Vanha varis pysähtyi istuman riukuaidalle. Istui, kääntyili ja ihmetteli. Tämähän onkin mukava levähdyspaikka, paljon parempi kuin nuo heiluvat puunoksat. Näitä riukuaitoja onkin enää hyvin vähän. Ennen oli toisin kun ihmiset asettuivat viljelemään maata ja kasvattamaan karjaa. Jotenkin oli karjan karkaaminen estettävä ja mikä sen parempi ratkaisu kuin riukuaita.
Taitavia olivat entisajan ihmiset, jotka tällaiset käsillään rakensivat. Tuloshan on kuin taideteos, joita löytää ehkä vanhojen kartanoiden piha-alueilta tai maatalousmuseoista.
Tällaisesta pitäisi olla samanlainen öljyvärimaalaus kuin Taistelevat metsot on. Taulun nimenä voisi olla Varis riukuaidalla. Itse voisin olla mallina taitelijalle tarvittaessa.
Mitäs tuumaatte variksen mietteistä?
Taitavia olivat entisajan ihmiset, jotka tällaiset käsillään rakensivat. Tuloshan on kuin taideteos, joita löytää ehkä vanhojen kartanoiden piha-alueilta tai maatalousmuseoista.
Tällaisesta pitäisi olla samanlainen öljyvärimaalaus kuin Taistelevat metsot on. Taulun nimenä voisi olla Varis riukuaidalla. Itse voisin olla mallina taitelijalle tarvittaessa.
Mitäs tuumaatte variksen mietteistä?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Riukuaita oli todella hyvä istuma paikka. Vanha opettajani sovitti kissan istumaan riukuaidalle ja rustasi siitä runon.
Kissa istui aidalla
ja toinen oli maassa.
Aidalla oleva hyppäsi
maassa olevan niskaan,
syntyi mourina ja tappelu
joka jatkui aamuun asti.
Voi olla että olen tiellä luvattomalla tämän pligioinnin takia. Opettajan runoa tämä muistuttaa paljon, koska siinäkin oli kaksi kissaa
Uskokaa vaan entiset elämän muodot taitavat tulla,meidöän elämään.jos
meidät taantuma yllättää todenteolla.
SARASVUOKIN liittyy Kirkoon.
Kuka on Varis tänään Suomessa?
Huiomenta aamuunne!
Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
”Kurkikin jo lähti”, veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
”niin maar; lähti”, sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
”Täytyy tästä…”, toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
”Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata.”
-L. Pohjanpää -
Vanhat varikset antavat aiheen kauniiseen runoon
En ole sattunut näkemään aikoihin riukuaitaa saatikka varista riukuaidalla. Minä pidän variksista, on ne jotenkin viisaanoloisia ja vielä terveyspoliisinakin toimivat ympäristöstämme jätteitä syöden.
Niitä makupaloja etsiessään harmillisesti myös tyhjentelevät roskiksia, varsinkin hampurilaispaikkojen lähettyviltä.
Viisas lintu varis on ja sopeutunut ihmisten kanssa yhteiseloon, mutta ääntään ei voi oikein lauluksi sanoa. Variksen kraakunta on kyllä vaikuttavaa, kun sitä oikein alkaa kuunnella. Minulle tulee mieleen varis kraakkumassa lehdettömän koivun latvassa syyssateessa ja viimassa. Vaakkuessaan se nyökkyy eteenpäin kuin voimaa ääneensä hankkien.
Voi kai varis hyökkääväinenkin olla pesäänsä suojellessaan. Ihmisen päälakea voivat nokkia, siis kypärät päähän pesien lähettyvillä.
Ei nyt muuta tule variksesta mieleen näin ex tempore.
TVariksella on ilmeisesti hyvin tarkka näkö ja tuo näkemyksesi variksesta koivun latvassa istumassa on kyllä oikea.
Kokealta varis katselee sopivaa ruokalupaikkaa. Varis kesyyntyy helpostia ja ymmärtää puhetta. Kiusaa saman talon kissaa, nyppimällä hännästä Varastaa lusikoita, mutta tuo ne takaisin kun ankarasti käsketään.
