Masentunut äiti

Meidän kuopus ei moniakaan noista asioista tehnyt vielä tuon ikäisenä. Myös hyvin rauhallinen ja varovainen lapsi, vaikka temperamenttia löytyy. Kyllä neuvolassa otetaan puheeksi jos näyttää siltä, ettei taidot tule riittävän nopeasti. Nauti ajasta pienen kanssa äläkä turhia murehdi.

Ei kannata olla masentunut, vaikka pojan liikunnallinen kehitys on keskivertoa hitaampaa, vaikuttaahan hän muuten ihan hyvin kehittyneeltä. Oma tyttöni juoksi poikaasi puoli vuotta nuorempana eli 10 kk iässä, mutta ei hän tehnyt pottaan mitään 1v 4kk vanhana (kuin ehkä joskus vahingossa). Vaipat jäi meillä pois vasta 2-vuotiaana. :)

Kiitos kommenteista, vähän rauhoitti mieltä.
Se huolettaa myös että mielestäni mitään uusia taitoja ei ole tullut viimeiseen 3 kuukauteen:(vanhat kyllä vahvistuneet.
Neuvolassa olen kyllä huoliani purkanut, mutta eivät nää syytä huoleen, mutta silti tuppaa huolettamaan.
On myös neuvolalääkäri maininnut että ei ole ihan sieltä jäntevämmästä päästä, mutta normaali jäntevyys kuitenkin.

Muilla mielipiteitä...?
Jotenkin on vaan välillä tunne ettei kaikki ole pojalla kunnossa, en tiedä:(

Ihan normaalia kehitystä tuo on :)

Mutta eikö ole huolestuttavaa ettei uusia taitoja ala kuulua? Olen jotenkin kovin huolissani asiasta..
Eikös se "äidinvaisto" ole yleensä oikeassa?:(

ihan normilta kuulostaa. :) ja jos ymmärtää hyvin ikäisekseen puhetta (eli esim. noudattaa yksinkertaisia kehoituksia) niin älä huolestu. Meidän tyttö lähti tuetta kävelemään 1v5kk iässä. :) Juttele huolistasi 1v6kk neuvolassa.Sieltä kyllä ohjataankin jatkot jos ei esim. silloin kävely jo suju. Meillä muuten tyttö lähti (ensiaskeleet otettuaan) n. 2 viikossa kävelemään lumiloskassa hämmästytävän sujuvasti :(

Kiitos taas vastauksista!! Helpottaa kovasti kuulla että kuullostaa ainakin normaalilta vaikka vaikeahan se on näkemättä sanoa.
Olen luonteeltani vähän vainoharhainen ja ajattelen yleensä aina pahinta:(
Lapsi kuitenkin niin rakas että ajatuskin että olisi jotain pielessä niin tekee hulluksi!!

Puheenymmärrys kyllä mielestäni todella hyvää, osaa näyttää kirjoista paljon juttuja ja noudattaa hienosti pyyntöjä,kehoituksia....
Nyt ihan parin päivän aikana on poika kävellyt yhdestä kädestä kiinni pitäen, edistystä sekin?
On myös lusikka pysynyt paremmin kädessä ja ruokaa mennyt suuhunkin asti.

Toivottavasti huoleni on turha! Helpottaisi varmasti paljon kun hoksaisi tuon kävelyn..

Poika liian hidas?

Voi kuule, hienostihan kehittyy. Ei meillä poika ainakaan itse syönyt vasta kuin joskus 2-3 v., mutta se oli kyllä lalskuuttakin...lapselta. Meillä oli vaippa parivuotiaaksi ja senkin jälkeen vielä muutaman kuukauden yöaikaan.

Meillä poika on sellainen tarkkailija ja arkakin. Leikkipuistossakaan ei mene herkästi muiden lasten seuraan (nyt 4 v.), esim. sellaisessa tilanteessa, että joku on jossain laitteessa ja itse haluaisi mennä samaan. Odottaa kyllä vaikka maailman tappiin, että laite vapautuu ennenkuin suuntaa sinnepäinkään. Toisaalta, ei tarvitsekaan olla suuna ja päänä joka paikassa. Sitä älämölöä on ihan muutoinkin.

Älä tuosta kävelemisestä ole yhtään huolissasi. Se on sitten yksi kaunis päivä, kun ottaa ne ensimmäiset askeleet...merkit on jo kovasti ilmassa, kun kerran tukea vasten kävelee.
Ole huoleti, lapsesi osaa jos paljon sellaista, mitä ei moni tuossa iässä.

