tai niiden pitää olla?
Olisko ollut Dan Brown, joka sanoi, että jos tapahtumat vievät aikaa yli vuorokauden, niin se on liian verkkaista.
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/inferno/
"Aikaakin on käytettävissä vain vuorokausi, ennen kuin kenties koko ihmiskunnan tuhoava katastrofi tapahtuu."
Olisko ollut Dan Brown, joka sanoi, että jos tapahtumat vievät aikaa yli vuorokauden, niin se on liian verkkaista.
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/inferno/
"Aikaakin on käytettävissä vain vuorokausi, ennen kuin kenties koko ihmiskunnan tuhoava katastrofi tapahtuu."
Vastaukset 10
Vanhimmat
En ole tainnut lukea yhtäkään noin pieneen aikaan tiivistettyä kirjaa. Enpä haluaisikaan lukea. Ei siinä kovin syvälle pääsisi. Tärkeämpää fiktiossa on mielestäni pitää lukijan mielenkiinto yllä ja ripotella jännitystä ja juoneen oleellisesti vaikuttavia tapahtumia tarpeeksi usein. Jännityksen voi luoda muullakin tavoin kuin "iik, vain 24h aikaa pelastaa maailma". Eikö tuo ole jo vähän kulahtanutkin idea etenkin telkkarisarjoissa ja elokuvissa?
Minä lukijana olen kiinnostunut myös ihmisten tunteista ja ajatusmaailmasta. Niissä harvemmin mitään mullistavaa tapahtuu vuorokauden aikana.
Onhan näitä yhden päivän romaaneja - kuuluisiakin :). Suurimmassa osassa niitä on kuitenkin takaumia, joten nimitys on tavallaan harhaanjohtava. Useimmiten yhden päivän romaanit eivät ole erityisen tiivistunnelmaisia, vaan pikemminkin verkkaisia.
Povari puhuu asiaa. Esimerkiksi Ian McEwnanin Lauantai on rauhallinen romaani, vaikkakin yhtä aikaa myös hyvin etenevä ja jännittävä (olematta dekkari). Tasapainoinen hieno kokonaisuus. McEwanilta kannattaa lukea myös esimerkiksi Polte (se ei ole päiväromaani, mutta konsanaan parempi kuin Lauantai).
Yhden päivän romaaneissa nimenomaan voidaan päästään syvälle, kun ei tarvi kuvata pitkän ajanjakson kehitystä ihmisen päässä, vaan kuvata kyseisen päivän kehitysnytkähdys, jota pohjustetaan valituilla otoksilla (takaumilla) pitkän ajanjakson kehityksestä.
"yhden päivän romaanit eivät ole erityisen tiivistunnelmaisia, vaan pikemminkin verkkaisia. "
äkkiseltään se kuulostaakin olevan noin ;-)
Jos 24 h pakataan 240 sivuun, niin eihän se ole yhtä tiiviisti pakattua kuin jos 24 päivän tapahtumat pakataan 240 sivuun.
Mutta kaipa tiiviys ja verkkaisuus riippuu kirjoitustyylistä.
Jos jätetään takaumat pois, niin 24 h tapahtumien on pakko seurata toisiaan niin lähekkäin, ettei tule ajallisia hyppyjä paljoakaan. Siitä syntynee tiivis tunnelma.... joissakin genreissä ;-)
Kirjallisuudessa ajalla ei ole merkitystä. Kaikki on kiinni siitä, miten kirjoittaa. Otetaanpa esimerkiksi Volter Kilven Alastalon salissa, joka on noin 800 sivun mittainen ja kertoo kuuden tunnin tapahtumista. Niin, ja sisältäen tietenkin se legendaarinen piippukohtaus :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alastalon_salissa
"Alastalon salissa kertoo kuudesta tunnista, joiden aikana kustavilaiset kylänmiehet neuvottelevat Alastalon Herman Mattsonin parkkilaivaan sijoittamisesta. Kaikkiaan noin kahdeksansataa sivua vaativan kokouksen kuvailun yksi tunnetuimmista jaksoista on piipunvalinta, jossa Härkäniemen isäntä kävelee salin perällä olevalle piippuhyllylle ja valitsee sieltä itselleen soveliaimman piipun. Tämän harkinnan sekä siihen liittyvien ja liittymättömien ajatuskulkujen kuvailuun teoksessa tarvitaan noin seitsemänkymmenen sivun verran tekstiä (3. luku)."
Huomautuksena tähän vielä, että en ole koskaan Alastalon salia lukenut. Yrittänyt olen pariinkin kertaan, kuten niin moni muukin ja luovuttanut. Ei kertakaikkiaan pysty! :)
minäkin sen alkua joskus 10 v sitten kirjastossa selailin - jäi lainaamatta :)
Ehkä voisi kokeilla uudestaan ...
Laajasti lukenut ja ilmeisen nopea lukija Panu Rajala kertoi päiväkirjassaan päättäneensä lopultakin lukea Alastalon, mutta parin päivityksen jälkeen ei ole enää palannut asiaan. Ilmeisesti urakka oli jopa hänelle liikaa. Muistelen, että piippukohtauksen oli kuitenkin taistellut läpi. Lieneekö Alastaloa oikeasti lukenut kuin ammoinen latoja :D
Olen kirjoittanut piippukohtauksesta tenttivastauksen ja päässyt vielä läpikin, mutta en silti diggaile Alastaloa.
Yhden päivän romaaneihin lukeutuu Satu Taskisen Täydellinen paisti, joka voitti Hesarin Vuoden esikoinen -palkinnon muutama vuosi sitten. Luin kirjan jo aiemmin samana vuonna ja suhtauduin etukäteen että tokko jaksan, mutta lukemisen kuluessa muutin mieltäni. Jostain syystä kieli imi, teksti puhutteli, vaikka itse tapahtumat eli kodinhoito ja asunnon seinien sisäpuolella pyöriminen ovat varsin kaukana omista intresseistäni.
Eli voi toimia. Mutta lukeminen vaatii erilaisen asenteen kuin se, että ottaa käteensä toimintajännärin.
Joel Lehtosen Putkinotko (1919-29) on yhdenpäivän romaani myös. Siinä on silti koko aikansa ihmisten elämä kuvattuna. Tosi hyvä, kannattaa lukea. Myös voi tarkkailla sitä, miten näkökulma vaihtuu kerronnassa.