Olen ihan hukassa itseni kanssa. Tiedän että juon liikaa mutta miksi se ei rajoita minua eikä näy minussa? Olen 30-vuotias nainen joka vaikean elämäntilanteen takia (ja unettomuuden) ratkesi ryyppäämään noin 3 vuotta sitten. Viimeiset kaksi vuotta olen juonut päivittäin, ehkä vuodessa yhteensä viikko niitä kuuluisia nolla-päiviä. Kesät pahimpia. Juomana kalja, siideri, lonkero ja joskus harvemmin väkevät. Elämä ilman juomista on tuskaa.
Ongelma on se, että hoidan kaikki hommani vaikka juon. Se on sellainen salaisuus, joka iltainen rentoutus keino enkä usko että kukaan tietää tai edes voisi kuvitellakaan. Mulle on myös kehittynyt aikamoinen toleranssi verrattuna vuosien takaiseen käyttöön. En edes enää tunne krapulaa tai sitten se on vain normi olo enkä huomaa sitä. Voin juoda hetkessä kuusikin olutta enkä edes huomaa että olisin juonut yhtään. Vasta siinä kymmenen kohdalla alkaa nousta hattuun. Tuntuu hirveeltä edes kirjoittaa tätä, mutta se on totta. Mietin, että miksi en käyttäydy kuin alkoholisti vaikka sellainen olen. Pidän huolta ulkonäöstäni ja "roolistani" ja tuntuu kuin mulla olisi kaksi puolta. Toinen on se kunnollinen joka hoitaa hommat ja toinen se alkkis joka haluaa vaan nupin sekaisin. Mietin että kyllä tämä alkaa mennä ihan liian pitkälle miettien terveyttäni ja talouttani. Vaikka terveyteni on hyvä ja olen liikkuvainen enkä mikään sohvaperuna. Milloinkohan tää kaikki kääntyy mua vastaan?
Ongelma on se, että hoidan kaikki hommani vaikka juon. Se on sellainen salaisuus, joka iltainen rentoutus keino enkä usko että kukaan tietää tai edes voisi kuvitellakaan. Mulle on myös kehittynyt aikamoinen toleranssi verrattuna vuosien takaiseen käyttöön. En edes enää tunne krapulaa tai sitten se on vain normi olo enkä huomaa sitä. Voin juoda hetkessä kuusikin olutta enkä edes huomaa että olisin juonut yhtään. Vasta siinä kymmenen kohdalla alkaa nousta hattuun. Tuntuu hirveeltä edes kirjoittaa tätä, mutta se on totta. Mietin, että miksi en käyttäydy kuin alkoholisti vaikka sellainen olen. Pidän huolta ulkonäöstäni ja "roolistani" ja tuntuu kuin mulla olisi kaksi puolta. Toinen on se kunnollinen joka hoitaa hommat ja toinen se alkkis joka haluaa vaan nupin sekaisin. Mietin että kyllä tämä alkaa mennä ihan liian pitkälle miettien terveyttäni ja talouttani. Vaikka terveyteni on hyvä ja olen liikkuvainen enkä mikään sohvaperuna. Milloinkohan tää kaikki kääntyy mua vastaan?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Moro, jos on unihäiriöö kokeile melatoniinia,
reseptillä 2mg debot circadin,
tarvitset lääkäriltä reseptin.
Itekki juon stressiin, kun sitten nukkuu huonosti olo pahenee.
Melatoniinilla kaikki stressin oireet lähti ja nukun sikeämmin.
Aika tuttua juttua.
Elämä menee kohtuullisen hyvin, duuni hyvin, huolehtii itsestään ja terveyspuoli kunnossa.
"Milloinkohan tää kaikki kääntyy mua vastaan?"
Voithan sinä pärjätä vielä kauankin mutta kun romahdus tulee se tulee yleensä rytinällä ja kaikki yhtäaikaa.
Koko "korttitalo" sortuu ja huolella rakentamasi kulissit pettää.
Sinuna miettisin minkälainen tilanne tuo romahdus tulisi olemaan.
Mitä mahdollisesti menettäisit? Kirjoita lista itsellesi.
Kirjoituksesi perusteella olet aika huonossa jamassa.
Kaksi vuotta päivittäin.