Mukavaa syksyn jatkoa.
ps.Laita sitten tänne tietoa, kun ne ensimmäiset askeleet on otettu.

Moi. Mulla 4 lasta ja jokainen on kehittynyt omaan tahtiinsa. Toinen oppi kävelemään aiemmin, mutta puhe jäi hitaammaksi..toinen oppi potalle aiemmin, mutta taistelu tuttipullosta kesti kauan jne. Sinun poikahan osaa jo monta asiaa, joita moni tuon ikäinen ei osaa. Kyllä hän kehittyy sitä omaa kyytiään ja ei kannata niitä kaikkia ikään kuuluvia kehitys lokeroita liian tarkkaan lukea. Lapset on erilaisia ja kehittyvätkin eritavalla. Nauti vaan rauhassa lapsestasi :) Ja iloista syksyä.

no on syytäkin olla kehityksestä huolissaan kun niin nuorena tekee lapsen, en kyl ymmärrä noin nuorena mitään sellasii tehdä, hetken mielijohde jota oikeasti kannattaa miettiä tarkkaan!!!!

Hmm.. Myönnän ettei lapsi ollut suunniteltu, mutta ei se suinkaan tarkoita ettei lapsi olisi ollut toivottu!! Heti kun sain tietää että olen raskaana niin uutinen oli kyllä positiivinen. Lapsi on toivottu ja rakastettu. Parisuhde on kunnossa ja muutenkin kaikki niin kuin missä tahansa perheessä.
Olen ehtinyt myös opiskella itselleni ammatin ennen lasta ja miehellä hyväpalkkainen vakkari työpaikka, tulemme siis rahallisestikkin hyvin toimeen.
Myönnän että en ehkä ollut heti "valmisäiti" mutta olen kasvanut sellaiseksi, varmaan vanhemmillekin on käynyt niin.
Koen olevani hyvä äiti pojalleni! En vain ole perillä lasten kehitysasioista, milloin mitäkin pitää osata, siksi otankin selvää ja kysyn täältä ja neuvolasta.
Enkä varmaan tietäisi näitä asioita vaikka ensimmäinen lapsi olisikin tullut vuosia myöhemmin.

Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi:) hienoa kun niitä on.

Hei taas kaikille! Joku pyyteli että tulen kirjoittamaan kuulumisia.
Eli noin kuukausi mennyt kun ketjun aloitin ja poika viittä vaille 1 v 5 kk.
Elikkä edistystä on vähän tullut.
Kävelee todella hyvin ja nopeasti yhdestä sormesta kiinni pitäen, välillä jo melkein juoksee!!! On ottanut "ensi askeleet" eli esim sylistä syliin kävelee parin metrin matkoja ja seisoo hetken ilman tukea, mutta ei vieläkään siis nouse itsekseen.

Huoli kuitenkin kasvaa päivä päivältä, pelkään että pian masennus tai jotain vastaavaa. Pelottaa nii että mikä on kun ei lähde itsekseen kävelemään!'
Eihän tässä kuitenkaan ole kuin kuukausi aikaa että on tuon puolitoistavuotta.
Voisiko poika olla kuitenkin ihan terve vaikka on niin hidas??:(

Kiitos taas jos joku jaksaa kommentoida

Kyllä tosiaan on tämä äidin huoli raastavaa ja sydäntä repivää suorastaan!
Tuntuu vain että kaikki tutut ja mitä olen kuullut/lukenut mattimyöhäiset ovat kävelleet viimeistään siinä 1 v 5 kk iässä,mitä meidän poika on nyt.
Mielialat vaihtelee päivästä toiseen, välillä näyttää ja tuntuu että varmasti kohta lähtee ja välillä taas näyttää ettei toivoakaan itsenäisestä kävelystä.
Tänään oli toisaalta taas hyvä päivä kävelyn suhteen. Käytiin aamulla katsomassa meille uutta sohvaa ja siellä kaupassa poika innostui kävelemään itsekseen "pitkiäkin" matkoja kun oli joku " kohde" minne suunnistaa.
Oli poika aina kovin ylpeänä kun oli päässyt itsekseen pidemmän matkan, kovasti kehuttiin ja taputettiin :)
Huomaan että poikaa alkaa itseäänkin jo harmittamaan kovasti kun ei uskalla/osaa vielä kunnolla, sen takiakin toivoisin että pian lähtisi.

Sitä tosiaan tarkoitin kävelyllä että kävelisi itsenäisesti.
Nykyään siis kun kävelee niin jonkun pitää olla poikaa aina "lähettämässä" kävelemään. Ei siis uskalla itse esim irrottaa pöydän kulmasta ja lähteä...
Eikä nouse itse seisomaan..
Ei siis itsenäisesti harjoittele tuota kävelemistä vaan siinä pitää itse olla aktiivisesti mukana.

