"Elämä on arvoitus", hän pohti kumartuessaan takaisin käsikirjoituksen ylle ja tavoitellessaan sanoja, jotka hänen ajattelematon virheensä oli pyyhkinyt pois.
"Kaunis sekä hetkellinen, vaarallinenkin varomattomalle", nainen soimasi itseään ja yritti tavoitella kadottamiaan lauseita sekä niiden haikeaa, kaunista sointia. Se oli ollut kuin vedellä laakeaan kiveen maalattu Buddhan kuva, rukous, jonka auringon lämpö oli haihduttanut pois.
"Kuka sinä olet minulle?" nainen toisti napakasti nuoremman minänsä kysymyksen ja palasi takaisin. Hän oli puhunut silloin tuolle miehelle kuin puolisolleen, joka tämä ei kuitenkaan ollut, ja mikä olikaan ollut tuo tuttuuden tunne, tuo side, joka oli häntä vaivannut siitä lähtien kun nainen oli oivaltanut tarinansa saaneen uuden painavan alaviitteen - tunteen, joka oli sitonut hänet kuin syntymässä syvälle kylkiluiden sisäkaarteeseen kaiverrettu ennustus, profetia, joka hiersi häntä aina öisin sekä unissa, joissa hän vaelsi yksin.
Ehkä se oli ollut heidän melkein yhteneväiset, synkronoidut elämänsä, jotka olivat mitanneet aikaa kuin kaksi kelloa, joista toinen oli aina toista 12 minuuttia edellä, ja nainen palasi ajatuksissaan kauas taakse - aina heidän vanhempiinsa, jotka olivat kokeneet toisistaan tietämättä miltei samaan aikaan odotuksen jännityksen, uutisen riemun sekä syntymän.
Hän oli kuitenkin heistä kahdesta se, joka oli ensimmäisenä vetänyt keuhkoihinsa tämän maailman elämää kannattelemaa ilmaa sekä nähnyt auringon valon. Se oli matkannut jo 33 vuoden päähän avaruuteen sinä päivänä, kun hän oli kääntänyt katseensa sateesta vettyvään puutarhaan ja käännellyt mielessään tuota kysymystä kuin kaunista, koristeltua rasiaa, joka kätki sisälleen arvoituksen, jota hän oli kantanut aina syntymästään asti.
"Kuka sinä olet minulle?" hän toisti ja ulkona sadepisarat upposivat syvälle vaiteliaan joen sameaan päättäväisyyteen, muodostivat pieniä aaltoja, renkaita, jotka törmäsivät toisiinsa kuin ihmiset, joita hän oli elämänsä aikana rakastanut.
"Kaunis sekä hetkellinen, vaarallinenkin varomattomalle", nainen soimasi itseään ja yritti tavoitella kadottamiaan lauseita sekä niiden haikeaa, kaunista sointia. Se oli ollut kuin vedellä laakeaan kiveen maalattu Buddhan kuva, rukous, jonka auringon lämpö oli haihduttanut pois.
"Kuka sinä olet minulle?" nainen toisti napakasti nuoremman minänsä kysymyksen ja palasi takaisin. Hän oli puhunut silloin tuolle miehelle kuin puolisolleen, joka tämä ei kuitenkaan ollut, ja mikä olikaan ollut tuo tuttuuden tunne, tuo side, joka oli häntä vaivannut siitä lähtien kun nainen oli oivaltanut tarinansa saaneen uuden painavan alaviitteen - tunteen, joka oli sitonut hänet kuin syntymässä syvälle kylkiluiden sisäkaarteeseen kaiverrettu ennustus, profetia, joka hiersi häntä aina öisin sekä unissa, joissa hän vaelsi yksin.
Ehkä se oli ollut heidän melkein yhteneväiset, synkronoidut elämänsä, jotka olivat mitanneet aikaa kuin kaksi kelloa, joista toinen oli aina toista 12 minuuttia edellä, ja nainen palasi ajatuksissaan kauas taakse - aina heidän vanhempiinsa, jotka olivat kokeneet toisistaan tietämättä miltei samaan aikaan odotuksen jännityksen, uutisen riemun sekä syntymän.
Hän oli kuitenkin heistä kahdesta se, joka oli ensimmäisenä vetänyt keuhkoihinsa tämän maailman elämää kannattelemaa ilmaa sekä nähnyt auringon valon. Se oli matkannut jo 33 vuoden päähän avaruuteen sinä päivänä, kun hän oli kääntänyt katseensa sateesta vettyvään puutarhaan ja käännellyt mielessään tuota kysymystä kuin kaunista, koristeltua rasiaa, joka kätki sisälleen arvoituksen, jota hän oli kantanut aina syntymästään asti.
