Olen lopettamassa Escitalopram Actaviksen.
Nyt syön enää murusen masennuslääkettä, jota olen vetänyt monta vuotta. Pitkän aikaa vedin tätä lääkettä 20 milligrammaa.
Tuntuu, että olen monena päivänä ollut ihan rikki. Tällaista ei ole ollut pitkään aikaan. Itkettää usein ja olo tuntuu vaikealta. Töissä tuntuu välillä, ettei vaan jaksa , aamuisin tuntuu, että herääminen masentaa ja kokoajan on kyyninen olo ja väsyttää. Päivisin olen pari viikkoa lähinnä ollut kotona ja kärsin aloitekyvyn puutteesta. Opiskelutkin alkaisi kohta ja nekin huolettaa. Kaikki huolettaa ja stressaan kokoajan. Lääkettä syödessä olin enemmänkin liiankin tasainen, en kokenut voimakkaita tunteita puoleen/toiseen ja hiukan välinpitämätönkin.
Voiko tämä olla sivuoiretta lääkkeen käytöstä, luulisi, että sen verran aivokemioihin ja välittäjäaineisiin nämä vaikuttaa, että lopettaminen on henkisestikin raskasta ja sivuoireitta ei selviä. Inhoan, että olen ikinä alkanutkaan syömään näitä. Pelottaa etten ole riittävän vahva vieroittautumaan tästä lääkkeestä. Ken tätä aloittaa syömään, kannattaa miettiä todella, vaikka lääkäreiltä kuulee kaikkea"ei jää riippuvuutta" plaaplaa ja plaa.. Periaatteessa asiat on hyvin elämässäni, ei mikään sen kummempi paina ja ei mitään kovin masentavia ajatuksia ole. Lähinnä vaan asiat turhauttaa ja ottaa päähän. Tämä on uusi asia tämä aggressiivisuus. Olen riidellyt tosi paljon mieheni kanssa aloitettuani vähentämään lääkettä.
Kannattaako lopettaa vai ei? voihan tämä olotila olla väliaikastakin...
Nyt syön enää murusen masennuslääkettä, jota olen vetänyt monta vuotta. Pitkän aikaa vedin tätä lääkettä 20 milligrammaa.
Tuntuu, että olen monena päivänä ollut ihan rikki. Tällaista ei ole ollut pitkään aikaan. Itkettää usein ja olo tuntuu vaikealta. Töissä tuntuu välillä, ettei vaan jaksa , aamuisin tuntuu, että herääminen masentaa ja kokoajan on kyyninen olo ja väsyttää. Päivisin olen pari viikkoa lähinnä ollut kotona ja kärsin aloitekyvyn puutteesta. Opiskelutkin alkaisi kohta ja nekin huolettaa. Kaikki huolettaa ja stressaan kokoajan. Lääkettä syödessä olin enemmänkin liiankin tasainen, en kokenut voimakkaita tunteita puoleen/toiseen ja hiukan välinpitämätönkin.
Voiko tämä olla sivuoiretta lääkkeen käytöstä, luulisi, että sen verran aivokemioihin ja välittäjäaineisiin nämä vaikuttaa, että lopettaminen on henkisestikin raskasta ja sivuoireitta ei selviä. Inhoan, että olen ikinä alkanutkaan syömään näitä. Pelottaa etten ole riittävän vahva vieroittautumaan tästä lääkkeestä. Ken tätä aloittaa syömään, kannattaa miettiä todella, vaikka lääkäreiltä kuulee kaikkea"ei jää riippuvuutta" plaaplaa ja plaa.. Periaatteessa asiat on hyvin elämässäni, ei mikään sen kummempi paina ja ei mitään kovin masentavia ajatuksia ole. Lähinnä vaan asiat turhauttaa ja ottaa päähän. Tämä on uusi asia tämä aggressiivisuus. Olen riidellyt tosi paljon mieheni kanssa aloitettuani vähentämään lääkettä.
