Olen tuota asiaa oman parisuhteeni pohjalta tuumaillut. Olen ollut pitkään parisuhteessa ja nyt viime aikoina olen alkanut miettimään arvostaako naiseni mua todella. Hän on itse työtön ja päivät kotona, mina sen sijaan käyn fyysisesti raskaassa työssä 9 tuntia päivässä. Kun tulen kotiin, talo on kuin räjähdyksen jäljiltä ei auta muuta kuin siivota ja tehdä sitten ruoka ja viedä koirat lenkille. En halua mitään kotiorjaa mulle kokkailemaan ja siivomanaan kotia, mutta onko liikaa pyydetty jos edes joskus olisi koti siistinä ettei heti tarvi alkaa siivoamaan. Olemme asiasta jutelleet paljonkin, mutta keskustelu kääntyy aina siihen, että haluan hänestä jonkin pullantuoksuisen vaimon joka tekee aina ruuan valmiiksi kun tulen töistä jne. KOen , että mua tai mun panosta meidän elämään ja kotiin ei arvosteta, vaikkakin hän sanoo toista. Mut onko se sitten arvostusta, että mun oletetaan tekevän kaikki?
Mitä arvostus on parisuhteessa?
menee hermot
38908
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Lakkaa sinäkin siivoamasta (tai sitten jaatte siivousvuorot ja sovitte, että toisen vastuulla on esim. imurointi ja toisen vastuulla vaikka roskien vienti, kirjaatte paperille ylös mitä kumpikin tekee minäkin päivänä) ja tee ruoat vain itsellesi tai käy muualla syömässä. Käytä toki koirat lenkillä. Pidä omat rahasi äläkä ostele sille toiselle yhtään mitään. Kummallekin omat raha-asiat ja omat ruoat. Toiselle ei tarvitse tehdä ruokia, vain itselle. Älä anna käyttää itseäsi hyväksi, mutta älä odota sitä itsekään, että voisit hyötyä toisesta.
Jos kirjaimellisesti noita noudattaa, niin ero lienee edessä.
Mulle ei ainakaan sopisi tommonen.
On meillä toki siivousvuorot ollut, ja hetken aikaa se toimikin. Kunnes aina tuli jotain minkä vuoksi sovittuja asioita ei voinut tehdä ja lopulta asiat kaatu sitten mun harteille. Tietty siinä olis idea, että molemmilla ois omat raha-asiat ja ruoat, mut mulle on jotenkin hankalaa elää parisuhteessa niin, kuitenkin haluan huolehtia toisesta ja toisen tarpeista. Mut ois se tietty joskus kiva, että munkin tarpeet otettas huomioon. Mun pitää varmaan oikeasti alkaa pesemään vaan omat pyykit ja tekemään vain itselle ruoka, ehkä siinä vaiheessa silmät avautuu toisellakin kun ei oo puhtaita vaatteita ja mikropitsat tulee korvista ulos :D
Olet liian kiltti. Silloin sua on helppo käyttää hyväksi. Jos sun asenne on, että parisuhteessa valmistetaan toisen puolesta ruoat niin helppoahan sun hyväksikäyttö on varsinkin jos sä aina joustat kaikesta. Jos toi yhteinen malli, että kotityöt on jaettu keskenään ja vaikka tehty viikkosuunnitelma, ei toimi niin sitten pitää keskustella. Sun täytyy oppia pitämään omia puolia. Jos keskustelu ei auta eikä sovitut asiat toteudu niin pistät sitte stopin. Siivoat vain omat jälkesi, peset omat pyykkisi ja valmistat omat ruokasi. Työttömyys ei aina todellakaan tarkoita masennusta. Toinen voi yksinkertaisesti olla vain patalaiska ja hyväksikäyttäjä. That´s it. Turha sunkaan itse valittaa jos sä oot valinnut itelles tommosen kiltin roolin ja uskot, että parisuhteessa kuuluu valmistaa toiselle ruoat, pestä toisen pyykit jne. On myös sun omasta asenteesta kiinni. Haluatko olla liian kiltti ja kynnysmattona toiselle?
Ettekö voi vuorotella kokkauksen osalta ja jakaa muut kotihommat keskenänne?
Työttömyys ei tarkoita toimintakyvyttömyyttä. Kumppanisi on mielestäni patalaista ja varmaan vetoaa siihen kuinka työttömyys masentaa jne.
