Kuolinilmoitus lehdessä on todella kallis

arkielämässä se ei mene noin.

vain ajatuksissa kirjoitti:

arkielämässä se ei mene noin.

Ehkä kuolinilmoitus katsotaan sellaiseksi kunnianosoitukseksi vainajaa kohtaan?
Minusta sinänäs kaunis tapa saattaa asia tiedoksi esim paikallislehdessä.

Kuolinilmoitus on yhä edelleen myös info-asia. Ystävällinen ilmoitus lähipiiriä kauempana oleville jotka ovat tunteneen henkilön, jonkun hänen perheestään, jne. Luen ainakin paikallislehden kuolinilmoitukset aina. Joskus harvoin jopa Hesarin.

Mutta kallis ilmoitus se on. Noudattanee lehden yleistä mainoshinnoittelua?

saimaantaka kirjoitti:

Kuolinilmoitus on yhä edelleen myös info-asia. Ystävällinen ilmoitus lähipiiriä kauempana oleville jotka ovat tunteneen henkilön, jonkun hänen perheestään, jne. Luen ainakin paikallislehden kuolinilmoitukset aina. Joskus harvoin jopa Hesarin.

Mutta kallis ilmoitus se on. Noudattanee lehden yleistä mainoshinnoittelua?

Lue lisää

Kalleimpia mainostiloja, kuolinilmoitukset.

Ja tehottomampia infopaikkoja tätänykyä. Koko homma perustui agraalitalouteen. Ihminen kun kuoli, kaikki kuului johonkin seurakuntaa ja niille tuli kaikenlaisia lehtiä. Niitä luettiin ja oli niissä onformaatioarvonsa.

Ei ole enää. Mainiten, ite asuin aivan muualla, kuin kotiseudulla kun kuulin paristakin lähipiirin kuolemantapauksesta. Kyllä ne asiat aina joku tiedottaa. Mutta lehdistön kanssa asialla ei ole muuta tekemistä, kuin mainostilan myyminen. Enää nykyaikana.

Jotkut kahelit tosiaan lukee kuolinilmoituksia lehdistä ja mässäilee niillä. Ei se ole normaalia toimintaa. Mulla joku kaheli mummeli oli leikellyt lehdistä tuttujensa kuolinilmoitiuksia. HÖH. Poltin senkin jätekasan pääsiäiskokossa muun roskan kanssa. Mitä mua kiinnostais joku ihminen, jota en ikinä ole nähnyt, eikä sen kuoleminen kosketa mua tippaakaan?

Paperilehdet ei ole enää tätäpäivää. Keksitty kännykät ja internetit, satlliittipuhelimetkin olemassa, samaten videoneukkarit. Paperimdia suurissa kriiseissä kannattavuuden kanssa, ei siihen kuolinilmoitukset enää auta mitään, vaikka aikanaan ne oli kuin sampo, varma tulon lähde.

Eelleen mainiten. itellä kuoli aikanaan parit sukulaiset., sinkkuja. Niinno, kukaan ei tiedä mihin ne edes on haudattu. Persaukisia, kukaan ei ollut laittanut mihinkään lehteen niitten kuolinilmoitusta, itekkin kuulin vasta vuosien päästä, että kuolleita on. jos kukaan ei tiedä läheisiä, tai omaisia, ei ole ketään, kelle ilmoittaa. Ollut muuten pulaa välillä arkunkantajista. Vainajaa kun ei oikein ole edes tuntenut kukaan. Itellä muutama kantoreissu tiedossa, muutamalla tyypille. en oikeastaan edes tunne niitä, olen vain lupautunut kantajaksi, jos muuten ei löydy tarpeeksi.

Se muuten. Miksi kaikki olettaa, että netti on "ilmainen". Ei muuten ole. Jollain suoli24:llä maksetaan mainoksien kattelun muodossa lukemisesta ja interaktiivisesta kirjoittamisesta. Mutta milloin viimeksi nähnyt kuolinilmoituksen internetin kautta? Et niin, koska ei kenelläkään ole halua maksaa niistä, eikä niitä kukaan lue, tai kukaan ala mainostamaan sellaisella sivustolla. Kuolinilmot, niitten aika oli ja meni jo.











=DW=

vain ajatuksissa kirjoitti:

arkielämässä se ei mene noin.

Arkielämässä soi puhelin, ei kalahda vanha lehti postiluukusta. Sähköposti kans asia, se toimii kans reaaliajassa. Mulle muuten ei ole tullut paperilehtiä kai kymmeneen vuoteen. Postilaatikossa kieltokyltti mainoksille. Erittäin hyvin pysyy tapahtumissa kiinni, ilman joitavaa jätepaperia.

Arkielämässä nimenomaan ei lueta vanhoja paperilehtiä, tieto liikkuu nopeammin muitten tiedotuskanavien ja medioitten kautta. Ja varmemmin, tieto sitten henkilökohtaista, ei mitään epämääräisessä paikallislehdessä julkaistua viiden sentin mittaista ja yhden palstan levyistä maksettua mainosta, että joku on kuollut.

Ihmiset asuu ympäri suomea ja ympäri maapalloa, ei kenelläkään ole varaa maksaa lehtiin niin paljon kuolinilmoituksia, että niitten kautta kaikki sukulaiset jne. saisivat tiedon tapahtumasta. Homma maksaisi kymmeniä tuhansia, vaikka laittais vain pienen ilmot eri maitten päälehtiin, josta kukaan ei niitä ede huomaisi. Paljon näppärämpi soittaa numerotiedusteluun ja laittaa sana kiertämään Sitä niinkuin sanotaan sosiaaliseksi mediaksi.

