Pahoittelut näin alkuun, jos kirjoitan viestini väärään osioon.
Olen tässä pidemmän aikaan pohdiskellut itselleni uutta rotua ja nyt olen päätynyt dalmatiankoiraan ja sileäkarvaiseen collieen. Koska en voi molempia ottaa, pitäisi päättää kumpi rotu olisi se uusin tulokas.
Kaikki kokemus molemmista roduista olisi tervetullutta, niin luonteesta kuin terveydestä. Myöskin tahtoisin kuulla rotujen sukupuolieroista, miten paljon narttu ja uros eroaa toisistaan? Itselläni on ollut ennestään vain uroksia ja nyt olen miettinyt ottaisinko seuraavaksi nartun. Yleensä puhutaan nartuista, että ovat pehmeämpiä, mutta mitä se on käytännössä?
Rotuyhdistyksen sivuja olen lueskellut ja eri foorumeja olen selaillut. Mielelläni otan tietoa vastaan niin hyvistä kuin huonoista puolista. Ja koirahan tulisi pääosin kotikoiraksi, mutta käytäisiin näyttelyissä ja harrastettaisiin tokoa ainakin kotiolosuhteissa - ehkä kisoihinkin jos taidot riittävät.
Kiitoksia vastauksista!
Olen tässä pidemmän aikaan pohdiskellut itselleni uutta rotua ja nyt olen päätynyt dalmatiankoiraan ja sileäkarvaiseen collieen. Koska en voi molempia ottaa, pitäisi päättää kumpi rotu olisi se uusin tulokas.
Kaikki kokemus molemmista roduista olisi tervetullutta, niin luonteesta kuin terveydestä. Myöskin tahtoisin kuulla rotujen sukupuolieroista, miten paljon narttu ja uros eroaa toisistaan? Itselläni on ollut ennestään vain uroksia ja nyt olen miettinyt ottaisinko seuraavaksi nartun. Yleensä puhutaan nartuista, että ovat pehmeämpiä, mutta mitä se on käytännössä?
Rotuyhdistyksen sivuja olen lueskellut ja eri foorumeja olen selaillut. Mielelläni otan tietoa vastaan niin hyvistä kuin huonoista puolista. Ja koirahan tulisi pääosin kotikoiraksi, mutta käytäisiin näyttelyissä ja harrastettaisiin tokoa ainakin kotiolosuhteissa - ehkä kisoihinkin jos taidot riittävät.
Kiitoksia vastauksista!
Vastaukset 24
Vanhimmat
jos tokosta olet kovin innostunut niin collie siihen varmempi valinta, kuin dalmatiankoira...ainakin, jos suunnitelmissa on ihan kunnolla menestyminenkin.
Mitä tasapuolisuuden vuoksi kehun molempia rotuja , niin molemmilla roduilla on palveluskoirakokeissa kilpailuoikeus. Molemmat rodut on lyhytkarvaisia turkin puolelta suhkot helppo, mutta itse kallistuisin collieseen mikä on helpompi rotu koulutukseltaan vaikka toki dalluja on jopa suomessakin useampija toko valioita niin rodun laji on kuitenkin agi ja näyttely..
Lapsiperheeseen collie sopii paremmin kun dallut, mutta jos dallun haluaa niin mielummin narttu kun uros, mikä on pehmeämpi urosta.
No collie on se helpompi rotu mutta voi samalla omata stressiherkkyyttä ja ääniherkkyyttä.
Dalmis on vaativampi ja toimeliaampi mutta hyvä vaihtoehto myös. Ja narttu luultavasti helpompi. Aikoinaan meillä oli dalmis ja miellyttävä tasapainoinen rotu. Urheilullinenkin. Vahvahermoisempi kuin collie. Ja soveltuu myös tokoiluun.
Hyviä molemmat omalla tavallaan.
sileäkarvainen collie.
Ei pidä mennä yleistämään pitkäkarvaisen collien ominaisuuksia molempiin muunnoksiin.
Myös sileäkarvaisilla olen törmännyt samaan ongelmaan ikävä kyllä. :(
Kiitoksia vastauksista.
Millä tavalla dallu on vaativampi, tai mitä sen koulutuksessa tulee ottaa huomioon?
Collie olisi ehkä piirun verran ykkösenä, mutta miten yleistä se stressi-/ääniherkkyys on?
Molemmista löytyy ne hyvät ja huonot puolet, joten hankala päättää.. :)
No paimennuskoiran tyylisesti collie pyrkii miellyttämään enemmän kun dalmis toimii itsenäisemmin. Toki on hyväkoulutteinen silti.
