Eroon "ja"-sanasta

Aika usein "ja"-sanan voi korvata pisteellä. Muissa tapauksissa sanat kuten "sekä", "ynnä" ja "myös" voivat tuoda tekstiin vaihtelua. Mitä tekstin rytmiin tulee, suosittelen kokeilemaan erityylisiä kappalejakoja. Pitkät kappaleet tuntuvat kiireellisemmiltä kuin lyhyet ja lukijalle jää enemmän tilaa hahmottaa yksi asia kerrallaan. Tekstistä riippuen myös esimerkiksi dialogin ja kuvailun vuorottelu rauhoittaa muuten levotonta rytmiä.

Kannattaa lukea teksti ääneen, vaikka vähän nolottaisi. Korva kuulee aina sen, mitä silmin ei osaa hahmottaa.

Kokeile kirjoittaa kohtaus kokonaan uudelleen ja pyri välttämään noita ja-sanoja. Joskus uudelleen kirjoittaminen toimii paremmin kuin vanhan tekstin muokkaaminen.

Tosin minusta päälause päälauseen perään ei yleisestikään kuulosta kamalalta, mutta ilmeisesti sinulla on itselläsi hyvä sävelkorva tekstillesi. Ja jos teksti töksähtää itselle, niin luultavasti se töksähtää muillekin. Eipä kai auta muu kuin hioa, hioa ja hioa. Voisit laittaa pienen pätkän tekstiä tänne, josta näkisi paremmin mitä tarkoitat. Olisi myös helpompaa auttaa (jos korjattavaa oikeasti löytyy).

Tekstin rauhoittamiseksi suosittelen yksityiskohtien lisäämistä. Enkä tarkoita, että lisää adjektiiveja tai pidennä lauserakenteita. Sellainen toimii harvoin ja usein tekee tekstin mössöiseksi. Yksityiskohdilla tarkoitan lyhyitä aistihavaintoja, kuten tuoksuja (Kellarissa haisi mullalle ja kissankuselle) tai jonkin paikkaa hyvin kuvaavan yksityiskohdan nostamista esiin (Nurkassa lojui läikikäs runkopatja, josta hiiret olivat repineet paloja). Nariseeko lattia tai kengät? Onko huoneessa kuuma vai kylmä? Miltä rehtorin henki haisee?...

Mahtoikohan tämä auttaa? Jokaisella on niin oma kirjoitustyyli ja mieltymyksensä, ettei yhtä oikeaa tietä taida edes olla olemassa. Löydä oma äänesi ja luota siihen.

Minusta jotensakin tuntuu, että ja-ongelma ainakin sivuaa kerronnan ydintä. Minulla oli itselläni sama ongelma. Vähän jokaisessa virkkeessä oli ja-sana. Tulkitsin sen johtuvan siitä, että kerrontani ei toimi, että se on "sisällötöntä". Tätä on vaikea selittää. Kerronta on ikäänkuin tapahtumia ja asioita luetteloivaa sen sijaan, että yksi asia loogisesti johtaisi seuraavaan ja edelleen sitä seuraavaan, eli sellaista että se tempaa mukaansa. Nappaappa hyllystäsi joku arvostamasi kirja ja tutki, mitä yhdessä kappaleessa tapahtuu. Itse olen sillä silmällä tutkinut mm. John Irvingiä.

Tulkintaani mukaillen päälause toisen perään ei haittaa yhtään, jos ne eivät ole aivan kolmen sanan mittaisia ja jos niistä muodostuu looginen, etenevä ja mielenkiintoinen (!!!) tapahtumaketju. Ja eihän toisaalta pelkkä ja-sana tee sivulausetta!

Kiitoksia paljon vastauksista, näistä on jo nyt ollut hirveästi apua! Taisin saada jonkinlaisen ahaa-elämyksen ja aionkin korvata suurimman osan ja-sanoistani pisteillä. Kokeilin pieneen pätkään ja yllätys yllätys, ei se päälause päälauseen perään kuulostanutkaan yhtään tyhmältä vaan itse asiassa tuntui jopa rauhoittavan tekstiä yhteenliitettyjen päälauseiden sijasta.

Myös yksityiskohtia aion lisätä ja tuota kerrontaa hioa parhaani mukaan. Se on aina se, että tietää, että jotain on vialla, mutta vaikea sano mikä ja miten sen korjaisi. Olen vain niin hirveän kriittinen lukija niin omalle kuin muiden teksteille, mutten osaa sitten sanoa, mikä esim. rytmissä tökkii tai miten sitä voisi muuttaa. Kyllä kannatti tulla kysymään kokeneempien neuvoja, kiitoksia kovasti jo nyt :) !