Tietääks se viita-piru

Viitapiru


nopea, liukasliikkeinen

Muudan etelähämäläisen pitäjän syrjäisen kylän laitamille oli sattunut runsaasti vehmaita viitamaita. Useamman sukupolven ajan oli hämmästystä ja pelkoa herättäneet oudot sattumukset ja havainnot viitamaastojen tienoilla. Oli nähty vilahtelevan epämääräisen otuksen jota ei kukukaan ollut tunnistanut johtuen siitä että se liikkui etupäässä hämärässä mutkitellen ja hypähdellen suurella nopeudella. Minkäänlaista ääntä ei oltu kuultu sen pitävän. Joku väitti että se oli ainakin osittain karvainen, joku väitti selvästi nähneensä että sillä oli villava kippurainen häntä. Muudan vanha emäntä vakuutti että otus oli ohi kiitäessään hänelle ilkeästi irvistellyt ja kieltään ilkeästi liponut. Eräs, tosin juoppouteen taipuvainen renkipoika, kertoi kuvotuksen jättäneen jälkeensä hirvittävän löyhkän, ainakin rikin, tervan ja kynsilaukan oli mukamas erottanut. Monenlaisia muitakin havaintoja oli saatu ja kaikillle oli yhteistä että otus, mikä se sitten olikin, oli erinomaisen nopea kulussaan, hirvittävää karkua oli menonsa aina kun se nähtiin.

Nyttemmin ei otusta ole näkynyt mutta kansan suuhun on paikoin Lounais-Hämeessä jäänyt elämään sanonta "Menee kuin viitamaan piru" kuvaamaan reipasvauhtista etenemistä.

ed. kirjoitti:

Viitapiru


nopea, liukasliikkeinen

Muudan etelähämäläisen pitäjän syrjäisen kylän laitamille oli sattunut runsaasti vehmaita viitamaita. Useamman sukupolven ajan oli hämmästystä ja pelkoa herättäneet oudot sattumukset ja havainnot viitamaastojen tienoilla. Oli nähty vilahtelevan epämääräisen otuksen jota ei kukukaan ollut tunnistanut johtuen siitä että se liikkui etupäässä hämärässä mutkitellen ja hypähdellen suurella nopeudella. Minkäänlaista ääntä ei oltu kuultu sen pitävän. Joku väitti että se oli ainakin osittain karvainen, joku väitti selvästi nähneensä että sillä oli villava kippurainen häntä. Muudan vanha emäntä vakuutti että otus oli ohi kiitäessään hänelle ilkeästi irvistellyt ja kieltään ilkeästi liponut. Eräs, tosin juoppouteen taipuvainen renkipoika, kertoi kuvotuksen jättäneen jälkeensä hirvittävän löyhkän, ainakin rikin, tervan ja kynsilaukan oli mukamas erottanut. Monenlaisia muitakin havaintoja oli saatu ja kaikillle oli yhteistä että otus, mikä se sitten olikin, oli erinomaisen nopea kulussaan, hirvittävää karkua oli menonsa aina kun se nähtiin.

Nyttemmin ei otusta ole näkynyt mutta kansan suuhun on paikoin Lounais-Hämeessä jäänyt elämään sanonta "Menee kuin viitamaan piru" kuvaamaan reipasvauhtista etenemistä.

ja tuohonkohan minä sen vastauksen lupasin,nyt kyllä meni jauhot suuhun,ei kyllä osaakkaan vastata mitään,paitsi taidan olla sitten itse se viitapiru kun olen naiseksi aika nopea liikkeissäni,heh..