Lisää tietoa rodun luonteesta
http://www.findal.net/ROTUINFO/rotuinfo.html
Collie: Joissakin linjoissa on liiallistakin herkkyyttä. Eli kannattaa katsoa vanhemmat hyvin.
Yleensä sileäkarvaiset on parempi hermoisia kuin pitkäkarvaiset. Ja asiaan on kiinnitetty paljon huomiota ..lisää rodun tämän hetkisestä tilanteesta saat rotuyhdistyksen sivuilta.http://www.collieyhdistys.fi/colliet.htm
Molemmissa on puolensa mutta hyviä kummatkin sitten loppukädessä. :)
Vaikka collie ja dallut omaavatkin pk-oikeudet niin molemmissa roduissa on ne hyvät ja huonot puolensa, niikuin kirjoitat niin colliet tykkää mielyttä omistajaa mutta taas dallut on jääräpäitä koiria mitä koulutukseen tulee vaati töitä enmmän koulutuksessa kun collie, vaikka dalluja on sirkukoirista--->poliisikoiriksi käytetty niin rotu vattii duunia ja on hyvin energinen rotu ei ihan ensikoiraksi ainakaan uros dallua , mielummin narttu jos dallun ottaa..
Dalmiksen hyvä puoli minusta on hyvähermoisuus ja kestää paremmin kuormituksen henkisesti.. Ja energisyys on hyvä mikäli aikoo tokoilemaan eli ruutia riittää touhuamiseen. :)
Mutta ehkä kannattaa dalmiksessa ottaa narttu joka on pehmeämpi ja miellyttämishaluisempi ja jos ottaa collien niin uros lienee vahvempi hermoinen...
Aloittajalla ollut aiemminkin koiria niin eiköhän dalmiskin siinä mene mennen tullen jos siihen päätyy hyvä miellyttävä rotu minusta myöskin :)
Dalluilla riittää liikaakin virtaa, jos niiden kanssa ei jotakin harrasta tai liiku paljon, niin ne saattaa purkaa energian kodin hajoittamiseen.
Jokaisella on mielipteitä eri roduista, mutta se onko dallu tai collie aloittajan rotu niin sekin voi viellä muuttua ja hän löytää jonkun kolmannen rodun.
Niinhän se on..joskus oman rodun etsiminen on hankalaa.
Mutta en myöskään nyt liioittelisi dalmatialaisen pidon vaikeutta..meillä oli aikoinaan narttu ja hyvä koira oli eikä vaatinut kyllä liikaa. Eikä hajottanut paikkoja..äärikiltti sopeutuva koiruus. Ja normaali lenkkimääräkin :)
On kuitenkin ymmärrettävä että dalmatialainen myös innostuu liikkumiseen mitä enemmän sitä sille tarjotaan joten kohtuus siinäkin miten paljon sen kanssa touhuaa. Ja koira sopeutuu kyllä normaaliin lenkitysmäärään ja tarvii myös aivojumppaa. Toki collie on laiskempi rotu jos vertaa dalmikseen.
Mutta kuten sanoit emme tiedä mikä kullekin on liikaa ja mitä hakee.
Minusta dalmis voi sopia erittäin hyvinkin aloittajalle ja kannattaa aina tutustua niin rotuyhdistysten sivuihin kuin ihan livenä. :)
Sitä dallut tarvii liikuntaa, ei riitä rotua kuskataan pika pika ulkona, ei se mikään helppo koira ole kouluttaa vs. collie mutta rotu tekee mitä tahansa myöskin urokset kun omistaja jaksaa koiraa kouluttaa. Kyllä ne uroksetkin dalluissa oppii asioita siinä kun nartut , voin valokuvillakin todista miten toimii koulutettu dallu ja ottaa makkaran vaan käskiessä, eikä ulkona mitään maasta muuten syönnyt eikä sisällä ruokaa varastellut, sekä ulkona osaa olla mitä typerämmän näköinen kaikkein kalleimmman aarteensa kanssa mikä oli hänen koulutuslelu sekä kaikkein kallein lelunsa.
http://aijaa.com/C2vAfE
http://aijaa.com/AMkHDs#zoom
Toki dalmikset vaatii liikuntaa normaalin verran. :) Ja en usko että aloittaja nyt ihan sohvapottua kuitenkaan hakee vaan normaalin toimivan rodun.
