Olen 30 -ikäinen nainen. Ystäväni, tuttavani ja perheenjäseneni luonnehtivat minua ujoksi, herkäksi ja hienotunteiseksi, ja myös itse koen olevani sellainen. Lisäksi minua on kuvailtu naiselliseksi, älykkääksi ja huumorintajuiseksi. Kuitenkin minussa on ns. pimeä puoli, tai pimeä persoona, joka toisinaan aivan huomaamattani astuu estradille.
Tämä pimeä persoonani on himokas, raisu, törkeä, kevytmielinen, kovaääninen nainen, joka kertakaikkiaan rakastaa ihmisten shokeeraamista. Kun pimeä persoonani valtaa minut, alan myös tuntea seksuaalista himoa, joka on luonteeltaan sadomasokistista. Seksin himon herättää silloin melkein mikä tahansa tosielämän tilanne, tarina tai fantasia, jonka keskiössä on emotionaalinen alistussuhde osapuolten välillä. Esimerkiksi pelkkä ajatus siitä, että rakastamani mies menisi minun nähteni sänkyyn ystävättäreni kanssa, riittää kiihottamaan minua masokistisesti, mutta saman asian ajaa myös kuvitelma, jossa itse sadistisesti alistan jotakuta miestä. Fyysisestä sadomasokismista, siis kiduttamisesta ja väkivallasta, en ole koskaan fantasioinut.
Ihmisten shokeeraaminen törkeän huumorin varjolla on pimeän persoonani lempipuuhaa. En halua tehdä niin, mutta en pysty kontrolloimaan itseäni niissä tilanteissa. Nämä pimeän puoleni esiintulot tapahtuvat niin, että yhtäkkiä alan "normaalitilassa" ollessani tuntea tarvetta vähän hullutella ja olla villi, ja niin, ennen kuin huomaankaan, tilanne on riistäytynyt hallinnastani, ja vasta siinä vaiheessa, kun läsnäolevat (joskus tuntemattomatkin) ihmiset alkavat katsoa minua pitkään, ikään kuin havahdun siihen, mitä on tapahtumassa.
Jotenkin vaistoan, että tämä ilmiö liittyy naiseuteeni. Tunnen, että minussa on valtava määrä räjähtävää, kaoottista feminiinistä energiaa. Olen nuoruudesta, ehkä murrosiästä, alkaen samastunut ja ihaillut romaanien ja elokuvien mielipuolisia naishahmoja: hulluja, kontrolloimattomia naisia, jotka eivät pelkää käyttäytyä röyhkeästi. Naisia, jotka ovat hysteerisiä.
En ole feministi. Koen, etten tarvitse feminismiä. Uskon, että nainen on henkisesti miestä vahvempi. Koen, että minulla on tavallaan varaa elää sinä kilttinä naisena, joka normaalisti olen, koska sisimmässäni tiedän olevani niin voimakas.
Annan lopuksi yhden esimerkin todellisesta tilanteesta, jossa pimeä puoleni tuli esiin. Olin iltamyöhään muutaman kaverini kanssa taksissa. Olimme kevyessä humalatilassa, matkalla baariin. Äkkiä aloin tuntea sisäistä kihelmöintiä, tarvetta kujeilla. Aloin puhua kovaan ääneen kaikenlaisia rivohkoja juttuja, välillä aina nauroin omille jutuilleni. Tässä vaiheessa kaverini olivat vielä juonessa mukana ja he kuuntelivat ja kommentoivat juttujani huvittuneina. Yhtäkkiä rajun sisäisen tarpeen ohjaamana aloin hillittömästi naureskellen julistaa miespuoliselle taksikuskille, miten olen oikeasti juoppo ja huora, oikea satamahuora. Taksikuski muistikuvani mukaan vain hymyili kai hieman vaivautuneesti. Yksi kavereistani alkoi toppuutella minua, ikään kuin rauhoitella minua, että lopettaisin kummalliset puheeni.
Antamani esimerkki oli tilanteesta, jossa olin jonkin verran päihtynyt, mutta toisinaan pimeä puoleni tulee esiin myös selvinpäin.
En ymmärrä, mistä oudot juttuni esim. tuossa taksi-tilanteessa kumpusivat. En todellakaan ole "juoppo": käytän alkoholia korkeintaan kerran kuussa. Seksuaalikäyttäytymiseni ei ole holtitonta, "satamahuoruudesta" puhumattakaan.
Onko muita naisia, ja miksei miehiäkin, joilla on saman tyyppisiä kokemuksia?
