Tulipahan plakkariin sitten kokemus tästäkin tutkimuksesta. Menin aamulla tutkimukseen ja pääsin parin tunnin päästä kotiin. Toimenpide meni hyvin.
Silti en voi olla ihmettelemättä paria asiaa. Sain hyvät selostukset tutkimuksesta kahdeltakin hoitajalta. Minulla oli melko selkeä kuva mitä tulee tapahtumaan mutta mikään ei valmentanut minua kohtaamaan sitä järkytystä, joka tutkimuksen alkaessa odotti.
Kun nielu ja äänihuulet oli saatu puudutettua, ryhdyttiin skooppia laittamaan suun kautta keuhkoon. Tässä vaiheessa se järkytys iski: skoopin tunkeuduttua keuhkooon, iski valtava tukehtumisentunne ja yskänpuuska, jota pahesi se, että mitä pidemmälle skoopppi meni, sitä enemmän puudutusaineetta keuhkoputkiin lykättiin. Olin aivan varma että kuolen, kauhu varmasti näkyi silmistäni koska kaksi hoitajaa vakuuttivat vierelläni että kyllä se henki kulkee, rauhoitu rauhoitu. Minuutin pari olin kyllä varma etä noutaja tulee mutta noin viidessä minuutissa kaikki oli jo ohi. Keuhkot huuhdeltiin, sekään ei ollut miellyttävä kokemus.
Ihmettelen suuresti sitä, että kukaan ei kertonut että jossain vaiheessa tulee tälläinen tunne. Tutkimuksen jälkeen hoitajat vakuuttivat että se on täysin normaalia, kuuluu tutkimukseen,. Miksi ihmeessä sitä ei sitten kerrottu? Jos olisin osannut odottaa tätä, niin en olisi ollut niin kauhuissani.
Tutkimuksen jälkeen itkin käytävällä, en suinkaan sitä mitä sieltä mahdollisesti löytyy, vaan sitä, että olin järkyttynyt siitä tunteesta jota tutkimus ja tukehtumiskokemus aiheutti.
Tsemppiä kaikille jotka tähän tutkimukseen joutuvat syystä tai toisesta. Mä en toivon mukaan enää koskaan tähän joudu :(
Silti en voi olla ihmettelemättä paria asiaa. Sain hyvät selostukset tutkimuksesta kahdeltakin hoitajalta. Minulla oli melko selkeä kuva mitä tulee tapahtumaan mutta mikään ei valmentanut minua kohtaamaan sitä järkytystä, joka tutkimuksen alkaessa odotti.
Kun nielu ja äänihuulet oli saatu puudutettua, ryhdyttiin skooppia laittamaan suun kautta keuhkoon. Tässä vaiheessa se järkytys iski: skoopin tunkeuduttua keuhkooon, iski valtava tukehtumisentunne ja yskänpuuska, jota pahesi se, että mitä pidemmälle skoopppi meni, sitä enemmän puudutusaineetta keuhkoputkiin lykättiin. Olin aivan varma että kuolen, kauhu varmasti näkyi silmistäni koska kaksi hoitajaa vakuuttivat vierelläni että kyllä se henki kulkee, rauhoitu rauhoitu. Minuutin pari olin kyllä varma etä noutaja tulee mutta noin viidessä minuutissa kaikki oli jo ohi. Keuhkot huuhdeltiin, sekään ei ollut miellyttävä kokemus.
Ihmettelen suuresti sitä, että kukaan ei kertonut että jossain vaiheessa tulee tälläinen tunne. Tutkimuksen jälkeen hoitajat vakuuttivat että se on täysin normaalia, kuuluu tutkimukseen,. Miksi ihmeessä sitä ei sitten kerrottu? Jos olisin osannut odottaa tätä, niin en olisi ollut niin kauhuissani.
Tutkimuksen jälkeen itkin käytävällä, en suinkaan sitä mitä sieltä mahdollisesti löytyy, vaan sitä, että olin järkyttynyt siitä tunteesta jota tutkimus ja tukehtumiskokemus aiheutti.
Tsemppiä kaikille jotka tähän tutkimukseen joutuvat syystä tai toisesta. Mä en toivon mukaan enää koskaan tähän joudu :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuttu tunne. MInulla kävi myös noin. Kun tukehtumisen tunne tuli niin refleksi oli tietysti repiä se putki pois, mutta kun 5 sairaanhoitajaa piteli käsistä ja jaloista kiinni niin mitäs teit? Korisin siinä samalla tavalla kuin olen kuolevan kuullut korisevan kun itse elvytän. Tajusin jossain vaiheessa alkaa hengittämään täysin nenänkautta ja se lopetti korinan ja tuntui, että oli helpompi hengittää. Sitä ei kukaan neuvonut.
Yleensä en ole herkkis, mutta tuo kokemus jätti hetkeksi arvet. Heräilin öisin paniikkikohtauksiin ja rentotumisharjoituksia tehdessä tuli tukehtumisen tunne kun suuntasi ajatuksen nielun alueeseen. Ymmärsin heti mistä oireet tuli ja suhtauduin niihin välinpitämättömästi joten ne loppuivat aika nopeasti.
Noh on kai sitä epämiellyttävämpiäkin tilanteita, enkä tiedä kuinka paniikissa olisin ollut jos tuo tunne olisi kerrottu etukäteen, mutta nenähengityksen olisi voinut neuvoa. Diabamia kannattaa ehdottomasti pyytää kunnon satsi eikä mitään 5mg.
En voi hoitajana sitä ymmärtää että potilaita anteeksi vaan kiusataan tuolla lailla.! Aina vedotaan nukutuslääkäreiden vähyyteen kun potilas toivoo nukutusta toimenpiteen ajaksi.Itse en antaisi mistää hinnasta itselleni tehtävän ko toimenpidettä.
Joo, kyllä tähän toimenpiteeseen tarvittaisiin vähän tujumpi esilääkitys kuin Diapam 5mg. Vaikken ko lääkkeitä käytä siviilissä, sain sillä korkeintaan kolme haukotusta aikaiseksi, muuten sillä ei juurikaan ollut vaikutusta. Nukutus oilsi kaikista armeliain vaihtoehto, olen samaa mieltä kanssasi Astmaatikkox.
Kamalaa kuulla että Been there, sulle tuli tuollaiset jälkivaikutuksen toimenpiteestä! Itsekin olen tänä viikonloppuna käynyt läpi kokeemaani ja toivon että mitään vastaavaa en joutuisi enää kokemaan.
Hyvää jatkoa kaikille =)
Valituksia vaan sairaalan johtajille ja ylilääkäreille.Johan sitä ennen leikattiin esim nielurisat puudutuksella HERRANEN AIKA! ja jopa 15v lapsilaa/nuorilta.Mieheni sai siitä leikkauskokemuksesta (oli 17v) ikävän vaivan-oksettaa helposti jos joku katsoo kurkkuun..tai hammasharja osuu takahampaisiin reilummin.Varmasti väki valitti epäinhimillisestä kohtelusta...