Meille tuli viikko sitten 7 viikkoinen suomenlapinkoira joka haukkuu leikkiessä, eli kun se innostuu. Ulkona ei hauku millekkään, eikä sisällä ovikellolle, eikä millekkäänn mulle, vain leikkiessä. Asumme kerrostalossa ja haluaisin että koira ei haukkuisi ollenkaan. Vai onko se liian ankaraa? Kun aletaan opettamaan sitä olemaan yksin sille pitäisi antaa jotain leluja jotta se ei kyllästy ja ala sen takia haukkumaan, mutta jos se haukkuu leikkiessä niin siitäkin tulee ongelma... Mitä pitäisi tehdä? Jos annetaan pennun haukkua leikkiessä, niin voiko siitä tulle haukkuherkkäisempi muille virikkeille?
Kun koiraa kieltää haukkua se jatkaa haukkumista, joten ollaan vain kylmästi otettu lelu pois ja lähdetty paikalta jotta ymmärtää että leikki on loppu kun päästää ääntä, mutta melkein tuloksetta kun kuitenkin haukkuu seuraavan kerran kun leikitään.
Onko koira haukkuherkkä yksilö jos haukkuu leikkiessä vai onko haukkuherkkä semmoinen joka haukkuu ihan turhasta?
Eli pentu ei hauku ennen leikkiä vain kun ollaan leikitty jo jonkin aikaa ja on innostnut.
Kun koiraa kieltää haukkua se jatkaa haukkumista, joten ollaan vain kylmästi otettu lelu pois ja lähdetty paikalta jotta ymmärtää että leikki on loppu kun päästää ääntä, mutta melkein tuloksetta kun kuitenkin haukkuu seuraavan kerran kun leikitään.
Onko koira haukkuherkkä yksilö jos haukkuu leikkiessä vai onko haukkuherkkä semmoinen joka haukkuu ihan turhasta?
Eli pentu ei hauku ennen leikkiä vain kun ollaan leikitty jo jonkin aikaa ja on innostnut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kovasti leikittämistä vain ja heti kun aloittaa haukkumisen, lelu pois. Kun pentu ihmettelee lelun katoamista ja hiljenee, sitten lelu takaisin ja leikki jatkuu. Edelleen lelu välittömästi pois kun ääntä alkaa tulla. Tätä usein ja paljon toistoja, pentu kyllä oppii että haukkumalla lelu lähtee pois, mutta kun malttaa olla hiljaa niin leikki jatkuu. Vaatii vain kärsivällisyyttä! Joku pentu oppii hyvinkin äkkiä, toisella menee enemmän aikaa.
Meillä on suomenlapinkoirauros, nyt 1-vuotias. Sen kanssa nyt on monenmoista vaikeutta (olen kirjoittanut siitä toisaalla tällä palstalla), mutta yksi merkittävä ongelma on haukkuminen. Koira ei haukkunut juuri ollenkaan ihan pikkupentuna, joskus reilun parin kk:n iässä se keksi haukkumisen ja nykyään se haukkuu aina ja kaikkea, jopa omakotitalossa alkaa olla vaikea sitä haukkumisen(kin) takia pitää (ei voi olla esim. ulkona, koska haukkuu koko ajan).
Nyt jos voisin palata taakse päin, puuttuisin KAIKKEEN haukkumiseen HETI jättämällä koira täysin huomiotta aina, kun haukkuu. Emme tajunneet tätä pennun kohdalla tehdä, emme toki reagoineet positiivisesti haukkumiseen, mutta liian lepsuja selkeästi asiassa olimme. Ja siitä leikkihaukusta haukkuminen yleistyi siis sellaiseksi, että kaikkea (tylsistymistä, janoa, nälkää, ääniä, innostusta...) haukutaan. Meillä on jopa ultraäänipanta ollut koiralle kokeilussa haukun estoon, ei vaikutusta. Joten todellakin kannattaa reagoida haukkumiseen pennusta asti. Hyvä keino on varmaan juuri tuo, että kaikki kiva loppuu, kun haukutaan. Ja koskaan ei saa haukkuun reagoida, ei antaa ruokaa, jos sitä haukkumalla vaaditaan, ei lähteä leikkimään, jos sitä vaaditaan haukkumalla jne.
Lohdutukseksi voin sanoa, että minulla on ollut kaksi lapinkoiraa ennen tätä, niistä toinen oli myös nk. haukkuherkkä yksilö, mutta haukkumisen sai sillä kohtuu hyvin aisoihin. Toivoa siis on :)