Keinotekoinen kaksikielisyytemme on tarkoin räätälöity etuoikeusjärjestelmä ruotsinkielisiä varten. Sen purkaminen alkaa koulujen ja yliopistojen pakkoruotsin poistosta.
Kaikilla näillä ruotsinpakoilla ja ruotsinvaatimuksilla; eli v. 1970 alkanut pakkoruotsin opiskelu kouluissa kaikilla tasoilla, v. 1978 lisätty ruotsin virkamiespakkokurssit ammattikorkeisiin ja yliopistoihin. Tämän kaiken lisäksi on nyt uusi koulustrategia, jonka mukaan vuonna 2016 pakkoruotsi alkaa jo ala-asteen kuudennelta. Tämä kaikki on ollut ovela ja toteutunut suunnitelma ja päämäärä, kuinka ruotsinkieli on saatu keinotekoisesti pönkitettyä arvoon arvaamattomaan.
Tästä 4 %:n minikielestä on siis erilaisilla pakoilla tehty erittäin tärkeä ja tarpeellinen. Tämä kielen asema on luonnollisesti tuonut ruotsinkielisille näitä etuoikeuksia, josta he eivät halua luopua ja siksi pakkoruotsia puolustetaan vimmatusti. Ruotsinkieliset pääsevät suoraan valtion ja kuntien korkeisiin ja hyväpalkkaisiin virkamiestehtäviin, koska osaavat suomenruotsia - näin he täyttävät juuri ja juuri nämä itse laatimansa vaatimukset. Näin heille on tarjolla eliittipaikat ja valta, aina suomenkielisen ohi. Siksi itse ruotsinkielen oppimisella ei olekaan oikeastaan väliä, tärkeää on vain, että sitä vaaditaan.
Lisäksi ruotsinkielisten oma koulutus on täysin vinoutunut. Kiintiötaloustieteilijöitä, kiintiötuomareita ja kiintiölääkäreitä on valtavan ylimitoitetusti ruotsinkielisten lukumäärään nähden. Koska akateeminen koulutukseen pääsy on tehty helpoksi ja ruotsinkielisiin yliopistoihin pääsevät suorastaan kaikki ruotsinkieliset. Heillä on tietenkin tämän lisäksi myös ohituskaista alemmilla pääsykoepisteillä suomenkielisiin yliopistoihin niin, että jokainen ruotsinkielinen pääsee akateemiseen loppututkintoon ja hyvinpalkattuun virkaan. Ruotsinkielisistä on palveluammateissa valtava pula, mutta eivät he tähtää huonompipalkkaisiin töihin, niihin pakotetaan suomenkieliset nuoret.
Ruotsinkielisistä pääsee Suomen yliopistoihin 53% ikäluokasta ja 12% muiden Pohjoismaiden yliopistoihin. Esim. ahvenanmaalaisista ylioppilaista 90% opiskelee Suomen rajojen ulkopuolella. Sitä vastoin suomenkielisistä pääsee yliopistoihin vain 29% ikäluokasta. Tämä suhde on varsin yllättävä, kun tiedetään, että suomenkieliset pärjäävät yli 10% paremmin mm. PISA -tutkimuksissa.
Kaikilla näillä ruotsinpakoilla ja ruotsinvaatimuksilla; eli v. 1970 alkanut pakkoruotsin opiskelu kouluissa kaikilla tasoilla, v. 1978 lisätty ruotsin virkamiespakkokurssit ammattikorkeisiin ja yliopistoihin. Tämän kaiken lisäksi on nyt uusi koulustrategia, jonka mukaan vuonna 2016 pakkoruotsi alkaa jo ala-asteen kuudennelta. Tämä kaikki on ollut ovela ja toteutunut suunnitelma ja päämäärä, kuinka ruotsinkieli on saatu keinotekoisesti pönkitettyä arvoon arvaamattomaan.
Tästä 4 %:n minikielestä on siis erilaisilla pakoilla tehty erittäin tärkeä ja tarpeellinen. Tämä kielen asema on luonnollisesti tuonut ruotsinkielisille näitä etuoikeuksia, josta he eivät halua luopua ja siksi pakkoruotsia puolustetaan vimmatusti. Ruotsinkieliset pääsevät suoraan valtion ja kuntien korkeisiin ja hyväpalkkaisiin virkamiestehtäviin, koska osaavat suomenruotsia - näin he täyttävät juuri ja juuri nämä itse laatimansa vaatimukset. Näin heille on tarjolla eliittipaikat ja valta, aina suomenkielisen ohi. Siksi itse ruotsinkielen oppimisella ei olekaan oikeastaan väliä, tärkeää on vain, että sitä vaaditaan.
Lisäksi ruotsinkielisten oma koulutus on täysin vinoutunut. Kiintiötaloustieteilijöitä, kiintiötuomareita ja kiintiölääkäreitä on valtavan ylimitoitetusti ruotsinkielisten lukumäärään nähden. Koska akateeminen koulutukseen pääsy on tehty helpoksi ja ruotsinkielisiin yliopistoihin pääsevät suorastaan kaikki ruotsinkieliset. Heillä on tietenkin tämän lisäksi myös ohituskaista alemmilla pääsykoepisteillä suomenkielisiin yliopistoihin niin, että jokainen ruotsinkielinen pääsee akateemiseen loppututkintoon ja hyvinpalkattuun virkaan. Ruotsinkielisistä on palveluammateissa valtava pula, mutta eivät he tähtää huonompipalkkaisiin töihin, niihin pakotetaan suomenkieliset nuoret.
Ruotsinkielisistä pääsee Suomen yliopistoihin 53% ikäluokasta ja 12% muiden Pohjoismaiden yliopistoihin. Esim. ahvenanmaalaisista ylioppilaista 90% opiskelee Suomen rajojen ulkopuolella. Sitä vastoin suomenkielisistä pääsee yliopistoihin vain 29% ikäluokasta. Tämä suhde on varsin yllättävä, kun tiedetään, että suomenkieliset pärjäävät yli 10% paremmin mm. PISA -tutkimuksissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
totta joka sana
ja vituttaa