kohtalo on jälleen julma
nilkuttelin koko kesän
kasvain teki selkään pesään.
Mä pian olen kodin vanki
selkä niin kuin rautakanki
vakava on mulla huoli
kohta alla pyörätuoli.
Nyt synkeä on runoniekka
pääni päällä heiluu miekka
valmistuen lyöntiin hurjaan
upotakseen uhriin kurjaan.
Jo turtunut on mulla mieli
riimejä ei käännä kieli
tulevaisuus täysin mustaa
runoja en varmaan rustaa.
Mä kaksi rimaa yhteen pistin
muodostaa ne hienon ristin
alla Arkin tammilaudan
menneisyyden mies saa haudan.
En periksi voi silti antaa
runohepo mua kantaa
yhdessä me aina oomme
sidottuna kohtaloomme.
Siis ollaan vaan ja irvistellään
elämälle hirvistellään
katsotaan kun koittaa huomen
uskaltaako nostaa luomen?
nilkuttelin koko kesän
kasvain teki selkään pesään.
Mä pian olen kodin vanki
selkä niin kuin rautakanki
vakava on mulla huoli
kohta alla pyörätuoli.
Nyt synkeä on runoniekka
pääni päällä heiluu miekka
valmistuen lyöntiin hurjaan
upotakseen uhriin kurjaan.
Jo turtunut on mulla mieli
riimejä ei käännä kieli
tulevaisuus täysin mustaa
runoja en varmaan rustaa.
Mä kaksi rimaa yhteen pistin
muodostaa ne hienon ristin
alla Arkin tammilaudan
menneisyyden mies saa haudan.
En periksi voi silti antaa
runohepo mua kantaa
yhdessä me aina oomme
sidottuna kohtaloomme.
Siis ollaan vaan ja irvistellään
elämälle hirvistellään
katsotaan kun koittaa huomen
uskaltaako nostaa luomen?
Vastaukset 34
Vanhimmat
No kyllä se runoratsu laukkaa, ei istu aidalla vaan. Kyllähän se aikansa vie, kun tulee asian kanssa sinuksi. Ja kun pää pelaa, niin luovuus keksii aina konstinsa. Nykyään on onneksi hyviä vempaimia ja kulkuvälineitä, joten ei sinne neljän seinän sisään tarvitse jumittua.
Toivon sinulle hyvää ja antoisaa elämää.
Voi ei! Sanattomaksi vetää... Voimia, ei voi muuta toivottaa.
Naamiot
Ilmeesi varma, ei vaatimaton,
naurusi pilkkaavan kylmää.
Luulevat sinua vahvaksi poika,
niin, sinä haluat niin.
Hymysi suloinen viaton,
katseesi ujo, mitään sanomaton.
Uskovat sinua kiltiksi tyttö,
niin, sinä haluat niin.
Millainen olet pieni poika,
liianko pehmyt loukattavaksi.
Ajoitko purtesi myrskyn silmään,
sulatko sokerina syliin.
Millainen olet pieni tyttö,
vahvana laivaasi luotsaat.
Kyynärpäät edellä eteenpäin menet,
aaltoihin heikoimmat pukkaat.
Mandi
Kun elämä satuttaa
Se opettaa olemaan nöyrä.
Se opettaa olemaan aito ja rehellinen.
Se opettaa rakastamaan niitä päiviä, joita vielä on jäljellä.
Se opettaa rakastamaan niitä ihmisiä, jotka ovat aidosti vierellä.
Mandi
Ukkosta ilmassa.
Tuuli tekee sadetta,
mutta ei jaksa taistella aurinkoa vastaan.
Mandi
Vai en tykkää haleista, mistä moinen päätelmä. Halailen joka päivä rakkaimpiani.
No, sovittu Tanelin terassilla tavataan ja jos sataa niin Hospodan terassille.
Minut tunnistat sehän on selvä, mutta mistä tunnistan sinut?
Vai tuletko kolli kainalossa?
ja teidän mielestänne tämä ketju on hyvä pohja kahdenkeskiselle sättäilylenne?