Tiedän syntymistä ja kuolemista, ihan ilman mitään paperilehtiä. Jos jotain tapahtuu, aina tieto tulee mullekin asti, jos niin pitää tulla. Suotta painatella kalliita mainoksia jonkun kuolemasta lehteen, höh, kaikkihan täältä kuolee pois kuleksimasta jokatapauksessa, ei sellanen tuntemattomia ihmisiä kiinnosta pätkääkään.

=DW=

... kirjoitti:

Arkielämässä soi puhelin, ei kalahda vanha lehti postiluukusta. Sähköposti kans asia, se toimii kans reaaliajassa. Mulle muuten ei ole tullut paperilehtiä kai kymmeneen vuoteen. Postilaatikossa kieltokyltti mainoksille. Erittäin hyvin pysyy tapahtumissa kiinni, ilman joitavaa jätepaperia.

Arkielämässä nimenomaan ei lueta vanhoja paperilehtiä, tieto liikkuu nopeammin muitten tiedotuskanavien ja medioitten kautta. Ja varmemmin, tieto sitten henkilökohtaista, ei mitään epämääräisessä paikallislehdessä julkaistua viiden sentin mittaista ja yhden palstan levyistä maksettua mainosta, että joku on kuollut.

Ihmiset asuu ympäri suomea ja ympäri maapalloa, ei kenelläkään ole varaa maksaa lehtiin niin paljon kuolinilmoituksia, että niitten kautta kaikki sukulaiset jne. saisivat tiedon tapahtumasta. Homma maksaisi kymmeniä tuhansia, vaikka laittais vain pienen ilmot eri maitten päälehtiin, josta kukaan ei niitä ede huomaisi. Paljon näppärämpi soittaa numerotiedusteluun ja laittaa sana kiertämään Sitä niinkuin sanotaan sosiaaliseksi mediaksi.

Tiedän syntymistä ja kuolemista, ihan ilman mitään paperilehtiä. Jos jotain tapahtuu, aina tieto tulee mullekin asti, jos niin pitää tulla. Suotta painatella kalliita mainoksia jonkun kuolemasta lehteen, höh, kaikkihan täältä kuolee pois kuleksimasta jokatapauksessa, ei sellanen tuntemattomia ihmisiä kiinnosta pätkääkään.

=DW=

Lue lisää

Meidän sanomalehtemme lähettää kuolinilmoituslehden kaikille meidän nimeämillemme sukulaisille ja tuttaville, samaan hintaan.

... kirjoitti:

Arkielämässä soi puhelin, ei kalahda vanha lehti postiluukusta. Sähköposti kans asia, se toimii kans reaaliajassa. Mulle muuten ei ole tullut paperilehtiä kai kymmeneen vuoteen. Postilaatikossa kieltokyltti mainoksille. Erittäin hyvin pysyy tapahtumissa kiinni, ilman joitavaa jätepaperia.

Arkielämässä nimenomaan ei lueta vanhoja paperilehtiä, tieto liikkuu nopeammin muitten tiedotuskanavien ja medioitten kautta. Ja varmemmin, tieto sitten henkilökohtaista, ei mitään epämääräisessä paikallislehdessä julkaistua viiden sentin mittaista ja yhden palstan levyistä maksettua mainosta, että joku on kuollut.

Ihmiset asuu ympäri suomea ja ympäri maapalloa, ei kenelläkään ole varaa maksaa lehtiin niin paljon kuolinilmoituksia, että niitten kautta kaikki sukulaiset jne. saisivat tiedon tapahtumasta. Homma maksaisi kymmeniä tuhansia, vaikka laittais vain pienen ilmot eri maitten päälehtiin, josta kukaan ei niitä ede huomaisi. Paljon näppärämpi soittaa numerotiedusteluun ja laittaa sana kiertämään Sitä niinkuin sanotaan sosiaaliseksi mediaksi.

Tiedän syntymistä ja kuolemista, ihan ilman mitään paperilehtiä. Jos jotain tapahtuu, aina tieto tulee mullekin asti, jos niin pitää tulla. Suotta painatella kalliita mainoksia jonkun kuolemasta lehteen, höh, kaikkihan täältä kuolee pois kuleksimasta jokatapauksessa, ei sellanen tuntemattomia ihmisiä kiinnosta pätkääkään.

=DW=

Lue lisää

Niinpä niin. Me ihmiset olemme erilaisia, ajattelemme eri tavoin ja siksi myös toimimme eri tavalla. Harasoo ;-)

Analogiaa paperisten puhelinluetteloiden kanssa. Aikoinaan kotiin tungettiin suuri määrä tuntemattomien ihmisten puhelinnumeroita, joilla ei tehnyt mitään. Suuri osa tuttavista oli kuitenkin muualla kuin luettelon alueella, ja tuttavien numerot tiedettiin muutenkin.

Tulee luettua, mutta toisaalta tiedän paljon heitä, jotka eivät ole kuuluneet kirkkoon pitkään aikaan ja heistä ei löydy mitään tietoa. Meillä on puhuttu asia etukäteen, ettei isoja hautajaisia, eikä kukkiakaan kuin yksi laite ja sitten tuhkaus. Ei myös kuolinilmoitusta. Kyllä se sana kulkee heille, jotka sitä tietoa tarvitsevat. Yksinkertaista.