Onneksi sinulla on vielä mahdollisuus korjata tilanne siinä mielessä olet onnekas ja suosittelisin aluksi tk:ssa käyntiä (perustarkastus) tai mielellään yksityisellä.
Tukea löytyy usealtakin taholta.
Please älä odota romahdusta se on yhtä varma kuin kuolema ja verot.
Hei, tuota päivittäistä juomista voi jatkaa vuosikymmeniä, eikä kukaan sitä huomaa. Työtkin tulee hoidettua, eikä se juominen kovin nopeasti näy ulkonäössä.
Itse aloitin juuri tuolla tavalla, sitten tahti kiihtyi huomaamatta, ja lopulta lähti työpaikkat ja avioliitto.
Itse raitistuin kolmenkymmenen vuoden lähes päivittäisen juomisen jälkeen. Tein sen omin avuin, vaikkei sitä pidetäkään mahdollisena noin kovan alkoholikäytön jälkeen. Nyt on ammatti, vakituinen työpaikka ja opiskelut yliopistossa loppusuoralla...
Olen onnellinen, että olen hengissä ja terve. Mutta voin sanoa, että olisi nuo märät vuosikymmenet saaneet jäädä kokematta. Jos vain kokee alkoholinkäyttönsä ongelmalliseksi, niin kannattaa stopata heti!
Varsin samaa mieltä kuin edellä.
Kunto ja kulissit kestävät oman aikansa, mutta nykymenolla ne romahtavat joka tapauksessa.
Itsekin aikoinaan hoidin asiat ja työt mallikkaasti, mutta samanaikaisesti viinamäärät ja käyttötiheys salakavalasti hiipien kasvoivat jatkuvasti.
Itse olin luulossa, että kukaan ei huomaa mitään. Kyllä huomaavat.
Vuosia siinä heilahti, ja viina otti niskalenkin, meni ajokortti muutaman kerran, useampi työpaikkakin ja kulissit oli nurin.
"..joka vaikean elämäntilanteen takia (ja unettomuuden) ratkesi ryyppäämään noin 3 vuotta sitten."
Vaikeat elämäntilanteet ei korjaannu juomalla, vaan päinvastoin.
Sellaiset asiat on kohdattava suoraan selvinpäin. Koskaan asiat eivät ole niin huonosti, etteikö niitä voisi viinalla pilata lisää.
Unettomuuteenkin viina on huono lääke, sillä juovuksissa horrostaminen ei vastaa normaalia unta, ja se ruokkii alkoholiriippuvuutta lisää.
"Elämä ilman juomista on tuskaa."
Siltä voi tuntuakin kun alkoholiriippuvuus painaa päälle, mutta riittävän pitkän juomattomuuden jälkeen mielialat tasaantuvat, ja ihminen rauhottuu.
Pillereistä et muutosta saa, vaan voit notkahtaa bentsoriippuvuuteen, mikä voi olla vieläkin vahvempi, kuin alkoholiriippuvuus.
Sekakäyttö vie ihmisen aivan pohjamutiin.
Tilanteessasi ei auta kuin tahdonvoima ja raudanluja päätös pitää korkki kiinni.
Sen tekemiseen auttaa ymmärrys siitä, että alkuviikkojen ja -kuukausien hermoilut ja mielialavaihtelut ovat vieroitusoireita - mutta takuuvarmasti ohimeneviä.
Jos tahdonvoima ja raudanluja päätöksesi eivät pidä korkkia kiinni, hae apua.
Apua saa monesta paikasta, minä sain sen AA:sta ja korkki on pysynyt kiinni viime vuosituhannelta asti. Tosin päivän kerrallaan.
"Mietin, että miksi en käyttäydy kuin alkoholisti vaikka sellainen olen."
Siis millä tavalla? Makaa ojassa ja ole viikkoja ilman suihkua?
Kyllähän sinä käyttäydyt kuin alkoholisti, koska olet sellainen. Ei ole olemassa mitään ryhmää nimeltä alkoholistit, jossa kaikki käyttäytyvät samalla tavalla.
Moni alkoholisti vähättelee omaa ongelmaansa juuri niin että vertaa itseään niihin pahimpiin tapauksiin. Ei alkoholismi sitä vaadi ettei huolehdi lainkaan itsestään tai käytyäytyy kuin pultsari. Ja onhan ne pultsaritkin olleet joskus samanlaisessa tilanteessa, mutta luisuneet ajan myötä yhä syvemmälle.
