Vapautan purkkiin vangitun maidon juomalasiin minun juoda.
Kananmunat kennossaan kuin mehiläiset,
kolme niistä rikon pannuun voihin paistumaan, suolalla vielä niitä kuritan.
Tomaattia kurkkua veitsellä viiltelen viipaleiksi.
Kieleni makunystyrät kostuvat, tietävät kohta saavansa nannaa;
ruoan tuoksu niille parhainta hajuvettä.
Hiukopalani tämä on se Sesam joka leipäluukkuni avaa,
sen josta ruoalle alkaa viimeinen matka pimeään luolaan.
Kananmunat kennossaan kuin mehiläiset,
kolme niistä rikon pannuun voihin paistumaan, suolalla vielä niitä kuritan.
Tomaattia kurkkua veitsellä viiltelen viipaleiksi.
Kieleni makunystyrät kostuvat, tietävät kohta saavansa nannaa;
ruoan tuoksu niille parhainta hajuvettä.
Hiukopalani tämä on se Sesam joka leipäluukkuni avaa,
sen josta ruoalle alkaa viimeinen matka pimeään luolaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ruokarunoille on olemassa selvä sosiaalinen tilaus. Eiväthän kaikki rakasta tai nauti luonnosta (joten miksi lukea näitä aihepiirejä käsittelevää runouttakaan?), mutta kaikki meistä syövät. Mikäpä maustaisi aterian hetkeä paremmin kuin ruoka-aiheinen lyriikka. Koska kaikilla meistä on kokemuksia kulinaristisista iloista.