Apua!

Sinuna harkitsisin psykiatrin luona käymistä. Edes kerran. Kannattaa myös pohtia johtuuko hankala käytös perheestä tai muusta elämästä. Itse olin hurjan agressiivinen iässäsi koska kotona asiat oli huonosti. Suosittelen myös ihan lääkärissä käyntiä tuon ruokailutottumuksen takia. Ja mikäli sinulla vaan on hyvät välit "vanhempiinsi" kannattaa myös yrittää heille jutella rohkeasti.

Olet teini-iässä ja silloin hormonit jyllää ja tuommoiset tunnekohtaukset ja -purkaukset ovat yleisempiä. Minäkin olin iässäsi juuri perheelleni agressiivinen ja ärsyynnyin joka asiasta, jolloin yleensä huusin perheelleni. Halusin vain että he jättäisivät minut rauhaan.
Sen lisäksi lievä masennus tai masennus yleensä voi tehdä ihmisestä helpommin ärsyyntyvän, samoin mielialalääkkeet.
Uskon myös että ruokailutottumuksesi tekee sinulle vain hallaa. Alhainen verensokeri ja jatkuva kehon nälkä tekee kenestä tahansa heikkohermoisen. Sinun iässäsi laihdutin pari kuukautta syömällä aivan liian vähän, ja silloin aloin olemaan vittumainen kaikille, enkä vain perheelle. Kun syö ja nukkuu kunnolla, itsehillintä pitää paremmin tilanteessa kuin tilanteessa.

Ensinnäkin sinussa on paljon hyvää. Se näkyy kirjoituksessasi. Olet saanut väkivaltaisuuden kitkettyä pois, ja se on jo paljon. Et olisi pystynyt siihen, jos sinulla ei olisi tahdonlujuutta ja ennen kaikkea käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin.

Muutenkin vaikutat (harvinaisen) oikeudentajuiselta ja vastuuntuntoiselta. Joo, aiheutat mielipahaa toisille ja käyttäydyt miten sattuu, mutta olet asiasta huolissasi.

Lisäksi olet varsin analyyttisesti miettinyt, että mistä asia voisi johtua. Kauhean surullista, että pohdit itsemurhaa samalla kun minä lukijana ajattelen, että tuossapa on potentiaalia. No, olen itsekin ollut samassa jamassa kuin sinä, ja tiedän että itseään on joskus niin helvetin vaikea kestää.

Oletko pettynyt itseesi aina kun saat raivarin? Että taas se meni näin, vaikka olit ajatellut käyttäytyä toisin? Älä masennu "takapakista". Raivoamisesta ei opi kerralla pois. Yritä karsia sitä pikku hiljaa. Voisi myös eritellä tarkemmin: huutaminen ei ole niin paha, mutta yritä olla nimittelemättä ihmisiä. Jos sinulla on tapana viskellä tai hajottaa tavaroita, niin lopeta se myös. Sitten kun nämä sujuu, yritä rajoittaa kiroilua. Asteittain se onnistuu.

Raivoamiseen jää jotenkin koukkuun ja siitä tulee tapa, mutta siitä on mahdollista oppia poiskin. Opit sen ihan varmasti. Raivoamisen hetkellä tulee itsekin oikein ruokittua sitä raivoamista (tai minulla oli näin).

Niin kuin joku kirjoittikin, hormonitkin voivat tehdä vaikka mitä. Temperamentti voi myötävaikuttaa käytökseen, mutta mitään sellaista "luonnevikaa" sinulla tuskin on, ettetkö itse voisi ajan kanssa asiaan vaikuttaa.

Tsemppiä.