Niin, sitä mäkin olen miettinyt, että eikö niitä kotihommia voi jakaa. Mut heti kun ehdotan kokkaus ja siivousvuoroja niin on pystyssä kolmas maailmansota. Puolisollani on siis päähänpinttymä jostain 50-luvun perhemallista jossa mies käy töissä ja nainen hoitaa kiltisti kotia eikä voi kestää ajatusta. Ei siinä, en mäkään sellasta halua. Mut hän siis luulee, että haluan samanlaista suhdetta, kun pyydän joskus pesemään pyykit, käymään kaupassa tai edes imuroimaan.. Laiskuuttahan tuollanen käytös on vaikka pahalta se tuntuu sanoa omasta puolisosta. Tietyllä tapaa varmaan mahdollistan tuon käytöksen jatkumisen, kun teen asiat hänen puolestaan. En vaan itse pysty katsomaan paskasta kotia, täysinäisiä roskapusseja ja kasvavaa pyykivuorta..
parisuhteessa tehdään yhdessä, jaetaan ja kun itse jostain syystä ei pysty on hyvä rinnalla olla ihminen joka tukee ja auttaa.Teidän pitäisi olla tiimi, teidän perhe se johon kumpikin voi tukeutua ja luottaa aina.
Sun gf saattaa olla masentunut työttömyydestä, ehkä hänellä on tullut itsetunto-ongelmia asian johdosta yms?
Jos parisuhteessa aletaan elämää kuin kommuunissa että omat ne ja nämä, en usko että se on vahva yhtenäisyyden liitto.
Oletko kysynyt kuinka hän voi, miltä hänestä tuntuu. Ehkä hänellä on kauhea olo siitä että sä teet kaiken ja reagoi siihen tuolla tavalla.
Ennen kuin koitat korjata seurauksen, selvitä syy.
Nyt puhumaan kunnolla asioista, miltä hänestä tuntuu olla työtön ja että pidät häntä ihan yhtä arvossa kuin ennen. Sitten ehkä saatte tuonkin asian kuntoon kun on selvillä mikä pelko hänellä on takana tuossa.
Kyllä mä tiedän, että hän on masentunut työttömyydestä ja kokee olevansa taakaksi mulle, kun mä elätän tällä hetkellä meidän perhettä. Mä en koe itse sitä raskaana, tottakai mä haluan perheestäni huolen pitää, enkä edes ajattele, että tulot mitä töistä saan on mun, vaan ne on meidän. Tänään mulla meni vaan totaalisesti tähän tilanteeseen hermot, kun tulin töistä kotiin kesken päivän vatsataudin vuoksi. Silti mun piti lähteä koirat viemään ulos, kun hän ei jaksanut. Olipa sitten kiva kadulla oksentaa ojaan ohikulkijoiden katsellessa.
ehkä sä olet vähän liian pehmee, jos sulla on vatsatauti ja tuut himaan eikä mimmi liikahda sua auttammaan niin kyllä saisit sanoa että nyt riittää. Joskus on sanottava nyt riittää, jos kerta riittää.
Mitä sun kumppani sit tekee päivät? Et jaksaako mitään tehdä?
Kyllä mun kumppani jaksaa kaikkea muuta tehdä päivät. Käy harrastuksissa ja kaupungilla ostoksilla jne. Se siinä tuntuukin pahalta. Ymmärtäisin jos hän ei kykenisi mitään tekemään, mut hän tekee asioita jotka on hänen mielestä kivoja juttuja, mut sitten kaikki vähemmän kiva jää mun harteille. Tottakai ymmärrän sen, että työttömyys voi masentaa, mut tilanne oli kyllä ihan samanlainen silloin kun molemmat oltiin töissä, silloin hänellä meni kaikki energia töissä eikä kotona jaksanut tehdä mitään ja nyt kun hän on työtön ei edelleenkään ole jaksamista ylläpitää kotia. Tänään sentäs hän vei koirat ulos kun itselläni on kuumetta, pelkästään se jo tuntu musta hyvältä. En mä muuta toivo, kuin että hän aika ajoin ottas huomioon myös mun voimavarat. Kyllä mä tiedän olevani liian pehmeä, toisaalta olen todella turhautunut aina vaan pyytämään häneltä apua, kun se kuitenkin on kuin puhuisi seinille.
:) Kyllä se siitä. Pois kotoa on "rojut ja masennus pois silmistä" , eli helpotusta tylsään arkeen.
