Löysin lauantain vasemmasta rinnastani kainalon puolelta patin, aika suuren mutta syvällä. Kuukautisia odottelin, joten sain ajan lääkäriinkin vasta ensi viikon torstaille.
Kaikkea pyörii mielessä. Toispuoleisuuden takia voiko olla kuukautisiin liittyvä hormonijuttu? Se iso S? Onko jokin revähdyksen aiheuttama trauma (minulla nuori suurikokoinen koira joka vielä välillä nykäisee kunnolla, nykäisen takaisin). Lauantaina juuri nykäisi isosti, mutta en siinä tuntenut mitään kipua rinnan aluella? Liittyisikö jo pitkään mutta epäsäännölliseti vaivaaviin juuri sen puolen niska-hartia-olkanivel -vaivoihin? Se iltalenkki viime viikolla ilman rintsikoita - liikaa liikettä? Aivan älyttömiä vaihtoehtoja miettii kunhan ei tarvitsisi miettiä sitä pahinta vaihtoehtoa. Nukuin jo viime yön kehnosti ja tästä yöstä tullee samanlainen.
Olen itkenyt tänään jo monet kerrat. Töistä kotiin ajaessa ulvoin suoraa huutoa. Jotenkin tätä haluaa nyt vielä vuodattaa. Kiitos jos jaksoit lukea. Päivä kerrallaan kohti ensi viikkoa. Kannustusta kaivataan. Oli lohduttavaa lukea parantuneiden tarinoita eräästä ketjusta. Jotenkin syöpä on jo sanana niin kamala, että heti ajattelee että se on kuolemantuomio. Aikamoisessa alkushokissa olen, vaikka mitään ei ole edes diagnosoitu.
Kaikkea pyörii mielessä. Toispuoleisuuden takia voiko olla kuukautisiin liittyvä hormonijuttu? Se iso S? Onko jokin revähdyksen aiheuttama trauma (minulla nuori suurikokoinen koira joka vielä välillä nykäisee kunnolla, nykäisen takaisin). Lauantaina juuri nykäisi isosti, mutta en siinä tuntenut mitään kipua rinnan aluella? Liittyisikö jo pitkään mutta epäsäännölliseti vaivaaviin juuri sen puolen niska-hartia-olkanivel -vaivoihin? Se iltalenkki viime viikolla ilman rintsikoita - liikaa liikettä? Aivan älyttömiä vaihtoehtoja miettii kunhan ei tarvitsisi miettiä sitä pahinta vaihtoehtoa. Nukuin jo viime yön kehnosti ja tästä yöstä tullee samanlainen.
Olen itkenyt tänään jo monet kerrat. Töistä kotiin ajaessa ulvoin suoraa huutoa. Jotenkin tätä haluaa nyt vielä vuodattaa. Kiitos jos jaksoit lukea. Päivä kerrallaan kohti ensi viikkoa. Kannustusta kaivataan. Oli lohduttavaa lukea parantuneiden tarinoita eräästä ketjusta. Jotenkin syöpä on jo sanana niin kamala, että heti ajattelee että se on kuolemantuomio. Aikamoisessa alkushokissa olen, vaikka mitään ei ole edes diagnosoitu.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mulla samanlaisia oloja muutaman viikon takaa. Itsellä tuli syöpädiagnoosi ja viikon päästä leikkaus. Helppo sanoa, mutta yritä ottaa rauhallisesti. Pääset pian lääkärille ja jos on tarvetta, niin asiat hoituvat aika nopeasti eteenpäin. Toivon, että selviät säikähdyksellä ja kaikki on hyvin.
Kyllä sen ymmärtää, vaikka rintasyöpä ei olekkaan enää usein kuolemaan johtava. Ihminen on vain sellainen että pelkää kun pitää odottaa diagnoosia. On ihan hyvä että saa itkeä ja purkaa pelkoaan ja levottomuttaan vaikka näin palstalla. No pian saat tiedon.
Kiitos kirjoituksistanne ja rohkaisusta. Onko sinut, Tissisyöpäläinen, jo leikattu? Miten siitä jatkuu kohdallasi? Rohkeutta sinulle!
Vielä viisi yötä ennen lääkäriin pääsyä. Olen koettanut tehdä kaikenlaista normaalista poikkeavaa, että ei olisi asia mielessä. Olen välttänyt myös nettiä, mutta tänään taas ahdistaa kun odottelu tuntuu niin pitkältä. Ainakaan se ei liity mitenkään kuukautisiin kuten osasinkin arvata.
Hyvin ollut piilossa. Se ei tunnu seisaaltaan vaan löytyi kun siivosin (ilman rintsikoita) ja kumartuneena tulin ohimennen sipaisseeksi rintani sivua. Kyljellään maaten se tuntuu hyvin ja jopa näkyy kumpuna kun vertaa toiseen rintaan samassa asennossa. Seisten ei huomaa mitään, oli käsivarret miten tahansa.
