En pysty enää hengittämään tässä tilanteessa. En ota susta selvää. Ensin olet hymyilevänä ja toisessa hetkessä niin kylmä että ikkunoihin ilmestyy kuuran muodostamia kukkia. En suunnitellut sinuun ihastumista. Niin vain kävi.
Palaan vielä, koska mun täytyy nähdä sun silmistä se, ettei meistä koskaan tule mitään..
Jos maailma olisi armollisempi ja ajat helpommat. Toivon, että muistelisit minua. Kumpa vaan muistaisit minut niinkuin minä muistan sinut niistä hymyilevistä hetkistä.
Tämän levottoman tunteet on sekaisin. Kirjoitin siihen lappuunkin "surulliselle".
Muistatko minut?
Palaan vielä, koska mun täytyy nähdä sun silmistä se, ettei meistä koskaan tule mitään..
Jos maailma olisi armollisempi ja ajat helpommat. Toivon, että muistelisit minua. Kumpa vaan muistaisit minut niinkuin minä muistan sinut niistä hymyilevistä hetkistä.
Tämän levottoman tunteet on sekaisin. Kirjoitin siihen lappuunkin "surulliselle".
Muistatko minut?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Lappuun?
Mitäpä jos kirjoittaisit txt tai vielä parempaa että näkisit hänet.
Voi jos se vain olisi mahdollista. Jos ja jos..
jos olisi sama kaupunki tai edes puhelinnumero..
Mitenkäs pidätte yhteyttä jos ette ole samassa kaupungissa eikä ole toistenne puhelinnumeroita?
Kohdataan aina tietyssä paikassa. Harvoin..
On se kumma kun samoissa töissä on, muttei uskalla suutaan avata.
jos olisikin samoissa töissä...täysin mahdoton tilanne.
en tiedä kuka olet... mutta minullakin on mahdoton tilanne. Hän ei tiedä missä asun tai mikä on puhelinnumeroni. Hän ei siis ota myöskään näistä syistä yhteyttä. Ja minä taas en uskalla.
Ainoa mitä uskalsin oli lapulla muutamia sanoja..
Milloin annoit sen lapun? Vai lähetitkö?
annoin sen hänelle viikonloppuna..
Minä sain kokonaisena sen lapun, mutta jotakin muuta oli vähällä särkyä lopullisesti. Vain tahdonvoima ja rehellisyys itseä kohtaan auttoivat selviämään siitäkin...ja ymmärrys sitä ihmistä kohtaan. Vaikka itse sanonkin, niin taidan olla todella vahva ihminen kaikessa herkkyydessänikin. Horoskooppimerkkini mukaisesti kaksi erilaista puolta. Minulla ne ovat herkkyys ja vahvuus.
En minäkään lapun palasia kaipaa. Palauttaisipa minulle jotakin minkä vahingossa hänelle ojensin..huomaamattani.
Jos hänkin edes ymmärtäisi minua, olisin onnekas.
Melkein jo luulin, toivoin, että viesti olisi minulle. Niinkuin varmaan moni muukin täällä... Kaikki muu osui kohdalleen, mutta tuo "lappu" teki selväksi että näin ei ole. En tiedä mitään mistään lappusista, harmi...
Onnea teille kuitenkin, toivottavasti löydätte toisenne uudelleen!
Kaipailen miestä jonka katse herätti kivettyneet tunteet taas eläviksi..
Ai miestä kaipaat, no sitten ei osunut ainakaan, kun nainen olen itsekin :) Mutta sama kohtalo tainnut meillä molemmilla olla, kuulosti kaikki niin tutulta. Ehkä se onni osuu vielä meidän "Liisojenkin" kohdalle, pitää vaan jaksaa uskoa ja toivoa!
Kuinka paljon helpompaa olisi jos häntä en olisi koskaan kohdannutkaan..
oo kyllä mä muistan. Olen miettinyt paljon mahdollista satunnaista ja sattumien mahdollistamaa kohtaamistamme ( teen nimittäin kaikkeni että en joutuisi siihen tilanteeseen.)
