olen 18-vuotias kiltti tyttö, jolla elämän pitäisi olla edessäpäin, mutta kokoajan minusta tuntuu, että parhaimmat hetket koin lapsena, silloin kun en vielä pelännyt ihmisiä. Nyt ihmiskammo on ottanut täyden vallan minusta (todella huonojen kokemusten takia), pelkät kadulla vastaan tulevat ihmiset peottavat minua. Bussissa jähmetyn paikoilleni jos joku tulee istumaan viereeni. Joskus tuntuu, että olisi helpompaa hypätä sillalta alas kuin mennä jonnekin missä pitää puhua vieraan ihmisen kanssa.
Kun pelkään, ääneni alkaa täristä ja kuulostaa siltä, kuin valehtelisin. Se taitaa olla syy miksi kukaan ei luota minuun, enkä minäkään muihin. Mielelläni tutustuisin ihmisiin, jos he olisivat ystävällisiä, ja jos heille voisi jotenkin selittää telepaattisesti, että en tarkoita mitään pahaa, vaikka hymy ei olekaan minulla kovin herkässä... Ystävällisiä ihmisiä olen tavannut useita, mutta he eivät ole halunneet tutustua minuun. Alkaa välillä tuntua, että olen kuin järjetön ihminen älykkäässä maailmassa, en edes itseäni ymmärrä... Saamaton olen, sen ainakin tiedän.
Kun pelkään, ääneni alkaa täristä ja kuulostaa siltä, kuin valehtelisin. Se taitaa olla syy miksi kukaan ei luota minuun, enkä minäkään muihin. Mielelläni tutustuisin ihmisiin, jos he olisivat ystävällisiä, ja jos heille voisi jotenkin selittää telepaattisesti, että en tarkoita mitään pahaa, vaikka hymy ei olekaan minulla kovin herkässä... Ystävällisiä ihmisiä olen tavannut useita, mutta he eivät ole halunneet tutustua minuun. Alkaa välillä tuntua, että olen kuin järjetön ihminen älykkäässä maailmassa, en edes itseäni ymmärrä... Saamaton olen, sen ainakin tiedän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pystytkö juttelemaan helpommin esim jonkun pikaviestiohjelman avulla?
Mulla on just tää sama ongelma ja mua pelottaa, että jossain vaiheessa mie vielä lyön itteni täysin sosiaalittomaksi ja eristäydyn muista ja syrjäydyn..:D
Oon kai epäsosiaalinen, mutta kaipaan jonkumoisia kontakteja toisiin ihmisiin, eniten kaipaan samanhenkisiä ystäviä, jotka myös ehkä ymmärtäisivät tunteitani..:) En niinkään ole ujo, ja en haluaisi olla saamaton, mutta yhteiskunnan riennot eivät kiinnosta. Tuntuu, etten ole yhtään samoilla aaltopituuksilla erityisesti niiden ihmisten kanssa joiden kanssa ennen aikaani vietin, eikä minulla kiinnosta samallaiset ajanvietteet kuin ennen..