Sehän ennen oli VC aikamme muuttunut.
Riukuaita entinen oli tehty ilman nauloja, vitsaksilla sidottu. En osaisi edes vitsasta vääntää, tai halkoa pitkiä aidaspuita. Niin olen taidottomaksi kasvanut. Olen kyllä sellaisen aidon aidan nähnyt, Riukuita oli tiivis ja pitkäikäinen, sikakaan ei mennyt siitä läpi tai kissa.
Taideteos todella.
Riukuaita on tosi upea vinoista pitkista aidaspuista tehty rakennelma, ja todellakin ilman nauloja sidottu sitkeillä sidoksilla tiiviisti kiinni.
Sellainen oli ainakin lapsuudenkotini lammashaassa lähellä jokea ja samanlainen myös Pakilan takana olevassa Keskuspuistossa Pitkäkosken lähellä rannalla,
lenkkeilin siellä tosi usein mieheni kanssa silloin,
kun kaikki oli vielä hyvin elämässämme.
Tuo kuullostaa jo intiaanireservin pystyaitaukselta! (Kissakkan ei mene läpi!) :D ---- vaikka hyppääkin suvereenisti sille.
Pensselillä vain olen *ikuistanut* monet riukuaidat, missä kaksi pystyriukua vastakkain, pitelevät vinoriukuja tasaisin välein. Välit määräytyy pystyriukujen sitomavälien tiheydestä., ajan patinoimia ja kauniita käsitöitä minustakin:)
Etsin tietoa netistä, tällainen keskustelu tuli eteen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9427222
Mummolan mökin ympärillä oli riukuaita, oikein kaikkien sääntöjen mukaan tehty. Harmaaksi oli aika sen patinoinut, mutta minusta niin kaunis ja maalauksellinen. Elävästi tulee mieleeni näkymä mummolan ikkunasta.
Harvoin enää näkee oikein hyvin ja tiiviisti tehtyjä riukuaitoja. Silloin, kun näen, pysähdyn kyllä katselemaan ja ihailemaan.
On paljonkin kaikenlaisia jäljitelmiä, mutta nykyihmiset eivät taida jaksaa tehdä niin säntillistä työtä.
Tuntuu aika oudolta, että muutama vuosikymmen sitten ehdittiin taloissa kaikki tehdä käsin. Rakennusten hirret veistettiin käsin, karja hoidettiin käsitöinä, peltotöissä apuna vain hevonen, ja kirveellä ja puukolla tehtiin lukemattomat asiat, jotka nykyisin tuntuvat ihan ihmeiltä, kuten nyt tuo riukuaitakin. Jos sellaisen näkee tuoreena jonkun talon ympärillä, on se niin harva ja huonosti tehty, ettei varmastikaan kestä samalla lailla kuin ne hävitetyt vanhat.
Kesämökillämme on varmaan 100 v. vanhat keittiön tuolit, jotka joku esi-isä on aikanaan tehnyt vanhalla paikkakunnan mallilla. Miten he osasivatkin, ilman mitään ammattikouluja ja puusepänkursseja!
Tässä sitä kilpaa miettii variksen kanssa, on tosiaan tämä rupattelu antoisaa.
Entisten riukuaitojen piti aidata eläimet omille laitumilleen, niiden piti kestää . Ne kuuluivat maisemaan siinä missä veräjätkin, lasten tehtävä oli kipaista aukaisemaan niitä kun mummolaan ajettiin. Veräjätkin oli vitsaslenkillä suljettavia, muistaakseni kyllä järeämmästä puusta kuin riu´uista rakennettuja. Koiran mentäviä taisivat olla, koska sanotaan että "pääsee kuin koira veräjästä". Alimpana aidan vitsaksena olo on vertauskuvallista myös...aikansa sitäkin kestää.
