aamulla heräsin ja järki oli voittanut! Kirjoitin spostin miehelle, jonka tapasin torstaina. Olemme tunteneet lähes kaksi vuotta, liittyen yhteen harrastukseen. Joitakin mukavan lepposia tapaamisa oli viime vuonna sen lisäksi, mutta en pystynyt kaveruuteen vaan ihatumisen tunteet tulivat esiin..hän oli varattu. Lopetin kaiken yhteydenpidon ja kielsin häntäkin.
Nyt tapasimme taas sattumalta, hän oli eronnut. Ajattelin, että vau, nyt voimme tutustua. Sovimme yhden tapaamisen taas mukavan lepposissa merkeissä ja sainkin kuulla, että hän seurustelee. Hän ehdotti myöhemmin toistakin tapaamista, joka nyt sitten yllättäen tapahtuikin viime torstaina.
Ihastuin häneen täysillä, rakastuin???? - apua - halasimme ei lähestulkoon muuta, mutta olin seuraavana päivänä onneni kukkuloilla. Eilen hän ehdotti taas viatonta tapaamista harrastuksen merkeissä. Onneksi en suostunut.
Heräsin aamulla ja kirjoitin, että ei kannata tapailla harrastuksen eikä muidenkaan merkeissä. Minulla on niin kovat tunteet häntä kohtaan ja hän vaan pitää seurastani, jos ei ole muuta tekemistä.
Onneksi järki voitti vai mitä?
Nyt tapasimme taas sattumalta, hän oli eronnut. Ajattelin, että vau, nyt voimme tutustua. Sovimme yhden tapaamisen taas mukavan lepposissa merkeissä ja sainkin kuulla, että hän seurustelee. Hän ehdotti myöhemmin toistakin tapaamista, joka nyt sitten yllättäen tapahtuikin viime torstaina.
Ihastuin häneen täysillä, rakastuin???? - apua - halasimme ei lähestulkoon muuta, mutta olin seuraavana päivänä onneni kukkuloilla. Eilen hän ehdotti taas viatonta tapaamista harrastuksen merkeissä. Onneksi en suostunut.
Heräsin aamulla ja kirjoitin, että ei kannata tapailla harrastuksen eikä muidenkaan merkeissä. Minulla on niin kovat tunteet häntä kohtaan ja hän vaan pitää seurastani, jos ei ole muuta tekemistä.
Onneksi järki voitti vai mitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
no kyllä se kiima taas voittaa ,joka järjen vie.
Totta. Hän ei tunne samoin. Ja vaikka jossain vaiheessa ajautuisittekin yhteen niin hän kyllästyisi, koska ei vain tunne sitä kipinöintiä samoin kuin sinä.
kiitos, ihan huippu vastaus. Suorastaan huokaisen. Kipinä puuttuu... niinhän se on. Joskus mietin, että kun toiset ihmiset tuntee tosi vahvasti ja toiset on enemmän pidättyväisiä ja rauhallisia, niin millaisen kanssa tulen itse sitten toimeen? Olen mielestäni todella vahvasti tunteva, iloissa ja suruissa. Mutta en nyt ihan kaksisuuntainen, he - he. En esim. masennu, vaan suren hetken.
Tuo sukupuoliviettiin liittyvä vastaus, sekin yksi näkökulma, sitäkin on..huh, huh tätä elämää. Onneksi en suhteita nyt siihen yksin perusta, vaikka se tärkeä osa onkin.
Kyllä nimenomaan ne kipinä-ohjautuvat ovat tunneihmisiä, jotka eivät tule pitkäaikaisia liittoja solmimaan.
Mutta ihan oikea ratkaisu ap:lta, kun kerran mies seurustelee ja myöskin ne omat kipinät voivat perustua ihan vääriin mielikuviin, kun oikeasti ei edes kunnolla tunne ihmistä.