Oliko tuhlaajapoika armahdettu jo ennen Isän antamaa "synninpäästöä" vaiko vasta kun Isä hyväksyi hänet pojakseen? Vai niinkuin monet vl:ät selittävät, kun palvelijat pukivat puhtaat vaattet ja panivat sormuksen sormeen?
Yksi kysymys kaikille.
äiti laurentius
26227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Arvelen että näin: kotiin palaaminen oli etsikkoaika, jos ei olisi otettu vastaan niin ei olisi pelastunut. Kun isä hyväksyi hänet, se oli parannuksen tekeminen eli Jumala armahti hänet siinä. Puhtaat vaatteet ovat hengen hedelmiä, eli parannuksen jälkeen käyttäytyi niin kuin uskovaisen kuuluu. Jos tämä olisi jätetty tekemättä, niin se olisi merkki siitä että parannus ei ollut aito ja Jumala (=isä) ei oikeasti armahtanutkaan.
"Jos tämä olisi jätetty tekemättä, niin se olisi merkki siitä että parannus ei ollut aito ja Jumala (=isä) ei oikeasti armahtanutkaan."
Siis sinun mielestä ihmisellä on oikeus riistää pois Jumalan suorittama armahtaminen.
Voi voi...
Luuk. 15:20
"20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi."
Tässä isä (= Jumala) ARMAHTAA tuhlaajapojan. Siihen ei ihmisellä ole mitään lisäämistä eikä siitä mitään poisottamista.
Luuk. 20:
"22. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23. ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24. sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään."
Tässä isä kehottaa palvelijoita pukemaan tuhlaajapojan uusiin vaatteisiin yms. Samalla tavalla Jumala kehottaa tänä päivänä uskovaisia huolehtimaan "untuvikosta" (= uudesta uskovaisesta).
Tämä viittaa erilaiseen diakoniatyöhön, johon uskovaisia kehotetaan.
Tällä diakonistyöllä EI OLE mitään tekemistä sielun pelastuksen kanssa.
"Siis sinun mielestä ihmisellä on oikeus riistää pois Jumalan suorittama armahtaminen. "
En puhunut oikeutuksesta mitään, mutta fakta on se että lestadiolaiset tekevät näin.
Raamatun mukaan valinta oli tehty jo ennen kuin siemen oli kohdussa itämässä?
Raamatun ulkopuolella käsitys on samansuuntainen, kaikki on ennalta määrätty.
Vastaus on valittava noista!
Laitako jonkin esmerkin, ulkopuolelta kutsuttujen.
Kes.
Koko elämä. Siinä se esimerkki on. Kaikki ja kaikkeuden elämä, alusta loppuun.
Heh, ehkä järjen omistava ihminen olettaa, että hän hedelmöityy järjellä, kehittyy kohdussa järjellä, tulee ulos kohdusta järjellä. Oppii kävelemään järjellä. Järki neuvoo, kuinka tasapainoelinten ohjausta tulee seurata. Niin, heh!
Sitten kun ihminen on aikuinen, niin tietenkin järki sai sen aikaan, että olen tässä ja nyt ylväänä.
Todellisuudessa Luoja ohjaa ennalta määrättyä polkua, jota ihmisen muokattu mieli yrittää oikoa, kuten huomattu huonolla menestyksellä. Eihän siitä mitään tule. Ihminen eläisi maan päällä maksimissaan minuutin ilman ennalta määrättyä ohjausta!
Tietenkin järjellinen ihminen ajattelee, että noh, kohdussa vielä ehkä luonto ohjasi, mutta ei muuta.
Sehän on vaan luonnollista kun ihminen kehittyy äidin vatsassa, luonnollinen tilanne. Luonnollinen, luonto, niin... Mutta se on myös OIKIASTI Luoja joka ohjaa! Ei ole erikseen mitään luonnollista tai luonnonmukaista :D
Ymmärrä nyt kesii se, että ihminen on TYHMÄ, ei se osaa! Ihminen on ellun kana ja kaikkein tolloin vaihtoehto tekemään ratkaisuja iänkaikkisesta elämästä. Elämästä, josta sillä ei hajuakaan. Ainoa järjellinen potkuri aiheeseen liittyen on pelko!
Lähes kaikki ihmiset jossain vaiheessa elämäänsä saavat Heurekan :). Tulee ahaaelämys, tuntemus, että oiiii, jos en olisi ollut just nyt tällä hetkellä tässä ja nyt, niin en olisi löytänyt tätä hilla-apajaa, tai nähdyt tuota hirveä joka ylitti tien. Tai kohdannut elämäni Rakasta. Tai kohdannut jotain ystävää, joka saattoi minut turvaan kulman taakse ennen kuin pommi räjähti. Tai lenkkipolulla, sekin jota et tuntenut, sekin tervehdys oli ennalta määrätty.