Nykyisinhän tehdään viitteellisiä riukuaitoja aivan sopimattomiin ympäristöihin, vaikkapa valkean lohkotiilitalon ympärille. Jos ovat taidot kadonneet, on kauneusaistikin usein hakoteillä. Piharakentaminen on iso bisnes, on myrkkypuuta ja kaukomaiden puuta, jos jonkilaista kivetystä ja laatoitusta, suihkulähteitä , grillikatoksia, huvimajoja ja kesäkeittiöitä. Pieni tontti voi olla kokonaan erilaisten rakennelmien peitossa.
Varis oli kuitenkin aiheena. Lähimetsässä asuu varispopulaatio, käyvät kylpemässä ja juomassa pikkulintujen altaassa ja marjoja pensaiden alaoksista syömässä pihalla.Lentiharjoituksiin lähdetään kuistin katolta . Koira niitä ajelee pois ja tulee sieltä variksen nokasta rämäkkää vastinetta. Aika usein näkee vaaleasulkaisia variksia, on kuulemma huonon ravitsemuksen merkki, nehän syövät roskiksista ja toreilta paljon pullaa ja vaikka hampurilaisten jämiä, kaikki mausteet menevät siinä samalla.
On aidanekokulttuuri kuollut tai ainakin kärsinyt. Sini-sirkun palstalle tuoma ja tietysti sinänsä hieno asia.
Oikeassa, hienossa ja kauniissa riukuaidassa on halkaistut, kuustennäreistä tehdyt riu-ut. Olen saanut sellaisen kuvan, että neljään osaan halkaistuja riukujakin on käytetty.
Kolmikerroksinen riukuaita suurin välein ei täytä vaatimuksia muuta kuin esteenä eli aitana.
Opetusvideossa oli käytetty pyöreää lehtipuuta. kaikki nuo lahoavat nopeasti ja vain haapa on lahonkestävä. Haapaa taas ei saa halkaistua sen kierouden takia.
Pajua käytettiin kuulemma sidoksina. mikä ettei? Taipuuhan paju halposti, mutta ei kestä. Kuusenoksaa niiden olla pitää ja ne liekitettynä tehty taipuisiksi.
Vinotukia en ole koskaan nähnyt. Aita pysyy kyllä vankasti pystyssä jos tolpat on lyöty maahan riittävän syvään ja vahvasti.
Vinotukia lisätään myöhemmin kun tolpat alapäät lahovat maassa ja näin aidalle tuli paljon käyttöikää lisää.
Kyllä sitä ollaan niin paskantärkeenä tuon riukulan kanssa, oletko itse ollut tekemässä useinkin Ruune ?
Anna arvo sellaiselle, joka osaa. Moni tämän päivän maalaisserkkukaan ei enää tiedä, miten aita saadaan kestäväksi.
Ihan vain mielenkiinnosta kysyn,. eikö aidantolppia voi vaihtaa, jos ne lahoavat? Pitääkö lahoja ruveta tukemaan vinotuilla?
Kyllä ne osasivat. Nutiolla jo aikoinaan lämpökäsittelivät tolppien päitä kun huomassivat että vähän hiiltynyt puu ei laho niin nopeasti. Tuosta vinotuen tarkoituksesta en osaa sen kummemmin sanoa kuin, että sehän on helppo pikakorjaus jos aita kaatumaan alkaa ja lehmä on menossa aukkoa kohti.
Mökkiläinen valitti, että hänen tontilta on traktorikuski ajanut puun nurin. Hän sai vastauksen, " Ei viljelijä tule säälineeksi jotakin närettä, siitä yli vaan jos sopiva reitti siinä mielestään on.
Tässä näitä aitoja lisää, aivan uskomatonta miten kauniita ne ovat maisemissaan.
http://www.vastavalo.fi/haku-risuaita.html
Lapsuudessa nuo järvessä olevat aidat olivat hyviä onki reissuilla, pysyi venekin paikoillaan.
Upeita kertouksia ruikuaidoista, Itse en ole vanhan kotitaloni maisemissa nähnyt yhtäkään. Mlilä ajalla ja milloin entiset ukot ehtivät noin suuria ja vaikeatöisia väsäämään. Minun lapsuuden kodissani oli piikkilanka-aitoja ja sitten myöhemmin sähköpaimen. Onkohan Jokin EU-direktiivi poistanut ne pos käytöstä.