En sanonut että urokset on hankalampia kouluttaa ja oppii samoin kuin nartut mutta narttuja ei vie niin paljon hajut ja mitteleminen on pienempää verrattuna uroksien egoiluun ;) Ja nartut usein "pehmeempiä "luonteeltaan.
Kyllä dallut hyväkoulutteisia on ei siitä mitään todisteita tarvi :). Mutta omaavat enemmän omaakin tahtoa verrattuna collieen joka pyrkii enemmän miellyttämään.
Sitä se on uroksilla tuo luomakunnan herrana olo koirissa monessakin rodussa, mutta nartuissakin löytyy poikeuksia. Taas toisaalta myöskin nartuilla on huonot puolensa juoksujensa takia, silloin ne ei saa osallistua näyttelyhin eikä koulutuksiin.
Dallut ei pelkästään ole mikään hakkuva rotu, vaan ne ovat myöskin ulvova rotu itselläni dallu ei hakunnut koskaan mutta saatoi välillä ulvoa. Dallu joko tahi hakkuu tai ei.
Saatan vaan kuvitella paloauton kyydissä aikoinaan jenkkilän maassa ulvovan dallun paloauton kanssa samaa sointu ulvoi, kun ne menivät palopaikalle ihmisten henkiä pelastamaan tulen ja savun seasta, niihin aikoihin kun palomiehillä ei ollut suojanaamareita. Siitä juontaa kun jenkeissä viellä tänäkin päivänä dallut on palolaitoksien maskotti.
Dalmatiankoirasta ei ole kokemusta, mutta lyhytkarvaisesta colliesta on. Nahkacollie on loistava rotu. Todella kiltti normaalisti, ainakin nartut (uroksista ei juurikaan kokemusta). Aktiivisuus vaihtelee yksilöittäin todella vilkkaasta hyvinkin rauhaisaan. Mutta paimenkoiraksi erityisen kiltti yleisesti ottaen, myös terve. Sopii tokoon hyvin, kuten lähes kaikkiin harrastuksiin.
Joo, itselläni on ollut pari vaativamman rodun edustajaa ja tarkoituksena olisi ottaa seuraavaksi vähän helpompi. Mitä ohimennen olen ollut tekemisissä muutamien dallujen kanssa, niin ne ainakin ovat olleet helpomman oloisia, mitä edelliset omat koirat.
Aktiviteettia koiralle toki järjestetään tarpeiden mukaan, mutta mites ko rotujen päät kestää mahdollisia kevyempiä päiviä, esim. jos itse on kipeänä?
Kaiken rotuiset koirat pärjäävät kevyellä liikunnalla usean päivän viikosta, joka toinen- kolmas päivä kunnon toimintaa riittää koiralle. Kokonaiset 15 vuotta koiran elämän halki tuo väkisinkin elämään muutoksia ja hankaluuksia, jotka eivät mahdollista koiran jokapäiväistä aktivointia.
Kokemuksensa ja käsityksensä kullakin eri koiraroduista ja sukupuolieroista.
Kyllä ne menee ok vaikka muutama päivä pakosti menisikin enemmän oleilun puolelle. :)
Kyllä dallut hyviä koiria on.
Ja dalmikset melko tasaisia luonteita vaikka virtaa piisaakin verrattuna vaikka tempperamenttisempiin rotuihin.
Etenkin toinen edellisistä koirista oli sellainen, joka alkoi käymään kierroksilla heti parin kevyemmän päivän jälkeen. Paikkoja ei tuhonnut, mutta alkoi räkkyämään kaikille vastaantuleville koirille..
Ja tosiaanhan kaikki koirat ovat yksilöitä...
Täytyy tässä tehdä ihan paperille listaa molempien rotujen hyvistä ja huonoista puolista.
Ai niin, ja sitä piti kysyä tuosta dallujen kuuroudesta.. Jos on pentuna tutkittu kuulevaksi, onko mahdollista että kuuroutuisi esim. 5 vuotiaana?
En ole kuullut että olisi mahdollista kuuroutua enään myöhemmällä iällä. Valkoinen väri saattaa aiheuttaa kuuroutta ja ilmenee heti varhain jos näin ikävästi on. Tapauksia ei enään ole ollut kovinkaan paljoa ainakaan en ole kuullut mutta Jto:sta saa tarkemmin selvää rodun nykytilanteesta.
Minkä rotuinen koira sinulla aiemmin oli..kun puhuit että vaativa?
Kannattaa ottaa narttukoira niin ainakin urosmainen uhonta jää pois.