Muista kiittää koirien viemisestä.
Nätisti pyytäminen ei ole mitenkään tungettelevaa.Pyydä nätisti että voisitko kultaseni laittaa astiat kaappiin tms.
Tuokaan ei minusta ole kovin kilttiä että rutistaan takanapäin toisen toimettomuudesta ja jätetään asiat levälleen.Se syö suhdetta eikä tee pehmeästä sinusta yhtään kovempaa. Tartu asiaan mutta SE kuinka asioihin tartutaan tai ollaan tarttumatta, myös kertoo sinusta.
Tiedän tosiaan, että ei ole hirveän kilttiä rutista jossain suomikaksnelosen palstalla toisen toimettomuudesta. Kaitpa sitä itse kaipaan jonkinlaista peiliä sen suhteen, et teenkö itse jotenkin väärin ja voisinko toimia toisin? Mut se mitä mä mietin, et pitääkö mun muuttua pehmeästä kovaksi, kun se on mun luonnetta vastaan, vai pitäisikö toisen muuttua ja opetella ottamaan huomioon myös mut? Mä en halua vaatia ja painostaa toista tekemään mitään vaan pysyvä muutos voi tapahtua ainoastaan niin, että toinen kykenee käsittämään myös mun tilanteen. Ei se ole asioiden ymmärtämistä jos hän sanoo aina mun liioittelevan sitä työmäärää mitä mä meidän elämän ja kodin eteen teen.Tää koko "possuilu kuvio" oli näkyvillä silloin jo, kun aloimme seurustella. Mun mielestä se oli silloin vaan aika söpöä, eikä se mua silloin haitannu. Nyt kun ollaan oltu yhdessä jo pian 9 vuotta alkaa mulla iskeä epätoivo. Tässä vaiheessa pitas alkaa tulla muutosta. Ihan vakavasti mietin sitä, että mikäli puolisoni suostuu niin varaan meille terapiaan ajan, jotta tätä tilannetta voisi purkaa jonkin ulkopuolisen kanssa.
9 vuotta??Yhdessä!! Loistavaa!
sösses!Jos olet jo silloin nähnyt missä mennään ja mimmi on sotkupelle eikä välitä kodinlaitosta ja olet antanut periksi niin:
Nyt sitten pianpian hopihopi terapiaan!!
Tuo ei kyllä sitten korjaannu ihan hetkessä jos kerran olet antanut mennä noin pitkälle että olet ollut 9 vuotta toisen passaajana??
eli se on aina ollut haluton tekemään osansa kotihommista tai ottamaan vastuuta koirista jotka luultavammin on sun alkuperältään. Ei toi työttömyys liity mitenkään siis tähän sun tyttiksen haluttomuuteen osllaistua kotitöihin ja arjen jakamiseen. Koitaksä vähän pehmentää asiaa itsellesi vai miksi et heti sanonut miten asia on?
Maailma on pullollaan ihmisiä jotka ei osaa eikä välitä tehdä kotonaan mitään. Parisuhteessa se varmasti käy todella rasittavaksi. Sun tarvii nyt vain sanoa että et halua jatkaa tähän tyyliin. Teet selväksi mitä odotat häneltä ja jos hän ei siihen taivu niin ehkä kannattaa miettiä koko suhde uusiksi. Onko se sitä rakkautta ja unelmaa parisuhteesta mitä olet aina halunnut vai oletteko yhdessä samasta syystä kuin ette saa arkea toimimaan, kyvyttömyydestä.
Ei ihme ettet tunne olevasi arvostettu jos tilanne on teillä aina ollut tuollainen, sä olet se miksi tää sun tyttöystävä pelkää joutuvansa, sä hoidat kiltisti kaiken ja pidät suusi kiinni. Nätisti kotivaimona vaikka vituttaa ja käyt duunissa samalla. Sun tarvii alkaa arvostamaan itseäsi enemmän, siitä se lähtee.
