Suomeen on perustettu uusi isäjärjestö, jonka tavoitteena on on edistää lapsen oikeutta molempiin vanhempiin eron jälkeen, sekä vanhempien yhdenmukaista kohtelua viranomaismenettelyssä ja tuomioistuimessa. Omat kokemukset isän heikosta asemasta avio- tai avoeron jälkeen toi kymmenet isät yhteen.
Isät lasten asialla -yhdistys pyrkii poistamaan sen epäkohdan, että lapset määrätään tai pakkosovitaan asumaan äitinsä luo sellaisissakin tilanteissa, joissa lapsen etu olisi asua isänsä kanssa tai vuorotellen vanhempiensa luona. Yhdistys haluaa kitkeä pois tilanteet, joissa toinen vanhempi, yleensä lapsen äiti, pyrkii – usein viranomaisten ja tuomioistuimen tuella – vieraannuttamaan lapsen isästään.
Isät lasten asialla aikoo vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja lainsäädäntöön tavoitteidensa toteuttamiseksi. Lisäksi yhdistys järjestää eronneiden isien matalan kynnyksen tukitoimintaa.
Yhdistys valitsi ensimmäisen hallituksensa puheenjohtajaksi helsinkiläisen Jari Pulkkisen.
Isät lasten asialla -yhdistys pyrkii poistamaan sen epäkohdan, että lapset määrätään tai pakkosovitaan asumaan äitinsä luo sellaisissakin tilanteissa, joissa lapsen etu olisi asua isänsä kanssa tai vuorotellen vanhempiensa luona. Yhdistys haluaa kitkeä pois tilanteet, joissa toinen vanhempi, yleensä lapsen äiti, pyrkii – usein viranomaisten ja tuomioistuimen tuella – vieraannuttamaan lapsen isästään.
Isät lasten asialla aikoo vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja lainsäädäntöön tavoitteidensa toteuttamiseksi. Lisäksi yhdistys järjestää eronneiden isien matalan kynnyksen tukitoimintaa.
Yhdistys valitsi ensimmäisen hallituksensa puheenjohtajaksi helsinkiläisen Jari Pulkkisen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Jo oli aikakin.
Joo tää on taas näitä" säälikää isiä voi voi..." juttuja. Resskukoiksi ne miehet aina pystyy itsensä tekemään.
Kyllä se lapsen tapaaminen on ihan miehestä itsestään kiinni. Mutta kun ei huvita eikä jaksa, niin laitetaan sekin ex vaimon syyksi, ettei anna tavapaa!! Mäin se usein menee.
Ja kokemuksella puhun, kun omat oli peruskoululaisia ja nuorin alle kouluikäinen, niin ei saanut miestä liikkeelle ei sitten mitllään. Tyrkytin, soitin, viestittelin, lapet soitti, odotti ja lupaukset lupaukset petti kerta toisensa jälkeen. Puhelin oli kiinni tai "siihene i saanut yhteyttä" tai siihen ei vastattu.
Ja oliko se syy sitten minun tai lasten?
Mikä hdistys olisi äitien ja lasten puolella, joka perustettaisiin heidän tuekseen, kun isä ei halua eikä välitä olla lapsensa kanssa? Sellaista ei ole kun äiti on aina syyllinen vaikka mies mokaisi.
Kun lapset tulivat kohti aikuisuuteen, niin kylläpä mies nyt soitelee ja on kiinnostunut, koska ei tarvi enää maksaa eikä vahtia niin paljon kuin pieninä. Nyt seura kelpaa... omituista kyllä, silloin kun lapset atarvi isää, ei ollut aikaa... nyt kun lapsilla ei olisi aikaa, tyrkyttää mies itseään alvariinsa.
Ja sekös on äidin vika????
Miehet ne osaa tehdä itsestään aina säälittävän ja sankarin, oli asia mikä tahansa.
