Olenko ainoa kenen mielestä lukion kaksi pakollista liikunnan kurssia on aivan pelleilyä? Tottakai liikunnan harrastaminen on tärkeää, harrastan itsekin paljon liikuntaa, mutta miksi nuoria pitää "pakottaa" urheilemaan koulussa? Sen ajan lukiolainen voisi käyttää paljon paremminkin. Sama pätee musiikkiin ja kuvataiteeseen, mutta erityisesti liikuntaan, johtuen sen toteuttamisen epäkäytännöllisyydestä (liikuntavarusteet, liikuntapaikoille siirtyminen yms.).
Lukion "pakkoliikunta"
Adiw
15974
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Täällä on ainakin yksi, joka on kanssasi samaa mieltä. Lukiossa liikunta voisi jo olla täysin vapaaehtoista. Kuvaamataito sen sijaan oli ihan mukavaa vaihtelua lukuaineille.
"miksi nuoria pitää "pakottaa" urheilemaan koulussa?"
Usein liikunnan pakollisuutta perusteella sillä, että muuten lapset/nuoret eivät urheilisi edes sitä pientä määrää viikossa. Kuitenkaan pelkästään parin tunnin liikunnalla yhtenä päivänä viikossa ei muuteta kenenkään kuntoa yhtään sen paremmaksi. Lisäksi juuri ne, jotka eivät halua harrastaa liikuntaa, pystyvät kyllä varsin hyvin välttelemään liikkumista noilla kursseillakin.
Liikuntapaikoille siirtyminen oli myös varsin vaivalloista. Monet tahallaan viivyttelivät, jotta liikunnan jälkeisestä ensimmäisestä oppitunnista ehtisi kulua mahdollisimman suuri osa.
Minustakin liikunta itsessään on toki hyödyllistä. Lukio ja pakollinen liikunta eivät kuitenkaan sovi yhteen. Onneksi itselläni nuo kurssit ovat jo kaukana takanapäin.
Itse taas koin liikunnan lukiossa mukavaksi vaihteluksi lukujärjestyksissä ja odottelin kyllä innolla aina niitä päiviä kun liikuntaa olisi. Kuviksen ja musiikin sen sijaan koin jokseenkin mitäänsanomattomiksi täyteaineiksi varmaan siksi koska olen taiteellisesti äärimmäisen rajoittunut. Se ei kuitenkaan tarkoita että olisin ollut näillä taideaineiden kursseilla vain kädet taskussa istumassa, kuten liikunnantunneilla näyttivät jotkut ottaneen tavakseen.
Kaikille näille aineille on paikkansa lukiomaailmassa, enkä aivan kevyin perustein lähtisi opetussuunnitelmasta karsimaan niistä pois. Eli mitähän mahdat ehdottaa, aloittaja, kun puhut "ajan paremmin käyttämisestä"?
"Se ei kuitenkaan tarkoita että olisin ollut näillä taideaineiden kursseilla vain kädet taskussa istumassa, kuten liikunnantunneilla näyttivät jotkut ottaneen tavakseen"
Tuo kohta viestissäsi tukee omaa väitettäni.
Minähän tuossa aikaisemmin totesin siis näin:
"Lisäksi juuri ne, jotka eivät halua harrastaa liikuntaa, pystyvät kyllä varsin hyvin välttelemään liikkumista noilla kursseillakin"
Kaikki hyötyisivät, jos liikunta olisi vapaaehtoista lukiossa.
Niitä, joita homma ei kiinnosta tippaakaan, jäisivät pois. Tällöin heidän ei tarvitsisi tuhlata aikaa notkumalla jossain kentän reunalla. Kuten jo totesin, pelkästään parin tunnin liikunnalla viikossa ei muuteta kenenkään kuntoa yhtään sen paremmaksi.
Toisaalta liikunnasta pitävät pystyisivät paremmin kehittämään itseään varsinkin joukkuelajeissa, jos porukka tunneilla olisi valikoituneempaa.