Nyt puhutte ja kunnolla, kerrot jokaisen asian mikä sua tässä asiassa ja muissa painaa, kerrot miltä susta tuntuu. Älä syytä, älä sano että auttaisi jos se edes joskus, tai ole tyytyväinen jos se vie koirat ulos kun sulla on kuumetta. Kerrot vain miltä sulle tuntuu, ettei se arvosta eikä osallistu yhteiseen arkeen jne. Sano ettet halua jatkaa näin. Jos hän ensimmäisenä tarttuu siihen ettet halua jatkaa näin, tarkoittaa se että hän ei koe eroa mahdottomuutena. Jos hän selittää tarinan uudelleen kotiorjan osasta, hän ei ymmärrä sua eikä edes halua, vain hän itse on tärkeä. Jos hän sanoo ettei tiennyt miltä susta tuntuu ja koittaa muuttua, teillä on mahdollisuus.
Olen sitä mieltä että ihmiset roikkuu suhteissa jotka on epätyydyttäviä vain siksi että pelätään sitä eroa. On olemassa sellainenkin asia kuin hyvä parisuhde. Miksi ihmeessä tyytyä vähempään ja tehdä elämästään vaikeaa rakkauden nimiin.
Hyvään parisuhteeseen kuuluu tuo sultakin puuttuva arvostus. Jos se ihminen joka sanoo rakastavansa saa sut tuntemaan tuollaisia asioita, se ei kuulosta ihan sille mille rakkauden pitäisi tuntua. Puhu ja katso mitä käy, mun veikkaus on että se tarttuu siihen eroamiseen vaikka et sano sitä ero sanaa edes.
Just tätä mä hain, et jotku sanoo mulle suoraan miltä asiat ulkopuolisen silmin kuulostaa, kiitos siis siitä :) En varsinaisesti halua kaunistella asioita, tuntuu vaan kovin hankalalta kertoa tästä tilanteesta. Osaksi sen takia, että koen jotain hassua tarvetta puolustella kumppaniani ja toisaalta omalta osaltani häpeän sitä, että oon päästäny tilanteen tähän pisteeseen. Tottahan se on, että mä olen nyt joku hemmetin kotivaimo joka käy duunissa jotta pystyn pitämään toiselle sitä elintasoa mihin hän on tottunut. Ei sen pitas mennä niin, et mun sosiaalinen elämä on kuollut, kun yritän pitää kotia pystyssä. 9 vuotta on hemmetin pitkä aika, kun on toista passannut, ja mun olis pitänyt viimeistään yhteenmuutettua nostaa kissa pöydälle kunnolla.
Mä en oikeastaan pelkää erota, haluan olla optimistinen ja uskoa, että tilanne saadaan korjattua vielä. Mä olen kai sen verran sissi, että en halua luovuttaa ennenkuin koen tehneeni kaikkeni. Puolisoni on kuitenkin ihminen jota rakastan enemmän kuin ketään muuta ja haluan tehdä kaikkeni hänen hyvivoinnin eteen. Ilmeisesti pyydän liikaa, kun haluan asioihin vastavuoroisuutta.
Meillä on tapahtumassa sellanen muutos elämässä, että vuosien säästämisen jälkeen saatiin vohdoinkin asuntolaina ja ollaan ostettu remppaa vaativa omakotitalo. Ammattini puolesta luonnollisesti hoidan rempan isäni kanssa aina työpäivien päätteeksi ja viikonloppuisin. Tää tilanne vaan pelottaa, et alanko mä ajamaan itseäni piippuun, jos puolisoni ei ala kantamaan omaa korteansa tässä kekoon ja toisaalta pelottaa myös se, et meneekö asiat lopulta niin et jouluksi uuteen kotiin muuttaa enää vaan mina ja koirat.
Niin pahalta kuin tuntuukin, niin tiedän että iso syy asioihin löytyy kun katson peiliin. Mun ois alunalkaen pitänyt tiukemmin vaatia puolisoani tekemään osansa, mut en mä halunnut olla missään äidin roolissa. En mä mitään muuta oo halunnut kun antaa puolisolleni kaikin puolin hyvän ja tyydyttävän elämän, valitettavasti vaan tilanne kääntyi mua vastaan.
jos sun tyttöystävä on tavoiltaan laiska kotihommissa, ei syy ole oikeastaan kenessäkään. Mä ymmärrän hyvin että haluat pidellä rakastasi kuin kukkaa kämmenellä. Siinä on vain se vaara että tämä kukkanen ei ymmärrä sun käden väsyvän.
9 vuotta on aika joka on vaarallinen, koska 10. vuosi on todella haastava. Joten nosta kissa pöydälle ja toivotaan että kun sanot sanat, tämä ei voi jatkua näin, sulla loppuu voimat, Hän ei ekana kysy haluatko siis erota. Se on niin huono merkki hänen sitoutumisestaan henkisellä tasolla.