Kyllä niitä on tilanteitakin, joissa isien oikeuksia (samalla lapsen oikeuksia) tallotaan armottomasti maahan.
Niitä ilmenee lisääntyvin määrin koko ajan ja nyt vasta siihen on alettu kiinnittämään huomiota. Kyllä se on mun mielestä lapsellekin parempi, että on molemmat vanhemmat tasapainoisesti elämässä.
Mutta yhtälailla on niitä tapauksia, joissa isä on laiminlyönyt velvollisuuksiaan. Niin se on. Ei kaikki ole aina niin mustavalkoista. Mutta yhtälailla kun äitiä tuetaan näissä tapauksissa, joissa isä laiminlyö velvollisuuksiaan on mielestäni kohtuutonta jos samoissa tilanteissa olevia isiä ei millään tavalla huomioida tai tueta.
Ei taas aleta oman kokemuksen sumentaa sitä faktaa, että aina niin ei kaikilla muillakin asiat mene.
Jos tämä johtaa siihen, että on pakko tavata lasta jos ei halua, niin se on todella väärin. On isiä, joita lapset ei kiinnosta, ja eron jäkeen ei sitäkään vähää.
Pakkotapaamisessa ei ole mitään hyvää, eikä ole lpaelle kiva jos isä on väkisin hänen kanssaan vaikka ei huvita! Siitä kärsii kaikki.
"Tässä uutisessa oleva järjestö ajaa niiden isien ja lastensa asiaa jotka nykyjärjestelmä ja äidit aiheuttavat vieraannuttamista ja huoltokiusaamista ja tapaamisten estoja sekä isien mahdollisuutta olla "lähivanhempana" vastaan. Ei sotketa asioita."
Tämä koskeekin niitä isiä, jotka haluavat lastansa nähdä, mutta äiti syystä tai toisesta sabotoi kaikki yritykset.
Kyllä, sellaisiakin tapauksia valitettavasti löytyy. Enkä nyt syyttele ketään tiettyä yksityishenkilöä täällä joten kenekään ei tarvitse sen suhteen vetää hernettä kauniiseen nenukkaan.
Onhan se hyvä että tämmöisiä järjestöja on mutta tämäkin paljolti keskittyy vain tapaamis asioihin ja pilkun viilaamiseen!
Missä on se järjestö ja voima mikä panostaisi siihen todelliseen tasa-arvoiseen yhteishuoltajuuteen kun tämä lainsäädäntö on sen 40v vanha.
Nyt määritellään näitä etä ja lähihuoltajuutta!
Lainsäätäjille eli kansanedustajille pitäis luoda painetta muuttaa tätä järjestelmää Ruotsin malliin!
Siellä on tehty korkeintaan aloitteita tähän tapaamisoikeuksien rangaistavuuteen ja nekin varmaan jää sinne vuosiksi hyllyyn...
Tää on tätä nykypäivää. Kannattaa tutustua:
vieraannuttamisoireyhtymän (PAS)
Mitä tasa-arvoa siinä on, että isä kaitsee lapsia joka toinen viikonloppu? Ei kuulosta minun mielestäni kovin vahvalta isyydeltä, että joka toinen vknloppu isä tarjoaa sipsejä ja sirkushuveja. Tapaamisilla on taipumus vähentyä entisestäänkin kun uusi nainen astuu taloon sääntöineen, aikatauluineen ja tarpeineen.
Toivoisi lasten kannalta kuitenkin jotain jatkuvuutta ja johdonmukaisuutta elämään, olkoon sitten vaikka niitä sirkushuveja, ettei niille yks kaks tule jyrkkä stoppi uuden elämäntilanteen (=naisen) myötä. Eli isät menköön nyt tutkiskelemaan sisintään ja miettimään millaista isyyttä he nyt meinaavat tarjota ja PYSYKÖÖN siinä sitten.
Eihän siinä olekaan. Jotkut isät haluaisivat osallistua enemmän lapsen elämään.
