Sairas kumppani.

Eipä ole hääviä sairastaa.

Haittaa puolison elämää. EN mene yksityiskohtiin. Joku lestaati kuitenkin alkaa kiristämään niillä. Se vaan tosiasia, jos joku perheestä sairastuu, se koskee koko perhettä. Asian kanssa voi elää, pitää vain tunnustaa tosiasiat. Ei valehdella.

Sairauksia monenlaisia, eikä kaikki ole syöpiä. Sen jos suostuu tajuamaan, helpottaa.


=DW=

Ensimmäinen menetys on aina vaikein, mutta seuraavat alkaa tuntumaan ns.luonnolliselta, toki noin puoli-vuotta menee ennen kuin helpottaa kunkin kohdalla .

Rakkauden määrästä riippuu, kuinka ihminen kumppaninsa sairauteen osallistuu.

"Raukat vain menköhöt merten taa"

Mitä hittoa pitää erikoisesti olla ja omistaa, kun jos rakastaa, haluaa kumppanilleen ihmisyyttä?
Toki sairauksia on monenmoisia, eikä mitään kaikkitietävää voi täällä kukaan esittää.
Vaadi naimalupaan vakuutus.

Mieheni sairastui ja tehtiin keuhkojen transplantaatio. Rakkauteni vain syveni.
Itselläni kohta ainakin huonolla ennusteella tehtävä sydänleikkaus tai transplantaatio - mieheni on tukenani.

Yhdessä pärjäämme missä tilanteessa vain. Voimat riittävät, kun rakastaa - muusta en osaa sanoa. Elämänilo tulee jokaisesta hyvästä yhteisestä päivästä!

Kohdallasi ilmeisesti niin, että olet onneksi itse terve, etkä voi samaistua sairastavan maailmaan...älä siitä syyllisyyttä tunne!

Sairastunut tarvitsee tukea ja optimismia, joten ei siinä läheiset voi lannistua heti! Voimavaroja löytyy yllättäen kun niitä kaivataan :)