Se on sitten myrkyllisimmät Suomen

En pistä, kun en ole sen luonteinen, että pistäisin. Ja ei kun lisää käärmeitä taas: tänään yksi ruskea vähän paksumpi kyy jälleen pyörätiellä (asfaltti) pitkin pituuttaan pötköttelemässä. Kun se oli sen verran paksumpi kuin nämä aikaisemmin näkemäni, ajattelin että oliko menossa synnärille. Pituutta jälleen sellainen nelisenkymmentä senttiä. Olen vähän huono arvioimaan pituuksia - täälläpäin kun keräsivät yliopiston toimesta kyyhavaintoja, niin lähettelin tässä heti kevät-kesävaihteessa omia havaintojani, taisin kertoilla pituudet vähän alakanttiin - heh.

Niin, radiossa oli ollut juuri äskettäin luontoillassa kyyilta, täytyy kuunnella se areenan kautta. Niin, ja sitä vaan, että menevätkö nämä kyynaaraat talvipesien lähelle synnyttämään, kun elo-syyskuun vaihteessa syntyneillä ei niin kauhiasti sitä aikaa ennen horteeseen menoa ole. Jospa näitä nyt sitten sen takia näkyy pyöräteillä makailemassa - ruskeita siis. Tosin nuoret kyyt sukupuolesta riippumatta voivat olla ruskeita, väittävät jossain nettitekstissä ruskeita naaraiksi kuitenkin. Tämänpäiväisenkin menosuunnassa on tunnetusti kyitten (myös rantakäärmeitä ilmeisesti, sillä sellaisen tässä viime keväänä siellä kallion päällä näin, ja syksymmällä taas rantakäärmeen poikanen oli menossa siihen suuntaan) talvehtimispaikka.

Suoraan sanoen, mä en välittäisi enää nähdä yhtäkään kyytä. Täytyy kai pysyä sisällä talveen asti.

Mitä, eikö laki kiellä. Muistaakseni olen jostain kuullut, että luonnonvaraisia eläimiä ei saa ottaa lemmikeiksi. Vai onko se sitten vain sellainen moraalinen sääntö, jota ei ole kuitenkaan kirjattu lakiin.

Tuossa mainitsemassani radio-ohjelmassa, Kyyilta, puhuttiin siitä kyyn pelosta (sekä suden pelosta) jonkin verran myös. Mä olettaisin itse, että se on vaistonvaraista se pelko. Kun oletan myöskin niin, että muilla eläimilläkin on vaistoissa se vaarallisen, pedon, pelko. Toki, kyy ei ihmistä syö, susi tosin voi vaikka syödäkin. Eikö niinkin iso eläin kuin hevonen säiky kyytä - näin olen kuullut kertomuksia, että karahtaa takajaloilleen ja säntää karkuun, vai onko se sitten ihan vaan se äkkiyllätys - sama kuin minulle joku hiippailija selän takaa säikäytyksen tekisi "Buu!" Vai onko vaistosta kyse, eli kun hevonen näkee kyyn, niin se säikähtää vaaraa?
Mutta siinä ohjelmassa sitten kyllä myös sanottiin, että jos ei kyytä ahdistele, niin muuten paitsi poikasiaan hautova naaras, väistää ihmistä suosiolla. Raskaana oleva naaras ei ohjelman mukaan väisty valitsemaltaan lämpimältä makoilupaikalta, vaan puhisee ja sihisee ja lopulta kai sitten iskeekin sen myrkkyhampaansa, jos ei utelias toope usko hyvällä.
Se oli kanssa mukava juttu siinä ohjelmassa, kun sanoivat, että jos kyyn pureman jossakin syvällä metsässä saa, ja pitäisi olla sitten se purtu raaja liikkumatta, niin yksin ollessa voi soitella vaikka helikopteriavun paikalle. Juu, niin varmaan... Mä veikkaan, että aika harvoin se helikopteri kyyn pureman saaneen noutaa. Toki vanhukset ja lapset ovat asia erillään, mutta normaali aikuinen varmaan saa kehoituksen rampata keinolla millä hyvänsä tien poskeen ja kattotaan sitten jos se ambulanssi tulis. Ja joo, maksaahan se kyyti, oli se helikopteri tai ambulanssi, omavastuun ainakin.

Ei kyitä mulle enää.