Kaikille ei sitä suoda. Lukekaa tekstit ennen kun alatte heittelee taas tällaista. Silloin ehkä ottaisitte kantaa oikeaan asiaan oikeilla lähtökohdilla niin ei tartteis itse keksiä
Täysin totta, kaikki loppuu kuin seinään kun uusikko tulee kuvioihin. Ei tapaamisia enää, ei vastailla puhelimeen, ja ollaan niin kiukkusia ja äkäsiä jos laitetaan viestiä...
Meillä loppu kun seinään ja kaikki lupaukset petti.
Mies muuttui niin ilkeäksi, että oli parempi ettei tavannutkaan lapsia, se olisi joka tapauksessa loppunut, koska ei kukaan lapsi mene isän luokse jos isä on ilkeä ja siellä villisee naisia kuin vilkkilässä kissoja.
Täysin totta. Kyllä siinä kuolee isän ja lasten väliset suhteet kun äiti uhkailee, kieltää, pelottelee. Haukkuu isän lapsille. Manipuloi ja mustamaalaa.
Pelon ilmapiirillä ohjataan lasten kasvatusta ja valintoja.
Voisit tietysti keskustella ihan itse aiheesta eikä sen vierestä niistä asioista joista itse haluat toistuvasti avautua.
Mitäs siihen sanot? mene jatkamaan tuota samaa avautumistasi mitä joka ikinen kerta joka ikiseen ketjuun niin jonnekki muualle.
Vaikka sä kuinka haluaisit uskoa, että yksisarvisia on olemassa. Niin ei niitä kuitenkaan ole.
Joten palaappas maanpinnalle ja hyväksy elämän realiteetit.
Onko olemassa yhdistystä, joka ajaa niiden isien asiaa, jotka ovat käyttäytyneet väkivaltaisesti parisuhteessa ja uhkailleet vaimoaan tappamisella. Sitten kun äiti saa yksinhuollon ja isä valvotut tapaamiset väkivaltaisuuden takia, tällainen yhdistys voisi yrittää jonkinlaita mediakamppajaa ja kertoa miten äidit valehtelevat ajaakseen omaa etuaan. Yhdistys voisi tehdä myös tietoiskuja siitä miten sossut suosivat naisia ja miten naiset eivät arvosta (lyövän) isän roolia..
Ketjua lukiessani menetin villalangan täysin näkyvistä. Aloitus oli mielenkiintoinen, mutta en oikein ymmärrä, että mitä asiaa tässä nyt ajetaan. Isänä olen kiinnostunut tapaamaan lapsia useamminkin, mutta aikani ei tahdo riittää työssäkäynnin ja uuden pienen vauvan hoidolta. Vuorokausi tuntuu aina loppuvan kesken, eli olisiko jokin yhdistys, joka ajaisi vuorokauden pidentämistä?
Onko olemassa yhdistystä, joka ajaa äitien ja lasten asiaa, että isät tapaisivat niitä lapsia, eikä pitäisi uusia suhteita niin tärekinä että lapset jää kun uusikko vähän vihjaa että hei..vapaus on ilman lapsia kivaa.
Kyllä se on miehen oma syy jos hylkää lapset. Ja sen uuden sutturan. Näin ainakin meillä, isä oli isä niinkauan kunnes perheenrikkoja tuli ja sotki kko perheen ja koko suvun siinä samassa.
Minusta kummallakaan vanhemmalla ei pitäisi olla minkäänlaista etuoikeutta asiassa, vaan nämä aikuiset tentattaisiin ja arvioitaisiin ja tällä perusteella voitaiisin määrätä lapsen olinpaikka. Myös tälle toiselle vanhemmalle pitää olla tapaamisoikeus, mutta onhan aina tapuksia, että on lapsen turvallisuuden vuoksi evättävä tämä mahdollisuus, toivottavasti nämä isät tai äidit eivät ole nyt vaatimassa itselleen oikeuksia, koska eivät itse ole sellaisessa kunnossa, että pystyisivät huolehtimaan edes päivää lapsesta.
