Nyt kun Outokummunkin sivukylät on kohta autioituneet ja nuoret
muuttaneet työn perässä etelä-suomen yhä kasvaviin asutuskeskuk-
siin, tuntuu kuin nuo ennen elämää ja iloisuutta kertoneet kylät olisi
vaipuneet uneen.
Kun kesällä ajelin noita kyläteitä ja katselin autioita taloja,poikkesin
erään talon pihaan jossa aikoinaan kävin usein kyläilemässä. Maali oli hilseillyt talon seinistä,savusaunan katto oli painunut, pihan nurmi kasvoi villinä,ruusupensaat kuitenkin jatkoivat
kukintaansa.
Vanha hirsi - aitta, oli kuin uhmaten aikaa, säilyttänyt ryhtinsä,kuinkahan
monet tarinat sen harmaat seinä-hirret pystyisikään kertomaan ?
Tuo kotikuusi, joka oli kasvanut suureksi ja kovin tuuhea oksaiseksi,
näytti hallitsevan pihapiiriä ,kaivon vintti puu oli lahonnut ja kaatunut,
sinkkisankko joka oli toiminut veden noutajana kaivosta,kappana,
nyt se oli heinikon seassa ,kuin uupuneena,täysin palvelleena,unohtettuna.
Mieleeni tuli vanha tango ja sen sanat jonka Reijo Viita lauloi ja
levytti 1964 ,kirjoitan ne silti vaikka joku varmaan taas ottaa
"herneen nenäänsä"
HARMAA KYLÄ KERTOO
Harmaa kylä kertoo lapsuus tarinaa,,,
tytölleni,,,hän kotitietä taivaltaa,,,,,
kotimökin muisto mieleen kuvastaa,,,,
kuiskii pihakoivu onnen sanomaa.
Kerran riemu miellä,,,lähti kulkemaan,,,
aikoi kylän muiston painaa unholaan,,,
mutta monta kertaa aatos palajaa,,,,
missä kotikoivu lehteen puhkeaa.
"Vinttikaivon luona,,,,kukat aukeaa,,,
tuuliviiri hiljaa jälleen narahtaa.
Herää tyttö pieni,,,tuska rinnassaan,
kun harmaa kylä kertoo ,, lapsuus tarinaa.
muuttaneet työn perässä etelä-suomen yhä kasvaviin asutuskeskuk-
siin, tuntuu kuin nuo ennen elämää ja iloisuutta kertoneet kylät olisi
vaipuneet uneen.
Kun kesällä ajelin noita kyläteitä ja katselin autioita taloja,poikkesin
erään talon pihaan jossa aikoinaan kävin usein kyläilemässä. Maali oli hilseillyt talon seinistä,savusaunan katto oli painunut, pihan nurmi kasvoi villinä,ruusupensaat kuitenkin jatkoivat
kukintaansa.
Vanha hirsi - aitta, oli kuin uhmaten aikaa, säilyttänyt ryhtinsä,kuinkahan
monet tarinat sen harmaat seinä-hirret pystyisikään kertomaan ?
Tuo kotikuusi, joka oli kasvanut suureksi ja kovin tuuhea oksaiseksi,
näytti hallitsevan pihapiiriä ,kaivon vintti puu oli lahonnut ja kaatunut,
sinkkisankko joka oli toiminut veden noutajana kaivosta,kappana,
nyt se oli heinikon seassa ,kuin uupuneena,täysin palvelleena,unohtettuna.
Mieleeni tuli vanha tango ja sen sanat jonka Reijo Viita lauloi ja
levytti 1964 ,kirjoitan ne silti vaikka joku varmaan taas ottaa
"herneen nenäänsä"
HARMAA KYLÄ KERTOO
Harmaa kylä kertoo lapsuus tarinaa,,,
tytölleni,,,hän kotitietä taivaltaa,,,,,
kotimökin muisto mieleen kuvastaa,,,,
kuiskii pihakoivu onnen sanomaa.
Kerran riemu miellä,,,lähti kulkemaan,,,
aikoi kylän muiston painaa unholaan,,,
mutta monta kertaa aatos palajaa,,,,
missä kotikoivu lehteen puhkeaa.
"Vinttikaivon luona,,,,kukat aukeaa,,,
tuuliviiri hiljaa jälleen narahtaa.
Herää tyttö pieni,,,tuska rinnassaan,
kun harmaa kylä kertoo ,, lapsuus tarinaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä täällä sivukylilläkin vielä henki vähän pihisee;)
Tosi huonosti kylläkin,vaikka nimenomaan pihisee.