Nyt aloin jopa ihmetellä, että 1888- vuonna syntynyt isoisäni ei ollut väsännuyt riukuaitaa.
Tuli mieleeni, että hän ei joko ehtinyt, talon ainoana isäntänä ja emäntänä, ennen mummon tuloa emännäksi. Toinen vaihtoehto on, että suuren talon jakaannuttua moneksi pienemmäksi taloksi aitoja ei edes tarvittu, veljekset tiesivät toistensa karjan , joka laidunti yhteisillä maiilla.
Se lehmiaita, josta sini-sirkun tuomassa linkissä kerrottiin, on varsinainen karja-aitoina käytetty aita, pitkä ja yksinkertainen, vähän halpakin. Kerrottiin noiden aitojen pituuden olleen kilometrien luokkaa.
Se koristeellinen piha-aita, josta variksen suulla kerroin onkin lyhyt ja kaunis.
Pihapiiriin tuo tehtiinkin talousrakennusten väliin.
Tiedättehän maalaistalon pihapiirin, johon tyypillisesti kuului eläinsuoja hevosille lehmille ja sioille sekä kanoille. Aitta viljoille ja puimahuone jossa iso tila oljille.
näistäkin voisi saada tällaisen hyvän keskustelun, jonka riukuaidasta saitte aikaan.
Puimahuone on kait sama kuin riihi? Muuta muistikuvaa ei minulla kaupunkilaisena ole kuin Jämsästä, pitkä harmaa rakennus, jonka loppupäässä oli hurjan iso jauhinkivi, johon oli kiinnitetty jokin keppi, millä sitä pyöritettiin.
Koskaan en nähnyt sitä käytettävän, joten oletettavasti jo silloin 40-luvun loppupuolella jauhatettiin isompia eriä myllyllä.
Rasilan talon laajassa pihapiirissä ei ollut riukuaitoja, paitsi lehmihaassa, missä karja lypsettiin,...en muista kuin aittojen pitkän rivin pihapiirissä ja navetan, kaikissa en edes käynyt, vain aitassa jossa sain nukkua äitini serkun (talon tyttären) kanssa viileässä ja leveässä laverissa.
Hauskasti siellä oli orrella joitakin vaateparsia, en niihin kiinnittänyt huomiotani silloin:D Sitävastoin olen myöhemmin nähnyt , niin mummolassa kuin Sipoossakin, aikakauden naistenvaatteita, käsin ommeltuina, joita ihailin!
Kesän jonka siellä Jämsässä vietin, on niin kaukana muistoissani,-- vain valtavat metsät muistan, ja kesäpäivien lempeyden ja yksinäisyyden paimenessa, sekä karjankellojen kotoisen kilkatuksen, - onneksi, sillä en olisi varmaan löytänyt takaisin ilman lehmiä.
Varis ja riukuaidat täällä.
Ei minusta!
Itse toimin "vain variksena", jota on pilkattukin. Teidän kirjoittajien kuvaukset, linkkien kautta tuodut kuvat jne. ovat minusta aivan ainutkertaisia.
Kiitos vaan teinköpahasti!
Kummajuttu kun työssä oli joskun jokin pahapaikka ja harmitti koko työmaa --olimme yhdessä samassa huoneessa Lipanonilaisen Työkaverinkanssa --(tulimme hyvin toimeen keskenämme) ja tulin sanoneeksi että mieluummin istuisin vaikka kepinnenässä kun nyt täälä . Tarkoitin kuinka harmitti --- niin hän sano että Hänen kotimaassaan sanonta oli kanssa .. olimme ihmeissämme --
Ei meissä ole lopultakaan niin erilaista mistä maasta olemme lähtöisin .
Jos ei uskonnot olis sekottamassa sopua.
Ei Ruuneperissä muuta "varismaista" ole kuin muuttaminen lämpimämpään maahan talvikaudeksi. Varishan on muuttolintu. Nyt en muista kuinka kauas etelään se menee myöhään syksyllä. Jääkö Latvia/ Liettua korkeudelle, vai lentääkö etelämmäksi?