Ähh, siinä olet kyllä oikeassa että olen nyt ihan liikaa pohtinut ja miettinyt tätä kävely asiaa, kokoajan taka-alalla mielessä. Pitäisi ehkä itsekkin vähän rentoutua vaikka viikoksi tai kahdeksi:)

Tässä onkin jo varmasti monta samansuuntaista kirjoitusta.

Ainoa, jossa poikasi on hieman keskimääräistä jäljessä on kävely. Muutenhan kaikki on normitasoista ja pottailu jopa paljon edellä.

Varmasti kävelee tuettakin aivan pian. Huoli pois...

Meillä lähti tuetta kävelemään juuri vikkoa ennen 1v6kk neuvolaa eli vasta 1v6kk iässä :) Nyt tyttö on 2v9kk ja on mielestäni motorisesti todella hyvin kehittynyt. Osaa kiipeillä varmaotteisesti, pyörällä ajon oppi kesällä hienosti jne.. Nilkat ovat mielestäni edelleen hänellä hieman löysät. Tämä on saattanut hidastaa meillä kävelyä. (nla lääkärin mielestä kuitenkin nilkat normaalin rajoissa)

Pienten lasten kanssa työskennelleenä sanon, että kuulostaa aivan normaalilta lapsen kehitykseltä. Lapsesi on sitä paitsi keskusteluketjun aikana oppinut kävelemään, onnittelut! En usko, että teillä on mitään hätää tai todellista syytä olla huolissaan kehityksestä. Taidat murehtia asioita muutenkin helposti?

Olen itse oppinut kävelemään 1v 7kk iässä. Muut kehityksen osa-alueet etenivät nopeammin. Myöhäiselle kävelemisen oppimiselle ei löytynyt silloin mitään erityistä syytä. Myöhemmässä elämässänikään en ole ollut liikunnallisesti kovin lahjakas, ja luonteeni on varovainen - kenties siinä selitys myös myöhäiselle kävelemään oppimiselleni. Voisiko lapsesi luonne ja temperamentti vaikuttaa siihen, miten rohkeasti hän kokeilee ja harjoittelee uusia motorisia taitoja?

Juu, en ole provo vaan aidosti huolestunut äiti:)!
Joidenkin mielestäni lasketaan näköjään että poika osaa kävellä, mutta mielestäni kyllä ei:( jos kävelee lähetettynä parin metrin matkoja esim juuri toisen ihmisen luo.
Eli menee muuten aina konttaamalla ellen itse laita häntä kävelemään esim sohvalle päin. En ainakaan siis itse laskisi että osaisi kävellä itsenäisesti.

En mielestäni muuten ole mikään huolehtia tyyppi, mutta tämän pojan kanssa olen kyllä huolehtinut tämän motorisen kehityksen kanssa.
Tulen sitten kertomaan jos/kun asiassa päästäisiin eteenpäin:)

Minäkin olen varma että kävelee kuukauden päästä,

Itse olen sitä mieltä että lasta kannattaa kävelyttää ja myös noita pieniä matkoja kannustaa kävelemään. Siitä hän saa rohkeutta ja varmuutta, myös jalat voimistuu.
Tietysti ei saa liikaa painostaa, mutta muutaman kerran päivässä.

Kiva että tämä keskustelu on pysynyt näin asiallisena ja ihmiset haluavat aidosti parantaa huoltasi. Yleensä tälläiset aloitukset saavat vain ilkeitä kommentteja, niin kuin kaikki muutkin keskustelut :(

Tule ihmeessä kertomaan välillä kuulumisia!
Olisi kiva muissakin keskusteluissa jos aloittajat tulisivat kertomaan kuulumisia asian suhteen, mutta harvoin vaan tulevat...

Heipat taas!
Tulin pitkästä aikaa kirjoittelemaan meidän tilannetta.

Eli poika on nyt pikkasen päälle puolitoista vuotta!
Kävely sujuu nyt ihan hyvin, ei ole oikeastaan enää kaatumisia/syöksymisiä.
Hänet täytyy edelleen "lähettää" kävelemään ja kävelee näin oikeastaan kuinka pitkään haluaa ja minne haluaa, osaa myös tulla seisoma asennosta sujuvasti alas.