Liikunnanopettajatkin varmasti pitäisivät hieman pienempien ryhmien ohjaamisesta.
Kohta joku tekee kansalaisaloitteen "Lukio liikunta vapaaehtoiseksi"...spämmitätte sitä joka foorumilla....ei hyvää päivää ..
No se pointtini oli etten minäkään saanut valita jäänkö pois musiikin tai kuvaamataidon tunneilta. Vaikken niistä erityisemmin pitänytkään yritin silti ottaa niistä irti sen mitä mahdollista. Miksi yhden aineen kohdalla pitäisi antaa erivapaus? Lukion on tarkoitus olla yleissivistävä laitos ja itse kyllä näen liikunnan ja urheilun merkityksen varsin suurena osana yhteiskuntaamme. Liikunnassa ei ole pelkästään kyse vain fyysisestä tekemisestä, vaan myös lajien säännöt muu meta sekä urheilulliset arvot tulevat opetuksessa tutuiksi.
Se että joku täysin kieltäytyisi liikunnan harrastamisesta tunneilla ei ole mielestäni ongelma. Nämäkin "kädettaskuissaseisojat" joita muutamia oli kyllä silti jolkottivat mukana, vaikkeivat parasta eforttia ikinä tunneilla antaneetkaan. Tyhjää parempi, sanoisin. Muutenkin useampi lukioon menevä on omien kokemuksieni mukaan todennäköisemmin nykyään "urheilullinen" (käytän sanaa laajassa merkityksessä, ts. ei tälläinen kädet taskussa -mies/nainen) kuin ei. Tästä minulla ei ole antaa muuta dataa kuin oma mutuni.
Liikunnantuntien ei myöskään ole tarkoitus olla mikään ylimääräinen lajitreeni, missä lähdetään "kehittämään" parempia pelaajia huonompien kustannuksella. Siitä olen samaa mieltä että ryhmäkoot ovat kyllä nykyisin varsin isoja ja jonkinlainen tasoryhmäjärjestelmä voisi olla paikallaan, jos käytännöllisesti toteutettavissa.
Se ettei tuo parin tunnin liikunta viikossa parantaisi kenenkään terveyttä ei pidä paikkaansa. Mihin perustat väitteesi? Esim. http://abbmcertification.org/inc/assets/articles/Dose Physical Activity Fitness.pdf Bathin yliopiston tutkimuksen mukaan jo "vain" 75min liikuntaa viikossa harrastavat olivat kunnoltaan huomattavasti parempia verrattuna "nollakerholaisiin" (Perhaps the most striking finding of
our study is that even activity at the
4-kcal/kg per week level (approximately 72 min/wk) was associated with
a significant improvement in fitness
compared with women in the nonexercise control group; kts. kyseisen tutkimuksen s. 8).
"Miksi yhden aineen kohdalla pitäisi antaa erivapaus?"
Lukiossa ei ole yhtään pakollista kurssia kotitaloutta tai käsityötä, joita kuitenkin oli vielä peruskoulussa. Liikunnan kohdalla voitaisiin toimia samoin. Kyseessä ei siis olisi mikään yksittäinen poikkeus.
"Se ettei tuo parin tunnin liikunta viikossa parantaisi kenenkään terveyttä ei pidä paikkaansa"
Ei hemmetti...
Ketjussa on käsitelty juuri lukion pakollista liikuntaa, jota on tosiaan pari tuntia viikossa, mutta ei todellakaan JOKAISENA VIIKKONA VUODESSA.
Tässä joitain pointteja:
- kymmenen viikon mittainen kesäloma muut lomat
- koeviikot (mitään muuta opetusta ei ole)
=> Jäljelle jää jotain 20-25 viikkoa (vuodessa), jolloin on liikuntaa.
Tästä sitten vähennetään vielä ne kerrat, kun opiskelija on sairaana, matkustelemassa tai muuten estynyt osallistumaan.