Se on tuo lentokyky huonontunut niin, että kotona kyhjötän. Riukuaidallekaan en enää nouse
Ai, niinkö? Luulin sinun olevan Espanjassa ja kirjoittelevan siellä tälle palstalle.
Ai Naantalissa? No sinne taitaa tulla kesäkin vähän aikasemmin kuin tänne sisäisempään Suomeen?
Varis ei ole kuin osittain muuttolintu, vain pohjoisimmista osista maata muuttaa. Kyllä me muut tiedetään missä Ruune asuu.
Muuten hyvä ketju mutta utelias nokka häiritsee.
Ruuneperi
Taidan tietää sinulle "kainaloisen kanan" Naantalista. Hän on 73-v hieman pulleahko nainen ja tykkää vain pussata, joten jäi lapsettomaksi. Tanssiakin osaa (korva suussa) , on erittäin hyvä ruoanlaittaja ja miehen passaaja.
Nyt valittaa alvariinsa yksinäisyyttään ja hyväksyy kaikki Jehovan saarnaajat käymään, että saa juttu kaverin itselleen, mutta "uskoon" hän ei tule, sillä silloinhan käynnit loppuisivat, kun uusi "uskonsisar" olisi jo luovuttanut perintönsä heille.
Minusta te sopisitte kuin "paita ja peppu", sillä hänen edesmennyt miehensä oli vaikeavammainen, joten sellaisia hän suorastaan rakastaa.
Tuollaista en minä kyllä riu-ultani nähnyt. Ulkomuistista uskovat saavat olla omissaan
vaikka ikuisesti. Naapurisi ja tuttavasiko tuo on?
Ruuneperi .
Huomasit kai, että "uskovaista" hänestä ei tule, kunhan on vain yksinäinen, joten kaikki kelpaa juttu kaveriksi, joka minua ärsyttää.
Ei ole naapurini, mutta hyvä ystäväni, joten siksi suosittelinkin häntä ystäväksesi.
Harmi, että hänellä ei ole nettiä, joten hän ei voi ottaa sinuun yhteyttä ja itsekkin olit sulkenut omat sivusi, joihin olisin voinut ottaa yhteyttä sinuun.
Sen voin vannoa, että kovin lojaali hän on myös sinun netti tuttavuuksillesi, kunhan vain muistat häntä pussata aika-ajoin ja niin,...pystytkö viemään roskat ulos ja käymään kaupassa?
En ole varsinaisesti naisseuraa etsimässä, mutta jos joku hyväksyjä löytyy niin kortit katson.Pilkan kyllä kärsin kun olen niin rutinoitu.
Tuossa kukkahameen esiintuomassa risuaita kuvassa oli ainoastaan yksi samanlainen risuaita joka oli minun lapsuudenkotini ( työväentalo) ymprillä.
Olen tänne varmaan ennenkin kertonut , kuinka me lapset leikimme siinä polkupyörää.
Oli ohjaustankona molemmat pysty pylväät, sitten laitoimme irtokepin aidaksien väliin poikkipäin joista poljimme.
Satula muodostui ihan itsestään edellisestä aidaksesta jonka pää oli vain puolipitkä.
Ihana polkupyörä....
Joku naapuri vaan on ajanut sen jo hiekkä kuoppaan,,olen kuullut kerrottavan
Olisikin hienoa, kaikki vain riukuaidalle kaverin kanssa kanssa polkupyörä ajelulle.
Se on hauskaa kuten kerroi,ja mikä mukavampaa, siinä varmaan kaikki pulleudetkin karisisivat.
Ne kuvat joita saimme katsella siitä linkistä . niillä oli lova hintakin -- euroissa .
Kuka näitä tarvitse --jaa jos tekee krjaa aiheesta ,-- haluaa sen kuvittaa --on kai tekiänoikeus näilläkin, Risuaitakuvilla.
En muista kuka noita kuvia linkkien kautta toi nähtäväksemme. Tuojalta voit kysyä!
En ainakaan itse käytä mitään tekstiä tai kuvaa kaupallisiin tarkoituksiin
...
