiaiden lasten isä, enkä tykkää leikkiä vaikkapa pikkuautoilla tai tehdä hiekkakakkuja. Välillä kyllä teen niin ja vaikutan kiinnostuneelta vaikka väsyttäisi. Mieluusti menen lasten kanssa ulos ja potkin itse vaikka palloa tai muuta ja lapset saavat juosta ja leikkiä miten tykkäävät.

Usein sisällä menen matolle pötköttelemään, jolloin lapset touhuaa siinä ympärillä. Silloin voin itse rentoutua työpäivän jälkeen ja samalla olen lasten lähellä. Voin jutella, pitää sylissä tai vaan olla. Lapset kyllä keksii siinä tekemistä.

Isältäni sain mallin liikunnalliseen elämään. En muista, että olisin leikkinyt hänen kanssaan. Sen sijaan mielessäni on monet erilaiset liikuntamuodot, joita opin isäni esimerkistä.

nostetaan perse pois sohvalta ja touhutaan niin paljon kuin lapset haluaa.
Välillä tullan hakemaan että tuuppa pelaamaan fudista tai hippaan kavereita myöten.

Pidetään omastakin kunnosta huolta niin ei väsy niin helposti. Ovatpahan tyytyväisiä. Kaljaa ehtii kittamaan ja sohvalla piereskelemään sitten kun ovat menneet nukkumaan.

Kyllä 3,5 ja 1,5 -vuotiaiden kanssa voi jo leikkiä legoillakin. Rakentakaa niille autoille talli yms. Mielikuvitusta nyt vähän kehiin. Itse en myöskään oikein jaksa leikkiä nukeilla tyttöjen kanssa, joten olen hankkinut meille hienon arsenaalin legoja. Pikkutytöt ainakin tykkää rakennella legoilla, miksei sitten pojatkin?

Välillä jaksaa enemmän ja väälillä vähemmän. Yleensä kyllä jaksaa. Legot pikkuautot pelit ym.
Uniongelmiin saa kyllä apua lääkäriltä. Oletko kenties masentunut tai loppuunpalamis vaarassa. Hae apua niin taatusti itse olet onnelisempi ja sitämyötä myös perheesi.

Kyllä tuon ikäisten kanssa voi jo legoilla leikkiä! Tai no mitä on "kunnolla"?

Itsekään en jaksa kauhean kauan leikkiä autoilla, mutta ulkona on mukavampi touhuta. Lapset varmaan jo leikkii keskenäänkin? Meillä yksi lapsi ja kun ei ole leikkikaveria eikä viihdy kovin kauaa itsekseen leikkimässä niin pitää aika paljon leikkiä. Yritä keksiä erilaisia leikkejä, jos leikkii aina samaa niin kyllästyttää. Meillä poika haluaisi aina leikkiä autoilla ja pitää joskus oikein houkutella muihin puuhiin.

Hei

Meillä on kolmevuotias tytär, joka on mitä vilkkain tapaus. Tyttäremme hakee meitä leikkeihinsä mukaan vähän väliä, yleensä leikit ovat poni / prinsessa leikkejä. Minulle sopii tanssiminen ja laulattaminen, myös piirtäminen on tytön kanssa ihan mukavaa hommaa.

Ymmärrän täysin, että tämmöinen "leikittäminen" pitkän työpäivän jälkeen tuntuu raskaalta. Itse leikin tytön kanssa, kun jaksan, mutta kannustan häntä paljon omiin leikkeihin. En muista, että äitini / isäni olisi minun kanssani ollut lattialla pikkuautot käsissä. Me kyllä pärjäsimme omissa leikeissämme vallan mainiosti, kunhan saatiin kehuja piirrustuksista ja muovailuvaha töistä silloin tällöin.

Mieheni ei leikitä tyttöä niin kuin minä, heillä on omat leikkinsä aina kun virtaa riittää he leikkivät piiloset ja hipat se siitä. Hommaat vaan lapsille mielekästä puuhaa askartelua, muovailuvahaa, pahvilaatikon värittämistä linnaksi tai muuta missä tuhraantuu aikaa, silloin he viihtyvät omissa puuhissaan pidempään . Jos minulla on pitkä päivä takana, levitän ison paperi ja pensselit lattialle ja sanon, että piirräppä hienoin juttu minkä tiedät.

Siinä omien touhujeni lomassa seurailen tyttöni tekimistä ja käyn välillä kehumassa ja juttusilla, mutta yleensä hän viihtyy touhuissaan vallan mainiosti.