Ensimmäiseen pointtiisi: varmasti käsität että kovinkaan monella lukioilla ei ole tiloja järjestää opetusta käsityössä tai kotitaloudessa. Sen sijaan urheilupaikkoja on useasti myös lukioiden läheisyydessä.
Toisessa minulta menee pointtisi ohi täysin? Ei se liikuntatunti ole mikään keskitysleirin korvike missä tarkastellaan että on nyt varmasti liikkunut viikolla määrän x tunteja. Eikä tietenkään kenestäkään tule supermiestä jos ainut liikunta koostuu jääkaapin välillä kävelemisestä ja koululiikunnasta jos sitä tarkoitit. Varmasti tyhjää parempi nuokin liikuntakerrat.
Päätän osaltani tähän, et ole kyennyt esittämään yhtään kunnollista argumenttia liikunnan poistamiseksi lukio-opetuksessa.
Ja sitte ku on niitä liikuntaa haluavia ei-niin-urheilullisia siellä futareitten kaa palloo potkimassa, eli tää sun "valikoitunu joukkos", ni sekö sitte on reilua, että pelataan vaan joukkuelajeja, joista kaikki ei tykkää?
Liikunnan tarkotus ei ookaa muuttaa kenenkään kuntoa mihinkään, vaan esitellä eri liikuntamuotoja ja saada oppilaat kiinnostumaan liikkumisesta. Totta kai se on ajan tuhlausta, jos ei edes viitsi yrittää, vaan seisoo kädet taskussa kentän reunalla tms.
Omat muistot lukioliikunnasta:
-Pesäpalloa tai futista 90% tapauksissa
-Pesäpallossa lähinnä odottelua, että pääsee lyömään kerran ja juoksemaan sen radan läpi (parhaassa tapauksessa), tai sitten odottelemaan kentälle, että pallo tulisi lähelle, että sen voi sitten heittää eteenpäin. Hikiliikuntaa ei nähnytkään, liikaa ihmisiä pelissä.
-Futiksessa itse niin paska, että palloon ei juuri saa koskea, koska osaavat ihmiset pyörittävät peliä. Siinä sitten pyörit ympäri kenttää puhuen paskaa muiden kanssa, jotka eivät myöskään osaa kunnolla.
Onhan se koululiikunta lähinnä surullista, kun liikuntaa se ei ole nähnytkään ja silti koko pääargumentti sen puollustukselle on "nuoret liikkuvat nyt jo liian vähän". En kuitenkaan nyt suoraan kannata sen vapaaehtoiseksi muuttamista, vaan lähinnä suurta muokkausta koko rakenteeseen. Pallo ym. pelit pitäisi tapahtua omatasoisten ihmisten kanssa, sekä aina pitäisi olla mahdollista vaikka lähteä lenkille.
Pahoittelen. Sulla oli varmaan joku kohtsillään eläköityvä/muuten vain opettajanpestiinsä leipääntynyt pesisjäärä opettajana?
Opetussuunnitelmasta: "Pakollisilla kursseilla syvennetään peruskoulussa opittuja taitoja ja tietoja sekä annetaan
mahdollisuus TUTUSTUA UUSIIN LAJEIHIN."
Itse olen syvästi pakkoliikuntaa vastaan ja allekirjoittaisin milloin vain pakkoliikunnan kieltävän aloitteen. Koulussa lajeihin ei annettu minkäänlaista opetusta vaan oletettiin, että oppilaat osaavat säännöt entuudestaan. Omasta lukioajasta on niin kauan, ettei silloin ollut edes nettiä josta voisi kätevästi yrittää itse selvittää. Sääntöjen osaamattomuus johti omalla kohdalla tarkoitukselliseen alisuoriutumiseen, esimerkiksi yritti välttää kontaktia palloon jos ei ollut varma mitä siitä voi seurata, ja joutuuko yhtäkkiä esimerkiksi viimeisenä palloon koskijana tekemään jonkinlaisia erityistemppuja sen ylitettyä pelikentän rajan tms..