Et ole ainoa ihmettelijä. Mix eivät puhu keskenään, kummalakin rekattu nicci.
Todella lapsellista.
Auta pikkasen kun en ymmärrä,aloittaja kerto kasvaimesta ja sulla tämä runo.
Tunnetko aloittajan vai miten sun runo olis ymmärrettävä.
Et ole ainoa lajissasi, itse olen miettimällä miettinyt, mikä siinä yhdistyy aloittajaan.
Aloittajalle toivon kaikkea mahdollista hyvää.
Yritetään pitää runoratsumme virkkuina kaikesta huolimatta.
Pätemisen tarve, moukkamaisuuskin siitä ilmenee, näiden omahyväisten ihmisten teksteistä.
Piti vain alkaa "kilpailemaan" aloittajan kanssa...
Minut aloittajan runo veti mykäksi, kai vähän itkinkin...
Oletko aivan varma, että aloittaja ei kaikkea tuota ole osannut ilman elämän satuttamista. Aivan kuin onnittelisit?
Itkin juuri itsekin. Katsoin elokuvan Yle teemalta, Menolippu Mombasaan, kosketti syvältä. Elokuva liittyy vahvasti aloitukseen. Ette ymmärtäneet runoni tarkoitusta. Taiteilijat, runoilijat ovat herkkiä he sulavat sokerina syliin.
Menolippu Mombasaan koskettava elokuva, kannattaa katsoa. Elokuva panee miettimään mitä me elämältä odotamme ja mitä siltä saamme, mutta koskaan ei kannata menettää uskoa unelmista.
Piruako sinä tähän itseäsi tyrkytit, kerro ketjuissasi höpinöitäsi. Olet todellakin tyhmää tyhmempi huomion hakuisuudessasi, korppis!
Pysyttele omissa ketjuissasi, sinun omakehu ei kiinnosta vahingossakaan.
Väheksyit aloittajan huolen ja tavan mukaan käänsit keskustelun itseesi, osaatko hävetä?
No ku pitää esittää muille kui me ollaa hyvii ystävii :S
Todella tolloa ja itsekästä, kuinka eräät haluavat kaiken huomion itseensä.
Kuin vaikkapa tämä, itkettävä ja suruisa aloitus palvelee itserakasta tyrkkyä, jolla ei riitä ainuttakaan ajatusta muiden parhaaksi.
Onnekseni itselläni riittää itseironiaa.
Runosi kääntyi loppua kohti optimistiseksi. Toivottavasti et menetä hyvää tuulta ja huumoria vaikka kovaa varmasti arjessa on.
Vaikka liikkeitä en tunne menneisyyden miehen mielen
niin aistin tekstistäsi vahvan miehen runon kielen
käteesi mä tartun, pidän siitä kiinni lujaa hetken
toivon että jaksat raskaan retken
auringon luodessa polullesi valoa
jaksaisit vaalia sisälläsi runon paloa.
Palstalle kun viimein kerkesin
parkumaan mä melkein herkesin
Kertoi Suuri Riimittäjä uutisensa julman.
Mistä löytää näkökulman
mikä hälle siivet antaa
uuden vaiheen yli kantaa ?
Itse tietää riimittäjä:
runoista saa hän avun parhaan,
johda ei ne koskaan harhaan.
Vaik´ei ole samaa kieltä
osoittaa voi myötämieltä
sitä hälle tahtoo antaa
jospa sekin hetken kantaa.
Voimia ja luottamusta, menneisyyden mies. Kiitos runoistasi. Toivottavasti muistat meitä myös jatkossa.
Oi ja voi.
Laitoin illalla pienen vastauksen aloittajalle, ilmeisesti väärään paikkaan eli deeween 'outohuumorikommentin' alle. Ihmettelin huumoriaan.
Näkyivät hävinneen molemmat.
Laitanpa tässä uudelleen virtuaalihalauksen miehelle menneisyydestä:
A HUGE HUG !
