Olen alle parikymppinen tyttö, minulla on itseäni jotaan parikytä vuotta vanhempi isoveli. Biologinen, mutta puoliveli, isän puolelta. Valtavan ikäeromme takia emme ole koskaan asuneet samassa taloudessa, emmekä koskaan ole olleet hirveän läheisiä. Ei ole mitään sisarussuhdetta oikeen muodostunut koskaan.
Hänellä on mukava vaimo, josta pidän kovasti. Vaimo on tosi erilainen kuin veljeni, sellainen puhelias ja sydämellinen. Veljeni on aivan toista maata, ei puhu eikä pussaa. Hiljainen ja äreä. Ja minä olen hyvin samanlainen kuin hän. Olemme molemmat tulleeet vahvasti isäämme, on samaa näköä, ja olemme kaikki kolme vähän murjottavia mörököllejä.
Veljeni hiljaisuus ja minun ujouteni on vähän tullut väliin kun olemme yrittäneet tutustua. Kun tulin teini-ikään, aloin vähän rohkeammin puhua ja on me jotain yhdessä tehty veljeni kanssa, käyty kalassa jne.
Minun mutsi ja iskä on eronneet ja eivät väleissä, ei myöskään suvut keskenään. Myöskään veljeni äidistä en tiedä mitään. Iskä on niin ylpeä suvustaan, ja vanhempani ovat aina tavallaan "tapelleet", kummalle kuulun. No, iskälle on tosi tärkeää, että pidän yhteyksiä veljeeni ja että tulemme hyvin juttuun. Ollaanhan me hänen lapsiaan.
Veljeni vaimo kertoi minulle kerran, että veljeni oli kuunnellessaan yhtä suomalaista kappaletta (en viisi kertoa mikä, jos vaikka joku tunnistaisi minut tästä..) sanonut "tää on ihan siskon biisi". Tämä huvitti mua, koska se on herkkä rakkausbiisi ja olen aina tykännyt siitä. Miten se veli osasikin sanoa noin, kun ei ole koskaan kuullut, millaisesta musiikista pidän, eikä tiedä minusta mitään muutenkaan.
No, hän on minua tietysti hurjasti vanhempi. Ja hän on veli. Eikä hän ole mikään komea nuori mies. Mutta silti hän on komea mielestäni, semmoinen partaansa jupiseva äijä.
Haluaisin ajaa autolla hänen kanssaan, kuunnella musiikkia. Ja käydä kalassa, ja syömässä, ja tehdä kaikkea hullua. Minusta tuntuu että olen ihastunut. Joskus ajattelen, ettei hänen vaimonsa sovi hänelle yhtään, eivätkä he ymmärrä toisiaan, koska ovat niin erilaisia. Ja että minun ja veljen välillä on tietty yhteys, jonka väliin ei pääse kukaan. Ja ihan kuin olisin vähän mustasukkainen hänestä.
Minua ei yhtään ällötä ajatus, että minulla ja hänellä olisi jotain juttua. Olenko ihan sairas?
The lost boys -elokuvan tunnusbiisi on C Tom mac:in "Cry little sister". Sanat ovat erikoiset:
"Cry, little sister - Thou shall not fall
Come to your brother - Thou shall not die
Unchain me, sister - Thou shall not fear
Love is with your brother - Thou shall not kill
My Shangri-Las
I can't forget
Why you were mine
I need you now"
"Itke pikkusisko.. Tule veljesi luo. .. Vapauta minut sisko. Rakkaus on veljesi luona" jne
Sanoittajaa on syytetty lyriikkojen "insestisestä aiheesta". Vaikka siitä ei ilmeisesti ollut kyse. Vampyyrileffaa varten kirjoitettu kappale kertoi yksinäisten verenimijöiden kaipuusta toistensa, "siskojenaa ja veljiensä", luo. Mutta minulle nuo sanat tuovat ihan muuta mieleen :-/
Hänellä on mukava vaimo, josta pidän kovasti. Vaimo on tosi erilainen kuin veljeni, sellainen puhelias ja sydämellinen. Veljeni on aivan toista maata, ei puhu eikä pussaa. Hiljainen ja äreä. Ja minä olen hyvin samanlainen kuin hän. Olemme molemmat tulleeet vahvasti isäämme, on samaa näköä, ja olemme kaikki kolme vähän murjottavia mörököllejä.
Veljeni hiljaisuus ja minun ujouteni on vähän tullut väliin kun olemme yrittäneet tutustua. Kun tulin teini-ikään, aloin vähän rohkeammin puhua ja on me jotain yhdessä tehty veljeni kanssa, käyty kalassa jne.
Minun mutsi ja iskä on eronneet ja eivät väleissä, ei myöskään suvut keskenään. Myöskään veljeni äidistä en tiedä mitään. Iskä on niin ylpeä suvustaan, ja vanhempani ovat aina tavallaan "tapelleet", kummalle kuulun. No, iskälle on tosi tärkeää, että pidän yhteyksiä veljeeni ja että tulemme hyvin juttuun. Ollaanhan me hänen lapsiaan.
