Minun on vaikea elää, jos olen tehnyt toiselle oikeudetta väärin, enkä korjaa asiaa. Vasta sitten kun asia on sovittu sen kanssa, jota väärin olen tehnyt, saa sydämeni rauhan. Ei auta, vaikka joku kaveri sanoisi, että unohda vain koko asia.
Miten te vanhoillislestadiolaiset pärjäätte, kun ette pyydä uhrilta anteeksi? Riittääkö teidän omalle tunnolle, että pyydätte toisiltanne anteeksi? Eikö silloin tule pelkästään vain oma mieli tyynnytetyksi, mutta uhri jää edelleen kärsimään asian kanssa?
Miten te vanhoillislestadiolaiset pärjäätte, kun ette pyydä uhrilta anteeksi? Riittääkö teidän omalle tunnolle, että pyydätte toisiltanne anteeksi? Eikö silloin tule pelkästään vain oma mieli tyynnytetyksi, mutta uhri jää edelleen kärsimään asian kanssa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.