Oppi noin viikko sitten nousemaan itse seisomaan tuetta!! Tekee tätä vain muutamia kertoja päivässä ja vain sisällä. Olen yrittänyt nyt tämän taidon kanssa olla tekemättä asiasta isoa numeroa ettei poika ahdistu, annan pojan edetä rauhassa.
Seisoo myös hetkiä ilman tukea, mutta ei kauaa.
Poika siis osaa kyllä kävellä, mutta vieläkin konttaaminen on mukana liikkumisessa ja poika haluaa että hänet pistetään kävelemään, ehkä se tuosta kun ylösnouseminen vahvistuu!

Puolitoistavuotis neuvola on ensi viikolla tai sitä seuraavana. Saa nähdä mitä siellä tuumaavat. Poika on edelleen mielestäni aika paljon jäljessä ikäisissään vaikka kävelyn suhteen ollaankin edetty aika paljon.
Tuntuu että nämä näin myöhäiset kävelijät ovat aika harvinaisia:(
Ainakaan tänne ei ole kukaan ilmoittautunut.

Hei! Meillä myös hitaasti liikkeelle lähtenyt tyttö!
Olemme alusta asti onneksi käyneet välillä fysioterapeutilla niin se on hillinnyt stressaamistani aika paljon. Tytössä ei ole muuta "vikaa" kun on vaan vähän pehmeämpi rakenne ja myös rauhallinen ja harkitseva luonne mikä myös hidasti entisestään. Eli meillä ensi askeleet otettiin 1v 5 kk niin kuin teilläkin suunnilleen.
Siitä meni vielä monta monta kuukautta kun tyttö käveli täysin sujuvasti ja konttaaminen kokonaan katosi.

Mitä olen keskustelua seurannut niin nyt voit kyllä mielestäni sanoa että "osaa kävellä" niin kuin osaakin. Poikasi kävelyhän on enää pientä hienosäätöä vaille.
Itsekkin lähetin tyttöä pitkään kävelemään en edesmuista milloin nousi itse, mutta teillähän jo noustaan vaikka vain muutamia kertoa,siitähän se siten lähtee!
Älä tosiaan tee asiasta liikaa numeroA anna pojan edetä omaan tahtiin.

Itsekkin painin samojen fiilisten kanssa kuin sinä silloin aikanaan. Nyt se tuntuu jo kaukaiselta muistoilta vain kun tyttö jo reilu 2 vuotta! Vähän on vielä kömpelö mutta hyvin pärjää!

Tuli pitkä sepostus, mutta sen verran vielä että meidän fyssari sanoi että kunhan ensiaskeleet tulee puoleentoistavuoteen mennessä niin kaikki ok, siitä se kävely siten pikkuhiljaa varmistuu!

Kyllätosiaan voidaan jo puhua että poikasi osaa kävellä, pientä hienosäätöä vaille niin kuin joku kirjoitti!! Eli onneksi olkoon:)
Toki poikasi motorinen kehitys on ollut hitaahkoa,mutta käsittääkseni juuri tuo että ensi askeleet otetaan ennen puoleentoistavuoden ikää on normaalin rajoissa kuitenkin.
Ja onhan se harvinaista oppia noin myöhään, mutta yhtä harvinaista on oppia 8 kk ikäisenä. Yleensähän lapset kai oppivat kävelemään 10 kk-14 kk eli näiden ulkopuolella oppijat ovat "harvinaisempia" mutta ihan normaaleja/terveitä niin kuin poikasi.

Jokainen lapsi on yksillöllinen. Toiset oppii aikaisemmin , toiset myöhemmin. Ei ole huolta vielä noin pienen lapsen kanssa. 2-3 v kummastelisin,jos ei vielä kävele ym

Tulin nyt vielä kiittämään kaikkia ketjuun vastanneita, olen saanut tätä kautta paljon apuja murheisiini, iso kiitos siis!:)

Eli kuukauden aikana on tapahtunut paljon. On opittu seisomaan ja nousemaan seisomaan. Oikeastaan parin viikon sisällä konttaaminenkin on unohtunut.
Liikkuu siis tällä hetkellä kuin muutkin ikäisensä,juokseminen ei kunnolla vielä onnistu. Edistystä tapahtui tosi paljon kun lapsi itse innostui ja sai varmuuden kävelystä!
Ihana katsella kun poika ravaa pitkin kämppää, niin kauan kuin sitä odottelin!
Neuvolakin oli ja siellä todettiin että ihan ikätasoisesti liikkuu, tosin meillä neuvola oli vasta että jos olisi ollut "oikeaan" aikaan niin sitten en tiedä mitä olisi sanottu.

Toivottavasti tästä ketjusta olisi apua niille kenen lapsi oppii myöhään kävelemään!