Lähdit kotoa sekunnilleen oikealla hetkellä, koska koska myöhemmin matkalla jonkun varpusen oli määrätty kuolemaan autosi alle Kempeleestä 68,67 km Pudasjärven suuntaan :).
Elämä on täydellisesti synkronoitu. Tällä hetkellä 7 miljadia ihmistä, kaikki eläimet, kasvit, tuulet, aurinko, sateet yms. Kaikki on syngronoitu toimimaan keskenään sopusoinnussa ja kaikkea ohjaa tarkoitus. Jumalan tarkoitus!
Ihminen yleensä ei ajattele koko asiaa. Joskus se tulee kuitenkin mieleen ja ensimmäinen reaktio on, että, oho!!!, kylläpä sattu, olipa sattuma :)
Mutta sattumia ei ole.
Toinen reaktio on se, että aaaah!!! - suojelusenkeli pelasti.
Mutta, tuohan se totuus onkin, harvalla tulee mieleen, että se oli ennalta määrätty. Tai hei, itseasiassa Suojelusenkeli on se joka sitä tarkoitusta sinussa konkrettisesti toteuttaa.
Aina. (Varsinkin sillon kun nukut. Tai olet humalassa;)
Järjellinen ihminen ei helposti hyväksy, että ihmisellä on kaksi mieltä ja se toinen, eli tiedostamaton mieli on se joka hallitsee ja järki lähinnä hajottaa.
Nukkuesssa ihminen on täysin autonomisen ohjauksen varassa. Myös valveilla, vaikka silloin järkikin yrittää jotain häslätä. Luojan ohjaus on niin täydellistä, ettei sitä normaalisti edes huomaa.
Ihminen on kuitenkin fyysinen olio, se on selviö. Kun fyysisen ihmisen elämän tarkoitusta toteutetaan Luojan ehtymättömällä Rakkauden energialla, niin se tapahtuu autonomisen hermoston välityksellä. Sen saman joka pitää sydämen sykkimässä, vatsan toiminnassa yms. Sen hermoston kautta Luoja muuttaa Tarkoituksensa fyysisen ihmisen toimintoihin, askeliin...
Lyhyesti: "Henkimaailma" antaa käskyjä autonominen hermoston kautta, joka taas muuttaa käskyt fyysiseksi, esim
askeliksi. Aivan samalla tavalla kuin järki antaa omia käskyjään, mutta tahdonalaisen hermoston kautta, jonka toimintapiiriin kuuluu vain murto-osa ihmisen toiminnoista.
Että näin, lopuksi tuli vielä tuo epäoleellinen inhimillinenkin puoli ;)
mitään ei ole ennalta määrätty !
Mistä sinä sen tiedät!
Missä kohti Isä antoi pojalleen synnit anteeksi, ei missään.
Hyväksyi vain Hänet tämän katalan teonkin vuoksi kotiin.
Isän määräys oli juutalaisen kulttuurin mukainen, ensin vaatteet, sitten tälläisissä tapauksissa sinettisormus, ja tärkeimpänä viimeksi kengät.
Missään ei ole sitä vl synninpäästöä.
Kes.
Ei niin, alat päästä jyvälle. Nyt kun vähennät vielä mulkoilua, niin saatat nähdä vielä selvän päivänkin elämäsi aikana.
Mitä tuo oli?
Liittyikö tuo mitenkään asiaan, lestapiru?
Jätä kirjalliset hommat fikuimmille.
Onko fiku joku seksuaalinen suuntautumisesi?
Noin vhäisellä järjenjuoksulla kannattais pysytelläkkin vähän sivummalla
Itse ymmärrän, että tuossa on tärkeimpänä pointina se, että Jumala näkee jo ihmisen sydämeen ja armahti jo pojan ennenkuin edes kerkesi pyytää anteeksi. Jumala näki, että sydämessä oli jo katumus ja anteeksipyyntö valmiina. Ja TÄRKEÄ OPETUS ON TÄSSÄ:
Ihminen voi saada synnit anteeksi ennen tai ilman synninpäästöä!
Nim. "Eveliina III A" olet oikeassa! Se on sen vertauksen opetus!
Synnit saa anteeksi Kristuksen sovintouhrin perusteella, USKON KAUTTA.
Jatkuvasti unohtuu että kristinuskossa kaikki perustuu uskolla vastaanotettuun Jumalan lahjaan, myöskin syntien anteeksiantamus.
Nyt vasta ehtii kirjoittamaan
Keitä ovat palevijat tässä jutussa missä puhutaan pojasta ja perillisestä.
Poika ja perillinen on Raamatussa silloin kun ei puhuta Jeesuksesta itsestään (ei tässä langenneessa pojassa siis).