Onnea uudesta kodista.
Eikö se edes tule sinne raksalle seuraksi, tai katsomaan miten remontti etenee? Vaikka ei mitään osaisikaan tehdä, ainahan siellä on siivottavaa. Ja maalausta oppii nopeasti ja monta muutakin pikku hommaa, josta kuitenkin on apua. Kai se kuitenkin on teidän yhteinen projekti?
Sun työmaa meinaan vaan kasvaa kun tulee ruohon leikkuut, lumityöt, lämmitys? Se ei vaan mitenkään toimi jos toi kaikki on sun vastuulla. Ensin, viet koirat, siivoot, teet ruoan, tiskaat. Sitten kymmenen aikaan illalla kolaamaan lumet?
Meitä on moneen junaan.
Kyllä muakin masentaa se että olen kotona työttömänä ja vaimo tekee ympäripyöreitä päiviä.
Mut ehkä sitten vaan olen sellainen että koitan sen masennuksen saada taka-alalle ja hoitaa nyt ainakin sen kodin,pyykit ja hemmotella duunariani ruoalla . Toivon ainakin että tämä on kohdallani väliaikaista ja koitan vähän nauttiakkin "lomasta".
Lenkkeilen ja yhessä sitten touhuillaan jotain kivaa kun on vapaapäivää tai illalla vielä jaksaa .
Kotiin jääminen makaamaan on taatusti pahinta mitä voi olla koska se masennus ja olematon itsetunto kolkuttaa ihan nurkan takana ikävä kyllä.Muista myös kannustella vaimoas hieman kehuskelemalla time to time.Kukatkaan ei oo ollenkaan pahasta...Mua piristää ainakin kummasti kun tietää että kelpaa toiselle just sellaisena kun on.
Jos tilanne tuosta pahenee niin kannattaa ottaa mahdollisimman ajoissa yhteyttä perheterapiaan tms.
Kyllä se aurinko vielä sinne risukasaan paisteleepi!! Murjotus pois molemmin puolin.
Meillä täysin sama homma, mä opiskelen käyn töissä, ja tyttöystävä työttömänä kotona. Usein kaikki hommat tekemättä, kun tulen. Ei sillä, että kaikki pitäisi tehdä, mutta jotain voisi saada aikaiseksi. Keskusteltu on, en tiedä onko vaikutusta.
pystyn samaistuu jonkun verran alottajaan.. oon huomannu et mun ongelma on et oon liian kiltti. tykkään kyllä tehdä toisen hyväks asioita, mut kyllä toivoisin et toinenkin vastavuoroisesti tekis. eikä niin et se on joku olettamus että aina teen ja passaan. just tuntuu et arvostus puuttuu. mut en osaa itekää muuttua. oon kai liian nössö parisuhteeseen.
Jos ihmiset ovat ÄÖ:ltään eri tasolla , niin tuollaisia ongelmia syntyy.
Kun toisen kanssa ei voi edes keskustella faktoista kun toinen kääntää kaiken tunnepuolelle ja mielipidetasoiseksi keskusteluksi.
Ei kai ketään kiinnosta mitä mieltä joku on 50-luvun miesten ja naisten rooleista.
Asunto pitää siivota joka tapauksessa ja tietystä hygieniatasosta on pidettävä kiinni.
Jos toinen ei osallistu talouden huoltotehtäviin, niin hän voi aina ostaa palvelut muualta. Ihanan yksinkertaista!
älykkyysösamääräkö se nykyään siis on? Mutta niin, arjen on sujuttava muuten koko parisuhde on vain tunteilla kikkailua. Sanoja ilman tekoja.
mä oon meistä se työtön. meillä on kans aikamoiset erot siisteyskäsityksessä. mä voisin elää kaaoksenkin keskellä ja toinen taas ei tykkää yhtään jos ykskin vaate tai tavara on väärässä paikassa. on tässä suhteessa varmaan kumpikin joustanu ja yleensä me siivotaankin viikonloppusin yhessä. se on jopa kivaakin ja kummatkin osallistuu. joskus teen ruokaa, joskus en. mut yleensä kommentti on se et eihän mun tarvinnu tehä mitään, ku keittää perunat ja laittaa uuni päälle. toinenku tekee ruokaa pidemmän kaavan kautta.
