Pidän tulesta sinussa. Siitä että olet valmis taistelemaan oikeaksi kokemiesi asioiden puolesta. Siitä ettet pelkää. Pidän myös sivaltavasta sanansäilästäsi, pidän keskusteluistamme ja siitä miten hiljaisuutta ei tarvitse pelätä. Pidän siitä miten lyhyeksi saat minut itseni tuntemaan. Se on mukavaa vaihtelua minun maailmassanu. Pidän parrastasi. Siitä punaisen sävystä, joka siinä on. Pidän oikeastaan melkein kaikesta sinussa - kaikesta siitä jonka olen näiden lyhyiden kohtaamisten aikana oppinut tuntemaan. Vain hiljaisuutesi on minua harmittanut.
Ja vaikka et koskaan tuntisi samoin minua kohtaan, olen valmis sen hyväksymään, sillä kaiken kokemani jälkeen - kaiken sen mitä näinä kuluneina vuosina sain sietää - se että tunnen näin jälleen on enemmän kuin uskalsin koskaan toivoakaan.
Niin harvassa ovat miehet, jotka saavat minut rakastumaan.
http://youtu.be/vzxxBpMH1-Y
Ja vaikka et koskaan tuntisi samoin minua kohtaan, olen valmis sen hyväksymään, sillä kaiken kokemani jälkeen - kaiken sen mitä näinä kuluneina vuosina sain sietää - se että tunnen näin jälleen on enemmän kuin uskalsin koskaan toivoakaan.
Niin harvassa ovat miehet, jotka saavat minut rakastumaan.
http://youtu.be/vzxxBpMH1-Y
Vastaukset 14
Vanhimmat
Takaisin...Pidän sun tyylistäs;)
että hyvältä tuntuu tämä tunnustuksesi. Ja tahdon minä!
Hiljaisuuteni johtuu siitä tulesta ja hiilistä siinä ympärillä. Sinä sen tulen saat roihuamaan. Sinä sen sytytitkin.
Se on niin helppoa täällä paljastaa syvimmät tuntonsa kuin syntinsä hämärässä rippituolissa. Mutta kasvokkain todellisuudessa... Miten suuria askelia se vaatisikaan ja pelkään, että hetkeni on mennyt.
Olet oikeassa, että kasvokkain se on paljon vaikeampaa, silloin on kaikin tavoin avoin toiselle. Muista kuitenkin, että todellinen rakkaus kestää mitä vain. Rakkaus odottaa ja auttaa sinua selviämään vaikeiltakin tuntuvista asioista. Rakkaudessa ei ole aikarajoja. Kyllä sinun hetkesi vielä tulee. Luota siihen. Luota tunteisiisi. Luota itseesi. Siihen saakka pidä rakkaus rinnassasi. Sieltä se antaa sinulle voimia ja uskoa tulevaan.
Kiitos. Totuus on se, etten voi kuin odottaa - joko sitä että tilanne tästä kuin jonkin ihmeen kautta etenisi toivottuun suuntaan - mikä tuntuisi kuin lottovoitolta tällä hetkellä - tai sitä että tämä tunne katoaa ja hiipuu, mutta se tulee viemään aikaa. Paljon paljon aikaa. Paljon enemmän kuin mitä tunteet vaativat aina kehittyäkseen.
Olen tuhlannut vuoden - ajattelin eilen kun näin hänet ohimennen jälleen pitkästä aikaa. Olen ollut sokea, enkä nähnyt sitä mikä oli koko ajan niin lähellä minua. Ensimmäisistä astronauteista tuntui ehkä hiukan samalta, kun he näkivät Maan ensi kertaa avaruudesta ja pystyivät hahmottamaan kokonaisuuden rajoitetun horisontin sijaan.
http://youtu.be/D67kmFzSh_o
Älä ajattele kulunutta vuotta tuhlauksena. Ota se sillä ajatuksella, että olet tarvinnut tämän ajan ymmärtääksesi hänen arvonsa. Ole luottavainen tulevaan, kyllä se lottovoitto aina joskus jonkun kohdalle osuu. Miksi ei sinunkin kohdallesi.
Jos sinun vaihtoehtosí ovat odottaminen ja tunteiden kuolettaminen, ole armollinen itsellesi ja valitse se odottaminen. Älä suotta kiellä itseltäsi suuria tunteita. Jokainen on rakkauden arvoinen, sinäkin.
Kirjoitat todella hienosti.
Kiitos, kirjoitan vain mitä ajattelen. Ja kaipaamaani ihmistä ajatellessa tulee vain kauniita ja hyviä asioita mieleeni. Rakkaus rinnassani on niin voimasta häneen, että ei riitä sanat kertomaan. Haluan auttaa toisia selviämään, vaikka itselläni ei vielä ole onni toivotulla tavalla potkaissut. Luotan kuitenkin tulevaan ja odotan minäkin sitä lottovoittoa kohdalleni osuvaksi. Tavallaan olen sen jo kohdannutkin, mutta lunastamisessa on vielä mutkia matkassa. Kyllä se sieltä kuitenkin tulossa on, siihen luotan.
Paljon positiivista ajattelua - sinun lasisi on ainakin aina puoliksi täysi. :-)
Tiedän että tänään on vain vähän tälläinen vaikea päivä, kun en pääse tuulettamaan ajatuksiani tien päälle ja hikoilemaan tätä suruani pois. Silloin ajatukset jäävät kiertä
mään kehää - eilinen kohtaaminen, kulunut kesä sekä yksi vuosi lisää ikään... Sitä ei vain jaksaisi enää olla yksin ja odottaa sitä parempaa huomista.
Sulla on ihana asenne. Iloa, valoa ja onnea mutkaiselle matkallesi :)
Tää siis sulle "Tunnustan minäkin"
Kiitos kauniista sanoistasi. Tuli hyvä mieli.
Oikeasti kamppailen itseni kanssa, että en vajoaisi epätoivoon tässä omassa ikävässäni. Olen kuitenkin aina uskonut hyvän voittavan lopulta ja siihen uskon vieläkin. Elämä on nyt näyttänyt raadollisuutensa minulle monella saralla tässä elämässä, mutta olen päättänyt selvitä tästä kaikesta voittajana. Olin vihdoinkin rohkea ja lähdin tavoittelemaan onneani. En halua antaa periksi, kun olen saanut maistaa edes hetken sitä aavistusta, mitä voisi olla.....joten minä taistelen loppuun asti hiljaista taisteluani...aseenani vain sydän, tunteet ja kauniit ajatukset, sekä vahva usko ja luottamus hyvyyteen.
kauniine sanoineen..tämän kaltainen viesti olisi ihana joskus itse saada, mutta naisena. :)
Hyvin sanottu ja hyvä biisikin. Noin se on kun natsaa. Elämässä ei vain yleensä natsaa ja silti on se läpi vietävä.