Tämä pimeä persoonani on himokas, raisu, törkeä, kevytmielinen, kovaääninen nainen, joka kertakaikkiaan rakastaa ihmisten shokeeraamista. Kun pimeä persoonani valtaa minut, alan myös tuntea seksuaalista himoa, joka on luonteeltaan sadomasokistista. Seksin himon herättää silloin melkein mikä tahansa tosielämän tilanne, tarina tai fantasia, jonka keskiössä on emotionaalinen alistussuhde osapuolten välillä. Esimerkiksi pelkkä ajatus siitä, että rakastamani mies menisi minun nähteni sänkyyn ystävättäreni kanssa, riittää kiihottamaan minua masokistisesti, mutta saman asian ajaa myös kuvitelma, jossa itse sadistisesti alistan jotakuta miestä. Fyysisestä sadomasokismista, siis kiduttamisesta ja väkivallasta, en ole koskaan fantasioinut.
Ihmisten shokeeraaminen törkeän huumorin varjolla on pimeän persoonani lempipuuhaa. En halua tehdä niin, mutta en pysty kontrolloimaan itseäni niissä tilanteissa. Nämä pimeän puoleni esiintulot tapahtuvat niin, että yhtäkkiä alan "normaalitilassa" ollessani tuntea tarvetta vähän hullutella ja olla villi, ja niin, ennen kuin huomaankaan, tilanne on riistäytynyt hallinnastani, ja vasta siinä vaiheessa, kun läsnäolevat (joskus tuntemattomatkin) ihmiset alkavat katsoa minua pitkään, ikään kuin havahdun siihen, mitä on tapahtumassa.
Jotenkin vaistoan, että tämä ilmiö liittyy naiseuteeni. Tunnen, että minussa on valtava määrä räjähtävää, kaoottista feminiinistä energiaa. Olen nuoruudesta, ehkä murrosiästä, alkaen samastunut ja ihaillut romaanien ja elokuvien mielipuolisia naishahmoja: hulluja, kontrolloimattomia naisia, jotka eivät pelkää käyttäytyä röyhkeästi. Naisia, jotka ovat hysteerisiä.
En ole feministi. Koen, etten tarvitse feminismiä. Uskon, että nainen on henkisesti miestä vahvempi. Koen, että minulla on tavallaan varaa elää sinä kilttinä naisena, joka normaalisti olen, koska sisimmässäni tiedän olevani niin voimakas.
Annan lopuksi yhden esimerkin todellisesta tilanteesta, jossa pimeä puoleni tuli esiin. Olin iltamyöhään muutaman kaverini kanssa taksissa. Olimme kevyessä humalatilassa, matkalla baariin. Äkkiä aloin tuntea sisäistä kihelmöintiä, tarvetta kujeilla. Aloin puhua kovaan ääneen kaikenlaisia rivohkoja juttuja, välillä aina nauroin omille jutuilleni. Tässä vaiheessa kaverini olivat vielä juonessa mukana ja he kuuntelivat ja kommentoivat juttujani huvittuneina. Yhtäkkiä rajun sisäisen tarpeen ohjaamana aloin hillittömästi naureskellen julistaa miespuoliselle taksikuskille, miten olen oikeasti juoppo ja huora, oikea satamahuora. Taksikuski muistikuvani mukaan vain hymyili kai hieman vaivautuneesti. Yksi kavereistani alkoi toppuutella minua, ikään kuin rauhoitella minua, että lopettaisin kummalliset puheeni.
Antamani esimerkki oli tilanteesta, jossa olin jonkin verran päihtynyt, mutta toisinaan pimeä puoleni tulee esiin myös selvinpäin.
En ymmärrä, mistä oudot juttuni esim. tuossa taksi-tilanteessa kumpusivat. En todellakaan ole "juoppo": käytän alkoholia korkeintaan kerran kuussa. Seksuaalikäyttäytymiseni ei ole holtitonta, "satamahuoruudesta" puhumattakaan.
Onko muita naisia, ja miksei miehiäkin, joilla on saman tyyppisiä kokemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikäli olet fiksu ja muuten korrekti ihminen, niin tuollaisesta pimeän puolen holtittomasti mukaansa tempaamisesta pitää päästä eroon. Vaikka se on satunnaista, niin se pilaa oman ja toisten elämän. Ajattele itsesi lasten ja nuorten äitinä (juuri luen erään julkkiksen elämäkertaa ja hänellä on ollut ajoittain oudosti käyttäytyvä äiti). Ysäväpiirissäkin saat pian oudon leiman ja entä miten parisuhteessa tuollainen onnistuu.