En ole uskaltanut rintaani nyt paljoa roplata - se mitä tunsin löytäessäni tuntui isolta. Nukunkin rintsikat päällä, että ei tulisi yöllä sohaisseksi. Pelottaa. Olen tutkinut rintani säännöllisen epäsäännöllisesti, enkä tiedä onko se tullut nopeasti vai olenko tutkinut puutteellisesti. Välillä ajattelee, että jos se on tullut nopeasti, mitä se ehtii tehdä tässä odottelun aikana. Ruokahalu on vähäinen eikä oikein jaksaisi tehdä kotitöitä. Koiran kanssa onneksi tulee lähdettyä lenkille, luonto rauhoittaa mieltä.
Mun leikkaus on tulevana perjantaina. Sen tiedän, että mulle suunnitellaan tehtäväksi osapoisto ja sen jälkeen tulee ainakin sädehoito. Sytostaatit kai riippuvat siitä onko imusolmukkeissa jne. Välillä päivät menee hyvin ja sitten taas ahdistaa. Mieleen tulee vaikka mitä kamalia asioita. Tuntuu myös ihan epätodelliselta koko juttu. Eihän mulle pitänyt käydä näin !
Sinäkin pääset ensiviikolla lääkäriin ja saat asioita etenemään. Toivon, että sun kohdalla olisi joku muu kuin syöpä. Jos sitten sattuisikin olemaan jotain pahanlaatuista, niin kyllä sitten pian hoidetaan. Suomessa on käsittääkseni hyvä hoito näissä asioissa. Taemppiä ja jaksamista sulle. Kirjoittele sitten kuulumiset, kun olet saanut asiaan selvyyttä.
Kaikesta huolimatta mukavaa ja rentouttavaa viikonlopun jatkoa.
Kun itsellä on jokin stressi tai terveyshuoli niin juuri tuollainen kaikenlainen puuhastelu auttaa. Ja sitten kun saa höpöttää ja veistää jopa sontaa ystävien kanssa. No sitten kun asiat ovat taas kunnossa, niin osaa olla kiitollinen ja päättää, että ei halua narista ihan pikkuharmeista. Oppii myös empaattisuutta.
Toivottavasi saat nukuttua.
Voimia kovasti sinulle. Onneksi suurin osa pateista on hyvälaatuisia tai ei patteja lainkaan vaan tyhjennettäviä kystia. Monet pelkäävät turhaan, mutta tämä on vaan käytävä läpi kun ei ole muuta mahdollisuutta. Tiedän miltä sinusta tuntuu, sillä itse kävin vasta perjantaina mammossa ja ultrassa patin takia. näyte otettiin ja odotan vastausta. Ensi perjantaina pitäsi tulla puhelinsoitto. Kaikkein kamalinta on huoli lasteni vuoksi, ovat vielä niin pieniä. Koitan keskittyä heihin ja muuhun mutta kuitenkin pakko etsiä tietoaa, tietoa ja tietoa netistä, mitä pattini voisi olla. Tsemppia ja rentoutumista toivotan sinulle!
Kirjoitin vastikään samalle syöpä palstalle mahdollisesta ihosyövästäni ( jota ei ole). Muutamat vai naureskelivat, että ei noin nuorelle mitään syöpää tuu. Mun mielestä on tärkeää huolehtia poikkeavista pikkujutuista, kun koskaan ei tiedä. Mutta voimia sulle, ja vaikka sulle rintasyöpä diagnotisoitaisiin, ei kannata romahtaa, vaan keskittyä iloisin ja tärkeisiin asiohin ja muistaa ettei se oo maailmanloppu.
Kiitos jälleen teille rohkaisevista teksteistänne. Töissä on pääosin ollut ok, mutta vessan yksityisydessä välillä ahdistavat ajatukset puskivat mieleen. Olen jättänyt rintani rauhaan koska heti alkaa tuskailla... mutta löytö on niin tuore että välillä sitä tarkistaa, että onko se siellä - ja siellä se on - tietenkin.
Olen jo lueskellut vähän niistä hyvänlaatuisistakin pateista, mutta nyt olen kokenut parhaaksi vain odottaa ensin tutkimus ja yrittää olla ajattelmatta. Latasin youtubesta pari hyvää rentoutusäänitettä, joista on ollut apua ahdistaviin hetkiin.
Torstaihin on enää pari päivää. Onneksi sain sen lomapäiväksi niin voin aamun käynnin jälkeen työstää loppupäivän jatkoreaktiota, oli se millainen hyvänsä.
Kovasti tsemppiä ja kannustavia ajatuksia teille, Tissisyöpäläinen ja pelkoailmassa, tulevalle perjantaille. Kirjoitelkaa kuinka teidän kohdallanne asiat etenevät.
olet ollut ajatuksissani...