En tiedä, mikä voisi mahdollisesti olla se päälimmäinen tunnetila.... Viha, häpeä, nöyryytyksen mukanaan tuoma kauna, ylimielisyys, ylpeys, omanarvontunto, ei mikään, sääli sinua kohtaan, sääli omaa itseä kohtaan,
sillä, kun olen käynyt terapiat ja kaikki mahdolliset läpi vain koska tapasin sinut ja sun tapasi toimia on ollut kautta rantain säälittävää, narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivää sokeutta, en vain tiedä, mitä lopulta kannattaa tuntea ja mitä hallita!
Luulen että turvallisinta on siis pitäytyä hallinnassa ja kiertää todella kaukaa! En kestä enää sanaakaan sinusta/ sinulta enkä keneltäkään, joka jossakin määrin tietää sinut/tuntee sinut!
Ja ne jotka luulevat jotakin muuta mitä minä toisaalta tiedän -en voisi nauramatta heitä kuunnella kun he ylistäisivät sinua!
Ja tuosta narsismista psykopatiaan, olen siinä mielessä varsin terve -kukaan käyttämistäni psykiatreista/ työterveyshuollosta/hoitaja ei ole suostunut antamaan minulle sitä diagnoosia. Ei.Olisin halunnut parantua, olisin ollut valmis siihen, olisin tehnyt ihan mitä tahansa. Mutta minä olen ollut masentunut!
Joku ei halua kirjoittaa kevyesti rakastumisesta! Minä en kirjoita kevyesti masennuksesta!
Minä olen rehellinen -liiankin rehellinen! Inhorealistinen ja tiedän että narsistinen! Mutta, kaikkea ei normaalinkaan ihmisen tarvitse sietää ja eikös se niin mene että jos epäilet järkeäsi, kannattaisi juosta! Sitähän minä olen tässä tehnyt! Mitä sinä teit?
Täällä ei näin epämääräisiä lauseita kannata alkaa kenenkään tulkitsemaan, kunhan puran tuntojani erästä kohtaan.
Niin ja hänelle tiedoksi vielä että minä tiedän mitkä mun mahdollisuuteni ovat hänen kanssa kohdatessa!
On vain kaksi vaihtoehtoa! Toista en paljasta, koska se on se mitä hän eniten pelkää ja Jumala tietää että se on oikea tapa!
No, sitä en hänelle halua ja toinen tapa olisi ...en paljasta sitäkään!
Uho ei ole oikea tapa hänen kanssa, mutta joku roti on ja minä tiedän mikä se on!!!!
No sano nyt, sano sano.
Kas tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=evfZer3-TeA
sou must gou on!
Ja vähän normaaia haavetta tähän:
http://www.youtube.com/watch?v=ZsUBKsNF1HM
Ja kaikille sokerina pohjalla voin aina vapauttaa suurimman osan luulijoista sillä ettävtämä meni naiselta toiselle! säästän sillä todella paljon! Menee minne luultavasti haluan ja säästän heterot! JA ne bisset joita olen täällä tavanut niin hei, yrittäkä edes. Koittakaa helpottaa tunnettanne sillä blogilla, millä se yks viisas rienasi!
Helpottiko..? Tuo aloitushan on naiselta miehelle..
Toki. Sen huomasin. Mitä väliä sillä on?
Joko sinä olet tämän aloituksen jälkeen tavannut hänet?
En ole..toivoisin, mutta tapaaminen tällä hetkellä on sula mahdottomuus. Enkä tiedä miten kaiken sanottua. Pelkään hänen reaktiotaan. Pelkään nykyään omaa varjoanikin.
Miten saisin kerrottua miehelle, että tunnen olevani puolikas ilman häntä. Kuitenkaan hän ei voisi minua aidosti lähestyä. Olisin vain leikkiä..