Kannattaako lopettaa vai ei? voihan tämä olotila olla väliaikastakin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi tahdot lopettaa lääkityksen? Tuliko siitä jotain fyysisiä haittavaikutuksia? Itse olin vuoden syömättä fluoksetiinia jota olin syönyt 15 vuotta ja jouduin aloittamaan sen uudelleen, tosin kärsin vaikeasta ocd:sta johon lääke pääasiassa vaikuttaa oireita vähentävästi. Sinuna en lopettaisi jos vointi huononee noinkin paljon. Kannattaa puhua lääkärin kanssa jos joku toinen lääke tekisi vähemmän turran olon.
Nyt odotellaan vain, että nimimerkki "Loppu propagandalle" ja kumppanit tulevat valistamaan, että tuo on kaikki vain placeboa. Masennuslääkkeistä ei ole mitään hyötyä, pelkkää lumevaikutusta, joten kai sitten lääkkeiden lopettamisen jälkeinenkin on sitä. Olet ikään kuin suggeroinut itsellesi oireita lopetettuasi lääkkeen.
"Aggressiivisuus" ja riitaisuus on ollut sitä, että pinna on lyhentynyt. Näiden masennuslääkkeiden yleisin lumevaikutus, jonka potilaat itselleen suggeroivat, on frustraatiokynnyksen nousu ja sen myötä stressioireiden helpottuminen. Joillakin vähenee itkuisuus, jota he sitten valittavat nettipalstoilla aivan kuin ihmisen normaali tunne-elämä olisi yksiä hautajaisia.
Voisit ehkä harkita lääkkeen lopettamista vielä kerran.
Hirveetä trollausta. Menisit muualle. :D
Haluan lopettaa lääkityksen, koska olen voinut pitemmän aikaa paremmin, eikä minulla ole mitään alkuperäisistä syistä, miksi aloitin lääkityksen ja käsittääkseni jossain vaiheessa lääke olisi ideanakin lopettaa. Lääkärikin on asiaa tukenut ja sanonut, että joillakin se on ihan helppoa ja sivuoireita ei ole, kun hitaasti lopettaa. Haluaisin tavata sellaisen henkilön, joka on vuosia syönyt lääkettä ja ei ole mitään sivuoireita lopettamisessa, ei edes tunnetasolla. Fyysiset oireetkin ovat keljut! Kokoajan kuitenkin vedetään keinotekoisia mömmöjä sekoittamaan aivokemiat tahallisesti. Lääkkeen syönnin aikana olen saanut elämääni eteenpäin, enkä koe, että minulla olisi ollut mitään varsinaisia ongelmia pitempään aikaan, kunnes.... Lääke määrättiin minulle pitkälti ahdistusoireisiin, jotka hankaloitti elämääni. Mm. sosiaaliseen ahdistuneisuuteen, mitä en enää koe. Pystyin helposti vähentämään lääkkeen puoleen maksimista, mutta sitten tuli raja vastaan. En tiedä teinkö lopetuksen liian nopeasti ja alkoi tulla niitä fyys.oireita,mistä tuoteselosteessa varoitettin. Lääkäri neuvoi, että tunnetilojen mukaan. Jos tulee takapakkia, voi vaikka lisätä lääkitystä tilapäisesti ja sitten hitaampaa lopetus. On tässä kuitenkin jo useampi kuukausi tullut lääkettä vähennettyä, mutta kuulemma vieläkin hitaampaa voi lopettaa . Se on niin yksilöllistä kuulemma, miten on paras lopettaa.
Yllätys on ollut, että lääkkeen lopettaminen onkin vaativampaa mitä luulin. Tunteet heittelevät laidasta laitaan ja olen hajamielinen. Väsyttää, surettaa, ahdistaa ja tunteet lyö päälle. Fyysiset oireet aiheuttaa sellaisen ikävän pöhnäisen sumuisen olon ja olen kokoajan herkällä tuulella. Myös ne aggressiivisuus tunteet tulee paljon herkemmin pintaan.
Onko jotakuta , joka on päässyt lääkkeestä hyvin eroon? Jos tämä helpottaa viikon sisään, jatkan lopettamista, jos oireet vaan pahentuu, kai sitä pitää nostaa. Haluaisin oikeasti päästä tästä lääkkeestä eroon. Toisaalta jos elämää ei ole ilman masislääkkeitä ja alan vaipua jonnekin suohon, kun elämäni muuten on nyt hyvin, niin syön sitten niitä. Surullinen ajatus sekin. Ei kestä elämää ilman keinotekoista piristettä.