Roomalaikirje 8:17 kertoo ketkä ovat perillisiä:
14 Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!"
16 Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.
17 Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.
Room. 4 kertoo myös miksi Abraham oli vanhurskas
8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.
9 Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen vain ympärileikattuja vai myös ympärileikkaamattomia? Mehän sanomme: "Jumala katsoi Abrahamille vanhurskaudeksi uskon."
10 Oliko Abraham silloin ympärileikattu? Ei ollut, hän oli vielä ympärileikkaamaton.
11 Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi. Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi, vaikka he ovat ympärileikkaamattomia.
12 Samoin hän on ympärileikattujen isä, jos nämä myös seuraavat sitä uskon tietä, jota isämme Abraham kulki ollessaan vielä ympärileikkaamaton.
Usko ja Jumalan lupaus
13 Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi.
14 Jos näet perillisiä ovat ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa.
15 Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.
16 Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä,
Tuhlaajapoikavertauksen kertoo Jeesus ennen kuin hän oli jättänyt avainten vallan maanpäälle. Kyse tuhlaajapojan vertauksessa on Abrahamin vanhurskaudesta. Ei siitä että palvelijoilla olisi tässä mitään roolia. Palvelijat eivät tassä kertomuksessa ole ne jotka antavat synnit anteeksi vaan Isä Jumala. Niin kuin Abrahamille.
Katuva poika itse toteaa että hän syntisenä kelpaa palvelijaksi mutta ei perilliseksi eli uskosta osalliseksi. Palvelijat eivät ole perillisiä tässä tarinassa. Sen sijaan Jumala ei ole "kolmen kyynärän Jumala" joka ei voi tulla ihmistä vastaan Jumalan eli herättää synnintunnon ihmisessä missä ja milloin haluaa. Sormuksella tässä on sama merkitys kuin oli ympärilaikkauksella Abrahamille Room 4:11
Pojan suusta kuulemme siis, että palvelija ei ole perillinen, toinen veli sensijaan on.
17 "Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään.
18 Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan.
19 En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.'
Nykykäännöksessa viitataan myös 1. Kuninkaiden kirja 8.
Siellä puhutaan Israelin kansasta, omaisuuskansasta, joka on langennut synteihin. Palvelijoiden joukko lienee tämä omaisuuskansa, mutta sille ei ole vielä annettu lupausta antaa syntejä anteeksi. Tässä tuhlaajapoika on yksi tämän syntiin eksyneen kansa jäsen ja palaamassa siihen yhteyteen vieraiden kansojen joukossa eletyn ajan jälkeen anteeksiantamattomine synteineen.
Vanhoillislestadiolaisessa esiintyy pakkomielteistä halua lukea Raamatusta sellaista mitä siellä ei lue. Tämä Tuhlaajapoika on kertomus katumuksesta ja armosta. Se, että palvelijoilla ei tässä ole roolia, ei poista sitä, että myöhemmin Jeesus toimii niin, että jättää meille tähän hänen kuolemansa jälkeiseen aikaan armon avaimet, eikä vie niitä mukaanaan pois maanpäältä.
"", että myöhemmin Jeesus toimii niin, että jättää meille tähän hänen kuolemansa jälkeiseen aikaan armon avaimet, eikä vie niitä mukaanaan pois maanpäältä. ""
Kelle meille jätti? Jäikö armon antaminen vain ihmisten tehtäväksi? Eikö Jumala voikaan enää armahtaa ihmistä Jeesuksen Kristuksen tähden, vaikka uskoo Häneen?
Onko usko armon välineeseen ja välittämiseen ylittänyt uskon Kristukseen? Onko siitä tullut tärkeämpi ja jopa ratkaiseva? Mihin sitten tarvitaan uskoa Jeesukseen Kristukseen, jos seurakunnalla on oikea usko ja armonväline? Silloinhan seurakunta ja usko seurakuntaan on tärkeämpi kuin usko Jeesukseen Kristukseen.
Armonvälineitä ovat sana ja sakramentit.
Kehoittasin 77-34 lukemaan tämän Kotimaa24 kirjoituksen. Siinä on sitä perustelua vaikka ei olekaan vanhoillislestadiolaista pohdintaa.
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/12199-sydaemen-aeaeni-ei-ole-jumalan-aeaeni
pieni katkelma alusta tähän sekä kotimaa24 että alkuperäisestä lähteestä sleyn sivulta.
– Kun kristitty kuulee sisäistä puhetta, hän kuulee vain omia ajatuksiaan”, sanoi yhdysvaltalainen filosofian professori Phillip Cary Sleyn Raamattu- ja lähetysteologilla päivillä Karkun evankelisella opistolla.
