Ajoittain palaat mieleen, mutta ei sen enempää. En ota yhteyttä, en etsi sinua mistään, annan sinun olla. Olit nainen johon olisin voinut rakastua, mutta jotain jäi puuttumaan. En ole täydellinen - tuskin sinäkään?
Vuosi mennyt
naiselle..
10462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten voi edes kuvitella että olisi mitään olemassa?
etkä sinäkään totisesti, mutta tiedätkö mitä? Sinä olet täydellinen minulle, oikeasti. Juuri tuollaisena kuin olet. Niine heikkouksinesikin. Minä sinut haluaisin. Toivon, että muutat vielä mielesi ja otatkin sitä yhteyttä.....jos nyt kaipaamani olisit. Toivon, että hän tuntee ja huomaa kuinka paljon häntä rakastan ja häntä ymmärrän. Todellakin ymmärrän. Ja hänkin ymmärtäisi minun ymmärtävän, jos tutustua uskaltaisi. Tietäisi syyn miksi olisin valmis siihen mihin olisin.....kaikesta rakkaudesta huolimatta ja ehkä juuri siitä syystä.
Tiedän ettei hän ota minuun yhteyttä, tiedän että hän antaa minun olla ja tyydyn siihen. Olisin voinut häneen rakastua, epätäydellisenä itsenäni, ihanaan mieheen.
Miksi moinen apaattisuus?
mulla sama juttu...ei sitä väkisin mennä kenenkään elämään.....
No, luonnevika ei paljon selityksiä jätä?
Olen ollut koiran ETTÄ apinan asemassa.
Sinä vedit kaiken pohjan että luonnevikahan tässä, luoti päähän ja tutkittavaksi, jos kelpaa!
vuosihan siitä on ja edelleen ajatuksissa. usein. täydellinen olit. kaikkea sitä mitä kumppaniltani haen niin sisäisesti kuin ulkoisesta. sisin se tärkeämpi. puuttumaan jäi usko tulevaan. olethan onnellinen nykyisessä suhteessasi?
Vaikeakyssäri?? Olen onnellinen -kiitos sun..... annoit paljon ajatuksia kyllä --rakkaudesta, mitä se on ja mitä ei....... ja samalla heilauttelit maljaa puolelta toiselle aika rajusti ... ( mun kuopuskin tuntee sun nimen, rehellisyys maan perii.. mut se ei ole aina kovin imarteleva kun rehellisyydestä on kyse....)Mutta Sä olet jokatapauksessa saanut haluamasi ....Sulla on jotekin joku ruuvi löydällä, ei tämä muuten voi olla mahdollista!
Siis minä olen itsenäistynyt samaan aikaan kuin sun esikoisesi.... tämä on niin uskomatonta, millainen _aikuisuuden_ kysymys tästä lopulta tuli.....
Sinä joo, aikuinen JOOO?O!!
Olen ilkeä, mutta että okei! Olen todella pahoillani,,.....
Mutta että minä TIEDÄN aikuisuuden puutokset!
Vain eräs asia on varma, sinä et ole sellainen! Et missään tapauksessa, ja sinun toimintaa ohjaa pyhä itsekkyys!
Niinpä on vuosi mennyt rukkasista. Vieläkin kirveltää. Oon hitaasti paranevaa sorttia. Mutta tällaisena mut olisi kelpuutettava, jos nyt koskaan.
En ole täydellinen, kaikkea muuta. Tätä lukiessani kysymys: minne päin suomea tämä teksti menee?
Ikävä on kyllä kova.. Haluaisin, että ottaisit yhteyttä minuun... vielä kerran edes :)