Toisallta pitäisi tietää myös se, asuuko näiden äitien tai isien kanssa henkilöitä, jotka ovat vaaraksi lapsille, nyt tai tulevaisuudessa, eli muutokset pitää saada myös tehtyä jos niihin on aihetta.
Lapsen etu aina ensimmäisenä, ei kummankaan vanhemman.
Asiantuntijat tenttaamaan ja ottamaan selvää vanhempien elämäntavoista ja mahdollisuuksista.
Missäköhän semmoisia asiantuntijoita on? Edesmennyttä Eerikaa olivat arvioineet lääkärit, sossut, hoitajat, psykiatrit ja tuomarit. Ilmeisesti sitten vain luokanopettajan koulutus takaa tällaisissa asioissa jotain arvostelukykyä.
Juurikin tämä ominaisuus tuo näihin tilanteisiin kammottavan ristiriidan. Nämä tahot, joiden pitäis tehdä keskenään yhteisdtyötä, keskustella, ajaa perheen asioita, eivät siihen syystä tai toisesta kykene. Oli kyse sitten resursseista tai työmotivaatiosta.
Sitten, otetaan tästä ammattiryhmästä jalustalle yksi (ihan sama mistä yllämainitsemistasi) niin hän toimittaa noiden kaikki muiodenkin ammattiryhmien ammattia ilman koulutusta!
Ihmisillä, jotka tekevät työtä näiden vaikeiden ja arkojen asioiden parissa, ei ole riittävää koulutusta ! Ei pelkkä sossutäti voi alkaa tekemään psykiatrista syväarviota kenestäkään tai ei poliisi voi toimittaa sossun tehtäviä.. Mites sitten oikeudessa, kun tämä tuomari, joka tekee päätöksiä näiden kaikkien puolesta, joutuu leikkiä osaavansa noita ammatteja ja sen lisäksi hänen pitäisi olla myös ennustaja ja ennakoida tulevaisuus!
Lisäksi asenteiden ja periaatteiden muutos on paikallaan. Ei pysytä enää tämän muuttuvan yhteiskunnan, päätään nostavien "uusien" ongelmien ja kompastuskivien mukana. Lait ja olettamukset ovat vanhentuneet. Koulutusta pitää ylläpitää ja vahvistaa koko ajan noissa töissä!
Kuulehan sinä "kellopeli" ja muut kaltaisesi miehet!
Tiesit varmaan, että vuorokaudessa on 24 h ja että lapsen kasvattaminen täysaivoiseksi vie noin 25 vuotta? Vai missä seireenien valtakunnassa elämän realiteetit unohtuivat?
Olet surkeasti epäonnistunut kasvatustehtävässäsi jo kertaalleen ja silti olet uusia lapsia vähiä aikaresurssejasi tehnyt kuluttamaan? Tuohon voisi kiltisti sanoa että häpeäisitkö edes vähäsen.
Vai pitäisi herroille vielä uusi kello ja kalenteri sorvata, että saavat ylläpitää haaremillisen kakaroita. Jo on aikoihin eletty!
"lapsen kasvattaminen täysaivoiseksi vie noin 25 vuotta?" Mitä lie tarkoittaakaan tuo täysaivoinen mutta kyllä on huolestuttavaa jos ei nuori ole jo ennen tuota ikää oppinut ottamaan itse vastuuta omasta elämästään ja elämään itsenäisesti.
Siitä olen samaa mieltä etten ymmärrä miten niitä uusia lapsosia tehdään kun ei ole edellisellekään aikaa. Miksi edellisen suhteen lapsesta/lapsista tulee elämässä toisarvoisia? Lähivanhemman luona asuvalla lapsella on yhtälainen oikeus siihen toiseen vanhempaan kuin niillä lapsilla,jotka ovat syntyneet uuden suhteen myötä.
