Tyttöystäväni alkoi joitakin vuosia sitten käymään salilla, ihan vain kiinteyttääkseen kroppaansa. Pikkuhiljaa lihakset ovat kasvaneet ja vartalo muutenkin muuttunut "isommaksi". Hartiat ovat leventyneet ja olkavarret. Rintakehästä on tullut minun makuuni liian miesmäinen, ennen pidin hänen rinnoistaan. Vatsasta pidän, kukapa ei pitäisi sixpäkistä...Peppu myös hyvä. Mutta sitten jalat taas liian massiiviset, reidet paksut.Hauikset ihan valtavat.
Kaikenkaikkiaan tyttöystäväni on muuttunut liian maskuliiniseksi. Tuntematon voi luulla tyttöystäväni treenaavan bodaus kisoihin, niin lihaksikas hän on.
Hän pitää nykyisestä ulkonäöstään ja viihtyy salilla. Se ei minua tietenkään häiritse, eikä sekään että kotona bosetetaan peilin edessä harvase ilta/päivä/aamu.
Mutta se häiritsee, että en pidä hänen liian lihaksikkaasta vartalosta. En nauti hänen koskettelemisesta, hän varmasti haluaisi paljon lihasten sivelemistä ja ihailua. Seksi ei enää kiihoita hänen kanssaan ja sitä ei juurikaan enää ole. Suhde on kylmennyt tämän hänen vartalon muuttumisen myötä.
Epäilen että hän saa haluamaansa ihailua jostain muualta, salilta kenties?
Voiko toista pyytää treenaamaan vähemmän, jottei suhde kuihtuisi tämän takia.Ihan vain sen verran ettei hän näytä miltään bodarilta...
Kaikenkaikkiaan tyttöystäväni on muuttunut liian maskuliiniseksi. Tuntematon voi luulla tyttöystäväni treenaavan bodaus kisoihin, niin lihaksikas hän on.
Hän pitää nykyisestä ulkonäöstään ja viihtyy salilla. Se ei minua tietenkään häiritse, eikä sekään että kotona bosetetaan peilin edessä harvase ilta/päivä/aamu.
Mutta se häiritsee, että en pidä hänen liian lihaksikkaasta vartalosta. En nauti hänen koskettelemisesta, hän varmasti haluaisi paljon lihasten sivelemistä ja ihailua. Seksi ei enää kiihoita hänen kanssaan ja sitä ei juurikaan enää ole. Suhde on kylmennyt tämän hänen vartalon muuttumisen myötä.
Epäilen että hän saa haluamaansa ihailua jostain muualta, salilta kenties?
Voiko toista pyytää treenaamaan vähemmän, jottei suhde kuihtuisi tämän takia.Ihan vain sen verran ettei hän näytä miltään bodarilta...
Vastaukset 37
Vanhimmat
Aika outo ajatus, että parisuhde kaatuisi pelkkään ulkonäön muuttumiseen... koska senhän pitäisi perustua vähän syvällisempiin asioihin kuin siihen, miltä toinen näyttää.
Kannattaisi varmaan puhua asiasta hänen kanssaan? Ihan yleisesti vaan ensin, etkä vaan suoraan käske "lakkaa treenaamasta tai jätän sut". :D
No kyllähän se ulkonäkö on oleellinen asia, kuka väittää toista valehtelee, jos henkilö muuttuu täysin tahalleen riippumattomista asioista niin kyllä siinä silmät pyörähtää, eri asia on esim. lihoa 30 kiloa sairauden vuoksi kuin mättää sitä ruokaa lihoakseen. Vai mitä?
Niin, mut silloin taustalla on jotakin muutakin. Ei kukaan ilman mitään syytä lihota itseään 30 kg.
Yleensä taustalla ei ole mitään, jotkut vaan tykkäävät syödä, syövät normaaliruoan päälle joka ilta karkkipussin, ei suureenkaan määrään lihomista tarvitse mitään sairautta tai mielenvikaa jotta ihminen lihoisi. Pelkkä jokailtainen karkkipussi lihottaa jos ei liiku sitä pois.
Tarkoitin tässä aineenvaihdunnallisia sairauksia. Mutta yleensä mielenterveyshäiriöt/ huono-olo ovat seurausta muusta viasta elimistössä jos tarkoitit niitä.
Joo, mut kyllä siihen liialliseen karkinmussuttamiseenkin on yleensä jokin syy. Monet oikeasti syövät herkkuja suruun tai stressiin, ja ne johtuvat aina jostakin. Kyseessä voi myös olla ahmimishäiriö, joka ei varsinaisesti ole fyysinen sairaus. Kaikki mielenterveysongelmat eivät ole elimellisiä, ihan vaan tiedoksi.