(sillä ei liene ollut poiston syy)
Ajatustasi olen kääntänyt ja miettinyt.
Kummallinen on ihmisen elämä, nyt.
Hetken ilo niin helposti kääntyy.
ilon elämykset ääntyy,
suruun, niin pohjattomaan,
omaan, tyhjyyteen,
vain sinun kokemaasi pahuuteen.
Sinulle toivon hyvää, parempaa uutista, huomista.
Kunpa jokainen sairas saisi parannuksen,
tiedon paremmasta.
Sinulle soisin, jos vain voisin,
venhon upeaa lipumista, kaikista havereista
huolimatta, jouhevasti,
nopeasi, komeasti, ilman pahaa,
noin vain, ihminen!
.
Aloittajalle @
Surua, itkua sekavia sanoja,silmät samentuneina, mieli sokea.
Pää täynnä koston manoja. Auta luoja, nosta ylös vihan tieltä.
Anna tyyneys, anna meille ymmärrystä vastoinkäymiset kokea.
Onko sammumaton vihan syli, tunteesi ymmärsin liiankin hyvin.
Herjat lentävät ketjusi yli, hukkaan on mennyt aloituksestasi syvin.
Runoilla voi surua jakaa, tukea, iloa antaa osan taakastasi näin ainakin yrittää kantaa. Luoja anna viisautta ymmärtää sanan voimaa, et emme lannistuisi kun vastassa on katkeruutta ja soimaa.
Vuosikontrollini lähestyy, emmeköhän me pärjätä siitä pitää huolen luovuutemme.
Mandi 18.8.2013
Haluatko edelleen anastaa aloittajan sanat?
Etkö anna hänelle osaa, et arpaa?
Viha ja kosto, oman itsesi nosto
sanat ei sovi aloittajan suuhun
uskon hänen keskittyvän muuhun
Herja oksan vain sinä teit
aloituksen tunnelman sivuraiteille veit
Tähän ikään jo moni meistä
on viikatemiehen kanssa vääntänyt peistä
Vaan päivät loput on mukavammat
jos koston ja vihan sammua annat
Alan jo ihmettelemään, missä luuraa mies menneisyydestä. .
Aloittaja voisi itse kertoa omin sanoin, olenko vienyt hänen paikkansa auringossa ja onko hänellä tunne, että varastan hänen tähteytensä.
Muuten voisitko kirjoittaa vastauksesi runomittaan se on paljon kiehtovampaa lukemista kuin tökötökö vastauksesi.
Ai, että mä huokaan kateudesta, minua huimaa vastaustesi älykkyys.
Jos arvan olisin ostanut, en sitä antaisi, osajakoakaan en tee.
.
En ole ikinä tapellut keskenäni tai johtanut itseäni harhaan,
Olen tehnyt elämästäni itselleni sen mahdollisimman parhaan.
Sivuraiteita on aloitukset täynnä, ne eivät haittaa ne eivät minua jäynnä.
Viikate kädessä kohta mökillä raadan kun pihlajan alkuja aidan kupeesta kaadan.
On kostoa tunne en vihaa kanna sen sinulle luovutan ojenna kätesi ne sinulle annan.
Voisitko, toisitko,
loisitko?
Mitä väliä sen,
jos sanoo, mitä haluu?
Valuuko se sinun korviesi läpi?
Happy on olla ihan iloinen,
vaikkei ole loinen,
ei edes olmi.
Pienen pieni ilo,
olisi kuin auringon kilo.
Huumoriakin jos on,
ei ole (p)onneton.
Olen samaa mieltä kanssasi viestisi kertoo, että olet onnellinen ; )
Juu, olen osassani onnellinen, kuin pieni peipponen.
Sitä ei vie edes palstapaha.
No niitä pihlajoita maalaamaan nyt! Jätä jo sananvuoro korppikselle taas välillä.
Ja taas itsesi piti vetää tähänkin, usko ettei aloituksessa ole sinusta kysymys eikä vuosikontrollistasi.
Edelleen.
Suosittelen syanidia.
Aloita itsestäsi!