No senhän äidit, isät ja laspet ymmärtääkin, että lapsella on oikeus molempiin vanhmpiin, mutta kun ne mahdolliset uudet pulisot, varsinkin sen isän naiset, ei sitä ymmärrä, että mies haluaa olla oman lapsen kanssa eikä hänen.
Ne ovat niin katkeria lapselle että yrittävät aina estää miestä olemasta oman lapsen kanssa.
"Ne ovat niin katkeria lapselle että yrittävät aina estää miestä olemasta oman lapsen kanssa. "
Ei pidä paikkaansa. Et voi yleistää, että kaikki tekevät näin, että aina on näin.
Minä olen aina tukenut mieheni suhdetta lapsiinsa, jokaiseen niistä. Niin yhteisiin kuin edellisen avoliiton lapsiinkin.
Edellisen liiton lapset ovat olleet isällään joka toisen viikon erosta saakka. Niin on edelleenkin. Ei se ole miksikään muuttunut, vaikka minä mieheni kanssa olenkin nykyään naimisissa.
En ole koskaan estänyt miestä olemasta lastensa kanssa.
Jos joku on katkera ,niin sinä olet oikeen katkeruuden , vihan ja kaunan perikuva.
No ehkä sinä et mutta on paljon jotka estää ja hankaloittaa.
Meilläkään mies ei enää ollut lasten kanssa kun naikkoset niin käski. Minä kun en niitä sutturoita kotiini halunnut enkä lasten lähelle, niin sutturat esti miestä yksin tapaamasta lapsiaan. Sairasta sanon minä.
Me emme halua perheenrikkojia kotiimme ja lasten lähelle, jos mies ei kykene olemaan isä yksin ilman sutturoita, sitten ei ole koskaan isä halunnut ollakkaan.
Ei kuulu suturat meidän sukuun eikä perheeseen.
Minä olen ja olin lasten äiti joka määräsi kuka saa olla lasteni lähellä ja kuka ei, siihen kuului että sutturaet ei, en halunnut että lapseni menee enempi pilalle, kuin ovat jo isänsä menettäneet.
No voihna sen niinkin sanoa, mutta oikea versio on OIKUS JA KOHTUUS, LASTEN PUOLSETA TAISTELEVA, pidän lasten puolta kun muut eivät näytä ymmärtävän, että laspet ei tarvi elämäänsä satoja koteja, satoja uusia ihmsiä ja reissuelämää.
Ei lapset siihen totu eikä sopeudu.
Aikuisen mielestä kyllä jotta itse voi pyykiä omantunnon tuskat pois ja etisiä onnea muualta kuin lapsensa luota.
Lapsia syyllistetään asioista joihin he ei ole osallisena. Ei ole lapsen syy, että on syntynyt.
Paras asiantuntija on se lapsi. Kysykää häneltä joskus miltä tuntuu. Uskaltaako lapsi sanoa, vai kätkeekö kaiken sisälleen. Sydämensä avaa sitten joskus kun uskaltaa, ellei ole siihen mennessä jo kovettanut itsensä myöntämään valheita, että on syyllinen vanhempien ongelmiin.
""lapsen kasvattaminen täysaivoiseksi vie noin 25 vuotta?" Mitä lie tarkoittaakaan tuo täysaivoinen mutta kyllä on huolestuttavaa jos ei nuori ole jo ennen tuota ikää oppinut ottamaan itse vastuuta omasta elämästään ja elämään itsenäisesti."
Olen tällaisista uusioperheista ja lähestyn jo neljääkymmentä, mutta uusioympäristöihin sopeutumisien takia en ole edelleenkään kykenevä huolehtimaan itsestäni. Se oli sen kasvuympäristön hinta. En suosittele kenellekään, ken lapsiansa oikeasti yhtään kunnioittaa ja haluaa heistä joskus itsenäisiä ja voimakkaita aikuisia tämän päivän maailmaan.