"Kuka sinä olet minulle?" hän toisti ja ulkona sadepisarat upposivat syvälle vaiteliaan joen sameaan päättäväisyyteen, muodostivat pieniä aaltoja, renkaita, jotka törmäsivät toisiinsa kuin ihmiset, joita hän oli elämänsä aikana rakastanut.
Vastaukset 11
Vanhimmat
♥
kiitti
דער פלאַם-באדעקט דרך קורוועס אַוועק פון דער טיף תהום,
עס ארלנגעווארפן אין ליידיק ווערטער, פּאַלוטאַד וואלקנס.
איך עפענען מיין פליגל, זיי אָפּטיילן און פאַלן וואָלקן קאַווערידזש,
ווו די היץ פון די ליכט דייז.
איך שטיין אין די ווייסע רום, די ווענט שוואַרץ און ווייַס בילדער.
איך פאַרבינדן די פּראָסט ייבערפלאַך פון די בלוי וואַסער, וואָס דריפּס פּילוויהאַרסאָדזשאַ,
דאָרט טויט וועט אומקומען.
איך ברעט, די וואַסער פלאָוז אויף די ייבערפלאַך פון רויזן, זיי לאָזנ פלאַטערן אין די ים און דעם הימל.
עס איז קיין סוף טראַדזשיקלי, דער ווייטיק אין דער וועלט זענען די נאָר פרייד,
איך שטיין אין דער ליכט פון אַ ליכט, איך וועל פּרובירן צו געדענקען דיין פּנים.
די מילד מוזיק סאַפאַקייט, שטאַרבן אין די וואַסער אַרום, די שוואַרץ באַדז עפענען.
דו זאלסט נישט זאָגן עפּעס, איר נאָך האָבן אַ לאַנג נסיעה פאָרויס פון איר.
אויסקלייַבן אַ ראָזעווע דרך, אַפֿילו אויב די בייז וואָלט ציען איבער מיט,
וויינען אַרום דעם ים, עס סאָודאַ גרויס בלאַט אָרט.
מיינונג פון נאַס בלומען, דעמאָלט גליק קענען זייַן געפונען,
איך בין ווארטן פֿאַר איר ...
Jiddisiä - miten erikoista. كنت قد وجدت
kiitti
ווען איך נאָענט מיין אויגן,
איך זען דיין בילד.
ווען איך פאַל שלאָפנדיק,
איר קומען צו מיין חלומות.
ווען איך וועקן זיך,
איך קענען זען אין פיגור אַנטו די טעראַפּיע טיש.
איר וועט נאָכפאָלגן מיר אומעטום,
איר זענט עטשט אין מיין מיינונג.
איך קענען נישט טאָן עפּעס,
אַז איך זאל האָבן דיין אַנטלויפן.
דיין פּנים איז שיין.
זיי זענען אַ פרייד צו היטן.
איך וועט נעמען דיין האַנט.
טרערן געלאפן אַראָפּ מיין טשיקס.
איך געדענקען די טאָג איר לינקס,
פאַרשווונדן אין מיין לעבן.
איר זענט ניט מער דאָ,
איר וועט קיינמאָל זען מיר,
אָבער נאָך איך בין מיט איר.
שטענדיק און אייביק.
jos ketjutat joka-lauseita vähän vähemmän, niin tulee luettavampi ;)
Tyylikeino vai hiomattomuutta? Vai luonnos, jonka talletan myöhempää varten.
Ei oikeastaan huonoa tekstiä.
Harvinaista ja näillämain hitaasti nautittavaa herkkua.
Hyvin yksinkertaista, silloin se kestää pidempään. Siis kyse oli teksistä ja sen lukemisesta.
Kliseistä kuitenkin, ei suuria aaltoja. Sano jotain omaa ja yllätä?
En näille palstoille. Nämä ovat vain luonnostaulu, jolla hahmotan ajatuksiani.
olipa jotenkin erilaisen kaunista.. ei alkua, vailla loppua ja jokin mieletön läsnäolon tunne hetkessä.
Minusta tuo oli erityisen taitavasti kirjoitettu :)
No höh. Kuka sinä olet minulle? Sinähän sen itse päätät kuka on kukin ja mikin sinulle.
Ei se mielestäni ihan niin ole. Vasta sitten kun aikaa on kulunut pystyy näkemään toisten merkityksen omassa elämässään ja heidän "roolinsa". Se mitä minä itse haluaisin toisen olevan ei välttämättä toteudu - sitä ei voi yksin päätttää.