Joku sanoi ettei se alkoholi kovin nopeasti ulkonäössä näy. Olen vähän eri mieltä. Tuossa kolmen kympin jälkeen ikä alkaa muutenkin näkymään enemmän kasvoissa ja ihossa ylipäätään. Pitkäaikainen alkoholin käyttö vanhentaa ihoa ja kyllä se alkaa näkymään. Kun vertaat itseäsi toisiin saman ikäisiin, niin kummasti enemmistöllä "raittiimmista" on iho paremmassa kunnossa ja näyttävät yleensä nuoremmilta. Ei se alkoholi tietenkään kenestäkään parissa vuodessa mitään mummon näköistä tee, mutta nopeuttaa kyllä ihon vanhenemista ja kuivattaa sitä pahasti. Eikä siihen auta pelkkä kosteusvoide, koska iho ei ole kuiva pelkästään pinnasta.
Juominen alkaa näkyä ulkonäössä melko pian ja paino nousee salakavalasti ajan mittaan. Viimeistään tuossa 35 vuoden iässä alkaa se väsynyt yleisilme ja pikku turvokki kasvoissa. Itse näen aika tarkkaan kunkin naamasta kuka juo paljon ja kuka ei. Tulee seurattua, koska aihe kiinnostaa. Usein mietin miltä nyt näyttäisin jos olisin jatkanut juomista ja tuttavapiirissäni on muutama joista sen näkee ja yhtään hyvännäköistä suurjuomaria en tunne tässä ikäryhmässä ( 40v).
Eiku annat juoda vaan. Tai hakeudu a-kerhoon, itse sen ongelman on aiheuttanut ja itse se on hoidettava poskin... Et sä sitä katkeamaan tietenkään saa jos teet toisin kuin yrität/haluae eli nyt kipinkapin se pullo kiinni ja a-kerhoon.:-)
AP aloittaa juttunsa hyvin, hyvin ristiriitaisesti kun ihmettelee miksi se ei rajoita, mutta koko kirjoitus kuvastaa juuri tuota rajoitusta, jonka juominen hänelle asettaa. Vapaalla, rajoitteettomalla ihmisellä ei ole pakottavaa tarvetta juoda ja hän voi joko juoda tai olla juomatta sen kummemmitta ihmettelyittä.
Tässä mietittävä juttu vähän jokaiselle riippuvaiselle. Jos huomaat tulleesi mökille vaikkapa 50 km:n päähän lähimmästä alkoholia myyvästä kaupasta ja huomaat, että kaljat ja viinakset jäivät kyydistä, lähdetkö ajamaan takaisin vielä sadan kilsan lenkin vai ajatteletko, että harmi, mutta kai sitä nyt voi yhden viikonlopun olla juomattakin. Mitä vastaat?
Jos liikut ja syöt terveellisesti niin menee vielä useita vuosia, ennenkuin romahdat ja että muut huomaa. Jos vielä olet tervettä sukua. Toki maksa- tai haimatulehdus voi iskeä pikaisestikin.
Itsellä meni pitkään. Elin kylmässä avioliitossa vailla hyväksyntää, arvostusta, puhumattakaan rakkaudesta. Kuin ihmeen kaupalla jaksoin riuhtaista itseni irti. Nyt on vähän retuperällä oleva suhde, mutta tosi kivaa menoa, virkeää elämää, rakkautta ja tapahtumia. Koska sain lapset isoiksi, niin lakkasin olemasta täydellinen, kaikki asiat viimeisen päälle hoitava. Uskon ettei kukaan huomannut juomani viinan määrää, ei edes tämä kylmä kumppanini.
Tarkoitan ettet pysty irroittautumaan viinasta, jollet korjaa elämääsi ja sitä mikä ahdistaa. Sitä ei vaan jaksa.
Nyt juon kohtuullisemmin ja pystyn pitämään pitkiäkin taukoja. En usko sen johtuvan mistään muusta kuin että olen hyväksytty jopa rakastettu. Muutenkin yhdessä olemme saaneet erilaisia harrastuksia, joiden parissa ei ryyppäillä.
Mikä ongelmasi sinulla lieneekään, iske sen kimppuun ja pyri siitä eroon.