mua ei ihan hirveesti haittaa työttömyys vielä, kun rahallisesti pärjätään. mutta se haittaa ettei mun kumppani juurikaan oo ylpee musta.. tuntuu et pitäis olla työ ja asiat mallillaan että sais arvostusta.
mua joskus masentaa ja ahdistaa aika usein ja sille on vaikee tehdä mitään.. koen että tartten vähän hengähgystä ennenku oon valmis töihin, mutta samalla pitää jatkuvasti ettiä töitä ettei vaikuttais siltä et vaan oon tekemättä mitään.
meil ei kauheesti riitoja näistä asioista oo onneks. oma asenne vaikuttaa niin paljon ja se ettei unohda itteensä mutta kuitenkin ottaa toisenkin tarpeet huomioon. en usko että meidän suhde ainakaan toimis jos en osallistuis siivoomiseen ja ruuanlaittoon jotenkin.
joskus kyl ottaa päähän kun saan siivoomisen jälkeen kommentteja ettei oo tarpeeks hyvin tehty ja kokoajan muistutellaan et siivosinko sen ja tän ja ton.
toikin kuulostaa kyllä surulliselle suhteelle, sä teet asioita että näyttäis sille että kaikki on kunnossa. Oletko sä sanonut että sua masentaa ja mikä sua masentaa.
On olemassa hurjasti nuoria ihmisiä jotka ei välitä sotkuisesta kodista, jotka ei saa itseään liikkeelle ja se elämä tuntuu niin raskaalle kun pitäisi tehdä ja pitää huolta. Peusasiat on niin hukassa. Mä luulen että sulla on vähän taipumusta siihen, jos sä olisit yksin sulle varmaan kertyis kasa roskapusseja parvekkeelle ja sun päivään riittäisi se että olet. Koetko sä esim työpaikan etsimisen haasteellisena, ettet löydä kuitenkaan mitään ja sitten jos löydätkin niin se tarkoittaa muutosta etkä ole siihen ihan valmis?
Jos teidän energiatasot on ihan erilaiset, haaveet ja unelmat elämästä erilaiset ja tavoitteet tai tavoitteettomuus, siitä vain ei synny pitkäkestoista juttua.
Sulla on hyvä tahto, kompromisseja tarvitaan parisuhteessa. Tuntuu vähän ikävälle että se arvostelee sun tekemisiä. Muistat että parisuhteen tärkeimpiä asioita on avoimuus ja rehellisyys, kun suhde sisältää nämä niin asioihin löytyy aina ratkaisu. Silloin kummankaan ei tarvi hiljaa itsekseen olla jotain/tehä jotain mikä ei tunnu hyvälle.
Muista myös se että itsenä voi rakentaa uudelleen, sitä ei kannata tehdä kenekään takia vain ja ainoastaan itsensä. Kyse on siitä mitä sinä haluat elämältä ja odotat tulevaisuudelta. Jos katsoo maailmaa mielummin odottavin ja hiukan enemmän ja vähemmän passiivisesti, sellainen eroaa paljon aktiivisesta ja tavoitteellisesta elämäntavasta. Parisuhteessa tällainen tarkoittaa sitä että toinen on selkeesti pomo ja toinen tekee sen mikä pitää että harhainen käsitys rakkaudesta voisi jatkua.
puhuiksä mulle.hmm.
Mä olin ja elin yksin ennen mun nykyistä parisuhdetta. Olin vähän semmonen tuuliviiri että tuli tehtyä asioita sen enempää ajattelematta, kotikin oli miten sattu ei sitä kauheesti miettiny millanen koti oli, kun nyt se on tärkeempää. olin sillon jo masentunut ja jooo oon aina ollu aika saamaton, vaikka oonki käyny kouluja ja hankkinu ammatin.. oon passiivinen joo.
meil joo mun daamiska on tehny selväks et hän on pomo. ehkä ku mä en osaa pysty kykene asioihin. tai teen huonosti tai jotain. meidän kämppä on jopa sisustettu hänen makuun, koska mulla kestäis tosi kauan ennenku löytäisin jotain mitä tosiaan haluun.noiki tulee aina välillä puheeks.
mun kaikki tulevaisuuden suunnitelmat on tässä suhteessa ja elämässä, meissä. mutta elämästä on aika vaikee saada otetta ja semmosta hallintaa..
f4ck sä oot vissiin joku tän palstan terapeutti, ainaki sulla on fiksuja juttuja.
terkkuja vaan muru, jos luet näitä. !
