Entisestä avustajasta

Mitä mieltä olette, ja mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?

Minulla oli yli kolmen vuoden ajan mukava ja työhönsä sitoutunut henk.koht. avustaja, jonka kanssa keskustelin usein luottamuksellisesti. Arvostin sitä, että hänkin kertoi minulle esim. vaikeasta opiskelutilanteestaan. Niin kauan, kuin työsuhdetta kesti, meillä oli tuskin koskaan hankaluuksia keskenämme. Avustaja tapasi melko usein myös vanhempani, jotka asuvat samassa taloyhtiössä kuin minä.

Avustaja lopetti työnsä joulun jälkeen. Viimeisenä työpäivänä hän puhui hyvin suorasukaisesti asioista, joihin toivoi minun kiinnittävän huomiota elämässäni. Hänen mielestään vanhempani olivat liikaa mukana elämässäni, ja hän myös väitti äitini sanoneen, ettei minulle saisi mainita, jos koirani käyttäytyisi huonosti, jotten pahoittaisi mieltäni.

Erikoista tässä oli, että kommentti äidistäni viittasi lähes kolmen vuoden takaisiin tapahtumiin. Keväällä 2010 koirani oli tämän avustajani hoidossa, kun vanhempani ja minä olimme viikon matkoilla. Pitää paikkansa, että koira on epäsosiaalinen, mutta ihmettelin suuresti, miksi avustaja vatvoi äitini sanomisia yli kahden vuoden takaa. Hänen mukaansa äitini kommentti osoitti minun eläneen liian suojattua elämää.

Elokuun alussa tämä entinen avustaja kävi luonani. Oli mukava vaihtaa kuulumisia, mutta lopuksi huomautin hänelle ystävällisesti, ettei perhesuhteisiini puuttuminen eikä varsinkaan vanhojen asioiden vatvominen kuulunut työsuhteeseen. Tähän henkilö totesi, että olin itse puhunut hänelle jopa rakkauselämästäni, joten emme olleet muutenkaan puheissamme noudattaneet työsuhteen suosituksia. Sanoin, etten kuitenkaan ollut arvostellut hänen äitiään - jota tosin en edes tunne.

Tyttö puhui jälleen suojatusta elämästäni ja koiraan liittyvästä kommentista, jonka äitini muka oli sanonut. Jälkeenpäin en tietenkään tivannut äidiltäni, oliko kommentti totta, mutta kerroin, että olimme käyneet tämänsuuntaisen keskustelun. Vanhempani eivät tietenkään edes muistaneet, mitä yli kolme vuotta sitten oli puhuttu.

Entinen avustajani on aina ollut mukava, ja tiedän, että hänellä on henkilökohtainen ongelma. Tässä tilanteessa minua vaivaa vain se, että hän setvii vuosikausia sitten tapahtunutta asiaa, joka kaiken lisäksi koskee perheenjäsentäni. Sanoin hänelle, että on perheen sisäinen asia selvittää vanhempieni ja minun keskinäisiä ongelmia, jos niitä on.

Pitää paikkansa, että olen yhä osittain riippuvainen vanhemmistani, mutta ei tilanne sillä korjaannu, että nykyinen tai entinenkään avustaja arvostelee kolmen vuoden takaisia sanomisia, jotka eivät ainakaan hänen ilmaisemassaan muodossa edes kuulu äitini kielenkäyttöön.