PAPPEUS JA VIRKA (Kirjoittanut Pentti Heiska)
”Vihkimyksen ja siinä annetun viran nykyiset muodot ovat.. kehittyneet moninaisten.. vaiheiden kautta.. Kirkkojen ei tulisi perustella omien virkojensa erityismuotoja viittaamalla suoraan Jeesuksen Kristuksen tahtoon ja asetukseen. UT ei koskaan käytä käsitettä pappeus tai pappi (hiereus) tarkoittamaan kirkon virkaa tai siihen vihittyä henkilöä” (Kaste, Ehtoollinen ja Virka. Kirkkojen Maailman Neuvoston (KMN) komission Faith and Order [’Usko ja Järjestys’] -asiakirja n:o 111, v. 1982, s. 34, 36).
Sanat ja käsitteet
Raamatun pappi (suom.) tulee alkuaan VT:n hepreankielen sanasta kohen, jonka katsotaan olevan yhteydessä verbiin kun, seisoa. Sanan hengellisen merkityksen voi siten sanoa olevan läh. ”Jumalan kasvojen edessä seisova”. Se viittaa VL:n leeviläiseen pappeuteen ja esikuvallisesti sekä UL:n ”kuninkaalliseen papistoon” (1Pt 2:9,10) että Jumalan luomisteon lopulliseen täyttymykseen, ihmiseen Jumalan kuvana. Heprean sanaa kohen, vastaa UT:n kreikankielessä sana hiereus, mikä johtuu sanasta hieros, adj. pyhä (IRT, p. 4230-4243; Novum, osa 5, s. 424, 425). Hiereus-sanasta tulee myös hierarkia, mikä kirkollisessa asiayhteydessä tarkoittaa UL:n järjestykselle tuntematonta ”papillista virkahierarkiaa ja -valtaa”.
Nykykielten kirkollinen ”pappi” tulee UT:ssa seurakunnan vanhinta tarkoittavasta kreikankielen sanasta presbyteros. Esim. ruotsin präst, saksan Priester, englannin priest, ranskan prétre, espanjan párroco, portugalin parde, italian prete, jne. Em. kielillä on useampiakin sanoja, jotka ovat merkityskentässä ”pappi paimen pastori kirkkoherra; isä”, jne. Ylläolevat ovat esimerkkejä sanoista, joiden äänneasu ja historia heijastavat yhteyttä niiden lähtökohtaan, (kirkolliseksi) ”papiksi” vääristettyyn UT:n presbyterokseen (IRT, p. 4235; ilmainen sanakirja.fi).
”Vihkimyksen ja siinä annetun viran nykyiset muodot ovat.. kehittyneet moninaisten.. vaiheiden kautta.. Kirkkojen ei tulisi perustella omien virkojensa erityismuotoja viittaamalla suoraan Jeesuksen Kristuksen tahtoon ja asetukseen. UT ei koskaan käytä käsitettä pappeus tai pappi (hiereus) tarkoittamaan kirkon virkaa tai siihen vihittyä henkilöä” (Kaste, Ehtoollinen ja Virka. Kirkkojen Maailman Neuvoston (KMN) komission Faith and Order [’Usko ja Järjestys’] -asiakirja n:o 111, v. 1982, s. 34, 36).
Sanat ja käsitteet
Raamatun pappi (suom.) tulee alkuaan VT:n hepreankielen sanasta kohen, jonka katsotaan olevan yhteydessä verbiin kun, seisoa. Sanan hengellisen merkityksen voi siten sanoa olevan läh. ”Jumalan kasvojen edessä seisova”. Se viittaa VL:n leeviläiseen pappeuteen ja esikuvallisesti sekä UL:n ”kuninkaalliseen papistoon” (1Pt 2:9,10) että Jumalan luomisteon lopulliseen täyttymykseen, ihmiseen Jumalan kuvana. Heprean sanaa kohen, vastaa UT:n kreikankielessä sana hiereus, mikä johtuu sanasta hieros, adj. pyhä (IRT, p. 4230-4243; Novum, osa 5, s. 424, 425). Hiereus-sanasta tulee myös hierarkia, mikä kirkollisessa asiayhteydessä tarkoittaa UL:n järjestykselle tuntematonta ”papillista virkahierarkiaa ja -valtaa”.
Nykykielten kirkollinen ”pappi” tulee UT:ssa seurakunnan vanhinta tarkoittavasta kreikankielen sanasta presbyteros. Esim. ruotsin präst, saksan Priester, englannin priest, ranskan prétre, espanjan párroco, portugalin parde, italian prete, jne. Em. kielillä on useampiakin sanoja, jotka ovat merkityskentässä ”pappi paimen pastori kirkkoherra; isä”, jne. Ylläolevat ovat esimerkkejä sanoista, joiden äänneasu ja historia heijastavat yhteyttä niiden lähtökohtaan, (kirkolliseksi) ”papiksi” vääristettyyn UT:n presbyterokseen (IRT, p. 4235; ilmainen sanakirja.fi).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos tiedotteesta, mutta tämä on väärä "sivu"