En kattelis tollasta menoa kovinkaan kauaa että toinen loikoilee ja tekee vaan kivoja juttuja, sillä aikaa kun toinen raataa ensin töissä ja sitten vielä töiden jälkeen kotona. Hyvä esimerkki naisesi asenteesta ettei pätkääkään välitä susta että antaa sun kipeenä viedä koirat ulos, ja itse jatkaa mukavaa loikoiluaan.
En ymmärrä tollasia vapaamatkustajien hyysäämisiä, anteeks vaan. Jos naistasi potuttaa kuvio että sä tienaat rahat ja hän pitäis vähän kodista huolta, niin menkööt töihin. Jos ei saa töitä niin valitettavasti jotain velvollisuuksia hänen kontolleen väistämättä sysätään. Ja niin kauan kun annat hänen luovia ja hyysäät häntä, niin niin kauan sitä tulee tapahtumaan.
Well. Jostain syystä te olette yhdessä. Vain sinä tiedät, miksi.
Muuttakaa eri asuntoihin? Toimiihan se parisuhde niinkin. Eihän se mitenkään ennenkuulumatonta ole, että pariskunta seurustelee useita vuosia asuen koko ajan eri osoitteissa. Ei ainakaan tarvitse siivota toisen jälkiä.
Niin, no en oikein tykkää ajatuksesta, että rekisteröidyssä parisuhteessa asutaan eri osoitteissa. Eilen kyllä käytiin hyvin tiukkasanaista keskustelua tämän asian suhteen, joka äityi kunnon riidaksi. Joskus tekee hvyää puhdistaa ilmaa ja lopulta pystyimme asioista puhumaan ihan asiallisesti.Puolin ja toisin meillä oli ollut väärinymmärryksiä ja paljon sanomattomia asioita.Nostettiin kissa kunnolla pöydälle ja puhuttiin asioista niiden oikeilla nimillä. Tänään työterveyshuollosta kotiin tultuani oli ruoka tehty valmiiksi, pyykit pyörimässä ja jopa imuroitu. Puolisoni lupautui jopa tulemaan raksalle viikonloppuisin mukaan tekemään jotain pieniä hommia. Nyt ainakin näyttää siltä, että ymmärrys asioihin on lisääntynyt meillä molemmilla. Toivottavasti asiat jatkuukin näin :)
Pisti silmään, kun kirjoitit aikaisemmin, ettet mikään äiti halua olla.
Siinäpä se onkin, että äitiä ei tarvita enää silloin, kun on kasvettu aikuisiksi ja osataan huolehtia asioista ja kantaa niitä vastuuta. Työttömyys ei ole useinkaan helppoa, ja sellaisessa tilanteessa oleva voi oikeasti masentua. Mutta kun tilanne on kerran pitkään jatkunut tuollaisena, olet mielestäni ollut aivan liian kiltti.
Oman puolen pitäminen ja näkökulmien esittäminen, joissain tapauksissa myös vaatiminen, eivät myöskään ole äitinä olemista, vaan tasa-arvoisena kumppanina elämistä. Toimivaan parisuhteeseen kuuluu se, että molemmat ilmaisevat ajatuksiaan ja tunteitaan, sekä kuuntelevat toista.
Pisti jälleen silmään se, että hän on "jopa lupautunut" tulemaan tekemään rakennukselle "jotain pieniä" hommia. Eli olet ikään kuin automaattisesti kiitollinen hänen avustaan ja armollisuudestaan, vaikka hänen osallistumistaan ja töiden jakamista voisi pikemmin pitää perusoletuksena ja vaatimuksena. Olipa hän millainen nainen tahansa, eiköhän häneltä voi odottaa kortensa kantamista, ja uusia asioita voi aina opetella, mikäli niitä ei osaa.
Mutta mukava kuulla, että olette menossa parempaan suuntaan. Parisuhteessa ei kannata pitää itseään heittopussina, sillä silloin voi helposti menettää toisen luottamuksen ja arvostuksen. Heittopussin kanssa eläminen ei tunnu turvalliselta ja voi lamaannuttaa seksielämän.