Sainkin jo tänään vastauksen. Puhelin soi yllättäen ja tunnistin numeron näytöstä. Kyseessä on tiehytperäinen karsinooma, ei mahda mitään, leikkaukseen 2 viikon sisällä. Shokki päällä, lapset kotona.
Täältä kannustavia ajatuksia ja rohketutta jatkotoimenpiteisiin suuntaasi, pelkoailmassa!! Olen pahoillani diagnoosistasi.
Minulla on reilun viikon päästä maanantaina mammografia ja ehkä ultra. Gyne tunnusteli ja sanoi että röntgeniin pitää mennä. Tällä tietoa minulla on kysta.
Gyne ultrasi tutkimuksessa hieman. Sanoi että hän ei normaalisti ultraa rintoja, mutta mitä on nähnyt kohdun ja munasarjojen syöpiä sekä kystia, ja vertasi nyt näkemäänsä niihin, hän piti tätä kystana ja että hänen mielestään voisin tässä vaiheessa oikeastaan huokaista aika pitkään helpotuksesta.
Oloni helpotti alkuperäisestä, mutta jäi tunne että lopullisesti selviää vasta jatkotutkimuksessa. Lähetteessä lukee rintarauhasten laaja natiiviröntgen. Olettamus että kysta - tällä mennään reilu viikko.
Halaus sinulle, pelkoailmassa! Ajattelen sinua.
Kiitos, Uneton 1. Hyvä, että asiasi tutkitaan perusteellisesti niin ei jää mieltä vaivaamaan.
Hei Uneton 1 ja pelkoailmassa,
Uneton 1 hyvä homma, että näyttäisi kystalta tuo sinun juttusi. Yritä odotella rauhallisin mielin. Kyllä ne lääkärit useimmiten pystyvät jo katsomalla näkemään, mikä näyttää pahanlaatuiselta ja mikä ei. Näin ainakin minulla. Ultran tehnyt lääkäri sanoi jo ennen neulanäytteen ottamista, että näyttää pahanlaatuiselta. Kovasti tsemppiä.
Pelkoa ilmassa: hyvä että pääset nopeasti leikkaukseen. Sitten se paha patti on jo saatu pois sinua vaivaamasta. Varmasti tuntuu pahalta ja ahdistaa, tiedän sen omasta kokemuksesta. Itse kotiuduin tänään eilen tehdystä leikkauksesta. Yllättävän vähän on mitään kipuja yms. Sitten parin viikon päästä kuulen tuloksista tarkemmin. Tämmöistä odottelua tämä näyttää olevan... Kovasti tsemppiä ja jaksamista sinulle. Kyllä kaikki menee hyvin.
Hei, tänään minun pattini vahvistui kystaksi. Siinä kohtaa hieman hermostuin kun röntgenhoitaja kuvien jälkeen antoi lisää nenäliinaa (olin hieman itkuinen koska tulos jännitti tietenkin enkä ollut ed. yönä nukkunut hyvin) ennen kuin menimme lääkärin huoneeseen. Hermostuin hieman lisää siinä kohtaa kun lääkäri ei nähnyt mammografiakuvista kunnolla vaan siirtyi luokseni (makasin jo hoitopöydällä). Mutta kun näin selvärajaisen tumman soikion, helpotti, ja lääkärikin sanoi että nestettä siellä on.
Lääkäri skannasi kauttaaltaan molemmat rinnat, mutta ei muita löydöksiä. Kystalla oli kokoa 5 cm ja se tyhjennettin. Tuli 20 ml nestettä. Tilalle laitettiin hieman ilmaa. Halusin vielä tutkituttaa nesteen, että kaikki kivet nyt käännetään, minä maksan. Vastaus tulee reilu viikon päästä. Tämä on vain piste iin päälle, en odota enää muutosta diagnoosiin.
Mammografiaa ei tarvitse jännittää. Ennen kuvausta luin kaikenlaisia kokemuksia netistä. Aika paljon oli negatiivisia kokemuksia, mutta oma kokemukseni oli ihan ok. Terve rinta varsinkin meni ihan kivuttomasti. Kystarintaan hieman sattui koska siellä olis sitä nestettä. Mutta sen 10 sekuntia kestää kun ajattelee lopputulosta. Neulalla tyhjennys tuntui epämukavalta, mutta puristin peukololla sormenpäätä ja se sattui enemmän.
Minä selvisin tällä kertaa säikähdyksellä. Tästä eteenpäin aion tunnustella tissit kerran kuussa säännöllisesti.
Hieno homma. Onneksi ei ollut syöpää. Oikein hyvää syksyn jatkoa ja tutkikaa tosiaan naiset niitä rintojanne, sillä itse ne patit useimmiten löytää. Sittenkin, jos tunnustellaan ja todetaan vaarattomaksi, niin älkää jättäkö asiaa siihen. Tutkimuksiin pitää päästä.