Tuskin kuitenkaan. Eihän sellaisia juttuja voi kokea aivan kenen kanssa vaan...Sanoit niin itsekin.
Asiat meni sittemmin, niinkuin meni, vi***lleen. Syytä olisi ollut varmaan molemmilla vilkaista peiliin siinä vaiheessa.
Mitäpä näistä. Mennyt on mennyttä. Ehkä olen yksikseni ajatusteni kanssa, mutta jotenkin kuitenkin uskon, etten ole vieläkään aivan yksin...Näissä ajatuksissa.
Asiat meni sittemmin, niinkuin meni, vi***lleen. Syytä olisi ollut varmaan molemmilla vilkaista peiliin siinä vaiheessa.
Mitäpä näistä. Mennyt on mennyttä. Ehkä olen yksikseni ajatusteni kanssa, mutta jotenkin kuitenkin uskon, etten ole vieläkään aivan yksin...Näissä ajatuksissa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla olisi ammatillista kokemusta psykopaateista ym sen sellaisista ihmisen omituisuuksista mielen alueella.
aloittaa keskustelu noin! Huh huh näitä juttuja täällä.
Missä vaiheessa ?
Mistä tiedät ettei hän kaipaa?
Asiat jutellaan kasvotusten ei kirjoitella niitä täällä.
Toivon että saat rohkeutta ottaa yhteyttä siihen ihmiseen ketä kaipaat.
Asiat voi monesti puhumalla korjata.
et ole...Tilanne on vain nyt kinkkinen kun sinun lapsesi ovat "minun lapsiani"siellä jossain...Olet ollut mielessäni. Tuntuu kuin sut heitettäisiin joka suunnasta "eteeni"
Hyvä aloitus mielestäni. Tiedät kuitenkin paremmin, tiedät minunkin kaipaavan. Ja paljon kaipaankin.
" Tuskin kuitenkaan. Eihän sellaisia juttuja voi kokea aivan kenen kanssa vaan...Sanoit niin itsekin. "
Sanoin eräälle joskus noin, mutta niin ovat kokeneet monet muutkin samanlaisia asioita...minun ja hänen kohdallaan se tilanteen voimakkuus ja taianomaisuus tyrmäsi hyvällä tavalla meidät molemmat, kumpikaan ei ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa, hän sanoi ettei ole kokenut mitään sinne päinkään... Eikä sellaista tule koskaan kokemaan enää, kokisin sen vain hänen kanssaan mutta meidän tilanne on aina ollut melko vaikea tunteineen ja tapahtumineen.
" Asiat meni sittemmin, niinkuin meni, vi***lleen. Syytä olisi ollut varmaan molemmilla vilkaista peiliin siinä vaiheessa. "
Silmät olivat se peili joihon silloin katsoin ja sen mukaan etenin, syytä olisi ollut vilkaista peiliin mutta olisiko se muuttanut mitään, ehkä olisi jättänyt edes jotain ymmärrystä tapahtuneesta...mutta hiljaista oli joten rauhan annoin hänelle.
Itse olen joskus ollut aivan samanlaisessa tilanteessa.
Näin jälkeenpäin, sillä ymmärryksellä jonka kantapään kautta opin; varmasti toinen ikävöikin, jonkinverran ainakin.
Kaikilla ei vain ole taitoa käsitellä sellaisia tilanteita ja tunteita, joten katsovat parhaimmaksi vetäytyä hiljaisuuteen.
Oikeinhan se ei ole, eikä helppoa, mutta kaikki olemme jollain tavoin vajavaisia.
Anna anteeksi itsellesi, ja toisellekin, pidä kauniina muistona mukanasi, niin pääset kulkemaan elämässäsi eteenpäin.
samat alkukirjaimet?
Palstan päivystäjänä sitten otit ja oksensit taas aivopierusi tänne, no sinultahan se näkyy käyvän, mielialasi vaan kovasti vaihtelee kun katselee avauksiasi, välillä esittelet asumustasi ja kohta haukut ihmiset pystyyn, oletko ajatellut kysyä lääkäriltä mitään oireisiisi sopivaa hoito tai lääkitystä.
Maailmassa kun on seitsemän miljardia hemmoa.
Niin oletko SINÄ psykopaatti, jos et kaipaa jokaista kohtaamaasi? Jos et, niin ei kukaan muukaan ole.
Miksi ja mitä pitäisi kaivata?
Olet psykopaatti.