:D Saa väsyttää, oli joskus ihan juttu lehdessä, että tämä päiväkoti ikä on vanhemmille raskain juuri siksi, että pitkän päivän jälkeen pitäisi jaksaa viellä iltaan päikkäreiltä virtaa saaneiden lasten kanssa.

Älä soimaa itseäsi likaa, minä ainakin korvaan väsyneitä päiviä silloin, kun olen levänneempi ja jaksan taas touhuta. Olet varmasti hyvä isä, kun olet niin huolissasi jaksamisestasi ihanien lastesi kanssa. Anna itsellesi hieman löysää ja muista, että omaakin aikaa pitää olla silloin tällöin. :D

Kyllähän elämä on ihan muuta kuin leikkiä ja jotain tivolia, ja pitää osata leikkiä yksinkin eli ei se kannata aina leikkiäkkään, vaan voi olla vain aikuisena katsomassa perään. Kyllähän meillä minä leikin lapsen kanssa joka päivä vähän, kisuan sun muuta ja lapsi osaa kanssani huumoria, mutta en aina jaksa varsinaisesti leikkiä.
Itse myöskin vuorotyöstä uupunut tapaus, niin vaikuttaa sekin toki. Lapsena kyllä isä leikki kanssani eli ei ole siitä kiinni.

Minusta lapsen pitää oppia itse viihdyttämään itseään. Ja onhan tässä leikeissä mukana halusi tai ei :)

En yhtään ihmettele kun ei jaksa. Itse pidin typerinä ja turhauttavina kaikenlaisia leikkeijä, luin kyllä paljon, mutta aika oli toinen. Nyt lapset ovat vähemmän kiinnostuneita saduista. Eikä ollut edes rasittava työ. Vähän kaduttaa, kun en ollut tarpeeksi hvvä, mutta ihan kelvollisiksi ovat kasvaneet.
Nyt lapsenlapsen kanssa leikin kuin heikkopäinen ja nautin todella. Nuorennun jokaisen päivän jälkeen. Omat lapset ovat iloisia, kun "ei tarvii huolehtia matkoilla" kun lapsi on mieleisessään hoidossa.

Kiitos vastauksistanne!

Olen tosiaan jaksamisen äärirajoilla. On masennusta ja unihäiriöitä. Petyn itseeni, kun muksu pyytää leikkimään ja joudun sanomaan etten nyt jaksa.

Muutenkaan tää pikkulapsiarki ei ole kevyimmästä päästä kun osallistun kaikkeen täs taloudes vähintään 50/50. Vielä työt pitää hoitaa siinä ohessa.

Kyllä tosiaan joskus teenkin, että annan paperia ja kynät vanhemmalle että piirtää. Jotkut harvat leikkihetket ovat sellaisia, että menee useampi tovi että molemmat lapset viihtyy. Useimmin joutuu jarruttelee heidän riehumista. Ja siitä seuraa se että pitää katsoa kokoajan perään ja siivota heidän jälkensä.

Se on helpottava kuulla, että muillakin tökkii välillä lasten leikittäminen. Empähän ole ainoa. Odotan tosiaan, että kasvavat isommaksi jolloin leikkeihin tulee jotain tolkkua ja he voivat omin nokkineen mennä kavereitensa kanssa leikkimään. Tosin silloin tulee aivan varmasti syyllisyys, "kun en leikkinyt tarpeeksi niiden kans, kun olivat pieniä.":)

Kasvoväreillä lapsilla hauskaa puuha kun maalaavat vanhemman kasvoja, ei tartte ku maata vaikka keittiön lattialla. Iso paperi/pahvi. ja vaikka lapsen ääriviivat tai vanhemman ääriviivat sit vaan silmää, sukkaa napaa jne värittämään Muovailuvaha jaksat vain katsoa innostuneena lapsen tekosia. Vaahtokylpy, lapset tekee vaahdosta ravintola annoksia kippojen, kauhojen, vispilöiden kanssa, aikuinen sitten kutsutaan syömään näitä herkkuja. Kaupasta pahvilaatikoita joistaa voi rakentaa ja piirtää vaik auton, laivan,talon jneLista on loputon mitä voi vähäl vaival tehdä lasten kanssa kuhan näyttää kiinostuneelta ja muistaa kehua. Ja kuka äiti ei olis väsynyt mutta lapsuus on vain hyvin lyhyen aikaa joten pikkasen voi venytellä välillä äärirajojaan ja kivaa on huomata lasten ilo ja innostus.