No sitähän minä juuri kirjoitin ja tarkoitin: "Tarkoitin tässä aineenvaihdunnallisia sairauksia. Mutta yleensä mielenterveyshäiriöt/ huono-olo ovat seurausta muusta viasta elimistössä jos tarkoitit niitä."
Olemme siis samaa mieltä (kö)? No mutta en halua riidellä tästä, jokainen miettii sydämellään.
Suru ja stressi ovat tunne-elämän ongelmia, joten ne EIVÄT johdu viasta elimistössä. Ja tunne-elämän ongelmat johtuvat esim. elämäntilanteesta tai jostakin ikävästä tapahtumasta elämässä.
Anteeksi vaan mutta stressiä ei ole ilman stressihormoni kortisolia. Eli stressi on alunperin aineenvaihdunnallinen juttu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kortisoli
http://kuntoplus.fi/ravinto/kysymyksia-painonhallinnasta/miksi-lihon-kun-olen-stressaantunut
http://www.mayoclinic.com/health/stress/SR00001
Ilman tätä hormonia ei selviä nousta aamulla ylös eikä selviä surusta/kuolemasta. Se antaa henkistä kykyä selviytyä ongelmista ja boostaa aineenvaihduntaa ja mieltä.
No mielestäni stressihormonia ei erity, ellei ihminen ensin koe jotakin stressaavaa.
https://ekstra1.kuh.fi/csp/islabohje/labohje.csp?indeksi=3990
Aamulla erittyy normaalisti eniten ja laskee iltaa vasten jotta ihminen pystyy nukahtamaan, häiriöt tässä johtavat eri ongelmiin.
Sinäkin taidat olla kiinnostunut terveydestä ;)
Ei lääkkeet kyllä sinäänsä lihota juuri lainkaan, koska ne keräävät lähinnä vain nestettä eikä siitä kovin montaa kiloa lisää painoa tule. Sairaus voi toki kerätä rasvaa, mutta niiden hoitoihin on juuri nämä lääkkeet.
Jatkuvalle ylipainolle ei siis varsinaista syytä ole, mutta tietenkin henkiset ongelmat tekevät elämän raskaaksi eikä välttämättä jaksa keskittyä syömiseen. Väittäisin kuitenkin, että selvällä enemmistöllä lihavista syy on nimenomaan syöjässä itsessään. Positiivisen elämänasenteenkin voi oppia.
Jotkut syövät kaikkiin tunteisiin, iloon, suruun, ahdistukseen, tyhjyyteen, hämmennykseen jne. Ei tarvitse olla masentunut ollakseen tunnesyöjä. Jotkut taas reagoivat suruun, stressiin tai masennukseen lopettamalla syömisen lähes kokonaan, toiset taas ahmivat. Jos taas ei ole mitään olennaista syytä tsempata ruokavalion kanssa niin helposti voi syödä liikaa tai syödä liian vähän tai vääränlaista ruokaa.
Mun ystävä äijääntyi bodaamisen myötä niin että alkoi käyttämään boksereita ja muutkin vaatteet hakee miesten osastolta. Niin eipä sillä ole enää tyttöystävää kun lesbot kai haluaa olla toisen naisen kanssa, ei miehen matkijan?
Käyttää boksereita? Miesten vai naisten?
Varmaan omiaan.
Valitettavasti jotkut tosiaan käyttää miesten boksereita, meikäläiselle yökötys, mutta meitähän on moneen junaan..
Et oo tosissas?! Miks joku käyttää miesten boksereita, ei mee mun järkee :DDD Onhan naisille omat bokserit :D
Ei vittu..mitä järkeä on naisen pitää miehen boxereita?? Nehän on järjettömän isot kun niissä on se hervoton munapussi. Ja naisilla kun siinä ei ole mitään täytettä ja painoa niin bokserit nousee navan korkeudella.. Uuh tosi seksikästä
Mitä helvettiä
Ei tommosta ongelmaa tule, kun hommaa vaan oikean kokoiset - ja malliset bokserit.
onko rää nyt sitten ihan perus kasvoimme erilleen-tapaus? Ihmiset muuttuu, mikään ei pysy ennallaan. Joskus muutokset toisessa tai itsessä erottaa. näin kävi teillä.
Ja höpönlöpön, se mitään 'kasvoin erilleen' ole.. sehän se klassinen on tekosyy muutenkin! Kuka sitä edes todesta ottaa syy on aina jossain muualla mitä ei vaan sanota suoraan.
Jos ulkonäkö ei enää miellytä niin seuraus on tämä, ja se on kaikkien suhteiden ensimmäinen askel ja perusta eli joko ulkonäkö nappaa tai ei, ja sitten vasta aletaan keskustella.. Toki tää kuvastaa hyvin miten pinnallisia suhteet nykyään on mutta minkäs teet.