Meikäläinen taas itsenäistyi jo 18v ja muutin omilleni opiskeleen vieraaseen kaupunkiin ja hyvin olen pärjännyt, opiskeluaikana minua tuki sekä mutsi ,että faija perheineen.
Hyvin olen pärjännyt taloudellinen tilanne hyvä, mutta noita kuolemantapauksia ja menetyksiä on ollut paljon.
Sulla on sitten varmaan hyvät geenit. Toisin kuin meillä miehen entisillä lapsilla.
Äidit yksin jääneinä kasvattaa ja huoltaa lapsensa läheis aikuiseksi. Sitten se isä ilmaantuu sieltä jostain...ja alkaa vaatimaan oikeuksiaan, kun se exä estää tapaamasta.
Miksi vasta silloin? Eikö se lapsi tarvi isää pienemä enempi kuin isona?
Kyllä vaan, mutta kun mies ei halua itse, vapaus ja uudet naiset ja raha on tärkeempää kuin omat lapset. Ja teitysti sen naisen painostus olla tapaamata omia lapsia.
Kun lapset ovat aikuisia, kaikki velvollisuudet pn poissa, ei ole muuta kun yhdessä oloa, ei mitään vastuuta.
Perin omituista touhua.
Ja tämmöinen ihminen on täällä sankari. Hoidaattaa ex vaimolla kikki, ja sitten ilestyy kuin tyhjästä kun ei enää lapsetkaan isää varsinaisesti tarvi.
Isät vouhkaatte täällä lastensa tapaamisasiaa. Totta on että pienet lapsenne itkevät kaipaustaan.
Kun pieni poika sanoi , että isällä on aina kiire, hän ei jouda tulemaan lapsensa koulutaphtumiin mukaan. Itki tätä harmia.
Totuus tästäkin on, että miehellä on uusioperhe, joka on noussut tärkeämmäksi, ei omia lapsia siinä. Oli myös sanonut, että häneelle ei saa soittaa työhön, kuitenkin tämä sama mies koko päivän viestittelee tuolle uusikolleen.
Jos todella haluatte olla isiä, jääkää asumaan hyvin lähelle lapsen olinpaikaa, jotta lapsi voi piipahtaa luoksenne vaikka ilmoittamatta, voitte silloin jakaa lapsen hoidon viikko/viikko systeemillä ja lapsi voi nähdä vaikka päivittääin molemmat vanhempansa, voitte kuljetta lasta harrastukseen ja olla hänen kanssaan todella.
Nämä kahden viikon välein olevat tapaamiset murskaavat lapsen elämää hirvittävästi.
Joten älkää pitäkö meteliä asiosita, jos ette ole valmiit itse toimimaan oikein.
Sillä eihän tuokaan viikko isän ja viikko äidin luona ole oikeaa kotielämää, mutta parempi kuin matkojen päässä oleva vanhempi, joka ei salli hänelle edes soitettavan. Lisäksi lapsi voi olla kavereidensa kanssa jos vanhammat asuvat eronkin tultua melko lähellä toisiaaan, olisi edes jokin mahdollisuus selvitä jotenkin ehjämpänä aloittamaan aikanaan omaa elämää.
Tässä juuri muutama päivä sitten tuohon talomme eteen ajoi pikkupoika, hänellä oli monivaihteinen pyörä, kumisaappaat. Oli yksin ja aika pieni vielä, näki pari suksulaispoikaamme siinä, en tiennyt mistä poika oli, joten kysyin, mistä hän on, kertoi olevansa pienen matkan päästä, sanoi saaneensa pikkusiskon.
Mutta sitten sanoi, että oli juuri tullut toiselta paikkaunnalta, jossa asuu, isän luo, siis eroperhe. Isää ei näkynyt mailla ei halmeilla ja poika yksin pyöränsä kanssa .
