Onko kenelläkään kokemusta omaisen hoitoon saamisesta akuutissa maniavaiheessa? Olen ollut yhteydessä hoitavaan lääkäriin, akuuttipsykiatrian poliklinikkaan, erilaisiin neuvontapuhelimiin jne. Minua neuvottiin keskustelemaan ko. henkilön kanssa ja kysymään, olisiko hän itse valmis hakeutumaan vastaanotolle. Vastaukseksi sain aggressiivisen viharyöpyn ja uhkauksen kunnianloukkaussyytteestä. Sairaudentunto on tällä hetkellä nolla, koko lähipiiri ystävät mukaan lukien on hoidon (osastolle menemisen) kannalla.
Sain ohjeeksi ottaa yhteyttä hätänumeroon, jos henkilö ei itse suostu lähtemään vastaanotolle. Soitin paikalle ambulanssin, mistä lopputulos oli se että "kaikki on kunnossa". Ilmeisesti asia oli kuitattu perheriidalla, vaikka historiaa mielenterveysongelmista on 20 vuoden ajalta.
Onko tässä enää mitään tehtävissä, vai onko ainoa mahdollisuus odottaa väistämätöntä romahdusta ja masennusta, jonka aikana kaikki aiheutetut sotkut jäävät omaisten hoidettaviksi? Kiitos asiallisista vastauksista.
Sain ohjeeksi ottaa yhteyttä hätänumeroon, jos henkilö ei itse suostu lähtemään vastaanotolle. Soitin paikalle ambulanssin, mistä lopputulos oli se että "kaikki on kunnossa". Ilmeisesti asia oli kuitattu perheriidalla, vaikka historiaa mielenterveysongelmista on 20 vuoden ajalta.
Onko tässä enää mitään tehtävissä, vai onko ainoa mahdollisuus odottaa väistämätöntä romahdusta ja masennusta, jonka aikana kaikki aiheutetut sotkut jäävät omaisten hoidettaviksi? Kiitos asiallisista vastauksista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eka kerralla sain houkuteltua sairaaaan ja tilanne käännettiin perheriidan piikkiin, toinen keikka sitten poliisisaattueessa suoraan eristyseen psykiatriselle osastolle. Muutaman kuukauden sairaala keikka siihen tuli. Järkyttävä kokemus kaikille.
Kiitos asiallisesta vastauksesta - perustin aiheesta ensin ketjun myös tuonne yleisen mielenterveyden puolelle, mutta vastauksista päätellen omaisen näkökulmaa/tuntemuksia ei siellä oteta huomioon.
Jos saan kysyä niin missä tilanteessa saitte virka-apua? Koko lähipiiri on aivan lopussa ja helpompi olisi luovuttaa, mutta yritämme vielä kerran, koska koemme että se on ennen kaikkea hänen etunsa. Aika toivottomalta kyllä tuntuu saada toinen hoitoon ellei päällä satu olemaan joku todella aggressiivinen hetki siinä vaiheessa, kun paikalle saadaan ulkopuolista apua.
Olen pahoillani tilanteestasi. Itse en aikoinani onnistunut saamaan maanista aviomiestäni hoitoon manian aikana. Kakkihan siinä tuhoutui, koko taloutemme, kaikki menetettiin, mitä siihen saakka elämässä oltiin hankittu (mukaan lukien firma ja omakotitalo).
En tiedä, keksitkö keinoja, mllä saat omaisesi hoitoon. On se vain niin ihmeellistä, kuinka maniaa ei tulkita useinkaan niin vaaralliseksi tilaksi, että pakkohoitoon pääsee/joutuu. Perheitä tuhoutuu ja sellaista jälkeä syntyy, jota ei enää koskaan voi korjata. Ja silti, näin vain annetaan käydä. Maanikon lapsetkin usein kärsivät ja menettävät ehkä koko "turvallisen lapsuutensa" ja kotinsa, mutta niinkin saa vain käydä. Ja kaikki, koska sairautta ei hoideta.
Usein olen kuullut sanottavan, että jos ihmisellä on jo diagnoosi ennestään, niin hoitoonsaanti helpottuu. Psykoosi on hoitoa vaativa tila, mutta kyllä psykoottisiakin ihmisiä juoksentelee "vapaana" avohoiodon piirissä.
Viisainta kai olisi omaisten yrittää pelastaa itsensä maanikon aiheuttamilta tuhoilta.
Onko hänellä aiemmin tehty diagnoosia ja sairaalassa ollut? Jos se varmasti auttaa hoidon samisessa. Tiedän ettei maanikkoa helposti sairaalaan saa jollei ole itse suostuvainen. Joko itse luovuttaisin ja antaisin ajan kulua; kunnon psykoosi kun iskee niin hoitoon joutuu varmasti jossain vaiheessa vaikka poliisisaattueessa tai toinen vaihtoehto tosiaan on vaan pommittaa terveyskeskusta-sairaalaa asian tiimoilta ja yrittää mies saada enes päiväksi kunnon tarkkailuun-tutkimuksiin.