Kauheinta oli joutua juuri tuollaiseen tilanteeseen. Mitään neuvoja ei tullut koskaan yhdeltäkään liikunnanopettajalta (ammattikunta jota halveksin syvästi ja joka on mielestäni tarpeeton) joita meillä oli koulu-urani aikana varsin monta. Kun itse ei tiennyt mitä tehdä niin tuli pelkkiä haukkuja peliä vetäviltä oppilailta sekä paskat arvosanat opettajalta. Lisäksi se pahensi tilannetta, jossa joukkuepeleissä olin säännöllisesti viimeinen joukkueeseen valittu ja todella hyvällä tuurilla toiseksi viimeinen. Välillä liikuntapainotteisempi ydinporukka ei millän tavoin peittänyt halveksuntaansa kun "sai jämät" joukkueeseensa, mikä ei tuntunut mukavalta kaikkien edessä.
Liikuntatunnit olivat muutenkin paikka, jossa koulukiusaamista saattoi harrastaa opettajan silmän alla. Opettaja ei puuttunut siihen millään tavoin, koska nämä liikuntapainotteiset kiusaajaoppilaat olivat heidän lellikkejään, olivathan he yleensä fyysisesti paljon voimakkaampia ja siten hyviä liikunnassa. Minusta liikunnan pitäisi olla vapaaehtoista tai ainakin pitäisi olla paljon enemmän vaihtoehtoja, jolloin halukkaat oppilaat saisivat juosta idioottina nahkapallon perässä tai työntää kuulaa, kun taas toiset voisivat tehdä jotain taitoon eikä voimaan perustuvaa lajia, kuten tikanheittoa tai shakkia, jos haluaa.
Koko liikunta pitäisikin nimetä uudelleen, esimerkiksi liikunta- ja pelitunti, ja siihen pitäisi lisätä myös kirjallinen osio ja kirjallisia tehtäviä koskien vaikkapa sääntöjä. Tällöin ne tulisi opiskeltua ja mahdollisesti fyysisesti heikommillakin voisi olla mahdollisuuksia saada parempia numeroita liikunnasta. Samoin arvosana ei perustuisi pelkästään siihen, kuinka pitkälle jaksaa työntää kuulaa tai hypätä korkeutta, mikä on epäreilua koska yksi on syntyjään pitkä, vanttera ja voimakas, kun taas toinen on syntyjään lyhyt, luiseva ja heikko. Kukaan ei mahda mitään sille millaiseksi syntyy, joten liikunta on pahimmillaan lähes rasistinen laji; arvosana määräytyy biologisten ominaisuuksien mukaan.
Onneksi on vaan yksi pakollinen liiksakurssi ;/
Pallopelit olivat jotenkin hauskoja vielä alakoulussa. Yläkoulussa lähinnä kiersin ympäri kenttää ja yritin pysyä poissa muitten jaloista. Lukiossa protestoin jo avoimesti pallopelejä, yksinkertaisesti seisomalla paikallani. Jos opettaja yritti aktivoida minua syöttämällä koripallon, viskasin sen takaisin ja jatkoin seisoskelua. Mutta eihän se tullut kuuloon, että olisin saanut viettää liikuntatunnin vaikka kirjastossa tai tietokoneluokassa.
joo itekkää en tykkää pakkoliikunnasta lukiossa koska olen ylipainoinen heti reilusti.muutenkin kun liikun vähänkään niin alkaa mieli tehdä kokista.
Mä tykkään omaan lajiin liittyvästä harjoittelusta ja liikunnasta ja joistain muistakin, oon hyvin aktiivinen kun mulla harjotukset 2 kertaa viikos plus salilla käynnit. Mutta mä vihaan pakkoliikuntaa koulussa,koska siellä on juuri niitä lajeja mitä vihaan, esim. pesäpallo ja lentopallo ja telinevoimistelu. Ja mun mielestä olisi siis viisampaa laittaa ns. "pakkoliikunnat" vapaaehtoisiksi, sillä mä ennemmin harjottelisin omaa lajia kuin nolaisin itseäni pesäpallossa tai muissa.