Niin, no itse pidän sitä, että puolisoni lupautui raksalle tekemään pieniä hommia isona edistys askeleena meidän tilanteeseen, ottaen huomioon ettei hän aiemmin saanut tikkua ristiin . Meidän tilanne on kokoajan menossa parempaan suuntaan. Jääkaapin ovessa on kotityö-lista, jota molemmat ollaan tarkasti noudatettu. Tilanne on kaiken suhteen parempi. Puolisoni sai jopa lähetettyä työhakemuksia ja työpaikkahan sieltä sitten irtosi. Sanoin hänelle aikaisemmin suoraan, etten voi jatkaa parisuhdetta, jossa ihan kaikki on minun vastuulla. Ilmeisesti se havahdutti hänet näkemään tilanteen.
ja muista jatkossakin se ettei teistä kumpikaan ole ajatustenlukija. Puhukaa kaikesta, ei vain siitä arjesta ja niihin liittyvistä asioista vaan myös miltä tuntuu muutenkin. Mitä toisesta ajattelee ja kuinka ihanasti joku pienikin asia tuntui sydämessä jne. Jokainen tarvii joskus sen pienen ravistelun, hän selkeesti oli vähän nukuksissa teidän suhteen. Onnea jatkossa ja voimia taloprojektiin.
Toivon, että teillä tilanne myös jatkossa sujuu ja pysyy vastaanlaisena.
Koska valitettavasti tiedän myös ihmisiä, jotka pelko perseessä, kun oma
mukava asema uhattuna, muuttuvat joksikin aikaa, mutta sitten taas helposti
ajautuvat samaan. Tämähän on tuttua myös heterosuhteissa, jossa akat nalkuttavat ja uhkaavat erolla ja mies muuttaa tapojansa joksikin aikaa.
Mutta jotkut voivat olla tapojensa orjia.
Toivon teille parasta ja että kyse on aidosta muutoksesta.
Uskon, että ihminen pystyy muuttumaan, kun vain
päättää niin ja haluaa yhteisen tulevaisuuden takia. Pysy myös tiukkana, ettei tilanne pääse luisumaan entisiin asemiin.
Siis minulla oli samanlaisessa tilanteessa ex-tyttöystäväni joka oli 10v vanhempi kanssa.Olin itse työttömänä,mutta ei se minua masenna.Yritin opiskella koulussa mut tuloksetta exän takia ongelmia.Siis siivosin,pesen pyykit ja lenkitin koirat eniten kuin exän tekee aina itse ruokaa.Ikävä kyllä,että monesti kerta minulla korkea kuumeessa silti vien koirat ulos kun en suostunut exälleni ulkoiluttaa.Ehdimme yhdessä 5 vuotta ja päädyin eroon tästä.Tietysti masennuin kyllä kaikesta asioista,mutta ei kyse ole työttömyydestä vain muusta.Olin puhunut vähän usein exän kanssa joka yrittäisin parantaa,mutta ei kutenkin tule tapahtumaan.Olisi tietysti mukava,että etukäteen keskustella asioista mitä haluaisi tehdä kotitöiden kanssa jakaa.Veikkaisin,että exälläni oli jotain vain laiska ja ei kovin kiinnostunut paljon kotitöitä vaikka rohkaisen välillä tuloksetta.En itse uskonut,että auttaisi muuttaa eri asuntoon.Ehkä kannattaisi kysyä tai keskustella hänen kanssaan,että vaivaako jotain tai mitä oikein haluaisi niin se näkee,saako mitään selvä ja parantaisi asioita.
täältä sais joku kätevän emännän :) tykkään jopa kotitöistä.kokkaus taitoo löytyy ja imuri pystyy hyvin käsissä ;)poimikaa pois!
Minä kun kävin töissä ja puolisoni oli työttömänä, niin minun ei tarvinnut tehdä mitään kotitöitä. Ruoka oli aina odottamassa ja asunto siivottuna. Molemmat oltiin sitä mieltä, että se joka on kotona, niin tekee kotityöt. Sitten kun puolisoni pääsi töihin, niin aloin taas minäkin tekemään kotitöitä. Toki joskus nyt tein jotain pientä, mutta näin meillä. Ja jos joskus jään kotiin ja toinen on töissä, niin en odota, että toinen työpäivän jälkeen alkaisi tehdä kotona yhtään mitään, koska kyllä sillä on aikaa joka ei töissä käy.
Hankkiudu eroon moisesta loisesta... Se vaa elää sun siivillä ja pistää sut tekeen vielä kotityötkin päälle, ja itse leikkii jotain prinsessaa... Sietäisi hävetä mokoman luuserin!!