Veljeni vaimo kertoi minulle kerran, että veljeni oli kuunnellessaan yhtä suomalaista kappaletta (en viisi kertoa mikä, jos vaikka joku tunnistaisi minut tästä..) sanonut "tää on ihan siskon biisi". Tämä huvitti mua, koska se on herkkä rakkausbiisi ja olen aina tykännyt siitä. Miten se veli osasikin sanoa noin, kun ei ole koskaan kuullut, millaisesta musiikista pidän, eikä tiedä minusta mitään muutenkaan.
No, hän on minua tietysti hurjasti vanhempi. Ja hän on veli. Eikä hän ole mikään komea nuori mies. Mutta silti hän on komea mielestäni, semmoinen partaansa jupiseva äijä.
Haluaisin ajaa autolla hänen kanssaan, kuunnella musiikkia. Ja käydä kalassa, ja syömässä, ja tehdä kaikkea hullua. Minusta tuntuu että olen ihastunut. Joskus ajattelen, ettei hänen vaimonsa sovi hänelle yhtään, eivätkä he ymmärrä toisiaan, koska ovat niin erilaisia. Ja että minun ja veljen välillä on tietty yhteys, jonka väliin ei pääse kukaan. Ja ihan kuin olisin vähän mustasukkainen hänestä.
Minua ei yhtään ällötä ajatus, että minulla ja hänellä olisi jotain juttua. Olenko ihan sairas?
The lost boys -elokuvan tunnusbiisi on C Tom mac:in "Cry little sister". Sanat ovat erikoiset:
"Cry, little sister - Thou shall not fall
Come to your brother - Thou shall not die
Unchain me, sister - Thou shall not fear
Love is with your brother - Thou shall not kill
My Shangri-Las
I can't forget
Why you were mine
I need you now"
"Itke pikkusisko.. Tule veljesi luo. .. Vapauta minut sisko. Rakkaus on veljesi luona" jne
Sanoittajaa on syytetty lyriikkojen "insestisestä aiheesta". Vaikka siitä ei ilmeisesti ollut kyse. Vampyyrileffaa varten kirjoitettu kappale kertoi yksinäisten verenimijöiden kaipuusta toistensa, "siskojenaa ja veljiensä", luo. Mutta minulle nuo sanat tuovat ihan muuta mieleen :-/
Vastaukset 11
Vanhimmat
yök
Minulla on isovelipuoleni,mutta en voisi kuvitella että meillä olisi jotain juttua.En voinut,koska olemme ihan perhettä.Ei se saisi tehdä eikä voi.Kannattaisi etsiä joku muu mies kuin velipuolesi.
hyi vittu.. :Q
No ollaampa täällä nyt tuomitsevia. Eihän se ole niin paha jos näillä ei ole sisarusten välistä sidettä. Ku eivät tunne toisiaa
Mun exällä ja hänen (koko)siskollaan oli suhde. Oli aika yököttävää, kun juttu paljastui. Juoksin. Ja muuten aika lujaa.
Kukaan muu ei voinut tietenkään heitä ja heidän ainutlaatuista lapsuudesta asti jatkunutta spesiaalisuhdettaan ymmärtää, paitsi äiti, joka oikein kannust heitä siihen. Hyi stna. Nukkuivat aina samassa pedissä äitinsä luona kyläillessään jne (molemmat siis 30-40 vuoden välillä iältään) ja kiusoittelivat ihan julkisestikin toisiaan kaikilla seksuaalisilla ja pikkutuhmilla jutuilla.
Joo mutta tää on nyt ihan eri juttu...
Mitä teen? Olen veljeni luona ja hän katsoo minua vähän hiprakassa hymyillen ja hymyilen takaisin
Ei muuta kuin hymyilkää toisillenne! Jos ette sitten jo viime yönä päätyneet samaan sänkyyn :-D
taas on siidelissu keksinyt hurjaakin hurjemman aloituksen tylsään teinilissuelämäänsä, saadakseen kaipaamaansa huomiota täältä, kun vanhemmiltaan sitä ei koskaan ole saanut. Lapsi!!!
En minä nyt tietääkseni ole huomiota täällä hakemassa.
Tänä aamuna koko ajatus veljestä tuntui idioottimaiselta, hänen eilisiltainen kännituijotus ällöttävältä. Ehkä minulla mielikuvitus laukkaa ja tulkitsen omia tuntemuksiani vähän väärin
Voi olla, että tunteesi on jonkinlaista kaipuuta. Ettei se oikeasti ole tavallista ihastumista.
Muista, että kyseessä on veljesi. Siitä huolimatta, että ette ole asuneet yhdessä, hän on veljesi. Jos sinulla olisi kaksi lasta et varmaan haluaisi heidän olevan muuta kuin ystävyyskontaktissa.
Et ole sairas, jos pidät veljesi veljenä. Tunteille kukaan ei voi mitään, ne ei ole sairautta, teot on.
Voi olla että joku muu, joka olisi elänyt samassa tilanteessa kuin sinä kokisi tuon melkein samalla tavalla.