Kyllä laittooi ajattelemaan, että mikä isä ei kulje lapsensa kanssa, vaikka aika olla hänen luomaan on korkeintaan tälläkin käynnillä 2 vrk. Lisäksi ovat muuttaneet tänne ihan äskettäin, että kukaan ei tunne vielä isääkään ja poika yksin.
Laitoin hänet kyllä menemään sinne isän luo, sillä kello oli jo aika paljon illalla.
Hyvä kirjoitus, mutta huomaa myös se, että aina se ei ole miehestäkään kiinni, usein juuri se uusi puoliso manipuloi miehen omia lapsiaan vastaan, tekee miehen lasten elämästä hankalaa, jottei ne tulisi isän luokse. Typerä on mies, joka antaa näin tapahtua, mutta pelkona on että nainen lemppaa pihalle, jos ei hylkää omia lapsiaan.
Tiesittekö että maailma on pullollaan manipuloivia ihmisiä. On todellakin isän vika jos antaa uuden eukon manipuloida itsensä tossukaksi lastensa suhteen. Tai siiten hän on vaikeasti vammainen älyltään ja siten syyntakeeton.
Ei ole ainuttakaan puolustusta etävanhemmalla tai vanhemmalla siinä asiassa jos antaa uuden puolison tehdä lasten olon kurjaksi.
Lapsilla ei ole mitään velvollisuutta tapaille isän uusia suhteita. Se on isän vika, jos lapset traumatisoituvat, tai alkavat karttaa isän luona oloa, jos mies ei katso yhtään kenen seuraan omat lapset ottaa.
Miehen kuuluu vahtia naista, ja suerata hänen toimiaan, ettei hän hauku lapsia taimuuten kiusaa.
Jos niin käy, miehen tulee estää ja laittaa uusio kuriin, tai mennä katsomaan lapsia turvalliseen paikkaan. Tai sitten laittaa uusikko pois hänen luotaan kun arvokkaat lapset tulevat. Se on miehen valinta.
Lapset ei hyöyd siitä naisesta yhtään mitään, eikä tarvi sitä elämäänsä.
Tosi hyvällä asialla ollaan, taas vain kaikki asiattomuudet pilaa oikean tarkoituksen. Olen äiti ja on erittäin omakohtaista kokemusta siitä miten ei kaikki äidit ole kypsiä äideiksi, sairauden tai parantumattoman luonteenpiirteen vuoksi ja silti lasta yritetään sosiaalityöntekijöiden taholta väkisin työntää äidille joka ei ilman apua ja valvontaa pysty yksin huolehtimaan lapsesta. Sosiaalityöntekijät eivät vieläkään ymmärrä että isät ovat hyviä huolehtimaan lapsesta on vaan väkisin ujutettava lasta äidille vaikka isä olisi kaikkein turvallisin ja järkevin vaihtoehto siihen. Älkää isät lannistuko viekää oikeuksianne eteenpäin, on herätettävä sossut näkemään ja ymmärtämään asioita ja naiset jotka vääristelitte tätä hanketta ymmärtäkää mitä on äitiys ja isyys, normaalissa perheessä ja millaista on elää normaalia elämää lapsen vuoksi ja sen hyväksi.
No toivonmukaan sinun lapset päätyy isän huostaan, toivon sitä sydämestäni. Onhan se hyvä kun itse tietää että on sopimaton äidiksi ja et ole kypsä siihen, varmaan teille ei tule riitaa siitä että annat lapset isälle, joka varamsti on sinua parempi hoitamaan heitä.
Hienoa että uskallat myöntää sen.
No tosi tärkeetä miehen on tietää, että uusi lapsia voi tehdä millon vaan ja erota millon vaan ja aina saa sympiatiaa itselleen.
Vaikka jätät vaimosi ja lapset kymmenen kertaa ja väität että ex vaimo ei anna tavata lasta ja estää, vaikka itse olisit syyllinen ettei tapaamiset todeudu, niin aina menee valitus läpi ja saat sääliä.