Toi mökkijuttu oli hyvä. Sataa kilsaa en kyl itse enää ajais, mut 20-30 voisin ajaakin
Itse olen alkanut miettiä, onko alkoholi kohdallani muuttunut riippuvaisuudeksi. Ja mitä enemmän mietin asiaa, kyllä se on. Olen 26-vuotias työssäkäyvä nainen. Viikolla harvemmin juon, mutta viikonloppuna otan usein ihan kunnolla yhtenä päivänä. Ja se tarkoittaa yli kymmentä annosta, jolloin puhe alkaa sammaltaa ja tulee tunne, että on pakko lähteä ennenkuin on jo aivan liian humalassa. Pääosin juon mietoja,mutta silloin tällöin otan väkevämpiäkin. Olen huomannut, että kestän juoda aika paljon eli luultavimmin alkoholikestävyyteni on kasvanut ryyppäyksen seurauksena. Monesti minusta ei kuulemma saa edes kovin humalaista vaikutelmaa tuttujen mielestä vaikka jonkun naisen mittapuilla ne olisivat kunnon kaatokännit. Sitten viikko mennään taas raittiina töissä, kunnes viikonloppuna taas houkuttaa avata lonkku tai siideri. Nykyään kankkuset ovat ihan kamalia, seuraavana päivänä väsyttää, ei sekään ole paha, mutta se inhottava ahdistava olotila, mikä kestää monta päivää...
En edes muista, milloin olisi ollut viikonloppu ilman alkoholia. Oikein odotan, että pääsen "nollaamaan" ja viikonloppuun kuuluu alkoholi. Ajattelen alkoholia usein ja odotan tunnetta, kun pääsee korkkaamaan, saatan suunnitella sitä jo pari päivää etukäteen. Itse en ajatellut, että potisin jotain riippuvuutta vasta kuin sitten, kun mieheni on asiasta alkanut sanoa ja pyytänyt, että vähentäisin viikonloppujuomista. Hän suhtautuu baarissa käymiseeni ja juomiseeni vielä suht rennosti, mutta kuinka kauan, sillä hän on ihmetellyt tapaani juoda joka viikonloppu... Isälläni on ollut alkoholin kanssa ongelmaa, joten pelkään, että minun kohdallani käy samoin. Joskus olen miettinyt, voinko hankkia edes lapsia tämän addiktioni takia, sillä haluan, että lapseni edessä en ikinä juo kännejä. Ainakin sitä ennen minun pitää olla saanut lopetettua tämä viikonloppukänniaddiktioni. olen pistänyt nämä asiat vielä menovaiheeni piikkiin "on ok mennä nuorena", mutta kuinka normaalia on mennä parisuhteessa näin. Tykkään käydä baarissa ystävien kanssa ja tanssimassa, mutta suurin syy sosiaalisten juttujen sijaan on tosiasiassa alkoholi. Ilman alkoholia en koe, että on niin hauskaa ja elämä tuntuu hiukan laimealta ilman juomista. En edes tiedä, mitä hauskaa sitä tekisi ilman alkoholia. Tylsäähän se olisi ja tavaksi on tullut juoda viikonloppuisin. Lisäongelmana asioissa on kaverit, jotka tykkää juoda ja yleisesti suomalainen illanviettoperinne ihmisillä. Tiedostan aika tarkkaan, että esim. kaverini juovat liikaa. Kavereita minulla on eri porukoista, joten eri illanistujaisia löytyy harvase viikonloppu.
Olen hoksannut ulkonäössäni jo alkoholin aiheuttamia haittoja, kuten pöhötystä ja vatsan kohdalle kertyvää painoa. Lisäksi sairastelen usein flunssia. Olen hiukan väsynyt, hajamielinen ja usein mieliala on maassa. Jotain muutosta olisi tultava, mutta mikä olisi realistinen tapa tehdä asialle jotain. Pistääkö korkki kokonaan kiinni vai vähentää annosten määrää. Vähennyksessä on se ongelma, että kun pääsen alkoholin makuun, juon usein enemmän kuin oli tarkoitus..
Nytkin olotila on lievästi ahdistunut eilisestä ryyppäyksestä.. Tuli juotua aivan liikaa siihen mitä ajattelin... Kunpa tämä olotila jatkuisi viikon loppuun asti että ei tulisi toistettua virheitään.
