Tunteeko kukaan ihmisiä, jotka valokuvaa kokoajan. He ottavat sinusta kuvan joka tapaamisella ja valokuvia otetaan heti monta kappaletta ja ei keskitytä ollenkaan keskustelemaan ja itse hetkeen, vaan siihen, että saa tilanteet talteen. He saattavat jopa tallentaa salaa keskusteluja nauhuriin. Itse tunnen tällaisia ihmisiä. He todellakin kulkevat kamera mukana ja vaikka toinen kieltäisi kuvan oton, he eivät kunnioita sitä vaan ottavat niitä silti. Pahin tapaamani ihminen ottaa kuvia kävellessään kaupungilla sekuntti sekunnilta, auton kyydissä kuvaa matkaa. Tämä paha tapaus kuvaa lähinnä kaikkea epäoleellista, roskia, metsää, ruokajätteitä yms... Valokuvaamisen rinnalle osalla näistä ihmisistä liittyy tavaroiden/roskien kerääminen. Kaikesta pitää saada muisto. On ihan älyttömän rasittavaa olla tällaisten ihmiseten seurassa, kun he eivät voi keskittyä hetkeen, vaan se tallennetaan jotenkin hinnalla millä hyvänsä. Toiseksi käy sääliksi heitä. He eivät ole aina olleet tällaisia, vaan vanhetessaan muuttuneet. Muutos alkanut noin 30-40 vuoden iässä. Tunteeko muut tällaisia tapauksia? Onko tällaiselle sairaudelle nimeä?
Valokuvaaminen ja kaiken tallentaminen sairaalloisesti
Tiedonhaluinenkin
597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mun yksi kaveri kuvaa vain kusipäitä eli ammattitaidotonta sairaalahenkilökuntaa psykiatrisissa sairaaloissa ja äänittää niiden puheet. Lopuksi tekee koosteet ja lähettää ne rikosilmoituksen kera poliisille.
Ei tuo mitenkään sairaalloiselta kuulosta, vaan intohimoiselta harrastamiselta. Mikä tekee roskat, metsän, ruokajätteen jne epäoleelliseksi kuvauskohteeksi?
Toki sairaalloillinen kerääminen varmaan rinnastetaan pakkotoimintahäiriöön?
http://www.ocdtypes.com/hoarding-ocd.php
Se on sairaanloista, että kamera tai nauhuri pyörii kokoajan, tallentaa joka sanasi aina, kun tapaatte. Ihminen ei pysty keskittymään muuhun, kuin siihen, että saa tallennettua kaiken kokemansa. Ottaa jokapaikasta muistoja, vaikka sitten jätettä. Jollain tuntemillani tapauksilla on himohamstraus oireyhtymä vai miksi sitä nyt kutsutaan ja lisäksi tämä kuvaaminen. Sitten on niitä, jolla on tämä tallentaminen. Tätä kirjoitusta ei ehkä käsitä, jos ei tunne ketään, jolla on tämä sairaus. SIllä itsekkin kyselen, kun en tiedä kun yhdessä suvussa tällaista olevan. Varmasti eivät ole poikkeus, mutta harvinaista laatua varmaan. Ja tosiaan en tiedä onko tälle sairaudelle nimeä?
Kiitos linkistä, juuri tämä sopii täysin muutamaan henkilöön, jolla lisäksi valokuvaus ja äänentallenus mukana sairaudessa.
Se tärkeä ja olennainen unohtui vielä, että he eivät itse katso koskaan kuvia tai kuuntele nauhoja. Hommaavat vain uusia muistikortteja ja jokapäivä menee varmaan kortti, kun kuvia tulee satoja ellei tuhansia päivässä ja videokuvaushan se viekin muistia. Koskaan kuvia ei ole teettetty itse valokuviksi.