Mulla on ollu aina vientiä naisrintamalla, vaikka itse sitä en uskoisikaan. En oo ollu koskaan tyytyväinen itseeni tai ulkonäkööni. Olen aina urheillut kyllä ja pitänyt itsestäni huolta jokseenkin, mutta koskaan en ole "asunut" sellaisessa kropassa, jossa tunnen oloni hyväksi, jota uskallan näyttää mun tytölle itsevarmana. On toki ollu tilanteita, milloin mulla on ollu ihan hyvä olo kropassa, mutta sit taas jossain vaiheessa alkaa ahdistaa.
Viime syksynä sairastin puoli vuotta, joten en pystynyt liikkumaan, tai tarkkailemaan syömistäni. Sen jälkeen sain vielä kolmen kuukauden liikuntakiellon, mikä oli minulle kova paikka, salilla kun tykkään käydä. Ongelmana on nyt se, että tämän jälkeen en oo saanut itseäni liikkeelle.. En kykene jostakin syystä kontrolloimaan syömistäni, enkä jaksa liikkua. Seurustelen tälläkin hetkellä, ja koen todella ristiriitaisia tuntemuksia. En esim. Halua nukkua tyttöystäväni kanssa, seksi tuottaa vaikeuksia ja olen koko ajan sen vuoksi jotenkin kireä. Suhde on tuore, enkä oikein luota vielä häneen niin paljon, että uskaltaisin näyttää vartaloni hänelle. Hän kertoo joka päivä kuinka rakastaa minua ja haluaa olla kanssani, mutta epäilen aina hänen sanomisiaan. Koen, etten riitä hänelle tai kenellekään muulle, ennenkuin saan oman elämäni ja kroppani kuntoon. Mietin välillä että panen suhteen poikki ja laitan omat asiani kuntoon. Katuisin kuitenkin tätä päätöstä jälkeenpäin, sillä välitän hänestä todella. Mitä neuvoksi? En halua puhua tästä asiasta suoraan hänen kanssaan, sillä kuten sanoin, suhde on melko tuore..
Viime syksynä sairastin puoli vuotta, joten en pystynyt liikkumaan, tai tarkkailemaan syömistäni. Sen jälkeen sain vielä kolmen kuukauden liikuntakiellon, mikä oli minulle kova paikka, salilla kun tykkään käydä. Ongelmana on nyt se, että tämän jälkeen en oo saanut itseäni liikkeelle.. En kykene jostakin syystä kontrolloimaan syömistäni, enkä jaksa liikkua. Seurustelen tälläkin hetkellä, ja koen todella ristiriitaisia tuntemuksia. En esim. Halua nukkua tyttöystäväni kanssa, seksi tuottaa vaikeuksia ja olen koko ajan sen vuoksi jotenkin kireä. Suhde on tuore, enkä oikein luota vielä häneen niin paljon, että uskaltaisin näyttää vartaloni hänelle. Hän kertoo joka päivä kuinka rakastaa minua ja haluaa olla kanssani, mutta epäilen aina hänen sanomisiaan. Koen, etten riitä hänelle tai kenellekään muulle, ennenkuin saan oman elämäni ja kroppani kuntoon. Mietin välillä että panen suhteen poikki ja laitan omat asiani kuntoon. Katuisin kuitenkin tätä päätöstä jälkeenpäin, sillä välitän hänestä todella. Mitä neuvoksi? En halua puhua tästä asiasta suoraan hänen kanssaan, sillä kuten sanoin, suhde on melko tuore..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä mä ehdottomasti suosittelisin, että puhuisit tyttöystävälles tosta jos se oikeesti niin paljon vaivaa - vaikka suhde olisikin kuinka tuore. Joka tapauksessa hänellä on mielestäni oikeus olla perillä asioista jos sinulla on jotenkin huono olla, ja se saattaa vaikuttaa suhteeseenne.
Ihan sanoisin, et lopeta se oman napas ympärillä vatvominen. Maailma on iso paikka, jonne mahtuu niin paljon isoa ja oikeaa surua ja murhetta, että et viitteis olla ruikuttamatta noin vähäpätösistä asioista, ihan oikeesti. Sulla on vieläpä ihminen, joka rakastaa sua, ja sä vaan mietit miltä sun vartalo nyt sit mahtaa näyttää sen silmissä. Ja se vartalo on sun mielestä sit omien asioiden kuntoon laittamista. Täydellisessä maailmassa kaikki olis täydellistä ja asiat täydellisesti kunnossa ja vartalotvtäydellisii, ja hohhoijaa, mut sellast ei oo olemassakaan. Eikä tule. Toi vartalovatvonta saa liian suuret mittasuhteet liian monilla. On sairaalloista kun elämä laitetaan holdiin vartalon takia, vartalon johon synnytään, jota elämä muokkaa ja jättää jälkiään. Lakatkaa ihmiset tuijottamasta peiliin ja palvomasta omia peilikuvianne, ja eläkää vähän. Onnellisempia olette.
Kuolette kumminkin.
Hyviä pointteja edellisessä. mutta mä uskon, että taustalta löytyy kuitenkin jotain muuta ku se vartalon murehtiminen. Se on vain musta oire jostain muusta.
Vartalon voi hiota täydellisyyksiin ja silti olla tyytymätön itseensä. Eli en usko, että sun itsetunto ongelmat hävisivät sillä kropan kuntoon laittamisella. Keskittyisin enemmän miettimään muita mahdollisia tekijöitä. Koulukiusausta tai jotain.
Kun sä ihastut johonkin onko ulkonäkö ja mahdolliset virheet kropassa ne asiat mitä tuijotat, tuskinpa varmaan. Mulla ainakin vaikuttaa se, että mä viihdyn kyseisen ihmisen kanssa ja meillä on hauskaa yhdessä ja tehdään mukavia asioita yhdessä. Ei siinä muutamat "kosmeettiset" virheet vaikuta ja tuskinpa sun tyttikselläkään.
Mutta monet tuntuvat luulevan, että ongelmat häviää sillä, kun kroppa on täydellinen ja sitten onkin hirvee pettymys kun näin ei käy. Musta hyvä itsetunto lähtee siitä, että arvostaa itseään ihmisenä juuri sellaisena kun on.