Vai pihisee,no hyvä että on vielä sen verran palkeissa voimaa.
Kokeilkaapa laulaa tämä vanha valssi niin voi keuhkot vetää paremmin
happea laulun jälkeen.
Sävel on sama kuin Manzurian kummuissa jonka Kinnusen Laila
lauloi Suomen että Venäjän kielellä,mutta sanat on toiset ja nimi:
MANTZURIAN KUKKULOILLA
Käy vuorten taa,,päivä jo uinumaan.
Metsät ja kummut kultainen kehrä
kietoi jo vaipallaan.
Käy polkuaan,,,kulkija,matkamies,
majassa armas odotti ennen,,,,
nyt on jo kylmä lies.
Mustalaisten soitto soi,,,,hurmioon,
tuvassani viulut soi,,,,turmioon!
Ryösti armahain,,,,hän oli parhain,,,
yhä kostoa kannan vaan !
Käy vuorten taa,,, kulkija,matkamies,
majassa onni asusti ennen,,,,
nyt on jo kylmä lies.
Siksi matkamiehen mieli sinne on,,,
kunne kulki onnensa tie.
Nyt kylmä on jo lies,,,mutta polkunsa sinne
vieläkin yksin vie.
Majassa onni asusti ennen,,,
nyt on jo kylmä lies.
Villit ruusut, ne villit ruusut..
Tänään aikaisemmin sienessä käydessäni lauloin Katri-Helenan, "maailman pihamaat suuret ja loistokkaat ei voita kotipihaa milloinkaan.." Karhut ainakin loittonee kun ääneen hoilottaa;)
Hyvä ja puhutteleva laulu on tuo Katri Helenan laulama "Maailman pihamaat".
Löytyikö sieniä ?
Luulisi niiden nyt kasvavan kun on saaneet sadetta.
Kyllä syksy on saapunut ,oli jo alkutalven tuntu kun satoi ensilumen joka kuitenkin
suli pois.
Niinpä tuli mieleeni valssi:
VARISEVAT LEHDET
Yön kylmyyttä henkäilee syksyinen kuu,
kuuraan käy kuoleva maa.
Pois lehtensä keltaiset luovuttaa puu,
kaikki on katoavaa.
Niin synkkä ja hiljainen puisto jo on,
täyttyissä kohtalon lain.
Käy ilmassa karkelo niin lohduton,
lehtien varisevain.
Kaikkein kauneimman hehkun ne kuollessaan saavat,
kun päättynyt on suvi kaunein.
Niin kuin vois kohtalo korvata haavat mi erosta jäljelle jää.
Pois häipynyt myös on mun onneni maa,
kellastui lehdet jo sen !
Ja syksyinen viima nyt rintaani saa,
muistoksi rakkauden.
Sen hehku ei ollutkaan loppumaton,
syksy jo tielleni sai.
Ja muistojen tarhassa karkelo on,,,,
lehtien varisevain.
Valtasen Einon esittämä tango tuli myös mieleeni kun tuulee, sataa
ja on pimeää.
Kirjoitanpa sanat jos joku vaikka sattuisi niitä kaipaamaan.
PIENIMURU ONNEA
Tuuli repi lehtiä puista,,,sade kastoi syksyisen maan.
Tuskin kaduilla yhtään kulkijaa,,,kun mä jouduin
pieneen kahvilaan.
Sinut nurkkapöydästä löysin,,,yksin olit kuin minäkin.
Tuntenut en sua,,vaan ei lainkaan tuo häirinnyt
vierees istahdin.
Kuin hyväillen,, soi sävel viulujen,,
ja niin kuin se,, sois meille kahdelle.
Ja hetkisen,,näin kuinka hymyillen,,
sä katsoit jonnekkin,,kauaksi muistoihin.
Myös illan sen,,sait joukkoon muistojen,,
ja viulujen sävelmän sateisen.
Myös kallehin,,sä vaikka tiedät sen,,
se pienen pieni on,,,,vain onnen murunen.
Okussa pitäisi pohtia ja verrata naapurikunta Polvijärveen siinä, miten siellä on onnistuttu säilyttämään kyläkouluja ja pitämään monia kyliä elävänä ja hengissä. Okussa käytännössä maaseutu on menetettyä maata, vaikka potentiaalia olisi monessa kylässä ollut.
Vielä 90-luvulla kylissä oli kesäteattereita, urheilukenttiä, kouluja, jopa urheiluseuroja, kuten Kokonvaarassa. Jälkimmäinen kylä on oiva esimerkki, miten kyläkoulun lakkauttaminen lamaannuttaa koko kylän.