Henkisesti jos toimii edelleen, mut fyysiset muutokset erottaa, niin onhan se aika surkeeta.
Mun tyttis taasen on lihonnut koko lisää siitä mihin naiseen aikanaan ihastuin. Ihastuin myös hänen ulkonäköön ja seksikkyyteen. Edelleen meillä synkkaa henkisesti erittäin hyvin, oon rakastunut häneen. Mut ei sille siitä huolimatta voi yksinkertaisesti mitään, että mua häiritsee sen lihavuus ja se vaikuttaa makkarin puolelle. En aio erota, aion jutella sopivassa kohtaa ja kun oon keksinyt oikean lähestymistavan sillai ettei tyttis loukkaannu peruuttamattomasti.
Hehee.... Onnea vaan tulevalle keskustelulle, kannattaa varautua lepyttelemään.......
Joko olet puhunut tyttiksesi kanssa painon noususta? Mikä oli lopputulema??
kannattaa puhua ennen kuin on liian myöhäistä, eli ennen kuin omat patoumat muuttuu niin yltäkylläisiksi, ettei enää kestä.
Älä vain mene lihomisesta naisellesi huomauttamaan. Minulle on moni mies huomauttautteli kilostani koska en ollut vimpan päälle timmi ja urheilumallin vartalossa (miesystäväni olleet usein urheilullisia) vaan ihan "normaali" nainen. Viimeisin miesystäväni oli todella hyväsydäminen ja kiltti, mutta itse monimuotoinen kestävyysurheilija. Noudatti siis todella terveitä elämäntapoja kaloreiden laskemisesta päivittäisiin pieniin valintoihin, kunnon kannalta parempiin.. Hyvä niin - mutta jos hän kommentoi kehostani vähääkään jotain minkä saattoi jollain tavalla vaikka rivien välistätulkita negatiivissävytteiseksi, minähän tulkitsin. Kavahdin, koska aiemmat kokemukseni olivat jo vaikuttaneet minuun niin tuhoisasti. Eihän siitä loppujenlopuksi mitään tullut, koska olin sisäisesti niin raunio. Aloin pikkuhiljaa olla sitä myös ulkoisesti..
En ole koskaan nähnyt itseäni lihavana, mutta lukuisat pinnallisten ja sydämeltään sivistymättömien ihmisten, yleensä miesten, huomauttelut vartalostani ovat saaneet minut niin näkemään ja aloin vain lihomaan entisestään. Nyt näen itseni liian lihavana, olenhan lihonut. Miesten mollaus ja haukkuminen heikensi hyvää itsetuntoani niin paljon, että en enää välittänyt omasta hyvinvoinnistani, en jaksanut liikkua, join ja söin miten huvitti, koska sain siitä jotain sairasta tyydytystä. Silti jatkuvasti koin syyllisyyttä kaikesta - en enää voinut nauttia elämästä. En enää arvostanut kehoani, enkä itseäni ylipäätään... Pitkän kärsimisen jälkeen jouduin arvottomuudentunteeni ja huonon minäkuvani vuoksi todella pohjalle.. Ja lopultahan se johti myös siihen että parisuhde kariutui.
Sieltä suunta on ollut vain ylöspäin.
Nyt olen sinkku, ilman miehiä, joita en tällä hetkellä elämääni kaipaakkaan.
Olen hoitanut henkistä hyvinvointiani ja aloittanut vuodenvaihteessa elämäntaparemontin. Olen laihtunut kahdeksan kiloa, kiinteytynyt hurjasti ja liikunnasta on tullut minulle jälleen elämäntapa.. Vähitellen olen alkanut taas pitämään itsestäni ja ymmärtänyt sen, että arvokkuuteni ei ole muiden mielipiteistä kiinni. En enää koskaan halua elämääni ihmistä, joka arvottaa minua ulkonäköni perusteella. Nyt kun katson taakse päin, tajuan että ne miehet ovat olleet todella tunteettomia, tyhjäpäisiä ja jollain tavalla heillä on täytynyt olla jokin ongelma muualla kuin minun ulkonäössäni, sillä olin silloin upea nuori nainen. Noh, jos en olisi sellaisia miessuhteita kokenut, tuskin olisin kasvanut näin viisaaksi, omanarvon tuntevaksi ja uudesti upeaksi naiseksi. Silti en ole heille mistään kiitollinen. Pitäkööt turhamaiset mietteensä. Vierelleni sopii enää vain ja ainoastaan viisas, sydämeltään sivistynyt, oikeasti rakkauta ja hyvää oloa säteilevä ihminen :)
Jokainen täällä vastaa itse omasta kehostaan, kellään ei ole siihen puuttuminen. Muistakaa se.
