mä en tiiä enää mitä mä täällä teen...
jokapäivä tuntuu vaan ku pää halkeis ja ahistus ja masennus pahenee vaan...
mä oon vaan niin sairaan väsyny tähän kaikkeen...mä en enää jaksa käydä missään ja haluun mieluiten olla vaan yksin:(
mun elämäntehtävä on tappaa itteni ja sen varmaan teenki...mä en jaksa enää elää...tää paikka on niin kylmä ja sairas että mun ois parempi vaan kuolla:(
jokapäivä tuntuu vaan ku pää halkeis ja ahistus ja masennus pahenee vaan...
mä oon vaan niin sairaan väsyny tähän kaikkeen...mä en enää jaksa käydä missään ja haluun mieluiten olla vaan yksin:(
mun elämäntehtävä on tappaa itteni ja sen varmaan teenki...mä en jaksa enää elää...tää paikka on niin kylmä ja sairas että mun ois parempi vaan kuolla:(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla ei suunnitelmissa ole mitään muuta kuin hengenriisto itseltä. En aktiivisesti ajattele mitään muuta. Mietin sopivaa tapaa ja kerään rohkeutta tekoon.. Monet kerrat epäonnistunut, joten nyt on onnistuttava.
Mutta eikös ihan silleen piruuttaan vois kuitenkin tehdä sen vasta huomenna :c)
Tää elämä nyt vaan on joskus tällasta. Syntyessään sitä ei tiedä mihin on tullu. Life sucks!
elämää ei oo pakko ottaa vaikeesti.
kuolema ei oo pahinta mitä ihmisille voi tapahtua
ei ole pahinta, vaan sairastuminen parantumattomasti. Miettikää itsemurhaa hautovat sitä että maailmassa on helvetin paljon parantumattomasti sairaita ihmisiä(syöpä,HIV,ynm.)ja heidän kärsimystään, jos se yhtään lohduttaa. Monet teistä voivat olla fyysisesti terveitä, eli toivoa pitäisi olla! Tiedän kyllä että psyykkinen sairastuminen on myös yksi pahimmista, mutta siitä voi selviytyä voittajana. Joten harkitkaa vielä.
sentään vielä elämän jatkamista. Itsemurha ei ole mikään ratkaisu, tai sitten et ainakaan saa tiedää, mitä mukavaakin elämällä olisi sinulle tarjolla myöhemmin. Varmasti joku välittää sinusta ja jaksamisestasikin. Itselläni on ollut kerran burn out, neljä vuotta sitten, mutten silloinkaan suunnitellut itsemurhaa, olin kuitenkin hyvin masentunut ja ahdistunut. Mieheni onneksi oli hyvä tuki minulle ja työterveyshuolto auttoi myös. Olen keski-ikäinen ja nyt onnellinen virkamies. Kyllä elämä kantaa, kun vain jaksaa uskoa siihen. Tsemppiä sinulle.