Emme voi päätellä Jumalaa järkemme kautta. Meidän täytyy kuunnella, mitä Jumala puhuu puolestaan. Vaikka Jumala on läsnä kaikkialla, Jumalaa tulee etsiä hänen sanastaan Raamatusta.
- Sana on ulkoinen, mutta kristityn kohdalla se ei jää ulkoiseksi. Teillä on todellinen Kristus sydämessänne. Kun sydämesi ei tunne hänen läsnäoloaan, usko että hän on siellä, koska hän on luvannut olla siellä. Älä luota järkeen tai tunteisiin, vaan luota Jumalan sanaan, Cary summasi.
jatkan vielä kappaleen tästä artikkelista kun se jäi äsken pois
Caryn viittasi Kolossalaiskirjeen kohtaan 3:16 : "Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja." Cary sanoi, että kyseinen kohta on osoitettu kirkolle. Pyhä Henki toimii yhteisössä puheissa, opetuksissa ja lauluissa. Jumalan sana tulee ihmisten sydämiin korvien kautta. Pyhä Henki on annettu kristityille muokkaamaan sydäntä.
Isän armahdus on uusimmassa (1992) suomenkielisessä kirkkoraamatussa ja monissa muunkielisissäkin käännöksissä käännetty "tunsi myötätuntoa" ja "kävi sääliksi".
Näin tämä Isän myötätunto ja suukot ovat toki Jumalan armon todellista läsnäoloa mutta täytyyhän armahdettavan itsensä tulla tästä tietämään ja osalliseksi!
Siksi Isä tämän ääneen osoittaa, kehottaa teurastamaan syöttövasikan ja järjestämään juhlat. Palvelijoiden nöyrä tehtävä on tehdä Isän tahdon mukaan: ottaa tämän kadonnut, nyt uudestisyntynyt Jumalan lapsena vastaan. Tänä päivänä Jumalan seurakunnassa lapset jatkavat tätä työtä Pyhän Hengen virkana eteenpäin: jakavat evankeliumin pelastavaa sanaa.
Eli kysymys on Jumalan tahdon toteutumisesta. Jumala tahtoo, että ihminen saa sielulleen rauhan, kun tämä saa kuulla evankeliumin, vahvistuksen siihen, mihin Jumala on häntä vetänyt ja kutsunut: palaamaan tykönsä.
Jumala ei halua jättää kutsumaansa yksin. Jumala kutsuu laumaansa, yhteen uskoon.
""Armonvälineitä ovat sana ja sakramentit. ""
Näin on niinkuin nim. etsivä-xx sanoo. Jumalan sanasta, siis Raamatusta voimme saada sydämeemme syntien anteeksisaamisen, vaikka ei olisi yhtään ihmistä lähettyvillä. Usko suoraan Raamatun sanaan eli Jumalan lupaukseen riittää saamaan syntien anteeksiantamuksen. Turhaan täällä jatkuvasti toitotetaan, että tarvitaan ihminen siihen. Varmaan on monelle hyvä, että Jumalan sana ja lupaus vielä vahvistetaan äänellisen synninpäästön kautta. Se on ihan ok, mutta ei koskaan se ihan välttämättömin.
ihan niin en halunnut sanoa että Raamattua lukemalla.
Se Caryn tekstin yksi kappale Kolossakaiskirjeestä 3 jäi pois alusta, mutta on lisäyksenä heti perässä.
Caryn viittasi Kolossalaiskirjeen kohtaan 3:16 : "Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja." Cary sanoi, että kyseinen kohta on osoitettu kirkolle. Pyhä Henki toimii yhteisössä puheissa, opetuksissa ja lauluissa. Jumalan sana tulee ihmisten sydämiin korvien kautta. Pyhä Henki on annettu kristityille muokkaamaan sydäntä.
tässä ne jakeet
Kor 3:16
16 Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. [Ef. 5:19,20]
Raamattu kehoittaa tunnustamaan synnit ihmiselle:
Jaak. 5:16
Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. [1. Joh. 1:9 | Sananl. 15:29]
Lainasin Kor 3:16 jakeen koska haluisin kiinnittää huomiota koko lukuun jakeisiin 5-17 joista poimin tähän muutaman:
5 Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta
8 Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista.
9 Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen
10 ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.
12 Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.
13 Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.
14 Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
15 Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia.
16 Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.
17 Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.
""Varmaan on monelle hyvä, että Jumalan sana ja lupaus vielä vahvistetaan äänellisen synninpäästön kautta. Se on ihan ok, mutta ei koskaan se ihan välttämättömin. ""
Näin opetetaan myös vanhoillislestadiolaisuudessa!
""""Varmaan on monelle hyvä, että Jumalan sana ja lupaus vielä vahvistetaan äänellisen synninpäästön kautta. Se on ihan ok, mutta ei koskaan se ihan välttämättömin. ""
Samaa mieltä!