Kokeile juoda vain kotona miehen kans ja jonkin verran vähemmän kuin baareis noin aluksi
Sulla on mahdollisuus saada hieno elämä, kunhan raitistut ennen kuin miehesi häippäisee. Ukot ei kovin kauan katsele baareissa hauskaa pitävää juovaa puolisoa. Varsinkin, jos hän ei ole mukana. Sulle käy todennäköisesti niin, että kapakasta löydät vertaisesi ja humalassa ihastut johonkuhun iloiseen kaljaveikkoon, jonka silmissä olet kaunis ja viehättävä. Tiedäthän, että kauneus on katsojan silmissä ja varsinkin nousuhumalassa ja toisen ihmisen kaipuussa sukuvietti saa yliotteen.
Tee jotakin itsesi hyväksi. Mene ja rupea käymään AA-palavereissa.
"Kunpa tämä olotila jatkuisi viikon loppuun asti että ei tulisi toistettua virheitään."
Kyllähän tuo olotila yleensä jatkuukin sinne loppuviikkoon, mutta kun se viikonloppu on ovella, niin mieli muuttuukin hyvin nopeasti. Sitten sitä taas hakee juomista jääkaappiin ihan "varmuuden vuoksi" ja viikonloppuna taas vedetään kaikki ja jatketaan baarissa. Sunnuntaina taas vannotaan että seuraava viikonloppu selvinpäin.
Suosittelen järkkäämään viikonlopuksi paljon muuta aktiviteettia, niin ei pullo ala houkuttelemaan niin helposti. Tekeminen voi olla ihan mitä vaan, kunhan se vie ajatukset pois kupittamisesta. Minulle toimii esim. kuntoilu. Kun perjantai-illalla vetää kunnon lenkin ja sen jälkeen syö hyvin, niin alkaa jo väsyttämään sen verran ettei tee edes mieli lähteä mihinkään. Lauauntaina aikaisin aamulla ylös ja paljon puuhailua päivällä, niin illalla alkaa nukuttamaan taas hyvissä ajoin ja jää baarikeikat tekemättä. Nyt on takana vasta muutama selvä viikko, mutta koko ajan se tulee helpommaksi.
Kiitos vastauksista. Tämänpäiväinen työpäivä oli taas kauhea, olo oli väsynyt vieläkin lauantaisten kännien takia. Veikkaan, että minulle olisi nyt jonkin aikaa hyvä korkki kiinni-vaihe(toivottavasti siihen pystyn). Juopokkeelta tuli hyviä neuvoja, pitää keksiä kaikkea tekemistä ensi viikonlopulle,mikä ei liippaakkaan läheltä alkoholia ja jossa tulisi mieliteko juoda. Siispä tiettyjen ihmisten seuran voi unohtaa tosin muutenkin juopottelukaverit ovat aika pinnallisia kaverisuhteita, nähdään usein aina päissään.. Se olisi sitten ensimmäinen raitis viikonloppu piiiiitkään aikaan. Huvittavaa, että se tuntuu varmasti oudolta ja vaikealta. Pitää miettiä tuota miestäkin, että jo sen takia on pakko vähentää juomista, että hän ei turhaudu. En halua loukata häntä enkä missään nimessä menettää häntä. Olen valinnut muualla juomisen senkin takia, että tiedän, että hän ei pidä jos juon kännit kotona. On helpompi olla ihmisten kanssa jotka eivät moralisoi juomistani. Mieheni juo hyvin hyvin harvoin.. En katsele muita, sillä haluan panostaa suhteeseemme, mutta en ole kyllä käyttäytynyt sen mukaisesti juodessani jatkuvasti hänen toiveistaan piittaamatta ja olemalla jatkuvasti yhteisinä viikonloppuiltoina huitelemessa kaupungilla kaatokännissä.
Katso googlesta perjantai- ja lauantai-illoiksi aa-ryhmä, jonka palaveriin menet. Silloin ei tarvitse juoda.
Jos tällainen ehdotus tuntuu mahdottomalta toteuttaa, pistä perjantaina töistä päästyäsi lenkkarit jalkaan ja kävele tai juokse 20 km:n lenkki. Sama lauantaina jo iltapäivän loppupuolella.
Hae vielä Antabus-resepti kainalosauvaksi.