Nostan tämän viestiketjun näkyviin kun siitä on tullut yhdelle tai useammalle jatkuvan pilkan aihe. Käsketään Ruuneperiä menemään sinne varisaiheisiin tai kirjoitetaan variksen sulasta ilkkumismielessä.
Kirjoitin tosiaan kuin variksena olosta ja palstan hyvät kirjoittajat tekivät ketjusta viesteineen ja linkkeineen ainutlaatuisen maaseutukuvauksen
Lukekaa, katsokaa kuvia maaseudusta ja muustakin!
Tuo aloitus oli erinomainen, se kaivoi mieleemme maalaismaiseman riukuaitoineen ja varikseen riukuaidalla. No näänhän minä variksia tässä kaupunkiympäristösskin, mutta silloin maalla niillä oli eri tavatkin.
Tuosta aloituksesta ei saatu irti yhtään tarttumakahvaa näihin tavallisiin palstaa koskeviin kaluttuihin luihin. Aloitus poiki mukavia juttuja.
Päästiin siihen maaseudun maisemaan, josta muistomme kumpuavat ainakin meille taajamaihmisille riukuaitoineen ja variksineen.
Kelpaa tuota uudestaankin lueskella.
On ihania kuvia menneistä kesistä, jotka ei enää samalaisina palaa,-riukuaidatkaan. Onnellisia lapsuudenmuistoja, jos onnistuu kuvansiirto, niin tuollaisella maantiellä paimensin mummon lehmää Pihlajakoskella tienvarsilla, ja eksyin kylälle asti.
No, sieltäpä tulikin Koskelan sonni läpi aitauksen ja kylänmiehet siinä joutui apuun:) Toruja sain ja lehmäparka silmät mulkosellaan, piti risulla ajaa ajamalla ihan takaisin kotiin.
http://www.vastavalo.fi/tyrvaa-vammala-polku-aidanteossa-85128.html
Yritin etsiä ketjun jossa ei kukaan valita tulleensa sorretuksi (anteeksi :) Onhan täällä montakin sellaista palstaa, mutta jotain uutta.
Parasta jättää ilkeät sanat huomioimatta, se harmittaa ilkeilijää eniten.
alisa-s
Olethan samaa mieltä tästä Ruuneperin aloituksesta ja ketjusta. Kelpaa tätä uudestaankin lueskella. Tällaista hyväntuulista ja vapautunutta kirjoittelua.
Tuohon viestisi loppuosaan senverran että paras onkin jättää huomioimatta nuo mistä kerroit, harmittaa se sitten vastapuolta tai ei, pääasia ettei se jatku.
Ruune itse tämän jo nostanut aiemmin. Uskaltaako esimerkin takia toisen kerran nostaa, tässä kun ei kerään loukata ja joukolla ollaan asiassa mukana, ei sisäpiirien perusteella eikä tykkäämisten mukaan.
Minusta oli mukava lukea näin nostalgista kertomusta, jossa osanottajia yhdisti koettu maaseutu omissa muistikuvissaan.
Joskus katsellessa vanhoja öljyvärimaalauksia, henkii ne ennen teollista aikakautta vaateparsissaan.
Yks kauneimmista oli kuvana Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta, missä ojan penkareelle oli istunut vanha vaimo, yllään lampaannahkaliivi, kudottu hame esiliinoineen ja huivi sidottuna niskasta kiinni.
Saattoi olla Zorn'in maalaus, mutta niin ihanan aito oli tunnelma.
Löytyihän s ! , eräs eniten pitämistäni anders Zorn'in maalauksista.
https://www.wikiart.org/en/anders-zorn
Nimimerkki "kurasaapas" aloitti lähes pari vuotta sitten ketjun : Tarinointia, tule mukaan, Kirjoitin siinä yhteydessä parista tuulikeinussa istuvasta variksesta. Nyt olin aikeissa palauattaa mieliin osittain fiktiivisen kertomukses yhden Itsenäispäivän aamusta kauan sitten,mutta miksi nostaa vanhoja ketjuja tarpeettomasti,kiinnostunut löytää ne molemmat "kurasaappaan" ketjusta.