On se mieheillä helppoa nuo säälipisteiden keruut.
Nyt oikein yhdistys on tekeillä, että varmasti saat tehtyä exästä syyllisen.
Mutta kuka uskoisi sitä ex vaimoa, joka sanoo ettei mies ole kiinnostunut tavata lasta? Ei kukaan, se on vaan äiti joka estää. Voi ihme näitä mies idiootteja.
No kukapa ei käyttäisi hyväkksi sitä, että mitään ei tarvi tehdä, senkun valittaa vaan ja syyllistää vaan, aina menee läpi, että se exä on vaan niin kamala.
Miehillä on joku kumma sankaruus aina päällä. Teki he mitään tai ei, niin aina he ovat ihania ja aikaansaavia.
Toista se on nainen, näessä on vikaa joka saralla. Myös miehen viat ovat ex vaimon aikaansaamia.
Suomessa on tosi rankkaa olla nainen. Mies pääsee helpolla joka suhteessa.
Kun mies tekee lapsia eri naisten knassa, hän on islloinkin sankari, kunhän jättää lapset ja vaimon, silloinkin on sankari.
Kun nainen tekee lapsia eri miesten kanssa, hän on h...a ja kun jättää miehen ja lapset on juoppo ja vastuutonn. Ja sitten vasta huono nainen onkin, jos lapset jää isälle.
Se on näköjään niin että täällä ei voi käydä järkevää keskustelua mistään asiasta.
Olemme kasvattaneet omat lapsemme yhteiskuntakelpoisiksi. Eämä ei vaan mene käsikirjoitusten mukaan vaikka joku luuli löytäneen herttaisen tyttöystävän, niin ihanasta tyttöystävästä putkahtaa yllättäen esiin voimakkaita neurologisia piirteitä jotka aiheuttavat nuoressa perheessä suuria ongelmia. Syitä ei tarvitse aina etsiä isästä. Näkyy olevan täälläkin paljon tunnevammaisia, joten totean että täällä on turha kirjoitella mitään järkevää.
Neurologiset piirteet eivät putkahda yllättäin esille. Vai onko tyttöystäväsi ollut esim. auto-onnettomuudessa. Yhdessä asuessa ei pysty peittämään esimerkiksi aspergeria tai adhd:a. Tourettea ei pysty peittämään kuin joitakin tunteja. Oireiden hillintä vaatii todella paljon.
Meistä monet ovat eläneet huonossa suhteessa ja jos ei ole kokenut samaa, ei tietenkään voi ymmärtää, että on olemassa miehiä, jotka eivät ole hyviä isiä.
Ei tietenkään tämä tarkoita sitä, että kaikki miehet ovat huonoja isiä, vaan suurin osa on aina todella hyviä,myös eron jälkeen.
Pitäisi olla laki, että vain yhden kanssa tehdään lapsia, uusien tulokkaiden kanssa ei enää yhtään lasta, sillä entiset lapset jäävät aina auttamattomasti syrjäytetyiksi.
Jo sekin että pk-seudulla entiset lapset annetaan sijoitukseen ja tehdään uuden kanssa lapsi jota jhjoidetaan on aivan kamalla, tästä syystä lakiin olisi pykättävä kohta, että vain yhden kanssa lapsia. Ne riittävät varmasti jokaiselle.
Piuhat vain poikki eonneilta, joilla on lapsia.
Olen samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa. Eiköhän se riitä, että yhden ihmisen kanssa lisääntyy. Nämä lapset tulisi saattaa kunnialla aikuisiksi ja siinä on riittävästi tekemistä, on eronnut tai ei. On jo nähty ja kuultu niin monet kerrat että monesti nämä "entiset" lapset jäävät lapsipuolen asemaan uuden "ydinperhevauvan" myötä. Tästä tulisi nyt pikapikaa ottaa opiksi.