Satuitko huomaamaan, että tämä on lesbopalsta? :-D
Ihan kiva vastaus muuten. Järkyttää aina tajuta, miten heteronaisten elämä pyörii miesten ympärillä kaikissa mahdollisissa asioissa.
Sehän vain antoi kultaisen vinkin, kuinka haitallista voi olla toisen ulkonäöstä huomauttaminen. Lisäksi taisi mainita, ettei elämäänsä kaipaa miehiä.
Ja kyllä ne lesbotkin jauhaa naisista ja miten niihin tekisi vaikutuksen ja minkä näköinen pitäisi olla. Kiinnostaako femmet vai butchit enemmän ja sitä rataa joten eiköhän ihmisten elämä pyöri ylipäätänsä ihastuksissa oli ne sitten vastakkaisia tai samaa sukupuolta.
Onpa sana mies lepoille arka paikka. Ei ole miesten syy jos naiset ovat lihavia se on naisten oma syy jos he se sitä ruokaa liikaa laittaa suuhun.
Tietääkseni en ole semmoista väittänytkään ja ei kai kukaan muukaan. Kyllähän jokainen on todellakin vastuussa siitä mitä suuhunsa pistää. Mutta toiselle ulkonäöstä huomauttaminen voi olla paha virhe suhteen kannalta ja noin muutenkin. Tuskinpa kukaan halua kuulla olevansa epäviehättävä. Jotenkin musta tuntuu, että sä et sisäistänyt mun viestin sisältöä, jos tarkkoja ollaan.
TERVE JÄRKI SE MAANPINNALLA PITÄÄ!!!!!!! TERV:E
Ainahan se kirpaisee nähdä itsensä peilistä. Kulahtanut lookki ja ylipainoa jne. väsymyksen merkkejä. Olen jo keski-ikäinen nainen ja paska avioliitto takanani. 2,5 vuotta sitten sain elämääni herkullisen, rehevän naisen, jolla tämä rehevyys siis tosi naisellista ja kaunista. Kasvotkin kauniit ja se tukka.... rakastuin ja ollaan nyt yhdessä. Yritetään käydä lenkkeilemässä ja syödä normaalia , terveellistä kotiruokaa. Ympäristön ja duunin stressiä aiheuttavat paineet vaan rassaavat meitä. Emme enää palaudu kuin pikkupissikset raflaillan jälkeen. Mutta sen tiedostamme ja rakastamme toisiamme niin paljon, että sänkypuuhat ovat ihan huikeita sessioita ja takaan, että monet nuoremmat eivät saa sellaisia tulia patansa alle kuin meillä on. Siitä olemme kiitollisia ja jatkamme yhdessäoloa monien vaikeuksien jälkeen. Olemme arvokkaita ja rakastettavia sellaisina kuin olemme.
Huomasin kyllä, että on lesbopalsta. Sama mahdollisuus siinä on toisen henkistä hyvinvointia ja itsetuntoa vahingoittaa, olitte sitten lesboja tai homoja tai heteroita tai biseksuaaleja. Itse olen siis biseksuaali, ja myönnän kyllä, että elämäni on aikoinaan pyörinyt ihan liika muiden mielipiteiden ympäriliä, niin naisten kuin miestenkin - miehet vaan ovat olleet julmempia. No, onneksi olen itse oppinut tuhoisasta ajattelutavasta pois. Vaikka kyse onkin omanarvontunnosta ja omasta itsetunnosta, ei negatiiviset kommentit/arvostelu/suoka haukkuminen niille hyvää tee - pahimassa tapauksessa voivat tosiaan romuuttaa ne täysin. Tästä oli kyse, ei sukupuolista.
Siis olihan tuo "tasan ei käy onnen..." nimimerkin kirjoitus? Siis tyttöystäväsi on lihonnut YHDEN koon siitä, kun tapasitte? Ja tämä suunnaton ylipaino vaikuttaa makkarin puolelle? Mitä helv.??? Siis yksi koko, eihän se ole yhtään mitään!
En ymmärrä nykyihmisiä, kai tässä joku sota pitäisi tulla, että ihmiset ymmärtäisivät, että mikä elämässä on tärkeää. Ihan sama, jos kumppani lihoo vaikka 5 kokoa, sama ihminenhän se silti on!
Tarkoitin siis, että olihan se kirjoitus vitsi?
Voi ei ,sori kirjoitusvirhe!
Yksi sana jäi uupumaan. Eli tyttöystäväni on lihonnut *koko ajan* lisää siitä mihin naiseen aikanaan ihastuin. Noin siinä piti lukeman.
Jääkautta luvassa nimimerkille, että niinpä minä meinasinkin että tyttöystävä ei pidä siitä mitä haluaisin sanoa hänestä.. Mutta toisaalta jääkausi makuuhuoneessakaan ei ole mukava asia...