Helpolla sitä menee ääripäähän mikäli kokemus että liian vaativa ja sitten tuntuu että koirasta uupuu jotain(eli kompromissi usein se paras ei mene laidasta laitaan rodun suhteen vaan keskitiehen mieluummin) ja toisaalta mikä on kellekin vaativa ja jos sinun luonteesi onkin sellainen että pikkuisenkin vaativa rotu on jo liian vaativa...niin collie on silloin helpompi mikäli ei saa liian herkkää pentua..jonka kanssa tulee muita vaikeuksia..tuttuni (sk collie )on ollut helisemässä liialllisen herkkyyden kanssa ja miettinyt koiran antoa pois.
Listaus hyvistä ja huonoista puolista on hyvä mutta tärkeintä on tietää oma koulutustaso silloin voi miettiä mikä rotu on se paras..kaikille ei koskaan sovi edes hieman vaativa ja toiset turhautuu liian lällykän kanssa ja kaipaa hieman enemmän tempperamenttia ja pärjää niiden kanssa hyvin ellei paremminkin. Tunne itsesi niin tiedät mikä rotu sopii. :)
Itselleni sopii tempperamentikkaampi sillä koen ne mielekkäämmiksi ja mielenkiintoisimmiksi.
Tuota juurikin olen myös miettinyt, että onko helpon koiran kanssa sitten ''tylsää''. Edellisessä esimerkissä kerrottu koira oli kääpiöpinseri. Oli luonteeltaan just sellainen, joka otti pomon paikan samantien, jos mahdollisuuden sai.
Ja narttu on käynyt nyt mielessä senkin takia, etten enää jaksa noita poikien juttuja.. Hajujen perässä juoksemista jne... :)
Toisaalta dallu olisi kiva sen puoleen, ettei olisi liian helppo. Mutta collie olisi taas helpompi motivoida... Ja kun taas omaa luonnettani miettii, niin en usko kovin herkän koiran sopivan.
Dalmis on kompromissi tasaisempi kuin tempperamentikkaat rodut mutta omaa omaakin tahtoa. Virtaa on mutta hallittavissa.
Tiedän muutamia ihmisiä jotka valinnut äärihelpon vaikeiden rotujensa jälkeen ja ovat sitten pettyneet koska mieltävät uuden rodun helpoksi mutta samalla tylsäksi ajan kanssa. Ja päätyneet takaisin kompromissiin. Esim eräs staffin omistaja päätyi walesin springeriin ja antoi sen pois koska ei kokenut rotuaan omakseen ja eräs kultaisen noutajan omistaja otti puolestaan tempperamentikkaamman omaa tahtoa olevan kettuterrierin jne..tärkeintä minusta on tuntea itsensä niin tietää mikä rotu rehellisesti sopii. Se helpoinkaan ei sovi kaikille :)
En usko että aloittajan rotua on niinkään vaan enemmän kyse omistajan luonteesta ja halusta perehtyä koiraan ja sen koulutukseen ja kuinka aktiivinen itse on. Ja kuinka helpolla haluaa päästä. Kaikille ei koskaan sovi se vaativin eikä kaikki tosiaan halua sitä helpointakaan. Ja toisille sopii vain se helpoin.
Korjaan tekstiä hieman :) siis "En usko että aloittajan(tarkoittaen ekan koiran hankkijoita) rotua on niinkään vaan enemmän kyse omistajan luonteesta ja halusta "
Puhuin koiran valinnasta ja kun yleensä jos on ollut koiria ennestään niin oletetaan että menee vaativampi ja yleensä aloittajalle ajatellaan se helpoin sesse vaikka olisi paukkuja toisenalisiinkin rotuihin.
Enemmän rodun valinnassa on minusta kyse omistajan luonteesta ja ympäristöstä mikä sopii kellekin..eikä niin että aloitetaan helposta ja kyetään sitten pärjäämään haastavienkin rotujen kanssa..Aina kuitenkin on kyse siitä kuinka hyvin perehtyy rotuun ja sen koulutushaasteisiin ja koiran eleisiin kunnolla..helppo menee laiskalla ja helppo sietää helpommin omistajan kyvyttömyyden kouluttaa joko laiskuuttaan tai osaamattomuuttaan..eli en puhunut niinkään aloittajasta vaan ihan yleisesti rodun valinnasta. :)
Se mikä on jollekin vaativa ei välttämättä ole toiselle. Ja sekään ei kerro vielä mitään jos on ollut monta koiraa..yleensä ihminen kouluttaa(hyvin tai huonosti) tai jättää kouluttamatta niinkuin ennenkin.