Tulee monenlaista selitysmallia mieleen, miksi ihminen käyttäytyy noin. Kerrot olevasi ujo ja varmaan panttaat ja kontrolloit käytöstäsi paljon: sitten tulee purkaus ja kontrolli pettää, sinulla voi olla alitajuisesti paljon käsittelmätöntä vihaa ja olet joutunut sopeutumaan ja mukautumaan ja sieltä sitten kuohahtaa kontrolloimatonta piruilua.
Itselläni on tuollaista käsittämätöntä käytöstä esiintynyt vain äärimmäisen maustasukkaisuuskohtauksen vuoksi. Kun en ole voinut muuta niin olen hyökännyt sadistisesti haluamani henkilön kimppuun, saattanut hänet julkisen häpeän alaiseksi ja kokenut helvetillistä nautintoa voidessani simputtaa jopa heitellä päälle likaa ja saastaa. Jos olisi ollut juovukissa, olisin voinut vaikka kolhia auton ym.
Nuorena kun luin joitain naisten seksilehtiä esim. Reginaa, minulle alkoi tulla tuollaisia outoja seksuaalisia pakkomielteitä ja tuntui että himon voimat alkoivat orjuuttaa ja rieuhua jopa kymmenkertaisina normaaliin verrattuna.
Olen uskovainen ja nykyään ymmärrän, kyllä kysymyksessä voi olla pelissä ihan demonivoimat.
Luiojan kiitos, että ole saanut vapautua tuollaisista orjuuttavista voimista. Ainoastaan mustasukkaisuus voisi olla vielä meikäläiselle sellainen, että en olisi itselleni isäntä.
On ihan normaalia, että ihmisellä on muitakin puolia kuin se peruspersoona, joka näkyy normaalissa arkielämässä. Kaikilla ihmisillä on myös oma pimeä puolensa, joka joko tulee esille tai sitten ei koskaan, koska ihmisten estot ovat uskomatonta luokkaa. Kyse on siitä, miten pystyy handlaamaan, käsittelemään ja elämään omien 'pimeyksiensä' kanssa.
Joten älä tee seksuaalisesta suuntautumisestasi itsellesi mörköä, vaan hae ja etsi sille purkaumisreitti, esim. partneri, joka haluaa myös kidutus- ja alistamisleikkejä. Ihmisten shokeeraamisessakaan ei ole mitään pahaa, jos pidät huolen siitä, ettet satuta ja loukkaa ketään, et mieltä etkä fyysistä olemusta. Joskus se olisi jopa aivan terveellistä tyypeille, joiden raja-aidat ovat ahtaalla.
Mustasukkaisuus sen sijaan on omistussairaus ja vaikka se onkin ihan h-n pimeää, niin se kertoo vain omistajansa sairaasta mielestä, ei pimeästä puolesta yhtään mitään.
Kyllä jokaisessa ihmisessä mustasukkauus ilmenee, Jos sitä ei koe niin, silloin ei kyllä ole yhtään rakastunut kumppaniinsa. Tietenkin turha vainoharhaisuus ja luottamuspula on sairasta.
Mustis- eli omistussairaus ja rakkaus eivät ole millään lailla synonyymejä. Omistaminen ei ole rakastamista, päinvastoin, oikea rakkaus on vapautta; yksilön, parin ja suhteen. Toista ihmistä ei voi omistaa, ei ketään, ei koskaan eikä missään tilanteessa.
Oletko pedofilian tai muun raiskauksen uhri?
En tosin ihmettele, jos tuonkaltainen mielenvikaisuus olisi levinnyt dna:han ihmiskunnassa..
Vasta nyt löysin tän viestin,hyvä niin. Olen itsekin "kilttityttö" joten moni ei uskoisi pimeetä puoltani. Eka suhteeni oli S&M pohjainen n.16v ja siihen mulla olikin taipumusta jo aikaisemmin kun leikin aika paljon sitomisleikkejä. Ja suhteiden määrä on alle 10 vieläkin 35v.
Fantasiat ovat fantasioita, niiden toteutus ei aina ole järkevää eikä kannattavaa. Itsekin toisinaan haaveilen asioita mitä en tietenkään tule toteuttamaan. Esim.kimppakiva on ajatuksena kiva mutten koskaan tule sitä toteuttamaan. Nyt olen löytänyt samanhenkisen kumppanin ja turvallisen ympäristön missä toteuttaa itseäni. Tsemppiä, on meitä muitakin "pimeitä" :)